ALKUKESÄN PUUTARHA

Tällä kertaa paneudun alkukesän puutarhaan ja mietin sitä erilaisista näkövinkkeleistä. Kesäkuussa kukkivia kasveja löydät täältä. 


Miellyttääkö puutarhan yleisilme? 

Tähän kaipaan kukkivaa köynnöstä. 

Yleisilme on yllättävän runsas, sillä monet näyttäväkukkaiset perennat kiirehtivät kukkimaan kesäkuussa. Ilmassa on romantiikkaa, kun pionit ja ruusut kukkivat. Puutarhassa on myös herkkyyttä, jota tuovat valkoiset sekä hailakankeltaiset kukat. 

Vaikka yleisilme on runsas, tietyt elementit - leikattu koivuangervoaita, rajattu nurmikko ja puutarhan rakenteet - tekevät puutarhasta selkeän. Uusilla alueilla täytyy huolehtia siitä, että samaa kasvia on riittävän iso määrä. Ettei tule pientä piperrystä. 

Suuret puut ja kookkaat kivet tuovat puutarhaan ryhtiä. Ryhtiä olen pyrkinyt tuomaan myös köynnöskehikoilla. Köynnösikkunaan pitäisi istuttaa jokin kevyt köynnös. Se voisi olla vaikkapa kärhö, sillä paikka on aurinkoinen. Myös köynnösikkunan edusta pitäisi miettiä uusiksi, koska aion hävittää siitä valkoiset kyläkurjenpolvet. 

Rajattu nurmikko jäsentää eteläpihan. 

Entisen sateenvarjojalavan katve vaatii puuta, mutta sinne olenkin suunnitellut jo makeakirsikan. 

Kolmen pallomaisen makeasinikuusaman ryhmä näyttää yllättävän hyvältä. Voisin korostaa niiden graafista ilmettä karsimalla viereisen kuusen alaoksista muutamia niin, että runko jäisi enemmän näkyviin. Papan porkkanalaarin paikalle suunnittelemani leikattu pensasaita sopisi paremmin kuin hyvin graafiseen tyyliin. 

Graafisesta tyylistä puheen ollen, suuret laukat toisivat muotoa yleisilmeeseen kohtuullisen pieninäkin määrinä. Laukat ovat kotoisin hiekkaisilta aroilta ja aavikoilta, joten ne eivät pidä märästä maasta. Ihanteellisin kasvualusta on vettä läpäisevä, jopa kuiva. Sipulien istutuspaikkaa voi mahdollisuuksien mukaan parantaa esimerkiksi soralla – hyvä kasvualusta on ½ multaa, ½ soraa. Jos kasvualusta on kovin savinen, kannattaa soraa käyttää reilusti. Kaikki laukat viihtyvät auringossa, mutta myös kevyessä varjossa. 

En tiedä ukko- ja jättilaukkojen eroista, mutta joissakin jättilaukan sanottiin olevan talvenarka. Ukkolaukan kohdalla en sellaista nähnyt. Ukkolaukoissa on niin liloja kuin valkoisiakin. Värisekoituskin on erittäin kivannäköinen. Ukkolaukka (Allium aflatunense) on 80–90 cm korkea, tanakka. Isot lilat kukinnot n. 10 cm. Kukkii kesäkuussa ja kylväytyy viihtyessään. 

Ukkolaukkoja voisi kokeilla ainakin Alkukulmaan, kyläkurjenpolven lomaan. Ne sopisivat myös Vanhojen tuttavien penkkiin tai Ruusutarhaan syysleimujen ja jättipoimulehtien sekaan. Eivät ne hassumpia olisi Kuupuutarhassakaan laakakatajan sivussa. Niille voisi löytyä paikkoja myös Hedelmäpuutarhasta. Laukan pyöreä pallo olisi tehokas pari lupiinien pitkänomaiselle muodolle. Samoin perustein laukat voisivat sopia jaloritarinkannusten seuraan. 

Millainen puutarhan värimaailma on?

