MITEN SÄÄ JAKSAT?

Kaksitoistavuotias Asla kysyi: "Miten sää jaksat? Siis miten jaksat tehä ja hoitaa puutarhaa?"

Sehän se on, se sisäinen palo. Puutarhahulluudeksikin sitä kutsutaan. Ehkä sitä havainnollistaa katkelma puutarhapäiväkirjastani syksyisenä päivänä.

Lokakuun loppupuolen tunnelmaa.

Vain hullut tekevät puutarhahommia tällä säällä

– ja jäin kitkemään rikkaruohoja.

"Täksi päiväksi oli ennustettu myrskyä. Menin heti aamupäivällä levittämään sanomalehtiä ja haketta, jotta ehtisin siistiä muutaman puun katveen ennen kuin tuuli yltyy kovaksi. Tuuli oli lämmin ja aurinko paistoi ihanasti. Syysilma oli siis täydellinen. Nautin tuulesta, vaikka alun perin haaveilemani homma siirtyikin. Kun tuuli yltyi myrskyksi, Jouko lähti sisälle. Totesin, että vain hullut tekevät puutarhahommia tällä säällä – ja jäin kitkemään rikkaruohoja.

Nautin syystuulesta ja omasta tarmokkuudestani niin, että menin sisälle vasta kun Jouko kysyi ostoslistaa ruokakauppaan. Silloin huomasin kellon olevan jo puoli viisi. Ruoka olisi pitänyt laittaa tulemaan jo kauan aikaa sitten. – Tuolla tuulessa menee ajantaju, sanoin. Joukon mielestä siellä taitaa mennä muukin taju. Niin kai.

Illemmalla nautiskelin vielä sinkkiastioiden pesusta talvisäilytystä varten ja muutamista muista hommista. Lopulta selkä oli niin kipeä, että tuskin – tosiaankin tuskien kanssa - sain iltapuuhat tehdyksi."

Syysmaksaruoho

On vähän työmyyrän vikaa. Joutenolo on hauskinta sen jälkeen kun on ensin saanut puuhailla käsillään yhtä ja toista. On saanut liikuntaa ja raitista ilmaa.

Hyvän palkan tästä saankin,

ikälisät ja kaikki.

Palkan toivossahan sitä jaksaa ahertaa ja hyvän palkan tästä saankin, ikälisät ja kaikki: vihreyttä, runsautta, kukkia, herkkuja, kauneutta. Ja kun tarhurille samoin kuin puutarhallekin tulee ikää, vihreys ja kaikki muu puutarhan kauneus vain lisääntyvät.

Ilman palkkaa en jaksaisi puutarhaa laittaa. Jos myyrät söisivät sipulit, jänikset järsisivät hedelmäpuut pilalle, peurat tärvelisivät kukkapenkit ja talvi veisi perennat, niin lyhyeen loppuisi kuin kanan lento.

Pelkkä työn ilo ei saisi minua puutarhaan satoi tai paistoi, mutta annapa olla kun krookukset nousevat loistamaan kilpaa auringon kanssa, niin taas jaksaa vaikka mitä.

Krookus 'Jeanne d' Arc'

Ja kun pionipuskat nostavat versonpäänsä maasta, niin eiköhän vain pää täyty taas uusista unelmista. Ja unelmathan ovat toteuttamista varten.

Pioni

Ja kun saa suunsa makeaksi omasta puutarhasta, niin jo vain passaa ahertaa. Sydän sykähtää kun näkee perheen nauttivan puutarhan antimista.

Omena 'Valkea kuulas'

En jaksaisi tehdä puutarhaa yksin ainakaan tässä laajuudessa. Onneksi minulla on kannustava perhe.  Mieheni tulee välillä hätiin kun tarvitsen fyysistä voimaa. Ihmettelen aina miten monet asiat mieheltä sujuvat tuosta noin vain, kun itse saa väkertää vaikka kuinka kauan ja tuloskin voi olla mitä sattuu.

On minulla vielä toinenkin apulainen, Lapiomies. Hän pitää kaivamisesta ja maan kärräämisestä. Onneksi meillä kumpaakin työtä on sopivasti tarjolla. Saunan lämmitys on suorastaan hänen intohimonsa ja sehän minulle passaa. Mikäs sen mukavampaa kuin päästä löylyttelemään kunnon puutarhapäivän jälkeen!

Vaihtuvat vuodenajat tuovat energiaa. Aina on odotettavissa uutta ja mielenkiintoista. Iirikset kukkivat alkukesällä.

En minäkään aina jaksa puutarhassa ahertaa. Siksi olen kiitollinen talvesta. Saan nukkua talviunta, unelmoida uudesta kasvukaudesta.

Tällä kertaa talvi tuli perjantaina.

Talvella vedetään vieteri ja kun tämä tarhuri sitten keväällä pääsee vauhtiin, virtaa riittää syksyyn asti. Syksyllä tarhurin vauhti hiipuu ja pysähtyy – juuri ennen kuin pitäisi laittaa talvisuojat.

Jatkan vielä samasta aiheesta, mutta sitä ennen on aika kertoa pääsenkö juoksutavoitteeseeni vai en. Palataan asiaan. Hyvää vointia teille kaikille!