tiistai 16. tammikuuta 2018

KYLLÄ JA EI

Yksitoistavuotias tyttäreni, Avilla, kysyi minulta: "Oletko saanut puutarhan näyttämään siltä kuin olet halunnut?" Vastaukseni on: "Kyllä ja en."

Olen saanut puutarhan perusasiat kuntoon. Suuret linjat ovat valmiina. Toiminnoilla on paikkansa. Kulkuväylät on rakennettuina. Runsas määrä puita ja pensaita on kasvamassa. Paljaat maat on katettu ja ne puhdistuvat rikoista. Ympäristökin on melkein siisti.

Puutarhani on
kuin optinen harha.

Osa puutarhasta vihertää jo mukavasti, osa maasta on vasta puhdistumassa. 

Suurin osa istutuksista on nuoria, joten ne ovat harvoja ja rikkojen siemenillä on vielä mahdollisuudet itää perennojen väleissä.

Ihania väriyhdistelmiä on luvassa.

Vielä joudun valokuvatessani rajaamaan paljon pois.

Olen saanut kuvattua ihastuttavia kukkia, mutta jos kuvaa katsoo tarkasti voi huomata mustat muovit taustalla.

Olen haaveillut kukkarunsaudesta ja sitä olen jo saanutkin.

Vuorikaunokki, kyläkurjenpolvi ja isokonnantatar kukkivat kesäkuussa. 

Puutarhani on kuin optinen harha. Samassa kuvassa voi nähdä komean puutarhan ja täysin keskeneräisen työmaan. Yritän katsoa sitä kuin se olisi se kaunis ja rehevä puutarha, josta olen haaveillut.

Kumman kuvan sinä näet?

Kiitos ja halaus Avillalle! Aihe tuntui aluksi vähän vaikealta kun olin kirjoittanut jo jutun Toiveiden tynnyri. Kun pääsin vauhtiin, juttu imaisi mukaansa ja kirjoittaminen oli hyvin hauskaa.

Kysy mitä vaan -sarja jatkuu. Ensi kerralla vastaan kysymykseen kolmesta tärkeimmästä työkalustani. Kysymyksen on lähettänyt Pirkko Kovero Vaarin torpan puutarha -blogista.

22 kommenttia:

  1. Kun ne suuret linjat ovat selvillä, se hienosäätö ei sitten tulekaan koskaan valmiiksi. Kasveilla on usein taipumus kasvaa oman mielensä mukaan ja itsellekin tulee aina uusia ajatuksia. Mutta niiden suurien linjojen sisällä pitääkin olla liikkumavaraa.
    Kuvassa näkyy kaunis ja rehevä puutarha, ihanaa vihreyttä. Noita mustia muoveja ei edes näe, ennen kuin erikseen alkaa etsiä sitä keskeneräisyyttä. 🌿

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rohkaisevista sanoistasi, Marja! Ihanaa, että tuo optinen harha näkyy puutarhassani juuri noin päin ;) Itsellä se kuva välillä vinksahtaa väärin päin, mutta yritän aina nähdä "sen nuoren neidon enkä sitä vanhaa eukkoa".

      Kun oikein ajattelee, niin hyvähän se on, ettei puutarha tule koskaan täysin valmiiksi. Siinä tapauksessa, jos puutarha olisi valmis, pitäisi varmaan hankkia lisää maata :) Ja sekin on hienoa, että kasvit kasvavat miten lystäävät. Monesti olen saanut kivoja yllätyksiä.