Heleän sininen ja hempeän vaaleanpunainen ovat minulle mieluisia värejä. Niitä pyrin lisäämään eri puolille puutarhaa. 

Kesäkuussa puutarhassa on paljon sinisen ja lilan sävyjä, kun iirikset, mirrinmintut, loistosalviat, vuorenkilvet, kyläkurjenpolvet, kurjenkellot, akileijat, loistotädykkeet ja kärhö ’Arabella’ kukkivat. Sinisen sävyjen kanssa sopii hyvin valkoinen, jota myös on paljon. Voimakasta pinkkiä sekä syvän punaista on ripaus. Pionit ’Buckeye Belle’ ja ’Henry Bockstoce’ ovat hyvin syvänpunaisia. Vuorenkilvet, muutamat pionit ja ruusut sekä laukkaneilikat puolestaan ovat voimakkaan pinkkejä. Lupiinit ovat myös vaaleanpunaisia, tummempia tai vaaleampia. Mausteena on hieman hailakankeltaista: ’New Moon’ -kulleroita ja ’Aicha’ -ruusu. Roseletten penkin vieressä on myös ripaus kirkkaankeltaista: päivänliljoja. 

Limenvihreä – jättipoimulehdet ja koreaniiso – tuo vaihtelevuutta vihreän laajaan kirjoon. Myös vihreävalkolehtiset kasvit tuovat mielenkiintoa. 

Olisin voinut väittää, että puutarhassamme on paljon hempeän vaaleanpunaista, koska pidän siitä niin paljon. Nyt kuvia katseltuani huomaan, ettei vaaleanpunaista ole juuri nimeksikään. Vain muutamat pionit ja ruusut ovat vaaleanpunaisia. Asia täytyy korjata ensi tilassa. 

Hempeän pastellisia sävyjä – vaaleanpunaista, kalpeankeltaista tai persikkaista – saisi seuraavilla kasveilla: bellikset, ojakellukat, amerikankullero, sammalleimut, tulppaanit, särkynytsydän, unikot, pikkusydän, mooseksenpalavapensas, ruusut, alppiasterit, myskimalvat, pionit, iirikset, kärhöt, punakärsämöt. 

Neidonkurjenpolvea on jo lisätty Etelämeren reunalle. Peurankellojen sekaan Vanhojen tuttavien penkkiin voisi ajatella vaikkapa vaaleanpunaisia belliksiä. Pikkusydänkään ei ehkä olisi hassumpi. 

Sellainen villi idea tuli mieleeni, että istuttaisinkohan Polun päähän voimakkaanpinkin pionin. Se voisi tasoittaa ’Henry Bockstocen’ väriä - tai sitten tulos olisi entistä kamalampi. 

Ruusuleimujen sekaan Risteysalueelle tarvittaisiin pinkkiä. Ajattelin sammalleimua sinne: ehkä ’Moerheimii’, ’Maj’ tai ‘Candy Stripes’. 

Vaaleanpunaisia ruusuja voisi kaivaa pohjattomiin saaveihin vähän sinne sun tänne. Voi, kunpa keksisin eteläpihalta ruusuille paikkoja. Juhannusruusun viereen? Muurin päälle niitä vielä sopii. Luoteiskulmassakin on paikka muutamalle ruusulle. Mahtuisikohan suihkulähteen taakse jokin korkea ruusu? 

Kuupuutarhaan sokeritoppakuusen ja tuivion tienoille voisi istuttaa vaikkapa vaaleanpunaisia unikoita tai jotain. Ojakellukoita? Alppiasteria? 

Mitähän minä ajattelin hävitettävän ruusumalvan tilalle? Ehkä vaaleanpunaista iiristä? Pitkäikäisiä tulppaanejakin voisi harkita. Vaaleansininen lehtoakileija ’Tower Light Blue’ voisi olla yksi vaihtoehto, vaikka se ei vaaleanpunainen olekaan. Se kukkii kesä-heinäkuussa laventelinsinisin kukin. Korkeus 60–70 cm. Valovaatimus: aurinkoinen-puolivarjoinen.

