sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

NELJÄN NIRKKO

Asuessani nuoruudessani muutamia vuosia Porissa opin, että nirkko tarkoittaaa kärkeä. Nyt ajattelin esitellä teille neljän nirkon huippuperennoja. Kriteerit olivat kovat:
  • Kasvaa hyvin, mutta ei leviä hallitsemattomasti.
  • Helppo: ei vaadi jakamista, talvisuojausta, ei juuri mitään muutakaan hoitoa. Vain jotakin pientä joskus.
  • Luotettava ja varma. Terve.
  • Näyttävä.
Monet ihanat perennat karsiutuivat tästä kovasta kärjestä jo ensimmäisen kriteerin kohdalla. Esimerkiksi monet kurjenpolvet täyttävät kaikki muut kriteerit, mutta vaativat ainakin pientä silmälläpitoa. Iiris eli kurjenmiekka täyttäisi kaikki muut kriteerit, mutta sitä täytyy jakaa aika ajoin, jotta se kukkisi runsaasti ja se jakaminen ei olekaan ihan helppo juttu. Tarvitaan kuntosalikuuri ennen sitä.

Neljän nirkkoon ylsivät pioni, kuunlilja, syysmaksaruoho ja kattomehitähti. Sinikämmen oli yhtenä ehdokkaana vielä loppumetreillä, mutta vaikea saatavuus karsi sen pois kun kärkeen mahtui vain neljä.


Pioni

Pioni 'Pillow Talk' kukkii aurinkoisessa tai puolivarjoisassa paikassa.

Ihmeellistä, että näin kaunis kasvi ei ole mikään nirppanokka. Ulkomuodosta päätellen voisi luulla sen tarvitsevan vaikka minkälaista paapomista, mutta vielä mitä! Kun sen on istuttanut huolellisesti, ei muuta tarvitse tehdä vuosikausiin. Korkeintaan valokuvata ja hehkuttaa blogissa.

Vaikeinta on ehkä päättää,
mitkä lajit kaupasta puutarhaansa valitsee.

Hoito on helppoa. Vaikeinta on ehkä päättää, mitkä lajit kaupasta puutarhaansa valitsee. Lajikkeita on vaikka millä mitalla. Kiinanpionit ja hybridit ovat helpoimpia.

Pioneja olen ylistänyt muun muassa jutussani Pioni-ihminen.


Kuunlilja

Kuunlilja 'Elegans' aloittelemassa valkoista kukintaansa. Nuput ovat todella suloisia kimpuissa.

Kuunliljan vahvuus on näyttävässä lehdistössä, mutta eivät kukinnotkaan rumia ole. Kuunliljat tuovat selkeytttä ja näyttävyyttä puutarhan varjoisiin ja puolivarjoisiin kohtiin.

Eri lajikkeita yhdistelemällä
saa aikaan ilmeikkäitä ryhmiä.

Kuunliljoja voi jakaa, mutta niitä ei välttämättä tarvitse jakaa vuosikausiin. Kuunliljat pitävät rikat hyvin poissa. Lajikkeita on runsaasti ja eri lajikkeita yhdistelemällä saa aikaan ilmeikkäitä ryhmiä.

Kuunliljojen lehdistöä osaavat  arvostaa muutkin kuin minä. Ne ovat etanoiden herkkua, joten joka puutarhaan kuunliljat eivät ehkä sovi.


Syysmaksaruoho

Syysmaksaruoho kukkii syksyllä, mutta sillä on paljon  hyviä ansioita jo ennen sitä.

Koko aikana siitä ei tarvitse olla huolissaan.

Syysmaksaruoho kukkii vielä silloin kun muut ovat jo lopettaneet. Syksyllä se nousee arvoon arvaamattomaan. Sitä ennen se on hyvä tausta ja tuki. Pitää rikat poissa ja antaa mukavaa vihreyttä ja jämäkkää muotoa. Koko aikana siitä ei tarvitse olla huolissaan.

Syysmaksaruohosta olen kirjoittanut jutussa nimeltä Maksaako vaivan?


Kattomehitähti

Kattomehitähden väleihin rikoilla ei ole mitään asiaa.

Mehitähteä on suorastaan ilo jakaa.

Kattomehitähti on pieni, mutta vahva. Topakka tapaus, joka peittää tiiviisti pieniä alueita ja on todella kaunis esimerkiksi kivien väleissä. Mehitähteä on suorastaan ilo jakaa, koska sen helpommin jaettavaa kasvia en tiedä. On hauska saada maanpeitettä sinne tänne helposti.

Mehitähdestä olen kirjoittanut otsikolla Suurperheen äiti.


