tiistai 11. lokakuuta 2022

GRÖNLANTI

Grönlannin istutusalueen nimeä ei tarvinnut kaukaa hakea. Ytimekäs nimi tulee tietenkin grönlanninhanhikeista, joita alueella pääosin kasvaa. Alue sattuu vielä sopivasti olemaan pohjoisin istutusalue puutarhassamme.

Grönlanti on pitkänomainen, kapea alue autotallin terassin ja Muotopuutarhan välissä. Alueen toisessa päässä, Betonipystin vieressä, on mehikasvien alue.  

Jouduin tekemään koko mehikasvien puoleisen päädyn uusiksi tänä kesänä, sillä kortteet olivat päättäneet valloittaa koko alueen. Ei auttanut muu kuin vaihtaa koko kasvualusta ja istuttaa mehitähdet juurimaton päälle. Myöhemmin sain vinkin Sammal pois -lannoitteesta, jolla kortteet saa kuriin. Kokeilin. Reunoilla se toimii oikein hyvin, mutta en tiedä olisiko se toiminut mehikasvien tiiviissä väleissä. Tuskinpa.

Alueen välissä on polku ja polun varrelle olen istuttanut viiruhelpiä sekä ’Rozanne’ -kurjenpolvia. 

Alueen toisessa päässä kasvaa ruusu, joka tosin ei näy kuvassa.

Aurinkoisen autotallin terassin eteen, routaeristeen päälle, ohueen kasvualustaan oli hieman vaikea keksiä sopivia kasveja. Istutin grönlanninhanhikkia, joka alkoi hyvin menestyä siinä. Nopeasti se täytti alueensa ja vähän enemmänkin. Sitä on riittänyt jaettavaksikin.

En osannut päättää, pidänkö siitä vai en.

Mietin pitkään hanhikille kaveria. Alueen toiseen reunaan, syvään kasvualustaan, istutin ’Schneewittchen’ -ruusun ja sen juurelle vähän mirrinminttua. Luonto hoiti loput puolestani. Eräänä keväänä maasta nousivat akileijat, jotka olivat kylväytyneet entisestä puutarhastamme salamatkustajana tulleesta akilejasta. Tuo hyvin tummasävyinen lehtoakileija ’Black Barlow’ piileskeli pitkään koivuangervoaidassa. En osannut päättää, pidänkö siitä vai en, joten joskus säästin sen ja joskus leikkasin sen poikki.

Nyt tiedän, että todellakin pidän tuosta itsepäisestä akileijasta. Olen myös hyvin kiitollinen: en olisi itse osannut suunnitella tuollaista istutusta. Saan olla kiitollinen monesta muustakin asiasta, esimerkiksi siitä, että tämä alue ylipäätään on olemassa. Laitan tähän katkelman muistiinpanoistani vuodelta 2014.

”Olin koko kesän laittanut pihaa kuntoon. Autotallin (joka tässä vaiheessa tarkoitti ainoastaan perustuksia) ympäristö jäi viimeiseen vaiheeseen. Otin erään syksyisen maanantaipäivän tavoitteeksi ajaa täytemaat autotallin edustalle.

Kun kiviä nostaa, vääntää,
kantaa ja heittelee koko päivän,
tuntee tehneensä.

Asia olisi ollut yksinkertainen, jos olisin voinut Avantilla vain hakea kauhallisen kerrallaan ja käydä kippaamassa sen. Niin helpostihan se ei mene. Maa oli täynnä kiviä, isoja ja painavia. Kivet piti nostaa yksitellen ja viedä joko polun tekoa varten etupihalle tai tontin rajalle. Lukematon määrä kiviä tuntui selässä. Kun kiviä nostaa, vääntää, kantaa ja heittelee koko päivän, tuntee tehneensä. Lannan ja hiekan kuskaaminen sentään kävi helposti.


Neljän aikoihin virta oli vähissä. Lapiomies tuli oma-aloitteisesti lapioimaan ja tasaamaan, joten mentävä minunkin oli. Se tarkoitti lisää kiviä ja kivistystä selässä. Avantilla ajokaan ei ole lepoa, sillä kyyti on melkoista röykkyytystä ja vähän väliä pitää hypätä kyydistä ja nostaa kiviä.

Toivoin totisesti, että alkaisi sataa.