Köynnösikkunan eteen voisi istuttaa vaikkapa vaaleanpunaista lehtosalviaa 'Rose Queen'. Sillä on tummanpinkit kukinnot ja harmahtavan vihreät, tuoksuvat lehdet. Kukkii kesä-heinäkuussa. Lakastuneiden kukintojen leikkaus edistää uutta kukintaa. Korkeus noin 40–60 cm. Viihtyy kosteutta pidättävässä, läpäisevässä multamaassa aurinkoisella kasvupaikalla. Neidonkurjenpolvi sopisi sen seuraan. 

Köynnösikkuna kaipaa vaaleanpunaista. 

Länsipihan matalaan tukeen voisi istuttaa vaaleanpunaisen kärhön. En nyt kyllä löytänyt sellaista, joka olisi matala ja kukkisi jo varhain. Voi olla, että vaihdan tuen korkeampaan malliin ja istutan vaaleanpunaisen ’Hagley Hybrid’ -jalokärhön. 

Kalpeankeltainen on tervetullut väri minne vain. Minulla ei ole nyt mielessä paikkaa hailakankeltaiselle iirikselle, mutta tälle suloiselle lajikkeelle voisi sellaisen miettiä. Siperiankurjenmiekalla nimeltä ’Moon Silk’ on valkoinen-kermankeltainen kukinta kesä-heinäkuussa. Helppohoitoinen, hiljalleen leviävä tuoreen maan laji. Korkeus 90 cm. Lehdet pitkät ja kapeat. Kasvatettu Suomessa 1800-luvun lopulta alkaen. 

Listan kestävistä tulppaaneista tein tänne. Osa niistä kukkii juuri kesäkuussa. Muotopuutarhaan, syysleimujen sekaan, sopisivat persikkaiset värit. Sekoitus vaaleanpunaista, vaaleanoranssia ja valkoista olisi aika ihana. Jättipoimulehtien sekaankin tulppaaneja voisi ajatella. Jättipoimulehdet peittäisivät tulppaanien kuihtuvat varret. 

Suihkulähteelle syysleimujen sekaan voisi istuttaa hempeitä tulppaaneja. Sinne toki sopisivat myös voimakkaammat värit, koska lähellä kasvaa narsisseja. Suihkulähteen patsaan takanakin olisi sopiva alue tiheälle tulppaaniryhmälle. Värit saisivat olla vähän voimakkaampia, koska ne saattavat kukkia yhtä aikaa punaisten ja valkoisten lupiinien kanssa. Punaisten lupiinien eteen sopisivat myös hyvin tummat tulppaanit. P.S. Onnellisen sattuman johdosta istutin marraskuussa suihkulähteen taakse ’Apricot Parrot’- ja ’White Parrot’ -tulppaaneja. 

’Apricot Parrot’ on aprikoosinvärinen papukaijatulppaani, jonka terälehdissä on myös aavistus vihreää. Tämä 70 cm korkea tulppaani kukkii touko-kesäkuussa. Näitä voisin istuttaa ehkä myös Vanhojen tuttavien penkkiin ja Muotopuutarhaan syysleimujen lomaan. 

Jos oikein innostuisi sipuleita istuttelemaan, voisi Hyvän yön penkkiä täydentää valkoisilla papukaijatulppaaneilla. Niilan kirsikkapuun katveeseen puolestaan voisi istuttaa lisää voimakkaan pinkkejä, purppuraisia ja tummia tulppaaneja. 

Nämä tulppaanit ovat kukkineet jo vuosia. Niiden seuraksi voisin istuttaa vähän lisää purppuraisia ja vaaleanpunaisia sävyjä sekä aivan tummia.

