LEMPIKUKKANI

Lempikukkani? Sen enempää miettimättä mieleeni tulee pioni 'Jan van Leeuwen'. – Kirjoitan siitä, ajattelen. Kuitenkin heti sen perään alkaa mieleen virrata monia ihania, kauniita ja elinvoimaisia kasveja. Ruusuleimu. Sinikämmen. Pioni 'Gardenia'. Jaloritarinkannus. Kullero 'New Moon'. Iiris. Syysleimu. Krookus. Arovuokko. Tarhaiiso. Jouluruusu...

Yritän laittaa kasveja paremmuusjärjestykseen, mutta ne kilpailevat niin eri sarjoissa, etten onnistu siinä. Krookus ja sinikämmen kukkivat keväällä ja saavat huokailemaan ihastuksesta. Jaloritarinkannus puolestaan häikäisee kaiken pionien loiston jälkeen. Tarhaiiso on syksyn päätähti, tässä vaiheessa vielä vaatimaton, mutta aivan loistava sitten kun muut ovat jo menneet.

Maanpeittokasvi ruusuleimu on luonteeltaan aivan erilainen kuin nuo jättiläiset: pionit, ritarinkannukset, tarhaiisot. Runsaskukkainen ja reipas, mutta kuitenkin kiltti. Arovuokon mentyä jää ikävä. Jättipoimulehti on leikkokukkana ihana. Pioneissa on monia erityisen kauniita: 'Madame Calot', 'Gardenia'...

Tämä se on.

Lopulta käy niin kuin

vaate- tai kenkäkaupassa.

Lopulta käy niin kuin vaate- tai kenkäkaupassa. Koko kauppakeskuksen kierrettyäni päädyn siihen ensimmäiseen. Luotan intuitiooni ja valitsen pioni 'Jan van Leeuwenin'. Se on minulla tietokoneen näytön taustakuvanakin.

'Jan van Leeuwen' on huikean kaunis, eläniloa täynnä. Varma ja luotettava. Talvenkestävä ja helppo. 

Tämä kuva on tietokoneellani näytön taustakuvana.

Olen aina vaikuttunut kun ajattelen, että tällainen kaunotar viihtyy meidän savimaassa. Kukoistaa vuodesta toiseen emännän huolimattomasta hoidosta huolimatta. Istuttaessa lisään saven  sekaan kunnolla hiekkaa, ehkä vähän kompostiakin, mutta en mitään turvepitoista. Muotoilen paikan kumpareeksi, joka tosin aikaa myöten laskeutuu. Kuopan pohjalle laitan luujauhoa lannoitteeksi. Sillä se sitten pärjäileekin  vuosikaudet.

Olen oppinut, ettei

pioneja saa hoitaa.

Ja mitä tulee tuohon huolimattomaan hoitoon, niin ehkä pitäisi sanoa "sen ansiosta". Pionien kodin sivuilta olen oppinut, ettei pioneja saa hoitaa. Kun pionin on istuttanut huolellisesti aurinkoiseen tai puolivarjoisaan paikkaan, se riittää moneksi vuodeksi. Ei niitä luonnossakaan kukaan käy lannoittamassa ja kastelemassa.

Tässä on kaikki mitä kauneuteen tarvitaan – puhdas valkoinen yhdistettynä täydelliseen muotoon.

Ainoa pikku vaiva on se, että leikkaan kevällä talventörröttäjät pois. Tänä aikana, jonka tämä yksinkertainen 'Jan van Leeuwen' on minulla ollut, edes sen kuihtuneita kukkia ei  ole tarvinnut siistiä. Sen yksinkertaiset kukat ovat varisseet terälehti kerrallaan maahan. Ne eivät ole pakkautueet tiiviiksi ruskeaksi mytyksi kuten joidenkin kerrottukukkaisten pionien kuihtuneille kukille on käynyt.

’Jan van Leeuwenin’ kukat ovat puhtaanvalkoisia, suuria, tuoksuvia ja yksinkertaisia. Kasvutavaltaan 'Jan van Leeuwen' on matala ja tuuhea eikä se tarvitse tukemista. Se on yksi matalimmista (50–70 cm) lajikkeista.

Sain haasteen Hiidenkiven puutarhassa-blogista. Alunperin haasteen oli laittanut alulle Hilu blogista Maatiaiskanasen elämää. Kiitos molemmille! Tähän oli hauska vastata.

Mukaan haastan kolme uusinta lukijaa, joilla on blogi.  Haasteen saavat:

Vaalean Vihreää

Väinölän elämää

Lappalainen etelässä

Haasteen säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Hilu/Maatiaiskanasen Elämää-blogista)

- tee postaus lempparikukastasi

- haasta kolme (toki halutessasi voit kutsua useammankin) blogiystävääsi mukaan

Olen kirjoittanut lempikukastani ennenkin. Jos haluat tietää mistä silloin olen kirjoittanut, klikkaa tästä.