Huono muisti on armollinen. Unohdan helposti oikukkaat syysvuokot, jotka aina vain katoavat jonnekin, eivätkä meneykset jää harmittamaan. Kuvassa syysvuokko 'Honorine Jobert'.
Eivät minua toisten vapinat häiritse. Sen sijaan itselle oma vapina on häiritsevää, kiusallista ja noloa, ikävää ja ärsyttävää. Ei tee aina mieli lähteä ihmisten ilmoille. Vapina ja lihasjäykkyys rajoittavat blogien kommentointia, sillä kirjoittaminen on hidasta. Jos en korjaile, kirjoitukseni ssssssaattaa näytttää tältää. Niin mielelläni kommentoisin postauksianne, mutta usein se tämän takia jää tekemättä.
Oireeni alkoivat silloin kun olimme voittaneet ensimmäisen oikeusjutun kunnan Vammaispalvelua vastaan, mutta kunta ei noudattanut oikeuden päätöstä kuin osittain. Tästä kerroin jutussa Vammaisvastustusta. Siitä on pian kolme vuotta aikaa.
Käsien vapina on siis stressireaktio tuon vuosia kestäneen prosessin takia. Olen silti onnellinen. Siinä rytäkässä olisi voinut mennä myös pää. Olen kiiitollinen, että kehoni otti kuorman kantaakseen ja mieleni säilyi valoisana. Olen onnellinen siitä, että oireet ovat minulla eivätkä jollakin lapsistani. Olisi paljon raskaampaa katsella lapsen sairastamista. Olen kiitollinen, että rakas mieheni näkee minut omana itsenäni oireistani huolimatta ja kulkee uskollisesti rinnallani.
Toipuminen on helpompaa kun näkee asioilla merkityksen ja tarkoituksen.
Kuvassa on Siperianiiris, joka on sata vuotta vanhaa kantaa.
Monet ihmiset suhtautuvat vapinaan hyvin ymmärtäväisesti ja fiksusti. Kaikki eivät. Kurjinta on kun jotkut ajattelevat, että vapina on sama kuin Parkinsonin tauti ja se on puolestaan sama kuin dementia. Ei siitä tarvitsisi välittää, mutta silti se satuttaa. Lapsena opin sanonnan, että ei se mitään kunhan sen itse tietää. Näissä tilanteissa ajattelen tuota lapsena oppimaani viisautta ja sitä, ettei dementiakaan olisi häpeän aihe.
Olen hyvin toiveikas. Ehkä vielä saan avun vapinaan ja aika paljon apua olen luontaishoidoista saanutkin. Lääkkeitä en halua. Niillä vapinan saisi ehkä hetkeksi pois, mutta pian ongelma olisi entistä suurempi. Olen luonnonmukaisuuden kannalla.
En ole jäänyt itkemään tapahtuneita asioita. Enhän voi niitä muuttaa. Tein sen mitä pystyin ja nyt suuntaan katseeni tähän hetkeen ja tulevaisuuteen. Olen downshiftannut, hyggeillyt ja kotoillut. En ole juossut oravanpyörässä ennenkään, mutta olen silti leppoistanut elämääni. Olen löytänyt monia uusia, hienoja asioita. Jotkut ihmiset ovat tulleet aiempaa läheisemmiksi. Olen möyhentänyt ikävät asiat puutarhaan niin kuin kompostin ja nyt ne ravitsevat siellä kaikkia kauniita asioita.
Huono muisti on siinäkin mielessä hyvä asia, että uutta projektia suunnitellessani olen jo unohtanut edellisen työn ja vaivan.
Tommy Hellsten on sanonut, ettei onni ole olosuhteista kiinni. Näin on. Abraham Lincolnin ajatusta mukaellen totean: En valita, että ruusuissani on piikkejä. Iloitsen kun minun piikkipuskissani kasvaa ruusuja.
Ruusu 'New Dawn' kukkii yhä. Tosin tämä kuva on otettu heinäkuun lopussa.
Onnellista lokakuuta kaikille!