Grönlantiin, grönlanninhanhikkien sekaan, voisin ajatella matalakasvuisia ja varhaisia tulppaaneja. Ne kukkivat jo toukokuussa tai ehkä jo vieläkin varhaisemmin. P.S. Nämäkin sain istutettua jo nyt marraskuussa. Jälkikäteen vain hoksasin, että kasvitieteelliset tulppaanit saattavat olla liian matalia grönlanninhanhikkien sekaan. Poiskaan en ruvennut kaivamaan, joten katsotaan… 

Ehkä näissä tulppaanisuunnitelmissa on jo yllin kyllin, sillä tulppaaneja saisi olla yhdellä alueella hyvin tiheässä. 


Saako puutarhasta tähän aikaan riittävästi leikkokukkia? 

Kesäkuussa on pionien aika, joten niistä saa upeita kimppuja. Parhaillaan kukkivista jättipoimulehdistä saa ihanaa runsautta. Leikkokukkia on muutenkin yllin kyllin. Juhlien kukkasomistusta ei kuitenkaan uskalla jättää täysin oman puutarhan varaan, mutta paljoa tuskin tarvitsee ostaa. Siperianunikoita olen ajatellut kylvää ja morsiusleinikkiä olisi ihana saada enemmän. 


Ovatko oleskelualueet ja päivittäiset kulkureitit viihtyisiä? 

Pionit kukkivat kulkureitin varrella pari viikkoa. 

Kesäkuussa tulee oleskeltua ja kuljettua päivittäin oikeastaan koko puutarhassa. Siksi terassit, jotka ovat muulloin tärkeässä osassa, eivät kesäkuussa ole ihan niin tärkeitä. Toki on hienoa, jos on saanut somistettua terassit jollain tavalla. Eikä olisi hassumpi idea sitaista kimppu silloin tällöin terassin somisteeksi. 

Yleensä olen luottanut orvokkeihin ja kuunliljoihin pohjoisterassilla. Puksipuu ja tuijat ovat myös kuuluneet valikoimaan. Ruukkuhavuja voisi lisätä. Verenpisara on haavelistalla. 

Paahteinen eteläterassi on ongelmallisempi. En viitsisi laittaa kovin paljon kastelua vaativia kasveja sinne. Voisinkin tehdä ryhmiä erilaisista mehitähdistä. 

Yrttiruukut ovat olleet siinä mielessä kivoja, ettei niiden kastelusta ole tarvinnut stressata. Sitruunamelissaa riittää mielin määrin, joten ei ole niin nuukaa, jos ne vähän kärvähtävät auringossa. Asetelma sitruunamelissasta, ruohosipulista ja persiljasta erikokoisissa sinkkiämpäreissä ja harmaissa saviruukuissa voisi olla runsas ja hauska. Siihen täydennykseksi vaikkapa köynnöskrassia valumaan alas päin ja leikkokimppu silloin tällöin. Tästähän jo aivan villiintyy! 😊 

Tällä kertaa yhden ison ruukun sijasta voisi olla paljon pieniä. 

Keittiön terassilla olen pitänyt kartionmuotoista puksipuuta. Sille kaveriksi haaveilen yhtä tai kahta puksipuupalloa. Tällä kertaa voisin hankkia ojakellukoita ruukkuihin ja pitää niitä kesän ajan terassilla. 

Betonipysteihin pitää satsata, sillä ne ovat keskeisten kulkureittien varrella. Nyt kun rippijuhlat ovat tulossa, voisi satsata riippapelargoniaan. Mantelilaakson Susanna kirjoitti kerran tästä: ”Ympärille varma ja upea, kukkaisa, rönsyävä riippuva kesäkukkani olisi ehdottomasti riippapelargonia Cascades-lajikkeista!! Eli se harvakukkainen lajike, joka kaupassa näyttää tylsältä, mutta aurinkoisessa paikassa juuri sellainen kukkapilvi mikä ryöppyää yli reunojen upeasti pitkälle syksyyn. Minulla oli yläkerran parvekkeella sitä Suomessa joka kesä ja niin moni ohikulkija tuli kysymään lajiketta. Jos haluaa jotain extraa vielä riippumaan, laittaisin hopeaputousta tai suikeroalpia väliin. Maahumala käy myös.” 