Mitkä kasvit sinä valitsisit neljän nirkkoon? Olisi mukava saada tietoa hyvistä puutarhan peruskasveista. Jos saan useampia "suosituksia", voisin koota niistä oman postauksen. Ankarien talvien ja kuivan kesän jälkeen olen hyvin kiinnostunut näistä helpoista ja varmoista tapauksista. Tässä kyse on siis perennoista.

Saisimmeko aikaan kymppinirkon eli kymmenen kärjessä -listan?

Kertaan vielä kriteerit:
  • Kasvaa hyvin, mutta ei leviä hallitsemattomasti.
  • Helppo: ei vaadi jakamista, talvisuojausta, ei juuri mitään muutakaan hoitoa. Vain jotakin pientä joskus.
  • Luotettava ja varma. Terve.
  • Näyttävä.
Kerro ihmeessä omat suosikkisi puutarhan helpoista peruskasveista. Odottelen mielenkiinnolla.

28 kommenttia:

  1. Sormivaleangervo, keijunkukka, päivänlilja, pieni särkynyt sydän. Vielä pari vuotta sitten olisin ehdottanut punapäivänkakkaraa, mutta tappotalvi vei sen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, HennaMar! Sormivaleangervoja minulla onkin ja ansaitsevat toki paikkansa kärkikaartissa, vaikka hidaskasvuisia ovatkin.

      Päivänliljan aivan unohdin. Nehän ovat helppoja ja luotettavia.

      Pieni särkynyt sydän on minulle aivan uusi tuttavuus, joten se menee ostoslistalle.

      Ainoa, jota jäin miettimään, on tuo keijunkukka. Siitä paljon ilmeisesti pidetään, mutta minä sain siitä kammon. Istutin nimittäin pari punalehtistä ja pari vihreälehtistä ja seuraavana kesänä koko penkki oli täynnä pieniä siementaimia. Tulin siihen tulokseen, että ne olivat keijunkukkia. Hävitin ostamani keijunkukat, mutta silti koko puutarha vilisee niitä siementaimia. :( Olenkohan tehnyt aivan väärän päätelmän ja haukun väärää puuta? Nyt ainakin löysin muurin kolosta (kaukana alkuperäisestä paikasta) yhden uuden ison punalehtisen yksilön, joten vahvasti edelleen epäilen keijunkukkaa syylliseksi siihen. Olen myös lukenut, että keijunkukka pitäisi jakaa mielellään joka toinen vuosi, että sen lehdet pysyisivät kauniina. Kuulisin mielelläni lisää, sillä paljonhan keijunkukkia kehutaan. Olenko vain sattunut saamaan huonon lajikkeen vai mikähän tässä olisi?

      Poista
  2. Hyvä neljän kärki. Purppurapunalatva ainakin kuuluu kärkikymmenikköön, myös monet muut maksaruohot ja mehikasvit, mutta edustakoot syysmaksaruoho ja kattomehitähti niitä kaikkia :) Vaikea kyllä keksiä kasveja, jotka täyttäisivät kaikki kriteerit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Punalatva minullakin on. Mitenkäs minä sen unohdin!

      Niin, maksaruohoissa tosiaan on hillitysti leviäviä ja sitten myös aika vikkeliä tapauksia. Ihania!

      Mehikasveja en paljon tunne, mutta minulla on myös pieni yksilö partamehitähteä, joka on ollut kestävä. Kaikki kuulemma eivät kestä talvea.

      Poista
  3. Kiva, hyödyllinenkin näkökulma pihan perennoihin tässä postauksessasi. Piti oikein ryhtyä pohtimaan asiaa heti blogitauolta palattuani 🤫. (Kevätkiireet näköjään jatkuivat heinäkuun puoleenväliin.....)
    Minulle tuli mieleen ensimmäiseksi syysleimut, varmoja ja perinteisiä mummolan perennoja. Toki nekin virkistyvät jakamisesta, mutta useita vuosia saavat kasvaa ihan rauhassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin tässä välillä pihalla ja huomasin juuri kukintansa aloittelevat jaloangervot. Mielestäni nekin ansaitsevat paikkansa listallasi 😊.

      Poista
    2. Kiitos, Marja! Olen luullut, että syysleimuja pitäisi jakaa 3-4 vuoden välein. Hyvä, jos niiden kanssa ei ole niin nuukaa. Sitten pääsevät ehdottomasti listalle, ne ihanuudet ♥

      Poista
    3. Niin ja jaloangervot tietysti myös. Meilläkin ne kukkivat juuri. Pääsevät mukaan :)

      Poista
  4. Minusta punalatva, pikkusydän sitä on punaista ja valkoista, jaloangervoa ,päivänliljat, keijunkukat,karhunlaukka, tarhakylmänkukka ja esikot. Oma listasi oli hyvä ja taisi näitä samoja olla muillakin kuin omassani. Karhunlaukka ja esikot on näyttäviä isoina aloina ja pienempinä ovat hyviä kerroskasvustoa ajatellen .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nila! Hyvä listaus näistä saadaan. Karhunlaukkaa en tunnekaan. Vaikuttaa mielenkiintoiselta.

