perjantai 5. tammikuuta 2018

MITEN SÄÄ JAKSAT?

Kaksitoistavuotias Asla kysyi: "Miten sää jaksat? Siis miten jaksat tehä ja hoitaa puutarhaa?"

Sehän se on, se sisäinen palo. Puutarhahulluudeksikin sitä kutsutaan. Ehkä sitä havainnollistaa katkelma puutarhapäiväkirjastani syksyisenä päivänä.

Lokakuun loppupuolen tunnelmaa.

Vain hullut tekevät puutarhahommia tällä säällä
– ja jäin kitkemään rikkaruohoja.

"Täksi päiväksi oli ennustettu myrskyä. Menin heti aamupäivällä levittämään sanomalehtiä ja haketta, jotta ehtisin siistiä muutaman puun katveen ennen kuin tuuli yltyy kovaksi. Tuuli oli lämmin ja aurinko paistoi ihanasti. Syysilma oli siis täydellinen. Nautin tuulesta, vaikka alun perin haaveilemani homma siirtyikin. Kun tuuli yltyi myrskyksi, Jouko lähti sisälle. Totesin, että vain hullut tekevät puutarhahommia tällä säällä – ja jäin kitkemään rikkaruohoja.

Nautin syystuulesta ja omasta tarmokkuudestani niin, että menin sisälle vasta kun Jouko kysyi ostoslistaa ruokakauppaan. Silloin huomasin kellon olevan jo puoli viisi. Ruoka olisi pitänyt laittaa tulemaan jo kauan aikaa sitten. – Tuolla tuulessa menee ajantaju, sanoin. Joukon mielestä siellä taitaa mennä muukin taju. Niin kai.

Illemmalla nautiskelin vielä sinkkiastioiden pesusta talvisäilytystä varten ja muutamista muista hommista. Lopulta selkä oli niin kipeä, että tuskin – tosiaankin tuskien kanssa - sain iltapuuhat tehdyksi."

Syysmaksaruoho

On vähän työmyyrän vikaa. Joutenolo on hauskinta sen jälkeen kun on ensin saanut puuhailla käsillään yhtä ja toista. On saanut liikuntaa ja raitista ilmaa.

Hyvän palkan tästä saankin,
ikälisät ja kaikki.

Palkan toivossahan sitä jaksaa ahertaa ja hyvän palkan tästä saankin, ikälisät ja kaikki: vihreyttä, runsautta, kukkia, herkkuja, kauneutta. Ja kun tarhurille samoin kuin puutarhallekin tulee ikää, vihreys ja kaikki muu puutarhan kauneus vain lisääntyvät.

Ilman palkkaa en jaksaisi puutarhaa laittaa. Jos myyrät söisivät sipulit, jänikset järsisivät hedelmäpuut pilalle, peurat tärvelisivät kukkapenkit ja talvi veisi perennat, niin lyhyeen loppuisi kuin kanan lento.

Pelkkä työn ilo ei saisi minua puutarhaan satoi tai paistoi, mutta annapa olla kun krookukset nousevat loistamaan kilpaa auringon kanssa, niin taas jaksaa vaikka mitä.

Krookus 'Jeanne d' Arc'

Ja kun pionipuskat nostavat versonpäänsä maasta, niin eiköhän vain pää täyty taas uusista unelmista. Ja unelmathan ovat toteuttamista varten.

Pioni

Ja kun saa suunsa makeaksi omasta puutarhasta, niin jo vain passaa ahertaa. Sydän sykähtää kun näkee perheen nauttivan puutarhan antimista.

Omena 'Valkea kuulas'

En jaksaisi tehdä puutarhaa yksin ainakaan tässä laajuudessa. Onneksi minulla on kannustava perhe.  Mieheni tulee välillä hätiin kun tarvitsen fyysistä voimaa. Ihmettelen aina miten monet asiat mieheltä sujuvat tuosta noin vain, kun itse saa väkertää vaikka kuinka kauan ja tuloskin voi olla mitä sattuu.

On minulla vielä toinenkin apulainen, Lapiomies. Hän pitää kaivamisesta ja maan kärräämisestä. Onneksi meillä kumpaakin työtä on sopivasti tarjolla. Saunan lämmitys on suorastaan hänen intohimonsa ja sehän minulle passaa. Mikäs sen mukavampaa kuin päästä löylyttelemään kunnon puutarhapäivän jälkeen!

Vaihtuvat vuodenajat tuovat energiaa. Aina on odotettavissa uutta ja mielenkiintoista. Iirikset kukkivat alkukesällä.

En minäkään aina jaksa puutarhassa ahertaa. Siksi olen kiitollinen talvesta. Saan nukkua talviunta, unelmoida uudesta kasvukaudesta.

Tällä kertaa talvi tuli perjantaina.

Talvella vedetään vieteri ja kun tämä tarhuri sitten keväällä pääsee vauhtiin, virtaa riittää syksyyn asti. Syksyllä tarhurin vauhti hiipuu ja pysähtyy – juuri ennen kuin pitäisi laittaa talvisuojat.

Jatkan vielä samasta aiheesta, mutta sitä ennen on aika kertoa pääsenkö juoksutavoitteeseeni vai en. Palataan asiaan. Hyvää vointia teille kaikille!

