TARTTUUKO TÄMÄ?

Silloin tällöin kuulee kysymyksen / toiveen: Voisikohan tuo puutarhainnostus tarttua? Tartuntamekanismista en oikein tiedä, mutta kannattaa varautua pahimpaan.

On täysin mahdollista, että puutarhainnostus tai suoranainen -hulluus tarttuu bittien välityksellä – ainakin siitä päätellen, että kummasti sitä innostuu kairaamaan vielä muutaman pussillisen sipuleita maahan kun lukee blogiystävän istuttaneen 2 000 (siis kaksituhatta!) kukkasipulia syksyn aikana.

Näiden toivossa sitä on taas tänäkin syksynä aherrettu.

Todistettavasti innostus ainakin pahenee bittitartuntana. Katseltuani puutarhablogien toinen toistaan kauniimpia syksyn kukkakimppuja, innostuin minäkin kokeilemaan.

Syysleimuja, loistosalviaa, mirrinminttua, kurjenpolvea, muutama piisku ja vuorenkilven lehti

Puoli litraa syysmaksaruohoja

Innostuksen puhkeamista voi hetkellisesti viivästyttää rakastuminen (vastarakastuneet tunnetusti näkevät vain toisensa) tai pieni vauva (vauvat ovat niin suloisia – ja aika työläitäkin – ettei maailmaan mahdu juuri muuta). 

Toisaalta jos innostus on puhjetakseen, se puhkeaa heti kun tulee jokin altistava tekijä. Tai sitten ei puhkea. Niitäkin tapauksia on.

Altistavia tekijöitä ovat ainakin maapala, parveke tai ikkunalauta, puutarhahullu naapuri ja kannustava mies tai muu tärkeä henkilö. Palaan tuohon kannustavaan mieheen joskus myöhemmin.

Minulla puutarhainnostus on ainakin osittain geneettistä. Isäni oli innokas harrastelijapuutarhuri ja myöhemmin myös kauppapuutarhuri, joka kokeili jos vaikka mitä siihen aikaan erikoista. Helisevät kalebassit tekivät pieneen tyttöön suuren vaikutuksen.

Keväisin sain osallistua taimien koulimiseen ja sain siitä vähän taskurahaakin. Saimme koulia taimia myös ihan itsellemme kasvatettaviksi ja omassa pikku kojussamme myytäviksi. Joku niitä raasuja ostikin, varmaan säälistä.

Keväällä kasvihuoneessa tuoksui turve. Turveruukkuja haluan itselleni vieläkin, vaikka ne eivät niin käteviä olekaan kuin muoviruukut. Turveruukuissa on lapsuuden tuntu. 

Kesällä kasvihuone oli sakeana tomaatin tuoksua. Saimme poimia kokonaisia kurkkuja itsellemme ja minä rakastin niitä. Vieläkin kiertelen puutarhoilla ihan vain nauttiakseni kasvihuoneen tuoksusta ja tunteakseni sen kuumankostean ilman. Tomaatteja kasvatan erityisesti sen vuoksi, että kun nyppii varkaita, tulee lapsuus mieleen.

Lajikkeet, joista ei nypitä varkaita, eivät ole minua varten.

Eveliina-mummo esitteli minulle iiriksiä, joiden lehdet olivat mieleenpainuvan litteitä. Hän kertoi Soilikeista ikkunalaudalla ja napsaisi Saintpauliasta lehden pistokkaaksi minulle. Posliinikukka seinällä herätti pikkutytössä ihmetystä ja ihastusta.

Siperiankurjenmiekka

Näkyvimmät puutarhaintoilun oireet yleisesti ottaen ovat jatkuvasti kasvava taimien määrä, siemenpussien pursuilu työpöydän laatikoista, purkkeja väärällään olevat ikkunalaudat, kellarit, jääkaapit…

Tilanne on toivoton siinä vaiheessa kun huomaa (kuten minä) hakevansa maaliskuussa kauheassa tuulessa ruukut terassille valmiiksi, jotta pääsee sitten istuttelemaan kesäkukkia kun säät sallivat (yöpakkasten mentyä kesäkuun alkupuoliskolla).

Parannuskeinoa ei ole. Ei sillä niin väliä. Minun täytyy nyt mennä. Ovat varjostusverkkojen kehikot vielä laittamatta, joten kuulumisiin…