PUUTARHANÄKYMIÄ

Lämmin kiitos Kottikärryn kääntöpiiri -blogin Päiville ihanan haasteen alulle laittamisesta! Puutarhanäkymiä. Hmmm… Ei ihan helppo haaste ihmiselle, jonka puutarha repsottaa sieltä täältä ja joka vielä joutuu zoomaamaan muovinriekaleita ja muita rönttöjä valokuvista pois. Toinen puoli puutarhastahan meillä on alkutekijöissään. Hauskaa silti oli. Lopulta jutusta tuli pitkä. Yritin löytää kuvia melkein kaikkialta puutarhasta.

Runkoa ja ryhtiä

Haaveilen puutarhasta, joka olisi runsas, mutta samalla selkeä ja ryhdikäs. Siksi aloitan puutarhan näkymien suunnittelemisen aina miettimällä istutuksen rungon. Yleensä se on puu tai pensas, joskus myös pensasaita tai köynnöskehikko.

Tykkään yhdistellä ryöpsähtelevää ja jämptiä. 

Yhdistelen usein kartion ja pallon muotoisia havuja keskenään. Ne korostavat toisiaan. 

Pohjoispihalla ryhdin tuo matala koivuangervoaita. Ilman tuota jämptisti leikattua aitaa puutarha olisi ehkä sekava. 

Pensasaita ryhdistää puutarhaa kesällä… 

…ja antaa ilmettä talvella. Koivuangervolla on kauniin punaruskeat oksat, jotka pääsevät oikeuksiinsa lehdettömänä aikana. 

Ei se syksylläkään hassumpi ole. Kun kukkia on vähän, leikattu aita tuo mielenkiintoa näkymään. 

Köynnöskehikosta puuttuvat vielä köynnökset, mutta kehikko itsessään antaa ryhtiä. 

Eteläpihalla selkeyttä ja ryhdikkyyttä tuo tiilillä rajattu nurmikko. Etelässä on myös muutamia korkeita katajia ja muita puita, jotka tuovat runkoa ja ryhtiä puutarhaan.

Oli onni, että muutamat alkuperäiset, suuret lehtipuut voitiin jättää. Ne antavat vanhan puutarhan vaikutelman. 

Kasvien korkeuserot tuovat elävyyttä näkymiin. Ruska vie huomion  keskeneräisyyksiltä.

Alkukulma sijaitsee suurten puiden katveessa. Sinne pitää erikseen mennä. 

Korkeutta pyrin tuomaan myös köynnöksillä, mutta tämä projekti on vasta alkuvaiheessa. Ruusukaari minulla on ja muutama köynnöskehikko. 

Ruusukaaren alitse mennään Potageriin, joka onneksi jää kasvillisuuden suojaan. Se ei kesäisin kestä lähempää tarkastelua. 

Selkeyttä

Toinen pääperiaatteistani on selkeys. Unelmoin ylitsepursuavan runsaasta kukkaloistosta. Vaihtelevuutta pitää olla, mutta ei pientä piperrystä. Onnistuneimmat istutusalueet minulla ovat sellaisia, jossa on suurin piirtein neliön verran yhtä lajia. Käytännön syistä minulla on monia istutuksia, jossa on liian vähän samaa kasvia, mutta asia korjaantunee ajan kanssa. 

Hyvän yön penkin taustana ovat kataja, suuri kivenlohkare sekä köynnöskehikko, jossa kiipeilee köynnöskuusama. 

Pidän todella paljon näistä kuvan etualalla olevista kuulijoista. Suurina ryhminä ne ovat komeita. 

Käytän paljon havuja ja vaihtelevaa vihreää. Ne näyttävät hyviltä lumettomana talvena. 

Avaria näkymiä ja valoa

Rakastan avaria näkymiä ja valoa. Halusin ehdottomasti säilyttää näkymät pelloille sekä järvelle. Haasteellisinta oli rakentaa korkea aita, joka näkyisi mahdollisimman vähän. Mielestäni koko tontin kiertävä verkkoaita onnistui hyvin eikä häiritse juuri lainkaan. Korkeat katajat tuovat elävyyttä ja ryhtiä, mutta eivät peitä maisemia.

