KESKIKESÄN PUUTARHA

Heinäkuussa puutarha alkaa olla runsaimmillaan ja näkymät aina vain paranevat. Ei tarvitse miettiä, onko jotakin koko ajan kukassa. Tällä kertaa mietin puutarhaa heinäkuun tulokulmasta.

Tämän jutun olen kirjoittanut lähinnä itselleni, mutta en kiellä muitakaan vilkuilemasta näitä suunnitelmiani. Kiva, kun olette aiempia suunnitelmiani lukeneet ja niitä kommentoineet.  

Listan heinäkuussa kukkivista kasveista löydät täältä.

Miellyttääkö puutarhan värimaailma?

Päävärit puutarhassamme ovat vaaleanpunainen, sinisen ja lilan eri sävyt, valkoinen, vaaleankeltainen ja tietenkin erilaiset vihreät. Vihreävalkolehtisiä kasveja on siellä täällä. Tästä hillitystä värimaailmasta poikkeavat vesiaiheen äärellä kasvava tarha-alpi ja yllättävän kirkkaanpunaiseksi muuttuva ’Henry Bockstoce’ -pioni.

Nuo kaksi kirkkaanväristä kasvia tökkäävät silmään. Minulla on kaksi vaihtoehtoa: joko siirtää ne muualle tai saada ne sopimaan yhteen ympäröivän kasvillisuuden kanssa. Tarha-alpin kohdalla yritän jälkimmäistä vaihtoehtoa.

Voisin istuttaa tarha-alpin taakse runsaasti valkoista kiiltoleimua, palavaarakkautta, tulikukkaa ja myskimalvaa. Raikas valkoinen sopii hyvin yhteen kirkkaankeltaisen kanssa. Kokonaisuuteen sopisivat puhtaanvalkoiset sarjaliljat. En vain tiedä, mikä lajike kukkisi tarkalleen yhtä aikaa tarha-alpin kanssa. Ympärille sopisivat myös matalammat valkoiset bellikset, koreakärsämö ja valkoinen verikurjenpolvi.

Jos tarha-alpin taakse rinteeseen istuttaisin paljon valkoista, voisin kylvää sinne muutaman pussillisen siperianunikoita – kirkkaankeltaisia, oransseja ja punaisia. Ihan uutta minulle. 😊

Mitähän ’Henry Bockstocelle’ tekisin? En tiedä vielä. Ehkä leikkaan häiritsevät kukat maljakkoon.

Samalla suunnalla on myös kolmas ongelmallisen värinen kasvi: oudon lila iiris ’Kita-No-Seiza’. Mitenkähän kaikki ongelmalliset värit ovatkin sattuneet juuri samalle suunnalle? Ehkä valkoisen lisääminen tepsisi siihenkin vaivaan. Koreakärsämöä ja valkoista verikurjenpolvea siis. Tähkähietaliljoja jo sinne istutinkin.

Muualla puutarhassa värimaailman suunnittelu on helppoa, sillä käyttämäni hillityt värit sopivat melkein aina yhteen.

Vaaleanpunaista kaipaan puutarhaan lisää, olipa aika mikä hyvänsä. Sateenvarjojalavan katveeseen valkoisen saksankurjenmiekan kaveriksi voisin istuttaa 'Vanity' -saksankurjenmiekkaa. Sillä on kauniit hempeän vaaleanpunaiset ja röyhelömäiset kukat. 

Voisin heitellä punasävyistä pioniunikkosekoitusta sinne tänne.

Vaaleanpunasävyinen täpläleimu ’Natascha’ olisi ihana vaikkapa Katajakaksikolle suurina alueina. Sellaista karamellia voisi ajatella myös Köynnösikkunan eteen ja Hedelmäpuutarhaan poistettavan ruusumalvan paikalle. Täpläleimun seuraan sopisi myös voimakkaamman pinkki tulikukka ’Rosetta’. 

Minnehän minä punakärsämöä laittaisin?  

Eteläreunalle (kuva yllä) voisin istuttaa punalehtistä kaukasianmaksaruohoa lisää. Se toisi kaivattua väriä koko kasvukauden ajan. Eteläreunalle ja muuallekin sopisivat hyvin paikallaan pysyvät päivänliljat. 'Lacy Doily' on mielenkiintoinen, vaaleanpunainen. ’Catherine Woodbury’ -lajikkeella on suloiset vaaleanpunaiset kukat keltaisella nielulla. Tämä erittäin kestävä, 60 cm korkea päivänlilja kukkii heinä-elokuussa.