Toivoin totisesti, että alkaisi sataa. Pääsisin suihkuun ja vähän lepäämään. Siinä vaiheessa aloimme kuitenkin saada todella näkyvää aikaan. Autotallin terassi hahmottui, piha sai muotoa ja siistiytyikin vähän. Sitten alkoi toivomani sade enkä malttanutkaan mennä sisälle. Vaatteet märkinä ajoin lisää soraa, maata, hiekkaa, lantaa, kiviä. Apulaiseni lapioi ja tasoitti. Minä poimin kiviä. Piha siistiytyi ja minä nautin.”

Vihdoinkin pihapiiri alkaisi siistiytyä
– sen jälkeen, kun se ensin perusteellisesti sotketaan!

Seuraavana vuonna ei tällä alueella tapahtunut mitään. Vuonna 2016 Jouko innostui rakentamaan autotallia. Olimme siitä hyvin innoissamme. Vihdoinkin pihapiiri alkaisi siistiytyä – sen jälkeen, kun se ensin perusteellisesti sotketaan! Koko alue muuttui lautavarastoksi, jotka oli peitetty tietysti silmiä särkevän rumilla muoveilla ja pressuilla. Vasta seuraavan vuoden syksyllä autotallin terassikin oli valmis, ja pääsin toteuttamaan istutussuunnitelmiani. 

Grönlanninhanhikki ’NUUK’ on toiminut isona alueena oikein hyvin. Se pitää aika kivasti puolensa rikkoja vastaan.

Söpösti se levittäytyy kivien ja laattojen väleihin.

Se kukkii valkoisena mattona ja saa upean syysvärin.

Hanhikin kukintaa kesäkuun lopulla

Mitään uusia suunnitelmia minulla ei tälle alueelle ole. Tänä syksynä istutin polkujen väliseen kolmioon pieniä kevätsipulikukkia. Toivottavasti niistä tulee pitkäaikainen ilo.

18 kommenttia:

  1. Onpa tuo Nuuk kaunis isona alueena. Ja nuo akileijat <3

    VastaaPoista
  2. Grönlanninhanhikki on kaunis ja sen kovapintaiset lehdet ovat hienot. Upea ruskaväri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se minustakin tosi kiva. Ja ruskaväri tosiaan on upea joka syksy.

      Poista
  3. Kiitos vinkistä tuon sammal pois lannoitteen kanssa. Voisin kokeilla sitä kortteisiin. Kortteet eivät joka paikassa haittaa, mutta joissakin paikassa ne ovat vähän ärsyttäviä. Kaunis on teidän Grölantinne. Aivan ihanat ovat nuo tummat akileijat. Minulla on selvästi liian vähän akileijoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥

      Minä olin aiemmin autuaan tietämätön siitä, että minulla on liian vähän akileijoja. Vasta sitten jälkeenpäin hoksasin sen, kun ne olivat kylväytyneet noin runsaslukuisina. 😊

      Sammal pois ei ollut oma ideani. Nappasin sen Versoilevan podcastista. 😊

      Poista
  4. Hienot väriyhdistelmät! Grönlanninhanhikki minulta puuttuukin ruskavärikasvien joukosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ On kyllä tosi kiva, kun ruskavärejä on myös maassa paljon.

      Poista
  5. Alueella on hauska nimi, tykkään kovasti mielikuvituksestasi alueiden nimeämisessä.
    Katse kiinnittyy aina muotoonleikattuun koivuangervoaitaan, on se kiva. Rozanne kurjenpolvi ihastutti aikoinaan blogissasi ja sen ansiosta hankin sitä itsellenikin ja olen ollut tyytyväinen -ihastuttava kurjenpolvi!
    Tiedän elävästi tunteen, kun uuden alueen muokkaamisessa tulee vaihe, missä epätoivo vaihtuu innostukseen, kun uudistus alkaa näyttäytyä sellaisena, mihin on pyrkimys päästä.
    Nuuk göönlanninhanhikki näyttää tosi upealta kukkiessaan laajana alueena ja syysväri on hieno. Ihanat kuvat kaikkinensa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥

      Olen nimennyt alueet jotenkin aina, mutta vasta blogimaailmaan tutustumisen myötä sain tietää, että monet muutkin tekevät niin. Ja koska pidän nimistä, luen huolellisesti aina nimien taustalla olevat tarinat. Viime aikoina erityisesti muistan lukeneeni sinun kauniisti nimetystä Helmikaaresta. 😊

      Tosi kiva kuulla, että olet saanut inspiraatiota ja ideoita blogistani. Samalla mielessäni häivähtää huoli, etten vain hehkuta sellaisia kasveja, jotka eivät sitten kestäkään. ’Rozanne’ on ihana, mutta viime aikoina olen menettänyt niitä kaksi kertaa. Onneksi vain yhden kerrallaan. Ja hyvä sekin on tietää, että blogiystävät ymmärtävät, etteivät kaikki kasvit viihdy kaikkialla. Ja joskus tapahtuu jotakin yllättävää. Onneksi sinä olet ollut tyytyväinen ’Rozanneen’.