Huhtikuisesta kuvasta huomaa, miten kauniisti lainattu peltomaisema näkyy 150 cm korkeasta aidasta huolimatta. 

Tämä näkymä on aidan edestä, eteläreunasta. Olen istuttanut alueelle matalaa kasvillisuutta, jotta maisema näkyy hyvin. 

Kaarevia ja suoria muotoja

Puutarhani muodot ovat suurimmaksi osaksi kaarevia. Kaarevia muotoja täydentävät suoralinjainen polku, käytävä, herukka- ja pensasmustikka-aita ja matalaksi leikattu koivuangervoaita sekä kivimuuri.

Pieni, epäsäännöllisen muotoinen nurmikko mutkittelee istutusalueiden välissä. 

Aikanaan poimulehdet saavat ryöpytä polulle.

Hillitty värimaailma

Puutarhani värimaailma on hillitty: vaaleanpunaista, sinisen sävyjä, paljon valkoista ja jonkin verran hailakankeltaista. Näiden lisäksi on muutama kirkkaankeltainen kasvi sekä paljon vaihtelevan sävyistä vihreää. 

Puutarhani värimaailma kuvastaa itseäni: en ole itsekään räiskyvä persoona, paremminkin hillitty ja rauhallinen. Isossa puutarhassa kasviryhmien täytyy olla laajoja ja samaa kasvia pitää olla paljon. 

Pisteenä i:n päällä

Pisteenä i:n päällä minulla on yksi betonipatsas ja yksi lieriöksi leikattu tuija. Viime talvena kauriit muotoilivat kolme tuijaa. Topiariaa aion harrastaa enemmänkin tulevaisuudessa. Eikä patsaidenkaan määrä vielä ole täynnä.

Patsas toimii hyvänä kiintopisteenä, vaikka se osittain peittyy kasvillisuuden taakse. Sitä tavoittelinkin.

Näin Päivi esitteli haasteensa:

Toivon sinun etsivän oman puutarhasi näkymiä, jotka miellyttävät sinua - perustelujen tai ajatustesi kuuleminen kiinnostaa, mutta voit myös laittaa pelkän kuvan.

Mitä sinä toivot puutarhanäkymältä? Haluatko salaperäisinä huoneita vai avaruutta? Vai kenties molempia?

Onko sinulle tärkeää saada kokeilla erilaisia tyylejä, kasveja tai asioita, vai kulkeeko puutarhassasi jokin yhdistävä punainen lanka esim. värien tai tyylisuunnan muodossa?

Puutarhanäkymiä -haasteessa etsintäkuulutan penkomaan kuva-arkistoja ja julkaisemaan kiinnostavia ja sinulle tärkeitä näkymiä. 

Toivoisin rohkeaa osallistumista, sillä tiedän, että teillä on paljon annettavaa tähän aiheeseen. Uskon, että erilaiset ja sinulle mieluisat näkymät omassa pihapiirissäsi ja puutarhassasi voivat inspiroida monia muitakin. Voit myös kertoa jonkun puutarhavierailun näkymästä, joka on sinua ihastuttanut ja kenties ohjaa sinua oman puutarhasi suunnittelussa. Ei todellakaan haittaa, jos olet julkaissut kuviasi jo aikaisemmin, sillä niistä voi olla tällä teemalla paljon iloa monelle.

Haasteen säännöt:

• Kuvia voi olla yksi tai useita, perustelujen kanssa tai ilman.
• Haasta mukaan 1-4 blogiystävääsi
• Kerro, että haaste lähti liikkeelle Kottikärryn kääntöpiiri -blogista ja liitä linkki postauksestasi tämän postauksen kommenttikenttään, jotta se on helppo löytää.
• Voit ilomielin ottaa haasteesta kopin ihan omatoimisesti

Haasteeseen vastaaminen oli hyvin mukavaa. Soisin sen ilon muillekin, joten haastan mukaan seuraavat:

Hernepensaskujanne -blogin Johanna
Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riina
Kanelia ja Kardemummaa -blogin Maria