Hedelmäpuutarhaan voisin ajatella vaaleanpunaista myskimalvaa sekä ruusumalvaa. Sinne tosin on tulossa vaaleanpunaista muutenkin, jos onnistun saamaan haaveilemani ’Garden Lace’ -pionit. Vielä kun saisin vaaleanpunaisen kärhön kiipeilemään kanatarhaa vasten! 

Kaivolle voisin istuttaa kanadalaisen ruusun ’Lambert Closse’, vaikka kanadalaiset ruusut taitavatkin jättää kuihtuneet kukkansa rumiksi möykyiksi paikalleen. Sen korkeus on 0,8–1 m. Syvän ruusunpunaiset nuput avautuvat vaaleanroosiksi kauniiksi kukiksi. Kukat ovat puolikerrotut n. 8 cm leveät ja miedosti tuoksuvat. Erittäin pitkä kukinta jatkuu lähes koko kesän. Erittäin terve lajike. 

Vaaleanpunainen nepalinhanhikki ’Miss Willmot’ kukkii ahkerasti koko kesän. Nepalinhanhikki on pitkään kukkiva, aurinkoisen tai puolivarjoisan paikan keskikorkea perenna. Nepalinhanhikki menestyy kuivahkossa tai tuoreessa, keski- tai niukkaravinteisessa, läpäisevässä hiekkamultamaassa. Perennaa voi lisätä siemenistä tai jakamalla. Kauniit punaiset kukat aukeavat heinä-elokuussa. Punertava kukkavarsi nousee selvästi lehtimättään yläpuolelle. Sitä voisin kokeilla hailakankeltaisten tarhasarjaliljojen sekaan länsireunalle.

Vanhojen tuttavien penkissä katajan katveessa kasvavat peurankellot. Ne ovat vihdoin alkaneet levitä, mutta niiden väliin olisi kiva saada jotakin värillistä. Rauniokilkka tai bellis voisi olla hyvä. Ne eivät vaadi syvää multapatjaa. Ketoneilikkaa tai sitruunatimjamiakin voisin kokeilla. Vaaleanpunainen siperiankärsämökin voisi olla aika kiva. On mistä valita.

Purppuraheisiangervon viereen kävisi jokin limenvärinen pensas, esimerkiksi keltajapaninangervo ‘Yan’ Double Play®.

Olen alkanut haaveilla myös persikanvärisistä kukista. Uskoisin niiden solahtavan helposti entiseen värimaailmaan.

Vaivattomia päivänliljoja voisin istuttaa Hedelmäpuutarhaan ja Länsireunalle sekä entisten, valkoisten ja vaaleankeltaisten, päivänliljojen seuraksi. Kiinnostavia lajikkeita olisivat: 'Siloam Little Girl' ja 'Forty Secens Street' (Blomqvistin taimistolta).

Iiriksistäkin löytyy persikan sävyjä, mutta ehkä näin alkuun valitsen päivänliljoja. Niitä ei tarvitse jakaa.

Ojakellukka 'Mai Tai' on melko voimakkaan värinen, mutta ainakin yhdessä nettikuvassa se näytti aika ihanan vanhanaikaiselta, murretun oranssilta. Kellukat 'Totally Tangerine' ja 'Wet Kiss' ovat todella kauniin värisiä. Keltaoranssi 'Alabama Slammer' ei myöskään olisi hassumpi varsinkaan kukkakimpuissa. Ja löytyipä samalla istumalla kauniin vaaleankeltainenkin kellukka 'Gimlet', joka on ehdottomasti saatava.

Kellukoille en ole vielä keksinyt paikka, mutta sellaisia voisi istuttaa kesäksi ruukkuihin puolivarjoon ja siirtää ne sitten syksyllä maahan talvehtimaan. Kellukoita kannattaa hankkia, vaikka paikkaa ei vielä olisikaan, sillä niitä on ilmeisen hankala löytää.

Pioni 'Coral Sunset' voisi olla kiinnostava Länsireunan pioniryhmään. Se on kuin auringonlasku: muuttaa väriään tummasta pinkistä persikan kautta kermanvalkoiseen. Suorastaan herkkupala kimppuihin.

