sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

ROUVA RUUSUPUU

Tiedättehän tarinan Onnelista ja Annelista sekä Rouva Ruusupuusta. Rouva Ruusupuu on eräänlainen hyvä haltijatar, joka nauttii saadessaan tehdä ihmiset onnellisiksi. Meillä kävi juuri sellainen. Ei kuitenkaan aivan yhtä salaperäinen, sillä hän on pikkusiskoni.

Keräsin kimppuun kauden viimeiset pionit, sinipallo-ohdaketta, kuunliljan nuppuja, koreakärsämöä, jättipoimulehteä sekä murattia ja kuunliljan lehtiä.

Hän lupautui hoitamaan eläimiämme sillä aikaa kun me olemme matkalla. Kun sitten tulimme reissussa rähjääntyneinä kotiin, ovelta tulvahti herkullinen tuoksu. Pöytä oli katettu. Pian hän hymyillen nosti höyryävän lasagnen uunista tai oikeastaan kaksi, sillä erityisruokavaliotkin oli huomioitu. Pöydässä olivat niin salaatit kuin kasviksetkin. Aterian kruunasi herkullinen jälkiruoka – taas erityisruokavalioni huomioiden.

He jättivät meidät herkuttelemaan
ja kurvasivat pois autollaan – Ikeaan kuulemma.

Pyysimme Rouva Ruusupuuta ja hänen tytärtäänkin jäämään syömään, mutta he jättivät meidät herkuttelemaan ja  kurvasivat pois autollaan – Ikeaan kuulemma.

Minä olin kuin Onneli ja Anneli uudessa talossaan. Kaikkialla oli siistiä. Olin halunnut jättää kodin siistiksi lomailijaa varten, mutta täällä oli vielä siistimpää kuin ennen lähtöämme. Pyykkejä oli pesty. Korissa odotteli pino puhtaita vaatteita nätisti laskosteltuina.


Eläimet olivat hyvin hoidettuja. Kani oli saanut pureskeltavia palloja, ettei sen tarvitsisi olla ikävissään. Koira oli tyytyväinen ja rauhallinen. Oli saanut jalan kipulääkkeensäkin ammattilaisen ottein. Kanat olivat tallessa ja hyvin hoidettuina aivan kuten kissatkin. Kuvat ja video kissoista oli ilahduttanut meitä kovasti jo matkalla. Taitavasti hän oli niitä kohdellut ja totuttanut kissat vieraaseen koiraan.

Mansikkamaan laidalla seisoi
Rouva Ruusupuun tekemä linnunpelätin.

Mansikkamaakin oli hyvin hoidettu. Mansikkamaan laidalla seisoi Rouva Ruusupuun tekemä linnunpelätin. Pakastimesta löytyi pussillinen mansikoita, vaikka olin sanonut, että Rouva Ruusupuu nauttisi niistä itse.

Kodinhoitohuoneesta löytyi purkki puhdistuskiveä sekä pullo ikkunanpesuainetta. Jälkeenpäin kuulin, että on kuulemma erityisen hyvä ikkunanpesuaine, niin hän oli halunnut ostaa meillekin.

Minä olisin mielelläni ostanut ruuat loman ajaksi hänelle, mutta hän halusi ostaa ne itse. Rouva Ruusupuut ovat juuri sellaisia. Keittiöstä löytyi herkkuja sieltä täältä, pakastimesta jäätelöä.

Työpöydälläni oli kaunis, kukkakuvioinen paperikansio.
Arvasin, ettei se ollut jäänyt vahingossa.

Kun sitten illemmalla menin työhuoneeseeni, löysin vielä yhden yllätyksen. Työpöydälläni oli kaunis paperikansio. Arvasin, ettei se ollut jäänyt vahingossa. Se oli minulle.

Näin kaunista kansiota pitää mielellään esillä.