      Tarhakylmänkukkia minulla on, mutta ovat sen verran nuoria, etten uskaltanut sanoa niistä mitään.

      Esikot tosiaan ovat hyviä oikeassa paikassa. En vain ole löytänyt niille hyvää paikkaa ja ne kituvat. Edellisessä puutarhassa kasvoivat hyvin kun oli savimaa.

      Poista
    2. Ai niin. Mitähän on mennyt pieleen kun minulla on mielikuva keijunkukista villisti leviävinä ja nopeasti ränsistyvinä kasveina? Kirjoitinkin tässä yllä Hennamarille kammostani keijunkukkia kohtaan. Onko minulla ollut aivan väärät lajikkeet vai mitä ihmettä??

      Poista
  5. Minulla on ollut keijunkukka noin 15 vuotta. Sitä punalehtistä. Se kukkii myöhään syksyllä ja tänä aikana olen löytänyt ehkä pari-kolme siementainta. On se kyllä sikäli hankala, että juurelle on keväisin laitettava uutta multaa, kun kiipeää ylös maasta eli ei ehkä sitten listakasvi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on pitkä kokemus tästä perennasta. Jännä miten eri tavalla keijunkukka käyttäytyy eri paikoissa. Keijunkukka pääsee aikanaan toiselle listalle :) Onhan se kehuttu ja tykätty kasvi. En huomannut tuota siementämisvillitystä edellisessä puutarhassa, mutta täällä se on ihan mahdoton. Tai sitten olen erehtynyt kasvista :)

      Poista
  6. Minulla keijunkukat eivät ole tehneet siementaimia, mutta en ole vierekkäin eri lajikkeita laittanutkaan. Niitä pitää kyllä jakaa muutaman vuoden välein, tai häviävät talvella. Minulta melkein kuoli viime talven aikana iso purppurakeijunkukka, kun ajattelin jakaa sen vasta keväällä. Onneksi ei ihan kokonaan kuollut, vaan jaksoi pari pientä lehteä puskea. Helppoja ja kauniitahan ne muuten ovat, mutta jos etsitään "istuta ja ihastele seuraavat kymmenen vuotta" -kasvia, jättäisin ne pois kympin kärjestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, edellisessä puutarhassa minäkin jouduin uusimaan punalehtiset kun kuolivat ensimmäisenä talvena. Ja täällä en saa niitä kuolemaan millään ;) Siihen samaan tulokseen tulin minäkin, että tälle listalle keijunkukat eivät pääse. Jollekin toiselle sitten :) Hyvän listan nimen sanoit :)

      Poista
  7. Tämä olikin aika vaikea:
    Pioni ja kuunlilja tosiaan nyt ainakin täyttävät nämä kaikki kriteerit:) Ja ritarinkannukset ehkä, niitä tosin joutuu tukemaan, ainakin joitakin hujoppeja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikea tosiaan. Minä mietin ritarinkannuksia, mutta minulle ne eivät ole olleet ihan helppoja. Jotkut kasvavat kituliaasti, vaikka viereiset ovat komeita kuin mitkä. Ehkä silti pääsevät listalle :) Tukeminen on pikku juttu kun sen tekee heti istuttaessa.

      Poista
  8. Ihan ensin pämähti mieleen syysleimut, mutta tarkempi harkinta tarjosi heti paljon varteenotettavia ehdokkaita. Kaikki ...valeangervot (sormi-, liuska-, kilpi- jne.) ovat helppoja kriteerit täyttäviä. Punahatut, piikkiputket, luppiot... voi kuinka listaa voisi jatkaa tosi pitkään!

    Itse olen karsinut puutarhasta paljon liikaa leviäviä. Minun mielestä kasvin pitää pysyä paikoillaan. Pahimmat ongelmat puutarhassani olen saanut kellokukkien (Campanula) suvusta. Rönsyävät ja holtittomasti siementävät kasvit saavat väistyä. Vuosien taistelua käyn eri kellokukkien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tita! Tässä tulikin monia hyviä listalle. Mitenkäs kun punahattuja sanotaan lyhytikäisiksi? Voivat kuulemma yhtäkkiä kadota :-o

      Luppiot ovat ilmeisen harvinaisia. Jotkut ovat hurahtaneet niihin täysin. Itsellä ei niistä ole oikein mielikuvaa ja netissä on vähänlaisesti tietoa niistä. Jotain tietysti on, mutta siinä olisi blogiisi hyvä juttuvinkki :)

      Voi olla, että itsekin karsin niitä kovin leviäviä perennoja. En tykkää liian villistä tunnelmasta omassa puutarhassa, toisten puutarhoissa kyllä :) Yksi paikoillaan pysyvä kello minulla on. Taidanpa lisätä sen listalle.

