ALKUKESÄN KUKKIJAT

Rupesin miettimään mitkä perennat, pensaat tai puut kukkivat yhtä aikaa ’New Moon’ -kulleron ja loistotädykkeen kanssa. Sitten piti tehdä lista. Listat ovat niin kivoja. 

Rajasin listaan kesäkuussa kukkivat kasvit. Listan alkupäähän valitsin kasveja, jotka aloittavat kukintansa jo toukokuun puolella, mutta jatkavat vielä kesäkuussa. Pyrin järjestämään kasvit kukintajärjestykseen, mutta heittoa varmasti on suuntaan ja toiseen.

’New Moon’ -kullero ja loistotädyke

Herttavuorenkilpi

Perhosorvokki

Pensasmagnolia 

Pensasmagnolia on Suomessa kestävin pensasmaisista magnolialajeista. Eksoottisen kaunis pensasmagnolia kukkii jo nuorena pensaana suurin kermanvalkoisin sitruunantuoksuisin kukin kesäkuussa. Vyöhykkeille I-II.


Bellis eli kaunokainen

Rotkolemmikki

Ojakellukka 

Ojakellukoissa on kirkkaankeltaisia, mutta myös esimerkiksi persikanvärinen, kerrottukukkainen lajike ’Mai Tai’ tai ihastuttavan vaaleankeltainen ’Gimlet’. Vuolain sanoin ojakellukkaa netissä ylistettiin: se kukkii pitkään ja runsaasti, kasvaa melkein missä vain, kunhan kosteutta riittää, mutta vesi ei jää kuitenkaan seisomaan, eikä tarvitse hoitoa. Kellukka kylväytyy reippaasti itsekseen. 


Pikkutalvio

Amerikankullero 

Korkeus 50 - 60 cm, avonaiset vaaleankeltaiset kukat harvahkoina kukintoina. Kasvupaikka aurinkoinen tai puolivarjo, kasvualusta ravinteikas, kosteutta pidättävä multa. Sopii perennaryhmiin ja vesiaiheiden luokse. 


Sarviorvokki

Sarviorvokki kukkii koko kesän, jos kuihtuneet kukat poistetaan säännöllisesti. Koko kasvusto on leikattava alas syksyllä ja suojattava havuilla maan routaantumisen jälkeen. Sarviorvokit ovat arkoja talvikosteudelle. Kasvusto on syytä nuorentaa jakamalla muutaman vuoden välein.


Kielo

Kielo kasvaa varjoisissa lehdoissa ja valoisissa metsiköissä suuressa osassa maata. Kukat puhkeavat kukkaan toukokuussa ja kukkivat kesäkuuhun asti, jonka jälkeen ne muodostavat punaisia, myrkyllisiä marjoja. Sopii leikkokukaksi tuoksuviin kimppuihin ja asetelmiin. Koko kasvi on erittäin myrkyllinen. Luonnossa kasvavat kielot ovat lähes aina valkoisia – viljellyt lajikkeet voivat olla roosan värisiä, kerrannaiskukkaisia ja raitalehtisiä.


Ruusuleimu

Mansikka

Sammalleimu

Sammalleimuja on niin räikeänliloja kuin hillitympiäkin lilan ja pinkin sävyjä sekä valkoista. Sammalleimu ’Moerheimii’ ja ’Maj’ sekä ‘Candy Stripes’ näyttävät kuvissa hempeän (lilahtavan) vaaleanpunaisilta. 

Sammalleimu on voimakkaasti leviävä maanpeittokasvi. Se istutetaan kivikkoon tai rinteeseen. Sammalleimu viihtyy parhaiten aurinkoisella, kalkkipitoisella ja kuivahkolla kasvupaikalla. Sen neulasmaiset lehdet ovat ikivihreät. Kukat peittävät kasvuston touko-kesäkuussa. Sammalleimu talvehtii harmaina mättäinä, jotka kannattaa suojata keväällä havuilla, kunnes routa on sulanut.