SariHanne vastasi betonipystien istutuksia koskevaan kysymykseeni näin: ”Minä nyppään joka kevät maassa kasvavasta maahumalasta muutaman verson juurien kera ruukkuun ja siitä ne pian alkaa ryöpytä alas. Ja ihan ilmaiseksi. Toinen samanlailla toimiva voisi olla suikeroalpi. Ja samalla huomasin, että sitähän oli jo ehdotettu :) Miten olisi Tuoksupielus? Sen voi kylvää suorakylvönä ruukkuun. Kokeilin joskus kukkapenkin reunaan ja oli aika helppo kasvattaa.” 

Hyviä ideoita molemmat. Ehkä kokeilen pelargoneja, koska niiden talvettamisesta olen aina haaveillut. 


Voisinko suunnitella upean alkukesän penkin? 

Puutarhassa pääosassa ovat ainakin tähän asti olleet talvivihannat kasvit.

Minulla on muutamia istutusalueita, joiden kukintaa odotan erityisesti kesäkuussa. Niitä ovat pionipenkit sekä ruusukaaren edessä oleva istutusalue. Hääpukupenkiltä odotan erityisen paljon, kunhan se pääsee vauhtiin. 

Nyt päätin suunnitella Kuupuutarhaan upeamman kesäkuun ilmeen. Kuupuutarhan keskuksena ovat sokeritoppakuusi, tuivio, laakakataja sekä niiden edessä kasvavat varjoyrtti ja tuoksumatara. Kuupuutarhan takana kasvavat eri sävyiset punaiset ja valkoiset lupiinit. Sillä kohtaa, johon täydennystä suunnittelen, kasvaa mattona ahomansikkaa. 

Lupiinien pitkänomainen muoto johtaa ajatukset laukkojen pallomaisiin kukintoihin. Ongelmana vain ovat laukkojen kuihtuvat lehdet. Niiden suojaksi voisin istuttaa vaikkapa konnanyrttiä tai tarhaiison. Laukkojen kukinta-aikaan ne olisivat vielä sopivan matalia ja kukkisivat sitten syyspuolella. Aluksi voisin kokeilla punavalkoista koristelaukkaa ’Chameleon’. Sen korkeus on 35–40 cm. Kukkii kesäkuussa. Kasvualustaksi multava ja vettä läpäisevä maa. 

Toinen kiinnostava laukka olisi mustalaukka. Siitä sanotaan netissä näin: ”Mustalaukka on helppohoitoinen sipulikasvi, joka houkuttelee perhosia. Kaunis perennapenkissä, mutta myös kestävä leikkokukka maljakossa. ’Silver Spring’ -lajikkeen vaaleaa kukintaa korostaa purppuranpunainen keskusta. Kukkii touko-kesäkuussa. Kasvukorkeus: 70–80 cm. Kasvupaikka: aurinkoinen, puolivarjoinen.” 

Sitten ovat tietysti ne peruslilat pallot, joiden siemenkodatkin ovat todella näyttäviä. 

Pyöreä muoto kiehtoo ja siksi seuraavana tulevat mieleen unikot. Unikoiden seuraksi voisi laittaa arovuokkoja ja ehkä morsiusleinikkiäkin. Ne saisivat vapaasti levitä. Häivyttäisiköhän morsiusleinikki unikoiden kuihtuneiden lehtien rupsahtanutta ilmettä? 

Idänunikko on ihana!

Kuupuutarhan takana kasvaa violetteja iiriksiä. Niiden sekaan havittelen päivänliljoja. Päivänliljat eivät tosin kuki vielä kesäkuussa. Hailakankeltaiset värit sopisivat hyvin Kuupuutarhan taustalle. Päivänliljoja suosin niiden helppohoitoisuuden takia, mutta alueelle käy jokin muukin keskikorkea kasvi – tai sittenkin ryhmä vaaleanpunaisia ja valkoisia jaloritarinkannuksia. Ehkä näistä aineksista saan aikaan näkymän, jota tulen odottamaan joka kesä.