PORTIN PIONIT

Palataanpa vielä hetkeksi Katajakujan puutarhan esittelykierrokselle, jonka aloitin syksyllä. Nyt on vuorossa pioniryhmä pikkuportin lähettyvillä.

Portin pionit 2022

Rakennuskesänä 2013 haaveilin tämän alueen suunnittelusta ja muotoilusta. Tien reunassa oli valtava kasa kantoja ja juuria. Piti odottaa, että ne saadaan pois. Alueen muotoilemisessa meni sitten loppukesä. Ajoin maata, keräsin kiviä ja juuria sekä yritin muotoilla puutarhan yleisilmeen. Tästä, tulevan portin kohdasta oli mahdollista ajaa sydän pompottaen Avantilla tielle ja takaisin. Minulle nousu tieltä Avantilla oli jyrkkä ja siksi aika pelottava. 

Sain muotoiltua alueen, mutta suunnittelu jäi odottamaan.

Vanha nariseva portti kuulosti ihanalta.

Tammikuussa olin paastolla (joka ei lopulta ollut minun juttuni) Nälkä kaihersi suolistossa ja viihdytin itseäni puutarhatiedostojen äärellä. Päätin, että seuraavana kesänä tekisin polun ja portin. Olin alusta asti haaveillut, että jonnekin olisi kiva saada portti. Olin nähnyt niitä paljon siirtolapuutarhoissa ja vanha nariseva portti kuulosti ihanalta.

Elokuussa 2014 Jouko rakensi aidan koko tontin ympärille ja tolpat porteille. Vähän myöhemmin tulivat myös portit – ja ensimmäiset pionit.

’Buckeye Belle’ oli yksi alueen ensimmäisistä lajikkeista. Muita olivat ’Kelway’s Glorious’ ja ’Mother’s Choice’. Pionien juurelle istutin valkoista rönsyleimua.

’Madame Calot’ rimmaa hienosti ’Buckeye Bellen’ kanssa, mutta ne kukkivat vain hetken yhtä aikaa.

Annan kehikoiden olla paikoillaan ympäri vuoden.

Pionien tukikehikot ovat talvisessa maisemassa kuin lupaus kesästä. Annan kehikoiden olla paikoillaan ympäri vuoden. Ovat sitten heti ajoissa valmiina, kun pionit räjähtävät kasvuun.

Pioneista on iloa muulloinkin kuin vain kukinnan aikaan. Keväällä on hauska seurata, kun versot nousevat reippaina maasta.

Valkoiset ’Royal Wedding’ -unikot kukkivat, kun pionit ovat vasta nupuillaan. Ne ovat kuin pionien airueita.

Saksankurjenmiekka ’Immortality’ ehtii myös kukkia ennen pioneja.

Kesä-heinäkuun taitteessa alkaa hengästyttävän runsas pionien kukinta. Kun kukinta alkaa hiipua, tuntuu siltä, että nyt kukkaloisto jo riittääkin. Ei makeaa mahan täydeltä.

Tämän pioniryhmän kukinta on ollut vuodesta toiseen runsasta. Ainoan poikkeuksen tekee syvänpunainen ’Buckeye Belle’, joka kukkii niukanlaisesti.

Syyskesällä kukinnasta huolehtii tertturuusu ’Schneewittchen’.

Pioniryhmä on ihan hyvä näin, mutta jatkossa aion panostaa sen ympäristöön enemmän. Iiristen seuraan olisi kiva saada jotakin väriä. Loistotädyke voisi olla passeli. Se kukkinee yhtä aikaa iiristen kanssa, joten saisin ehkä vihdoin sinivalkoista. Unikoitakin voisi olla eri värisinä, vaikkapa vaaleanpunaisina. Rantatädykkeet sopisivat värinsä puolesta tänne oikein hyvin. Ne kukkivat meillä ainakin osittain pionien kanssa samaan aikaan. Koreakärsämöitä pitäisi kylvää lisää. Syksyksi voisi miettiä jotakin, vaikkapa pallo-ohdakkeita ja kaunopunahattuja. Muutamia syysvuokkoja täällä jo onkin.