Nyt ei ihan heti tule mieleen, mihin tarvitsisin ruusupuskan. Jos sellainen välttämätön tarve tulee, niin Easy Elegance® -ruusu 'Champagne Wishes' olisi kiinnostava. Siitä sanotaan netissä näin: ”Kaunis, pensasmainen kasvutapa. Korkeus 100 cm. Terve lehdistö. Hennon aprikoosin väriset nuput. Kukinnan kestäessä väri muuttuu ensin antiikinvalkoiseksi ja lopulta puhtaanvalkeaksi. Ø 6–7 cm. Jatkuvakukintainen. Aurinkoinen kasvupaikka. Tuore ja ravinteikas, multava ja kalkittu maa.”


Onko puutarha tarpeeksi selkeä vai pitäisikö puutarhaan saada lisää ryhtiä?

Pohjoispihalla leikattu koivuangervoaita antaa ryhdin koko alueelle. Vielä kun saan leikatun tuijan lopulliseen muotoonsa lieriöksi, on vaikutelma oikein hyvä. Eteläpuolella nurmikko rajauksineen sekä ruusukaari ja Potagerin pensasaidat antavat selkeät raamit. Täytyy vain pitää huoli siitä, että kaikkea kasvaa riittävän laajoina alueina. Ettei tule pientä piperrystä.

Sen sijaan länsipuolella vaikutelmasta voi tulla sekava, kunhan kasvit kasvavat lopulliseen kokoonsa. Yritykseni kasvattaa tuijia ei oikein onnistunut. Muutaman tuijan ryhmä olisi ollut ryhdikäs. Pitäisi varmaan istuttaa 'Holmstrup' -lajiketta, joka kestää aurinkoisessakin paikassa ja huonossa maassa. Tai sitten kataja. Papan porkkanalaarin paikalle tuleva leikattava pensasaita tuo onneksi kaivattua ryhtiä.

Itäpihalla kivimuuri ja korkeat katajat antavat jämäkän vaikutelman. Köynnöskehikkoon pitäisi saada aurinkoisen paikan köynnös, kärhö varmaan. Viinikärhöt ovat voimakaskasvuisia ja ne kukkivat keskikesästä syyspakkasiin.

Tarhaviinikärhöjen kukat ovat isommat kuin vaikkapa alppikärhöillä, mutta hieman pienemmät kuin jalokärhöillä. Toisaalta ne ovat selvästi kestävämpiä ja terveempiä kuin isokukkaiset jalokärhöt. Tarhaviinikärhöt sietävät kuivuutta ja viihtyvät sekä auringossa että puolivarjossa. Taimi tulee istuttaa ainakin 30 cm:n syvyyteen. Versot saattavat paleltua lähes maanrajasta, mutta keväällä kasvavat uudet versot kukkivat runsaasti jo samana kesänä. Kiertyvätköhän ne itse tukeen vai onko niitä sidottava?

Ykkössuosikkini, viinikärhö 'Entel' on todella kaunis. Se on kauniin hempeän vaaleanpunakukkainen. Kukinta on runsas. Kukan koko noin 5–7 cm. Vyöhykkeille I–III(IV-V). Korkeus 2–3 m.

Sininen voisi olla hieno, mutta sellaista ei voi ostaa näkemättä kukkaa. Harvoin ne ovat oikeasti sinisiä. Vaihtoehtoina voisivat olla 'Emilia Plater', 'Prince Charles' ja 'Justa'.


Tarvitaanko leikkoja lisää?

Kesällä olen niin paljon ulkona, että en juuri ole kaivannut leikkokukkia sisälle. Pioneja olen pelastanut sateen jälkeen maljakkoon ja ne ovat olleet todella kauniita. Nyt kun olen opetellut spiraalitekniikan, tulee ehkä tehtyä kimppuja useammin.

Voisin lisätä unikoita, morsiusleinikkiä, isotähtiputkea, villanukkajäkkärää ja ehkä jopa alppiasteriakin. Persikanvärinen pioni kimpussa olisi aivan ihana. Ehkä istutan 'Coral Sunset' -pionin ihan tätä varten. Verenpisaroistakin haaveilen.


Millaisilta päivittäiset kulkureitit ja oleskelualueet näyttävät?