      Poista
  2. Minäkin näen kauniin ja rehevän puutarhan 😍 Oikeastaan nyt vasta huomasin kuvistasi mustat muovit, kun niistä mainitsit. Kukkien ja muiden kasvien kauneus antaa niin paljon ettei tuollaiset "pikkuseikat" hyppää ollenkaan silmille. Sinä varmasti näet taas asian erikantilta, kun teet ja touhut siellä paikkoja valmiiksi. Sama tilanne se taitaa olla meillä talorempan kanssa. Viimeistelemättömät paikat hyppäävät omaan silmään, tavallaan on aika valmista muttei kuitenkaan, mutta vieraat eivät niitä edes tahdo hoksata 😃

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttavaa! Kiitos, Eerika! Sanon usein miehelleni, että älä esittele rakentamisessa tekemiäsi pikku puutteita, niin en edes huomaa niitä. Miestä itseään ne vaivaavat. Ja vaikka hän esittelisikin ne virheet minulle, en kohta niitä edes muista. Valitettavasti omien tekemisteni kohdalla muisti ei ole niin armollinen.

      Se tosiaan on jännä, etteivät vieraat huomaa keskeneräisyyksiä ja sotkuja. Aikamoinen kaaos saa olla, että lojuvat tavarat pistäisivät kylässä silmään :)

      Poista
  3. Minä katsoin ensin kuvat, kuten tapanani on, ja vasta sitten luin tekstin. Näin kauniin, vehreän puutarhan ja huokailin ääneen, miten paljon kaikkea kaunista puutarhastasi löytyykään! Nyt, kun katson kuvia tarkemmin, huomaan muovit. Jos et olisi niistä mitään maininnut, en olisi niitä nähnyt.

    Ihmismieli on siitä ihmeellinen, että sillä on halu löytää ympäröivästä maailmasta ja kuvista aina jotain kaunista, niistäkin surun sävyttämistä ja elämän rujoudesta kertovista. Kauneus on myös katsojan silmissä. Joku näkee kauneutta vaikkapa ruosteessa, toisen mielestä sitä ei voi mitenkään luonnehtia kauniiksi. Sellaisia me olemme. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kaaru! Tuollaisia kannustavia ja rohkaisevia sanoja tarvitaan.

      Jännä millaisia eri tapoja ihmisillä on lukea artikkeleita, blogeja ym. Blogit luen alusta loppuun päin, mutta lehtijutut aloitan AINA keskeltä :) Aika hassua, eikö vain! Tunnen yhden ihmisen, jolla ainakin on ihan yhtä hassu tapa. Luen ensin keskeltä loppuun ja jos on kiinnostava juttu, niin lopuksi luen vielä alkuosan :) Ihmeellinen ihmismieli tosiaan!

      Minulla on oikeastaan sellainen harrastus jopa, että etsin kauneutta rumuudestakin. Viime aikoina olen ihastellut harmaiden pilvisten päivien sisältämää kauneutta. Olen ollut tosi innoissani siitä :)

      Poista
  4. Puutarhasi on silmiini hyvin kaunis ja näen siellä myös lempikasvejani ja todella hienon katajan. Minäkään en kiinnittänyt mitään huomiota noihin muoveihin, vaan silmä kiinnittyi heti kaikkeen kauniiseen.
    Mukavaa ja aurinkoista tammikuun jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kuulla, Kruunu Vuokko! Kiitos!! Katajiin mekin ihastuimme tällä tontilla. Toivomme niille ja muutamalle uudelle katajalle terveyttä ja pitkää ikää.

      Niinhän se taitaa olla, että oma silmä poimii ne keskeneräisyydet, joita moni ei edes heti huomaa. Yritän kovasti kasvattaa itseäni näkemään kaiken kauniin ja sivuuttamaan irvistelevät muovit ja muut röntöt :)

      Kiitos samoin sinulle, hyviä talvipäiviä!

      Poista
  5. Kauniit on puutarha näkymät, ja muovit peittyy aikanaan. Hienot yhteensopivat värit, kyläkurjenpolovella, vuorikaunokilla ja isokonnantattarella. Ja pulskat pionit vasta kauniita ovatkin. Vihreistä puhumattakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ulla, kannustavista sanoistasi!

