LUMIKEVÄT

Kun lapset olivat pieniä, he väittelivät siitä onko nyt talvi vai kevät. – Olisikohan nyt kevättalvi, yritin ehdottaa kompromissiratkaisua. Esikoinen halusi olla oikeassa eikä tyytynyt kompromissiin. – Nyt on lumikevät, tyttö sanoi painokkaasti. – Kukkakevät on eri asia, hän selitti.

Selitys oli niin hyvä, että otin tuon nerokkaan kevään määritelmän käyttööni. Jätän ne termiset ja tähtitieteelliset keväät muille.

Aurinko oli pilkahdellut jo joulun aikaan, mutta kevätolo tuli tammikuun 17. päivänä.

Lumikevät

Lumikevät alkaa siitä kun joulukuusi ja muut joulutavarat on siivottu pois ja aurinko paistaa ensimmäisen kerran. Tänä vuonna se taisi tapahtua tammikuun 17. päivänä. Lapset pääsivät hiihtämään ja luistelemaan ja oli tullut kunnon pakkanen. Puut olivat valkoisina huurteesta ja aurinko paistoi kirkkaasti.

Kevät on siis mielentila.

Pikkuhiljaa se alkaa näkyä myös ulos päin.

Juuri sellaisena päivänä tulee kevätolo. Tekee mieli siivota koko talo ja laittaa kevätliina pöydälle. Se ei välttämättä tarkoita, että siivoaisin koko talon. Tekee vain mieli. Kevätliinaakaan minulla ei vielä ole. Nyt sentään keksin, millaisen haluan ja voin ommella sen itse. Ostin jo kankaat.

Vuosia sitten tammikuussa esikoiseni tuli koulusta. – Äiti! Nää kevätlaulut on kyllä ihan kauniita, mutta onko niitä pakko kuunnella keskellä talvea, hän huudahti. Silloin vasta huomasin, että tosiaankin: laulut kertoivat siitä keväästä kun lumet ovat jo sulaneet ja sää on lämmin. Oli velä täysi talvi.

Kevät on siis mielentila. Pikkuhiljaa se alkaa näkyä myös ulos päin. Keittiön pöydälle ilmaantuu idätysastioita. Saattaapa ilmaantua valkoinen kevätesikkokin. Viherkasvit pääsevät suihkuun pitkästä aikaa ja saavat muutenkin siistityn ilmeen.

Lumikevään väri on lime, raikas ja heleä vihreä – toivon väri.

Tekee mieli kattaa Pip Studion astiat pöytään ja juhlistaa kevään tuloa. Näistä kankaista aion ommella liinan.

Puutarha käy yhä useammin mielessä. On pakko alkaa lukea pionikirjaa. Sitten on käytävä tarkistamassa pari kohtaa puutarhasuunnitelmasta ja lisättävä sinne muutama pioni ja tarkistettava josko niitä pioneja voisi lisäillä vähän sinne sun tänne ja… Säkkikangashuppujen asentamisessa havukasvien päälle on juhlan tuntu.

Ruskea kevät

Maaliskuun loppupuolella pääsee leikkaamaan omenapuita ja pensaita. Tuntuu hienolta. On ruskean kevään aika. Leikkaan perennanvarret. Pidän lasten kanssa perinteiset pihatalkoot. Sydämesssä sykähtää kun puutarha ja pihapiiri näyttävät taas siisteiltä.

Maa on vielä jäässä,

joten tekee mieli tuoda

puutarha terassille.

Säkkikangashuput sulautuvat kauniisti vaaleanruskeaan maisemaan. Valkohäntäkauriit palaavat metsien kätköistä.

Ihanaa - ne ovat palanneet taas!

Maa on vielä jäässä, joten tekee mieli tuoda puutarha terassille: suuri sylillinen pajunoksia sekä muutama helmililja ja narsissi. Keittiön terassille kirkkaankeltaisia narsisseja.

Versonpääkevät

Ruskean kevään jälkeen tulee versonpääkevät. Jossain vaiheessa huhtikuuta. Ensimmäiset pioninversot, raparperit, syysleimut, krookukset, tulppaanit, sinililjat ja muut nostavat päitään karusta maasta. Tätä hetkeä olen ehtinyt odottaa: säkkikangashuppujen nostaminen havukasvien päältä varastoon saa sydämen sykähtämään.

Talviuni on tehnyt tehtävänsä.

Hopeatopon nimi on kadonnut mielestä.

Lumi sulaa, sitten sataa taas. Välillä krookukset melkein peittyvät lumen alle.

Talviuni on tehnyt tehtävänsä. Hopeatopon nimi on kadonnut mielestä. Kestää hetken ennen kuin taas muistan kaikki vanhat tuttavat nimeltä. Eikä aikaakaan kun on jo kukkakevään aika.

Kukkakevät

Kukkakevät alkaa leskenlehdistä ja valkovuokoista, aivan kuin lapsena. Omassa puutarhassa se alkaa virvaliljoista ja krookuksista.

Koskaan ei saa olla niin kiire, ettei ehtisi ihailemaan krookuksia.

Nyt juostaan kilpaa kevään kanssa! Kukkakevät päättyy siihen kun saan suihkulähteen solisemaan. Siitä alkaa kesä.

Tällaisia mietin kun sain haasteen Navettapiialta blogista nimeltä Navettapiian puuhamaa. Alunperin haasteen on rustannut Tita blogista Unelmia ruusuista -blogista. Kannattaa lukea Titan koko postaus täältä.

Haasteen säännöt:

1. Tee postaus, ja kerro mistä haasteen sait.

2. Kerro huhtikuusi viisi tärkeintä kevään merkkiä, jotka ilahduttavat sinun sieluasi voimakkaimmin. Etelärannikolla kevät on jo maaliskuussa ja pohjoisessa toukokuussa. Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi. Huhtikuu on tässä vain keskiverto.

3. Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia.

Nyt siis pitäisi vielä tehdä ne ratkaisevat valinnat: valita kuukausi ja viisi voimakkaimmin ilahduttavaa kevään merkkiä.

Minun kevät alkaa tammikuussa ja se sykähdyttää joka vuosi aina yhtä paljon. Sykähdyksiä toki riittää helmi-maalis-huhti-toukokuullekin. Valitsen tammikuun.

Tässä kuvassa näyttäisi olevan talvi, mutta aurinko paistaa jo ikkunoista sisään – sydämen sopukoihin asti.

Ja tässä ne viisi kevään merkkiä:

1. Aurinko paistaa ensimmäisen kerran lumisessa pakkassäässä. 
2. Tekee mieli siivota koko talo ja laittaa kevätliina pöydälle. 
3. Keittiön pöydälle ilmaantuu idätysastioita. Saattaapa ilmaantua valkoinen kevätesikkokin. 
4. Viherkasvit pääsevät taas suihkuun pitkästä aikaa ja saavat muutenkin siistityn ilmeen.
5. Puutarha ja uudet suunnitelmat käyvät yhä useammin mielessä. 

Kodinonni tuo kevään keittiöön.

Haastan mukaan seuraavat kolme blogia:

Tuumasta toimeen
Tuplasti terapiaa
Ruusukumpu

Voi olla, että olette jo haasteen  saaneetkin, en aina pysy perässä. No, joka tapauksessa ottakaa haaste vastaan tai jättäkää väliin. Minusta siihen oli kyllä tosi kiva vastata.

Hyvää kevättä – tai kevään odotusta – itse kullekin lukijalle!