      Noita vanhoja juttuja on siinä mielessä hauska lukea, että palaa mieleen kaikki ne tunteet epätoivosta innostukseen. Kaikki se työn määrä on jo ehtinyt tässä välissä unohtua.

      Kiitos vielä kerran! On aina niin kiva saada tällaista kommenttia ja myönteistä palautetta. ♥

      Poista
  6. Näyttääpä siellä kivalle!
    Grönlanninhanhikki on kyllä kiva kasvi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Joo, grönlanninhanhikki on paitsi kaunis myös kestävä ja helppo eikä siemennä ympäriinsä. Tosin olen kuullut, ettei se kaikilla ole kestänyt ensimmäistä talvea.

      Poista
  7. Grönlanti jatkaa samassa linjassa muunkin puutarhanne kanssa; sekin on tyylikäs ja harmoninen alue. Kerrassaan valloittavat näkymät villisti kukkivia akileijoja ja iiriksiä ja tuo grönlanninhanhikkikin näyttää niin kauniilta tuollaisena laajana alueena. Minä onnistuin tappamaan grönlanninhanhikkini... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos! ♥

      Akileijojen kukinnan aikaan alue onkin ihan parhaimmillaan.

      Mikähän grönlanninhanhikillesi on tullut. Sama oli, kun annoin rönsyjä ystävälleni. Hänelläkin ne kuolivat ensimmäisenä talvena. Minä en ole osannut tehdä omilleni mitään erityistä ja silti ne vaan kasvavat ja kasvavat. Edes viime talvi ei tehnyt koloja kasvustoon. Ohut kasvualusta on ja aika paahteisessa paikassa ja vähän rinteessä. Tiilien kapeissa väleissäkin tykkäävät kasvaa. Toisessa paikassa on syvä kasvualusta ja tasamaa. Silti molemmat viihtyvät yhtälailla. Mutta ei hätää, minulta saat tulla hakemaan rönsyjä. 😊 😊

      Poista
    2. Siitä on jo monta vuotta kun grönlanninhanhikkini kuolivat. Olin saanut ne syksyllä ja sitten sattui tulemaan melkein -30 asteen pakkaset märkään ja lumettomaan maahan. Taisi olla juuri Se Tappotalvi (2015-16 tai jotain niillä main). Olin vielä istuttanut ne aika saviseen kohtaan paremman paikan puutteessa. Pidän mielessä lupauksesi, jos satun joskus teillä päin liikkumaan :)

      Poista
    3. Joo, se talvi oli tosi kova. Minä en silloin menettänyt kasveja jostakin syystä ainakaan kovin montaa, mutta viime talvena kävi kato. En olisi arvannut, että viime talvi oli niin kova.

      Tervetuloa! 😊

      Poista
  8. Pitäisi kyllä itsekin palata joskus noihin rakentamisen aikaisiin kuviin. Vaan meillä on sen kaunistumisen tiellä edelleen autotallin keskeneräisyys. Ja näillä suhdanteilla taitaa jäädäkin... Yritän vain aina kääntää pääni pois rumista paikoista😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On meilläkin niitä paikkoja, joiden ohi täytyy mennä silmät kiinni. 😊 Yksi on lammen takana oleva alue, joka on mustan muovin peitossa. Valitettavasti se näkyy myös ruokailutilan ikkunasta. Onneksi sentään rakennusprojektit ovat loppusuoralla. Tai no, ei nyt ihan. Kellaria kaipailemme ja sen perustus on jo tehty.

      Mutta joo, tosiaan joskus on mielenkiintoista palata alkuaikojen kuviin. Toisaalta se rohkaisee ja ilahduttaa, mutta välillä ahdistaa. Tulee liikaa mieleen ne ajat, jolloin kaikki oli kesken ja rumien pressujen peittämiä. Eivät ne silloin ahdistaneet. Olin vain niin innoissani, kun sain alkaa toteuttaa unelmiani.

      Poista