      Poista
    2. Ainakin ihan perusmallin punahattu menee vuodesta toiseen hiljalleen juurakkoaan lihotellen täällä V-vyöhykkeellä. Sen vaatimukset on aurinkoa ja hiekkapitoinen multamaa. Savimaalla sen kestosta en tiedä, mutta ne jalostetummat lajikkeet on kovasti krantumpia.

      Luppiohurahdus odottaa sinuakin - otanpa vinkistä kopin, sillä luppioiden aika alkaa juurikin nyt.

      Jalokello ei talvehdi täällä pohjoisessa kuin satunnaisesti. Sääli sinällään, sillä se on hurjan hieno perenna nupusta kukkaan asti.

      Poista
    3. Huomasin, että kappas vaan, omat punahattuni ovat vuodelta 2012 enkä ole tehnyt niille yhtään mitään :) Pääsivät sittenkin listalle. Päivitin sen. Ovathan nämä mahtavia kasveja kun siemenistä saa vähällä vaivalla hillitysti leviäviä kasveja!

      Mielenkiinnolla odottelen postaustasi luppioista. Varmasti kokeilen kun kohdalle sattuu.

      Harmi, ettei jalokello kestä teillä. Se on niin kiva ja kiltti :)

      Poista
  9. Lisään heti listaan kylkurjenpolven lajikken 'Laura'. Ei leviä siemenestä pensas kyllä tuuheutuu mutta erittäin maltilla. On näyttävä eikä vaadi mitään hoitoa. Kuunlilja ei käy omalle listalleni kotiloiden takia, siksi niitä ei ole puutarhassani yhtään. Pioni on yksi hyvä valinta, jaloangervot myös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Katja, tosi hyvästä vinkistä! Toissa keväänä tilasin kolme 'Lauraa', mutta pettymyksekseni huomasin, että sieltä olikin tullut jokin punainen syysleimu. Nyt ei siis ole haaveilemaani 'Lauraa' minulla :( Niin odotin, kun se vieläpä on kerrottukukkainen. Tässä tulikin vastaus yhteen kohtaan, jonne olen kovasti miettinyt perennaa!! Yritän tilata paremmalla onnella.

      Harmi, ettet voi kasvattaa kuunliljoja :( Itse olen ihan hulluna niihin.

      Joo. Jaloangervot ovatkin juuri parhaimmillaan.

      Poista
  10. Hyvä listaus! Voisin ehkä lisätä kylmänkukat, päivänliljat (tosin niitä voi joutua jakamaan), tyräkit ( kulta-, ranta- ja tarha) ja etelänruusuruohon kymppilistalle😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anni! Kylmänkukkia ja päivänliljoja minullakin on ja tosi kivoja kaikin puolin ovatkin. Listalle toki :)

      Pahastutko, jos jätän tyräkit pois niiden myrkyllisyyden vuoksi? Luin nimittäin juuri yhdestä blogista, että kirjoittaja oli saanut ikävät arvet käsiteltyään tyräkkiä. Hänellä oli ollut kumihanskat käsissä, mutta bikineissään puuhaillessaan oli vahingossa saanut aikamoiset jäljet käsivarsiin ja reisiin. Säikähdin aika lailla, sillä jäljet saattavat olla hyvin pitkäikäisiä.

      Tuo etelänruusuruoho on minulle ihan uusi. Käynpä vähän katselemassa millainen se on :)

      Poista
    2. Etelänruusuruohosta sanottiin, että se on lyhytikäinen. Pitääköhän se paikkansa?

      Poista
  11. Vihreä tarhakeijunkukka - kukkii monta kuukautta ja kaunis syysväri, ikivihreä, tuuhea, helppo. En tiedä vielä miksi siitä ei pidettäisi.
    Päivänliljat on toinen. Tosin ne kukkii vähän hitaasti minulla.
    Syysasteri. Kukkii myöhään ja kauniisti ja ainakin toistaiseksi on pysynyt paikoillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvistä kasvivinkeistä! Vihreää keijunkukkaa minulla ei olekaan. Täytyy kokeilla. Kyllähän tuo pitkä kukinta kiinnostaisi ja ikivihreys varsinkin.

      Jos nyt tekisin tämän jutun uudestaan, päivänliljat pääsisivät ehdottomasti mukaan neljän nirkkoon. Olen viime aikoina ihastunut niihin, sillä niitä ei tarvitse jakaa ja kukkivatkin pitkään. Syysasterista minulla ei ole kokemusta. Olen kyllä monesti ajatellut sellaisen hankkimista. 😊

      Tällaiset kivat kommentit saavat taas uusia ajatuksia ja haaveita liikkeelle. 😊

      Poista