16 kommenttia:

  1. Kai tämä jonkin sortin hulluutta on, mutta kyllä siitä nauttii! Ihana kirjoitus niin hulluuden ytimessä. Talviunta piisaa vielä pikkuisen, mutta sitten se iso pyörä taas kääntyy keväälle ja vauhti kasvaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tita, taas niin mukavasta kommentista! Hymy levisi huulille kun luin tätä. Varsinkin tuo sanapari "hulluuden ytimessä" oli osuva :) Puutarhahullujen on niin helppo ymmärtää toinen toistaan.

      Joo, sen pyörän kyytiin kun hyppää, se on menoa se! Hyviä ja kauniita talviunia!

      Poista
  2. Ihana postaus. Näinhän se menee se puutarhaintoilijan elämä kuten kuvaat. Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Anneli, taas niin mukavasta ja kannustavasta kommentista! Samoin sinulle, oikein hyvää viikonloppua!

      Poista
  3. Osasitpa ihanasti ilmaista sen palon joka varmaan meissä jokaisessa puutarhahöperössä on 💕

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Virpi, niin mieltä lämmittävästä kommentista! Kun sujahdin tänne blogien maailmaan, minulle oli yllätys miten paljon meitä puutarhahöperöitä onkaan - ja kuinka helppo meidän onkaan ymmärtää toisiamme :)

      Poista
  4. Usein myöhään kesäiltana pihassa viimeisiä työvälineitä paikoilleen laittaessa tulee miettineeksi, että ihan hullun hommaahan tämä on. Ja aamulla sinne kottikärryjen pariin palaa mielellään, eikä yhtään surkuttele työn raskautta ja paljautta. Ihanaa puuhaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, illalla selkä kipeänä raahautuu sisälle - haaveilemaan seuraavan päivän puutarhapuuhista :) Näinhän se menee ja ihanaa on!

      Poista
  5. Kaunis kuva pionista ja omenoista! Ihminen jaksaa yllättävän paljon, kun on hyvä motivaatio. Ja mielenterveys kunnossa. Ja kun jaksaa tehdä mieleistä, mielenterveys pysyy hyvänä. Positiivinen oravanpyörä. Olen huomannut, että itselläni tekeminen ja touhuaminen auttavat jaksamaan. Energia synnyttää energiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Maasta nousevissa pioneissa on kevään tuntu ja omenat tuovat aivan veden kielelle.

      Juuri niin. Motivaatio on kyllä ihmeellinen voima. Sitä ei voi täysin hallita, mutta ruokkia ja ohjailla voi yllättävän paljonkin. Sille voi jopa altistaa itsensä :) Näin on käynyt minulle esimerkiksi kun olen seurannut sinun kuntoiluasi ja muita terveysjuttujasi. Kiitos siitä, Leena! Positiivinen oravanpyörä tosiaan!

      Poista
  6. Olen minäkin puutarhahöperö, mutta olenkohan vähemmän..:D? Sinulla totisesti riittää tarmoa, malta nyt vaan antaa sen vieterin olla hetki virittämättä:) Ihanaahan se on kun saa puuhata puutarhassa sydämensä kyllyydestä ja perhekin sen ymmärtää. Mukavaa, rentouttavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ennen blogimaailmaan astumista luulin, että olen niin puutarhahöperö, että lieneekö muita yhtä hulluja. Sitten huomasin, etten ole lainkaan pahimmasta päästä :D Minähän istutan kevätkukkasipuleitakin vain kymmeniä tai enimmillään pari sataa, en tuhansittain. Minulla on siis vielä tavoitetta, että pääsisin siihen hulluuden ytimeen, kuten Tita hauskasti asiana ilmaisi :)

      Joo, nyt vain haaveillaan sydäntalven aika. Mukava on kuitenkin ajatella, että kun on sen aika, niin puutarhassa intoillaan taas ja nautitaan!

      Kiitos samoin, oikein hyvää loppiaista sinullekin!

      Poista
  7. Joskus valitan isännälle navetas jonku tyän raskautta. Vastaus tuloo ku apteekin hyllyltä. "Vai et jaksa, muttaku pitää puutarhas siirtää joku kivi tai lykätä kottikärryyllä soraa.....nii kyllä jaksetahan." Tiätysti, sehän on aiva eri asia :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta juuri noin :) Minulle ruuan laitto on joskus niin raskasta, ettei millään jaksaisi ja olen onnellinen kun joku lapsista tarjoutuu tuollaisena hetkenä kokkaamaan. Pääsen siksi aikaa puutarahaan lepäilemään ja ehdin kärrätä muutaman kivikuorman :)

      Poista
  8. Ihana koti tuossa alimmassa kuvassa. Kartano. Siinäkö asutte?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa hauska tavata uusia ihmisiä täällä! Kiitos, PuuVilla!

      Ei, ei se ole kartano :) Ei suuria saleja. Ei rokokoo huonekaluja. Ei hienoja maalauksia seinillä. Sen sijaan se on yhdeksän ihmisen ja muutaman lemmikin koti. Meille rakas ja tärkeä. Taide on lasten valokuvia seinillä. Huonekalut sen verran kuluneita, ettei säälitä, vaikka kissat niissä riehuvatkin. Lapsillakin on yhteiset huoneet. Mutta joo, asumme kyllä ja olemme hirveän kiitollisia kodistamme.

      Poista