keskiviikko 26. syyskuuta 2018

SATEENKAAREN ALLA

Oli syyskuun 22. päivä ja tuulinen sää, suorastaan myrsky. Taivas oli harmaa ja takki oli tarpeen. Jatkoin kesäkeittiön polun tekoa Lapiomiehen kanssa. Haimme kiviä nokkakärryillä ja asensimme ne paikoilleen hiekan avulla. Koko polun viereinen alue oli täynnä multakasoja ja kiviä kesäkeittiön perustusten kaivamisen jäljiltä. Lapiomies lapioi maata ja minä tasasin. Välillä piti hakea pipo päähän. Kannoin kiviä ja keräsin rikkoja mullan seasta.

Välillä piti hakea pipo päähän.

Näistä kivistä saan Ameriikkaan pätkän askelpolkua.

Välillä ropsautti vettä. Lapiomies kipaisi sisälle ja minä jäin leikkaamaan ruusumalvan ja rantatädykkeen kukkineet varret, etteivät siementäisi. Ovat tosin tainneet sen jo tehdä.

Ruuan jälkeen alkoi paistaa aurinko. Saimme perustusten alta nousseista kivistä muotoiltua hienon kivikon. En ollut suunnitellut sellaista, mutta isot kivenjärkäleet olivat siinä kuin tilauksesta. Tasasin polun viereiset alueet siistiksi.

Vielä eivät työt loppuneet.

Lapiomies lähti lämmittämään saunaa. Minä jäin keräilemään työkaluja paikoilleen. Kitkin ohimennen muutaman peltokanankaalin. Vein pyöreät kivet suihkulähteelle, muovinriekaleen roskiin…

Oi, miten onnellinen olinkaan!

Muistin Leenan (Tuumasta toimeen –blogista) kysymyksen: ”Mikä on kaikista paras puuhasi puutarhassasi?” ja ajattelin, että tämä se on: uuden alueen työstäminen istutuskuntoon. Kun rönttölä muutuu palaksi puutarhaa.

Vein tyhjän ämpärin terassille ja näin, että taivaalle oli ilmestynyt kaksi sateenkaarta, jotka muuttuivat yhä kirkkaammiksi ja täydellisemmiksi. Oi, miten onnellinen olinkaan!


Sitten ajattelin, että oikeastaan paras puutarhapuuha on vielä edessä, nimittäin istutusten suunnittelu. Rakastan sitä. Rakastan sitä jännittävää matkaa.

Melkein yhtä ihanaa on kasvien istuttaminen – kun vihdoin pääsee toteuttamaan unelmiaan, kun lisääntyvä vihreys on jo aivan lähellä.

Sitten tulee pudotus maan pinnalle: kun kaivattu lisävihreys onkin pihatähtimöä ja on ruvettava kitkemään. Se onkin sitten jo toisen jutun aihe.

Saman kysymyksen oli esittänyt myös Hiidenkiven puutarhassa. Kiitos molemmille!

34 kommenttia:

  1. Onni löytyy tosiaan sateenkaaren päästä tai sateenkaaren alta. Yleensä nimittäin oma koti ja puutarha osuvat juuri sinne. <3
    Tuleepa muuten hieno kivipolku!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riina! Olen sellainen kotihiiri, että onni tosiaankin löytyy usein kotoa tai puutarhasta. Yllättävän usein se löytyy märkänä ja väsyneenä kun selkääkin särkee :)

      Poista
  2. Kaunis kivipolku tulossa.
    Onnellisuus ja positiivisuus ovat kaikissa kirjoituksissasi läsnä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kruunu Vuokko! Ei turhaan sanota, että puutarhanhoito tekee onnelliseksi :)

      Poista
  3. Tulinpa jo tuon jutun lukemisestakin tosi onnelliseksi. Tunnen tuon tunteen, kun jokin rönttöinen osa näyttääkin puutarhalta. Se on todellakin onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Reetta! Tosi mukava kuulla, että saatoit samaistua juttuun ja että se tuotti iloa. Tiedät varmaan senkin tunteen kun illalla väsyneenä pitää vielä ikkunasta kurkata mitä onkaan saanut tehtyä :)

      Poista
  4. Ihana kertomus <3 Voin samaistua tuohon täysin. Eikö ole muuten jännä, että kun saa perattua törkypaikan mullokselle, niin sen jo näkee silmissään melkein valmiina. Upeita kiviä ja hieno kivipolku tulossa. Ihania syyskuun viimeisiä päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ni-in. Se näyttää niin kauan melkein valmiilta kunnes siemenrikkakasvit tulevat ja muistuttavat, etteivät aio päästää puutarhuria näin vähällä ;)

      Hui, nyt vasta tajusin, että syyskuuhan on loppumaisillaaan! Kiitos samoin sinulle, oikein hyvää kuun vaihdetta!