Arovuokko

Rönsytiarella

Lamohietakirsikka

Pihlaja

Amerikanpihlaja

Aronia 

Marja-aronia ’Viking’ 

Sinikämmen

Kanadanruohokanukka 

Ruoholaukka

Jättilaukka

Tarhakullero

Minulla kirkkaankeltainen tarhakullero kukkii toukokuu loppupuolella, mutta hailakankeltainen ’New Moon’ kukkii vasta noin kuukautta myöhemmin.


Kiurunkannukset


Tulppaanit

Morsiusleinikki

Puistolemmikki

Akileija

’Silver Queen’

Särkynytsydän 

Tuoksumatara

Siperianunikko

Lupiini

'My Castle'

Akankaali

Kaukasianpitkäpalko

Kaukasianpitkäpalko on kivikko- ja maanpeitekasvi, joka viihtyy aurinkoisella ja kuivalla paikalla niukkaravinteisessa maassa. Se kukkii tuoksuvin kukin touko-kesäkuussa. Kaukasianpitkäpalon lehdistö on ikivihreä hyvin talvehtiessaan. Se on hyvin helppohoitoinen, eikä vaadi jakamista. 

Kaukasianpitkäpalkoa on valkoisena ja vaaleanpunaisena. Ainakin lajikkeet 'Deep Pink' ja ´Rosea´ ovat voimakkaan vaaleanpunaisia.


Tarharistikki

Tarharistikki viihtyy parhaiten aurinkoisella kasvupaikalla. Se tulee toimeen vuosikausia ilman hoitoa. Tarharistikkiä käytetään paljon kivikkoryhmissä ja reunakasvina perennapenkissä. Voimakas maa ja hyvä vedensaanti pidentää kukintaa. Talvisuojaus havuilla etenkin lumettomina talvina on eduksi. Tarharistikki voidaan istuttaa uudestaan noin joka viides vuosi tai vielä harvemmin.


Tulikellukka

Tulikellukat istutetaan aurinkoiselle tai puolivarjoisalle kasvupaikalle keskiravinteiseen ja kalkittuun maahan. Lehdistö on tuuhea ja pienet, oranssit kukat aukeavat touko-kesäkuussa. Tulikellukka on helppohoitoinen perenna, joka ei vaadi jakamista. Kukkavarsien alasleikkaus edistää uutta kukintaa.

Himalajanjalkalehti

Himalajanjalkalehti on varjoisten ja puolivarjoisten metsäpuutarhojen erikoisuus. Sillä on suuret, kolmihalkoiset, punaruskeatäpläiset lehdet, jotka alkavat puhjeta vasta perennan kukkimisen aikaan tai sen jälkeen. Kasvi kukkii touko-kesäkuussa valkoisin kukin.


Narsissivuokko 

Narsissivuokko on 25–30 cm korkea, kestävä, puolivarjon tai aurinkoisen paikan ja multavan maan kasvi. Narsissivuokko kukkii kiitettävän pitkään touko- kesäkuussa. Sievä ryhmänä, lehdistö siisti syksylläkin. Narsissivuokon tuoreet siemenet itävät hyvin, kylvetään syksyllä

Raparperi

Syreeni

Isabellansyreeni 'Holger'

Marjaomenapuu

Erittäin talvenkestävä, ylenpalttisesti valkoisena kukkiva isohko omenapuu. Laji on vaatimaton kasvualustan suhteen. Kukat puhkeavat oksille jo toukokuun loppupuolella. Koska kukinta on runsasta ja pitkään jatkuvaa, marjaomenapuu sopii erinomaisesti aikaisten tarhaomenapuiden pölyttäjäksi. Marjamaisen pienet, punaiset hedelmät kelpaavat hilloihin ja mehuihin. Lehdistö on kiiltävän vaaleanvihreä.