Ihmisten reaktiot ovat toisinaan todella kurjia, eivätkä kaikki edes ymmärrä, kuinka pahalta ne voivatkaan tuntua. Sinulla on hieno kirjoittamisenlahja. Ihana että kirjoitat, vaikka se varmasti välillä vaatii paljon ❤ *halaus*
VastaaPoistaKiitos liikuttavan ihanasta kommentistasi! Olen kyllä kiitollinen siitä, että minulla on mahdollisuus kirjoittaa. Vaikka kädet vapisevat, niin onneksi se ei estä ajatuksia lentämästä :) Kirjoittaminen on yksi parhaista rentoutumiskeinoistani ja kun siihen vielä saa niin hyvin yhdistettyä puutarhaharrastuksen kuvineen kaikkineen, niin onhan se mukavaa. On aina tosi kiva kuulla, että joku tykkää lukeakin niitä :)
PoistaPostauksiasi on niin mukava lukea. Hienoa että kirjoitat vaikka se ei olekaan sinulle niin helppoa. Kiitos avoimuudestasi. - Hyvää ja toivottavasti aurinkoistakin lokakuun jatkoa!
VastaaPoistaMinusta on aivan liikuttavaa saada tällaista palautetta! Kiitos, Anneli!
PoistaOn helppo kertoa tästä avoimesti kun tämä minun vaivani on niin näkyvä. Eihän se toki teille lukijoille näy, mutta muuten. Siis puhuminen on helppoa, mutta vapinan näkyminen on minulle se vaikea juttu :( Mielelläni piilottaisin sen vapinan jonnekin.
Kiitos samoin, oikein mukavaa lokakuuta sinullekin. Aurinko ei vielä ole paistanut, mutta päivä näyttää kirkkaammalta kuin eilen. Ehkäpä aurinkokin pian näyttäytyy :)
Kuten Maatiaiskanasen Elämää tuossa jo totesi, sinulla on kirjoittamisen lahja ja sillä tuot iloa myös meidän lukijoiden elämään. Ei haittaa, vaikka ei jokaisen jokaista postausta kommentoisikaan. Kyllä me tiedämme, että olet läsnä ja keskuudessamme.
VastaaPoistaStressireaktioilla on myös sellainen ominaisuus, että ne saattavat lähteä yhtä nopeasti, kuin ovat tulleetkin. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja kaikkein vähiten ne, jotka muiden puutteista huomauttavat. Ollaan vaan ihan oma itsemme, hyveinemme ja paheinemme.
Ja kyllä, lokakuussa voi olla onnellinen. Kuten ihan kaikkina muinakin kuukausina.
Kiitos, Between, tästä liikuttavasta ja rohkaisevasta kommentista! Tosi hienoa kuulla, että voin jutuillani tuottaa iloa muille.
PoistaHirveän mukava olisi kommentoida kun yleensä aina toisten postaukset herättävät ajatuksia, mutta en sitten ota siitä stressiä.
Kiva kuulla ajatuksesi tuosta stressireaktiosta ja sen paranemisesta. Toiveikas olen ja nämä tällaiset kommentit vielä lisäävät toiveikkuutta. Ja toivohan on myös hyvää lääkettä moneen asiaan :)
Olen ihan samaa mieltä. Ei lokakuussakaan tarvitse tuijottaa pelkkää sadetta ja harmautta :)
Toivottavasti löydät apua ja helpotusta ajan kanssa. Komppaan muita kommentoijia - tätä blogia on todella iloista ja valoista lukea. Asenne kun ratkaisee yleensä aina, ja sinulla sitä on!
VastaaPoistaKiitos, Tita, tästä ihanasta kommentista!
PoistaIlmassa on sellaisia merkkejä, että stressi saattaa olla paranemaan päin ja ehkä sitten vapinatkin joskus :) Tänään nimittäin menin kauppaaan ostamaan itselleni puseroa. Tunsin olevani väärässä paikassa väärään aikaan. Joka puolella rekit notkuivat mustaa ja muuten tummia sävyjä. Minä puolestani kaipasin vaaleaa ja raikasta. Onneksi löysin valkoisen kauluspaidan, jonka etuosaan oli kirjailtu heleitä lintuja. Oli kait kesällä jäänyt myymättä tuo pitkähihainen paita:) Ostin sen ja tunsin löytäneeni juuri passelin :)
Muita kommentoijia siteeraten totean minäkin, että sinulla on loistava kirjoittamisen taito ja kyky ilmaista asioita. Rehellisyyttä sinulta ei myöskään puutu.
VastaaPoistaOi, kiitos! Tämä kirjoittaminen on niin hyvä rentoutumiskeino, että kirjoitan joka päivä jotakin ainakin itselleni. Oli tosi kiva kuulla tuo mitä sanoit rehellisyydestä. Olen avoimuuden kannalla ja olen tosi iloinen, jos se näkyy blogissani.
