lauantai 28. tammikuuta 2023

VANHOJEN TUTTAVIEN PENKKI

Vanhojen tuttavien penkki on ensimmäisiä alueita, joita puutarhassamme olen laittanut. Perustin tämän penkin jo talon rakennuskesänä, joten penkki täyttää ensi kesänä kymmenen vuotta. Se on silti yhä edelleen keskeneräinen, mutta palataan siihen myöhemmin.

Ensin kaadettiin puut sekä raivattiin risut ja kannot. Sitten tehtiin talon sorapatja. Tila alkoi hahmottua. Talon koko ja sen vaatima tila yllätti. Eteläpiha kutistui murto-osaan siitä, millaiseksi olin sen kuvitellut.

Ajattelin yhdistää tänne edellisestä puutarhastamme tuomiani tuttuja perennoja: jalopähkämöitä, syysleimuja ja peurankelloja. Siitä alue sai nimensä. Tämä ei kuitenkaan olisi minun perennapenkkini, ellei siinä olisi myös jotakin uutta. Istutin kolme pesäkuusta.

Kastelukannu hoitelee
juhannusruusun virkaa.

Sinkkiämpäri on kotkansiipi, pinkit paperit kuvaavat jalopähkämöitä, kastelukannu hoitelee juhannusruusun virkaa. Kivien kohdalle kaivan polun. Eteen tulee nurmikko tiilireunuksineen.

Alueella kasvoi kaksi katajaa. Katajien juuriston vuoksi paikka olikin yllättävän haastava, sillä sitä ei voinut kaivella eikä juuri korottaakaan. Juurialue on myös kuiva ja karu. Varjoisiin kohtiin haaveilin peittolehteä, mutta kasvunopeuden ja hinnan vuoksi istutin kuitenkin pääasiassa rönsytiarellaa ja vain vähän peittolehteä.

Haaveilin monesta muustakin perennasta, mutta pian huomasin kasvupohjan liian vaikeaksi niille. Edes ahomansikka ei ole levinnyt katajan juurelle. Alussa istuttamani jalopähkämöt menestyivät hyvin, mutta ne peittivät pesäkuuset. Saman teki verikurjenpolvi, jota olin luullut matalaksi. Ne saivat siis lähteä.

Sain Rouva Ruusupuulta
kokonaisen leimupenkin.

Jotkut osat sentään loksahtivat heti kohdilleen. Sain Rouva Ruusupuulta kokonaisen leimupenkin – sen, jota olin aina ohi ajaessa ihaillut. Istutin syysleimut isoksi alueeksi vähän kauemmas katajista ja ne ovat viihtyneet hyvin. Leimujen kaveriksi istutin kaunopunahattuja.

Syksyllä istutin paljon tulppaaneja ja narsisseja. Seuraavana keväänä oli ihanaa laittaa puutarhaa, kun Vanhojen tuttavien penkki loisti värikkäänä muuten niin keskeneräisessä pihassa. Keväällä alueella kukkivat myös kevättähdet.

Penkin etuosa oli pitkään tyhjillään, kun en keksinyt sopivia kasveja. Lopulta tilasin hyvin matalia kuunliljoja ja istutin niiden seuraksi rikkoa. Istutin kokeeksi myös narsissivuokon.

On edelleen arvoitus, mitkä kasvit paikalla menestyvät ja mitä alueelle lopulta jää. Tarvittaessa harokataja voisi olla hyvä kumppani matalille pesäkuusille, se kun on todella matala.

8 kommenttia:

  1. Haaveita ja unelmia pitää olla myös kukkien osalta kaikki eivät toteudu ollenkaan tai vain osa . Minulla on myös kolme pesäkuusta kaikki aikoinaan samassa penkissä mutta nyt siinä on enään yksi kaksi on muuttanut jo muihin penkkeihin ja tänä vuonna myös viimeinen saa muuttopassin . Ihanat valkoiset leimut ja vastakohta kaunopunahatut varmaan upea yhdistelmä .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Niinpä. Jos kaikki olisi heti valmista, niin ei sekään kiva olisi. Odottamisen hauskuus ja iloiset yllätykset ja yllättävät onnistumiset jäisivät pois.

      Pesäkuuset ovat kyllä ihania, mutta yllättävän vaikea löytää seuralaisia niille. Hukkuvat niin helposti korkeampien sekaan. Minä olen tosi arka siirtämään puita. Onneksi minun pesäkuuseni viihtyvät tuossa paikassa eikä niitä tarvitse siirtää. Jätän nuo siirtämishommat taitavammille. 😊

      Poista
  2. Upeat valkoiset leimut. Joskus haastava paikka kestää kehittyä vuosia kaunottareksi. Yhtäkkiä kaikki vain loksahtaa paikoilleen vaikka vuosi kausia on ensin hieronut erilaisten kasvien kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Sitä loksahdusta odottelen. 😊 Luonto on järjestänyt ennenkin minulle ihania yllätyksiä niissä kohdissa, kun itsellä on luovuus loppunut, niin jospa nytkin. 😊

      Poista
  3. Vanhojen tuttavien penkki on jo ajatuksena hellyttävä; kukkapenkki täynnä onnellisia muistoja menneisyyden puutarhahetkistä. Toteutus ehkä on hakenut muotoaan pitkään, mutta kyllä se vielä sieltä loksahtaa kohdilleen. Katajien juurella voi olla sen verran happamampi maa vuosikymmenien aikana karisseiden neulasten takia, että siellä ei moni kasvi viihdy. Toisaalta, ehkä ihan sen juurelle ei tarvitakaan mitään ihmeempiä. Tai sitten joku paikalle eksynyt luonnonkasvi yllättää vielä sinut iloisesti. Mukavaa sunnuntai-iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Ajatuksena se tosiaankin oli houkutteleva, mutta siinä vaiheessa en tiennyt, että ainakin jalopähkämö on aivan liian villi tänne. Tämä on siitä hassu paikka, että ne jotka viihtyvät, viihtyvät liian hyvin ja toiset eivät ollenkaan.

      Sitä loksahtamista tässä odotellaan. Toivottavasti ikä riittää, että ehdin näkemään sen. 😉 Kuunliljoihin olen nyt pannut toivoni. Ja koskaan ei tiedä, mitä luonto lahjoittaa. 😊

      Oikein hyvää alkanutta viikkoa! Ajatella, että kohta on jo helmikuu.

      Poista
  4. Niin kylläpä tosiaan aika rientää ja ylihuomenna alkaa jo helmikuu. Vaan niin kaunis on tuostakin alueesta tullut, pesäkuusetkin jo suuria ja pörheitä💚 Lakkaa ihmeessä odottamasta ja nauti alueesta jo nyt😍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Niin se helmikuu ehti vaihtua, ennen kuin ehdin kirjoittamaan kommenttia. 😊 On jo niin keväinen olo, kun pikkulinnutkin laulavat ihanasti.

      On minulla opettelemista, että osaisin nauttia noista harmaista aukoista puutarhassa. Lupaan kuitenkin yrittää. 😊

      Poista