Alaskankleitonia


Orapihlaja


Tuomi


Kolmilehti


Purppuraomenapuu

Purppura- eli koristeomenapuu sopii istutettavaksi pieneenkin pihaan. 'Makamik' -lajike on kotoisin Ontariosta Kanadasta. Sen lehdistö on puhjetessaan punertava, syksyllä yleensä keltainen. Touko-kesäkuun vaihteessa puhkeavat makeasti tuoksuvat tummanpunaiset kukat vaalenevat kukinnan loppua kohti. Pikkuiset omenat tuovat puuhun väriä myös lehdettömään aikaan. 


Atsalea

Viherringin sivuilta: ”Atsaleat sopivat yhtä hyvin aurinkoiseen kivikkoon kuin hämyisään metsäpuutarhaan. Ne ovat 10 vuoden kuluttua istutuksesta noin metrin korkeita ja leveitä, joten taimia kannattaa istuttaa vähintään kolmen ryhmiin, jotta sommitelma näyttää upealta alusta lähtien. 

Kasvupaikalleen juurtuneet atsaleat viihtyvät jopa kuumassa auringon porotuksessa, kun ne on istutettu vähintään 50 senttiä syvään runsashumuksiseen turvemaahan, joka sitoo sopivasti kosteutta ja ravinteita. Kasvualustan tulee olla ilmava, sillä atsalea ei pidä tiiviistä, hapettomasta ja läpimärästä maasta. Taimi kastellaan säännöllisesti juurtumisaikana, mutta myöhemmin pensas kaipaa kastelua vain pitkinä hellejaksoina. Atsaleat kuuluvat samaan sukuun kuin alppiruusut ja pitävät niiden tavoin happamasta maasta. Niille ei siis levitetä kalkkia. 

Atsaleoja ei tarvitse varjostaa kevättalvella, sillä lehdet varisevat syksyllä eikä pensas haihduta vettä ja kuivu kevättalven tuulessa ja auringon paisteessa. Atsaleoja ei tarvitse myöskään leikata vuosittain, ja kuihtuneet kukat varisevat itsekseen. 

Syysmyöhällä pensaat loistavat lähes uskomattoman voimakkaissa punaisen ja keltaisen vivahteissa – aivan kuin ne kukkisivat toistamiseen.” 

Pikkusydän 

Pikkusydämet kasvavat mattomaisesti ja ne leviävät helposti suikertavan maavartensa avulla. Ne ovat hyviä peittokasveja kivikkotarhaan, kukkapenkkeihin sekä puiden ja pensaiden alle. Kapean herttamaiset kukat ovat kaarevissa, hennoissa kukkavanoissa, jotka kohoavat esiin saniaismaisesta lehdistöstä. Menestyvät myös aurinkoisella paikalla, mutta silloin kasvualustan tulee pysyä tasaisen tuoreena. Pikkusydämet viihtyvät ravinteikkaassa maassa, mutta liian voimakas lannoitus kasvattaa runsaasti lehtiä kukinnan kustannuksella. Voidaan lisätä jakamalla. 


Patjarikko 

Helmipensas 

Puhtaanvalkoiset kukat alkukesällä. Nuput kuin helmiä. Siro kaartuvaoksainen, tiheäkasvuinen pensas. Mieluisin kasvupaikka tuore mutta vettä läpäisevä, hiukan hapahko. Vyöhykkeille I-II. 


Hopeahärkki 

Hopeahärkki on helppohoitoinen, 10-20 cm korkea, maanpeiteperenna, joka kukkii runsaasti valkein kukinnoin touko-kesäkuussa. Hopeinen, mattomainen kasvusto peittää maan hyvin. Valitse aurinkoinen tai puolivarjoinen paikka ja kuivahko, kalkittu, laiha maa. Hopeahärkki menestyy ohuessakin kasvualustassa. Se sopii istutettavaksi kivikkoryhmiin, muurien päälle ja reunakasviksi. Kasvuston leikkaaminen silloin tällöin tuuheuttaa kasvia.