      Joskus tuntuu, että olen haukannut liian ison palan. Sitten täytyy taas muistuttaa itseään, että mikäs kiire tässä. Kaikki aikanaan :)

      Poista
  6. Kaipa puutarhuri on aina omansa suhteen liiankin kriittinen. Minun katseeni löysi kuvasta upeat kivet ja havut sekä ison puun kauniin rungon sekä sen alas roikkuvat vehreät oksat. Näkyihän ne muovitkin siellä hetken katsomisen jälkeen, mutta mieli rekisteröi ne oitis jonkun tulevan rakennusaineiksi, eikä niistä sen enempää ajatuksia kirvonnut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo luulenpa, etten ole ainoa, joka on puutarhansa tai oman itsensä suhteen turhan kriittinen. Haluan nähdä sen kauniin kuvan, mutta joskus katse vain jotenkin lipsahtaa juuri niihin puutteisiin.

      Mahtava näkökulma juuri tuo, että ne muovit ovat jonkun tulevan rakennusaineita. Tuon yritän painaa mieleeni kultakirjaimin :)

      Kiitos, Between, tästä mieltä lämmittävästä palautteesta!

      Poista
  7. Pidän tuosta hiukan mystisestä tunnelmasta, joka tulee siitä että tekee mieli käydä kurkistamassa kuvan puun tai pensaan taa. Että mihin se polku jatkuukaan ja mitä tulee mutkan takaa vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Kiitos, Virpi!! On hauska kuulla toisen näkökulma omaan puutarhaan, sillä itsellä aina väliin tulee epäusko sen suhteen. On ollut tosi vaikea löytää pensaille paikkoja, mutta ehkä joku on saattanut osua kohdilleen ;)

      Poista
  8. Palio oot saanu jo valamista, nii hianoja kuvakulumia oot puutarhastas ottanu, ettei niitä tyhyjästä taiota. Jos silimä näköö jonku muavinreunan johonaki kuvas, se unohtuu samantiä, ku katteloo hianoja kasvi- ja väriyhyristelmiä. Non palio miälenkiintoosempia.

    Plokis olis sulle haaste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa, mä tykkään haasteista! Kiitos, Navettapiika!

      Kiitos myös ilahduttavista sanoistasi! Noinhan se juuri on, että kasvit vetävät huomion puoleensa ja onneksi kamerassa on Zoomi :) Se pelastaa paljon. Meillä eteläpuoli alkaa olla jo istutettuna, joten siellä tulee kuvattua enemmän. Ehkä jo ensi kesänä pohjoispuoleltakin saa enemmän julkaisukelpoisia kuvia. Ainakin koko viime syksyn siellä ahersin :)

      Poista
  9. Puutarha ei ole koskaan valmis, joten aina jossakin kulmassa on muutos ja kehitys meneillään ja se kuuluu puutarhan luonteeseen. Ilman uuden syntymistä seuraisi pysähdys. Kiinnitin huomioni erityisesti siihen, miten luontevasti puutarha on rakentunut ympäristönsä kainaloon. Puut ja kivet ympäröivät kauniisti kukoistusta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. On hyvän merkki, että on projekteja meneillään. Moniksi vuosiksi sitä hyvää riittääkin ;) Joo, jos kaikki olisi jo valmista, pitäisi varmaan harkita tontin laajentamista :) Nyt ei vielä tarvitse alkaa edes säästämään sitä varten.

      Me yritimme säästää rakennuksen aikana mahdollisimman paljon puita ja kiviä ihan koskemattomina. Joiltakin osin siinä onnistuimmekin. Edellinen tonttimme oli tasainen ja kalju. Onneksi nyt saimme paljon vaihtelevamman.

      Kiitos, Pirkko, mukavasta kommentistasi!

      Poista
  10. Näen upean, rehevän, kauniin puutarhan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kiitos, Pioni! Moni asia näyttää juuri siltä kuin sen haluaa nähdä :)

      Poista