Eteläterassi näyttää kovin paljaalta. Siellä on vain rivi suuria sinkkiastioita, joissa kasvaa milloin mitäkin, viimeksi sitruunamelissaa. En yksinkertaisesti ehdi somistamaan sitä, kun puutarhassa on niin paljon muutakin työtä. Sitä paitsi aurinkoisella terassilla kasvit tarvitsisivat paljon kastelua. Muutama pelargoni molemmilla pöydillä antaisi varmasti soman vaikutelman. Pääsisin kokeilemaan niiden talvetustakin uudessa puutarhavarastossa.

Keittiön terassilla olen perinteisesti pitänyt kartion mallista puksipuuta. Sen kaveriksi haaveilen edelleen pyöreää puksipuuta. Ojakellukoita olisi ihana saada kesäksi ruukkuihin tänne ja istuttaa ne syksyllä maahan. Olisi varmasti ihana katsella niitä iltaisin puutarhatöiden jälkeen penkillä istuen.

Varjoisalle pohjoisterassille olen yleensä hommannut orvokkeja ja kuunliljoja. Varjoyrttikin olisi oikein toimiva. Valkoinen verenpisara olisi ihana. Sitä en ole koskaan tullut hankkineeksi. Haaveilen myös kahdesta tai kolmesta puksipuusta. Jos ruukkuihin istuttamani kuusen taimet selviävät talven yli, voisin pitää niitä kesän ajan täällä terassin toisella puolella.

Pitäisikin ottaa tavaksi sitaista kukkakimput autotallin ja kodinhoitohuoneen terasseille aika ajoin. Niitä olisi kiva katsella ohi kulkiessaan. Pioneita, jaloritarinkannuksia ja muita näyttäviä kukkia kastelukannuun tai painavaan lasitölkkiin… Ah!


Mikä tekee keskikesän penkistä täydellisen? Voisinko toteuttaa sellaisen?

Penkki on silloin täydellinen, kun sen kukintaa odottaa odottamalla. Ja sitten kun se aloittaa kukintansa, ottaa valokuvia joka päivä, vaikka tiedostot ovat jo entuudestaan tukossa niistä kuvista.

Jaloritarinkannukset ovat heinäkuun päätähtiä, joten suunnittelen täydellisen penkin niistä. Niitä meillä kasvaa Välitilassa. Jaloritarinkannusten vieressä on korkeita valkoisia akileijoja ja edessä, talon varjossa kuunliljoja.

Ensinnäkin jaloritarinkannukset tarvitsevat jakamista. Otin netistä Pentti Alangon ohjeen siihen: ”Ritarinkannukset tarvitsevat runsaasti ravinteita kasvaakseen ja kukkiakseen uhkeasti. Siksi ne on syytä istuttaa uudestaan, kun kukinta vähentyy.

Kasvi voidaan siirtää joko aikaisin keväällä tai syyskesällä. Keväällä siirto onnistuu parhaiten, kun silmut alkavat näkyä. Taimet kaivetaan maasta ja jaetaan terävällä veitsellä pienemmiksi taimiksi, joissa on kussakin vähintään yksi silmu. Näin saadaan aikaan näyttävä uusi ryhmä ja taimet juurtuvat parhaiten. Syyskesällä paras siirtoaika on silloin, kun kukinta päättyy ja varret alkavat kuihtua. Taimi jaetaan samoin kuin keväällä.

Uuden istutusalueen maaperä kunnostetaan kompostilla ja tarvittaessa muulla lannoituksella. Näin ritarinkannus saadaan viihtymään.”

Vaaleansinisen ja valkoisen seuraan kaipaan jotakin hempeää väriä. Selaan nettiä ja löydän Versoilevan sivuilta hurmaavia kasveja: vaaleanpunainen nepalinhanhikki 'Miss Willmot', Mooseksen palavapensas vaaleanpunaisena, isotähtiputki 'Primadonna', jättiunikko 'Fruit Punch'.

Unikon kohdalla se tapahtuu: löydän avaimen täydelliseen istutukseen. Ensin ajattelen suuria vaaleanpunaisia unikoita. Sitten tulevat mieleeni persikanväriset unikot. Sellaisia minä haluan. Pitkänomaisia korkeita jaloritarinkannuksia ja niiden pariksi suuria pyöreitä unikoita.