Suurkiitos vielä kerran, ihanat Rouva Ruusupuu ja tytär! ♥


16 kommenttia:

  1. Voi miten ihana Rouva Ruusupuu <3 Kotiinpaluu oli varmasti unohtumaton!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hän on aina sellainen ♥ Kotiin palattuani olin aivan pyörällä päästäni :) Niin kovasti ilahduin.

      Poista
  2. Voi miten ihana tarina. Rakkaat ja läheiset on vain ihan parhaita! Minulle on kerran sattunut noin, ja muistan sen varmaan ikuisesti! Silloin huoneen haltijoina ja eläinten hoitajina oli naapurin tytöt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä onni olisikaan kun naapurissa asuisi tuollaisia tyttöjä! Sellainen hyväsydämisyys tosiaan jää mieleen. Harmitti kun en huomannut ottaa valokuvaa ruokapöydästä. Olin niin pyörällä päästäni. Pikkusiskoni on luonteeltaan kauhean hyväsydäminen, aina auttamassa muita. ♥

      Poista
    2. Pikkusiskosi on aivan helmi ihmiseksi. Tai timantti. Jotain hyvin kaunista ja harvinaista kuitenkin.

      Sisarussuhteet on yksi elämän pisimpiä ihmissuhteita. Minä suren ainoaa, edesmennyttä sisartani varmaan elämäni loppuun asti. Sisarusten tuki kantaa elämässä tosi paljon ja pitkälle - onneksi sinulla on elämänpitkiä sisarussuhteita!

      Poista
    3. Kauniisti sanoit, Tita, ja niinhän se juuri on. Siskoni huolehtii hyvin paljon meidän vanhoista vanhemmistamme ja hänellä on tapana ilahduttaa heittä monin eri tavoin. Hän myös muistaa usein kehitysvammaista veljeämme, joka asuu meillä. Ja jokainen joululahja on paketoitu niin kauniisti, ettei niitä ole melkein malttanut avata :) Huomaa, että kaikissa on ollut lämmin ajatus mukana.

      Ikävä kuulla, että sinun sisaresi on jo edesmennyt. Enkä ihmettele yhtään, että kaipauksesi on suuri. En aina muista olla kiitollinen ihanista siskoistani ja veljistäni. Monesti, aivan liian usein, kaikki tuntuu itsestäänselvyydeltä. Mutta toki olen kiitollinen heistä. Minulla on viisi siskoa ja kuusi veljeä.

      Poista
  3. Ihana postaus ja tosiaan niin auttavainen ilostuttaja pikkusisko! Teillä on ollut taas hyvä kotihengetär (kaksi) siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena! Minulla on enemmänkin ihania siskoja ♥ Yksi kotihengetär olit sinä, joka tarjouduit oma-aloitteisesti avuksi rippijuhlan valmisteluissa. Se oli valtavan suuri apu!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos, Sirkku! Kimppuja en ole tehnyt kovin montaa elämäni aikana, joten tosi kiva, että pidit siitä :)

      Poista
  5. Ihana sisko ja kaunis on kimppu. Miullakin on ihanat sisaret ja veljet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ulla! Mukava kuulla :) Ihanat siskot ja veljet eivät ole itsestäänselvyys, joten saamme tosiaan olla kiitollisia.

      Poista
  6. Kyllä sinulla on oikea aarre sisarenasi. Ja valtavan taitavasti olet kimpun värit valinnut . Hieno kimppu tosiaan .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nila! Minulla niitä aarteita on enemmänkin :) Myös neljä muuta siskoani ansaitsisivat oman postauksensa.

      Pidin itsekin kovasti kimpun väreistä, mutta asettelu meni vähän niin ja näin... Inspiroiduin sinipallo-ohdakkeen ja pionin yhdistelmästä ja lähdin hakemaan niille sopivaa seuraa.

      Poista
  7. Ihana siskoo ja sen flikka. Ei nuata joka puus kasva :)

    VastaaPoista