PoistaMukava on lukkii postauksias. Oot suanu kirjottamisen lahjan! Kommentoit sitten kun jaksat. Kellä se on mikäkin vaiva, ja voip olla ihan mitä vua kun vuosia tulloo lissee. Miun anoppi sano aina 'ei nuoruuteen oo turvoomista'. Puutarha on monneen vaivaan liäkettä ja mukava kun pystyt siellä touhuumaan.
VastaaPoistaTuommonen valakii syysvuokko on ostoslistalla!
Kiitos, Ulla! Tulin taas niin iloiseksi tästä ja muistakin kommenteista :) Niinhän se on, että vaivat kuuluvat ihmisen elämään. Huvitti kun minua alettiin sanomaan nuoreksi kun ruvettiin tutkimaan vapinan syytä ;) En ollutkaan kuullut sellaisia "Olet niin nuori" -toteamuksia pitkiin aikoihin kun ikää on jo 50. No, ikäkin on suhteellista :)
PoistaPuutarha on niin hyvää lääkettä, ettei moni arvaakaan :) Nyt talven tullessa nämä puutarha-aiheiset blogit ja tiedostot ajavat ihan saman asian.
Syysvuokot ovat ihania, mutta eivät ole olleet kovin kestäviä. Onhan niitä aina kiva kokeilla.
Sinun teksteissäsi on aina niin ihania ajatuksia. Vaikka kirjoitat vaikeistakin asioista, postaustesi lukemisesta tulee aina hyvä mieli niistä huokuvan positiivisuuden takia. Olet niin kaunis ihminen sekä ulkoisesti että sisäisesti. Kiitos, kun olet just tuommonen kun oot. <3
VastaaPoistaOi, tippa silmässä luen ihanaa kommenttiasi. Kiitos siitä! En tiedä mitä siihen vastaisin, oli niin vaikuttavaa. <3 Tuli mieleen kuulemani kiinalainen sananlasku: Jos pidän vihreää oksaa sydämelläni, laulava lintu kyllä tulee.
PoistaTyökaverin avainnauhassa lukee: Asenne ratkaisee aina.
VastaaPoistaAika hyvin sanottu!
Niin totta! Tulee tuosta ensimmäisenä mieleen lasten ja varsinkin teinien kanssa keskustelu. Kun asennoituu aidosti kuntelemaan toista, keskustelusta muodostuu antoisa molemmin puolin. Pitäisikin aina muistaa tuo avainnauhan lause. Siinä on paljon viisautta! Kiitos, pioni!
PoistaHeippa taas! Pidin pienen lukumaratonin... olin viisi postaustasi jäljessä. Mukavia juttuja kivipolkua pitkin hyggeilyyn:) Minäkin olen yrittänyt elää hetkessä ilman höntyilyjä, kaikkeen ei ehd eikä repee. Nyt on harvinainen herkku menossa eli yksinäinen ilta. Nautin niin paljon!!!!! Syksy on mukavaa aikaa. Ulkona on kaunista ja kirpeetä. Sisällä viileetä (kun säästetään sähköä)ja voi kääriytyä villaneuleeseen ja huopatossuihin. Leppoista lokakuuta teidän perheelle!
VastaaPoistaSinulla niitä maratoneja riittää :D Minun pitäisi ottaa tavoitteeksi alkaa juoksemaan edes vähän... Nyt vielä puutarha vie voiton lenkkipolusta, mutta kunhan maa jäätyy, niin ehkä sitten malttaisin valita sen lenkin :)
PoistaOn hyvä osata olla yksinkin ja vieläpä nauttia siitä. Minä tarvitsen välillä yksinäisiä hetkiä ja siihen tämä kirjoittaminen on onnen omiaan. Sitten on taas kiva kun lapset tai Jouko tulevat huoneeseeni istumaan ja juttelemaan kun tässä koneeni ääressä istuskelen.
Kiitos samoin, oikein hyvää syksyn jatkoa teille!
💚 Minulla on ollut joskus tapana vain jättää sydän kommentiksi, merkiksi siitä että olen käynyt lukemassa ja pitänyt kovin lukemastani. Aina ei tarvita sanoja vaikka ei nähdäkään toisiamme.
VastaaPoistaHyvä vinkki tuo sydän! Olen miettinyt joskus laittavani hymyn, mutta se ei sovi kaikkeen. Sydän on hyvä, vaikka minun koneeni ei annakaan tuollaista kaunista kuin sinulla. Kiitos, Minna! <3
Poista