      Poista
  5. Kiitos vastauksesta Pauliina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis puolesta vastauksesta. Kysymyksen loppuosa on vielä vastaamatta :) Kiitos itsellesi! Toisten tekemät kysymykset inspiroivat minua valtavasti.

      Poista
  6. Tuo juuri on ihanaa, että koossa on myös kuvakertomus tuosta tarinasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Enpä olekaan usein dokumentoinut alueiden työstämistä näin tarkkaan. Voi sitten vanhana muistella :)

      Poista
  7. Voi mitoot teheny! Tuasta poluusta tuloo hiano. Kivet ja kalliot yhyristettynä istutuksihin, niin tykkään siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Navettapiika! Piti yrittää satsata tuohon polkuun kun varmaan paljon kuljetaan terassilta kesäkeittiölle. Onneksi minäkin tykkään kivistä, sillä tällä tantereella niitä riittää :)

      Poista
  8. Olipas jälleen ihana postaus <3 Tutulta tuntuu tuo tunne, kun rumiluksesta saa aikaan uutta ja kaunista. Se on onnea se!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Heidi! Tässä keskeneräisessä puutarhassa on se hyvä puoli, että tuollaisia onnen tunteita saa kokea usein. Rönttölöitä ainakin riittää työstettäviksi ;)

      Poista
  9. Juuri näin! Hyvin sanoiksi puettu omatkin kokemukset puutarhassa! T. Päivi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Päivi! Vain toinen puutarhahöperö voi tietää tuon tunteen ;)

      Poista
  10. Olet sinä ahkera uurastaja siellä puutarhassasi. 🤗 Ihana polku siellä. Haaveet toteen pala kerrallaan!💛

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaisu! Enhän minä yksin saisi juuri mitään aikaiseksi, mutta onneksi silloin tällöin saan apuvoimaa. Niin juuri, pala kerrallaan :) Kyllä tuostakin olen ehtinyt kauan haaveilla.

      Poista
  11. Hieno tulee!
    Todellakin parasta puutarhassa on kun rönttölät muuttuu palaksi puutarhaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pippe! Niin, kun haaveet viimein alkavat toteutua tai ainakin olla lähempänä toteutumistaan :)

      Poista
  12. Olen kokenut tuota samaa onnea <3 Viimeksi kun pitkästä aikaa lapioin sepeliä maakellarin perustuksiin koin tuon onnen tunteen. Tunsin todella eläväni kun hiki virtasi ja lihakset työskentelivät rytmikkäästi. Keväällä väsähtänyt ja nyt hiljalleen toipuva vartaloni jaksoi jälleen tehdä ruummiillista työtä. Endorfiini virtasi suonissa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minna, kun jaoit kokemuksesi! Voin hyvin kuvitella sen tyytyväisyyden ja onnen tunteen tuossa hetkessä ja sen jälkeen. Se on jännä, että onni ikään kuin syvenee kun hiki on virrannut tai on ahkeroinut sateessa tai muuten ei-ihanteellisissa oloissa :)

      Poista
  13. Niin,niin tuttu tunne tuo puutarhurin onnellisuuden hetki! Siistiä jälkeä taas kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirkku! Mitenkäs se menikään, että jos haluat tulla onnelliseksi, hanki puutarha :)

      Poista
  14. Usein juuri se, mitä on tekemässä puutarhassa, on se paras puutarhajuttu:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ja kun vielä sää sattuu kohdilleen, niin onni on täydellinen :)

      Poista
  15. On mainiota nähdä jonkun suunnitelman muotoutuvan todeksi. Omilla käsillä tekeminen on inspiroivaa ja tarjoaa paljon tyydytysta ja aikaansaamisen tunnetta. Kaunis polku ja lupaava uusi istutusalue :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piparminttu! Voi kunpa joskus voisinkin julkaista tuosta kuvasarjan, jossa viimeisenä kuvana olisi rehevä ja kukkaisa näkymä valmista kesäkeittiötä vasten. Niin pitkälle en vielä edes osaa ajatella :) Nämä meidän projektit vähän kestävät...

      Joo, kyllähän se innostaa valtavasti kun näkee työnsä jäljen.

      Poista