Keijunkukka 

Leimurakkaus 

Leimurakkaus on kaksivuotinen kasvi, jolla on tummanpunaruskea lehdistö ja loistavan oranssinpunaiset, suuret kukat. Runsaan kylväytymisen ansiosta leimurakkaus säilyy kasvupaikallaan kuten perennat. 


Punapäivänkakkara 


Mooseksenpalavapensas 

Unelmatädyke 

Vuorikaunokki 

Mirrinminttu 

Ruusu 

Ruusut aloittavat kukintansa vähän eri aikoihin. Minun aikaisin ruusuni on ’Nils’, joka aloittaa kukintansa kesäkuun toisella viikolla. Melkein samoihin aikoihin aloittavat myös Morsionruusu, juhannusruusu, Ranskanruusu ’Olkkala’, ’Aicha’ ja ’Lac Majeau’. Hieman myöhemmin, juhannuksen tienoilla tai vähän sen jälkeen, aloittavat tarhakurtturuusut ’Sävel’ ja ’Ritausma’, sekä tertturuusu ’Schneewittchen’, Kanadanruusu ’Morden Blush’ ja viimeisinä kesäkuun päivinä köynnösruusu ’New Dawn’. 

Morsionruusu 'Juhannusmorsian'

Kissankäpälä 

Sinileimu 


Heisi 

Kiiltoheisi ’Jenkki’ 

Karpaattienkello 

Maahumala 

Laukkaneilikka 

Varjorikko 

Isorikko

Pellava 

Alppiasteri 

Melko hidaskasvuinen alppiasteri kuuluu sukunsa pienimpiin ja parhaiten auringon paahdetta sietäviin lajeihin. Se kukkii kauan kesäkuun puolivälistä heinäkuun loppuun. Lehdet ovat pienet ja keihäsmäiset. Alalehdet muodostavat ruusukkeita. Päivänkakkaramaiset kukat ovat tanakoiden varsien latvoissa. Riittävästä ravinteiden saannista pidetään huolta kukinnan jatkumisen turvaamiseksi. Kuihtuneiden kukkien leikkaaminen uudistaa kukintaa. Jakaminen keväisin muutaman vuoden välein nuorentaa kasvustoa. 

Köynnöskuusama 

Valeangervo 

Suikeroalpi 

Kiinanlaikkuköynnös

Appiruusu


Tarhakullero  

’New Moon’

Koreakärsämö 

’Noblessa’

Hopeatoppo 

Myskimalva 

Suovehka 

Etelänherne 

Loistotädyke 

Ketoneilikka 

Pioni 

Minulla ’Claire de Lune’ on aikaisin pioni, seuraavana kukkii ’Buckeye Belle’. Useimmat pioneistani aloittavat kukinnan pian kesäkuun puolivälin jälkeen tai viimeistään kesä-heinäkuun tietämillä. Myöhäisin minun pioneistani on ’Elsa Sass’. 

'Gardenia'

Iiris 

'Blue King'

Siperiankurjenmiekka ’Moon Silk’

Valkoinen-kermankeltainen kukinta kesä-heinäkuussa. Helppohoitoinen, hiljalleen leviävä tuoreen maan laji. Korkeus 90 cm. Lehdet pitkät ja kapeat. Kasvatettu Suomessa 1800-luvun lopulta alkaen. Tämä kestävä perenna sopii perennaryhmiin ja myös omaksi ryhmäksi esim. vesiaiheen ääreen.

Unikot 

Idänunikko ’Royal Wedding’ 

Tähkähietalilja 

Pensasangervo 

Koivuangervo

Kurjenpolvi 

Kyläkurjenpolvi

Päivänlilja 

Loistosalvia 

Nietospensas 

'NCDX2' Yuki Cherry Blossom

Grönlanninhanhikki

Mehitähti 

Amerikanvuokko 

Sitruunatimjami 

Päivänhattu 

’Green Wizzard’ 

Kapealehtikalmia 

Jättipoimulehti 

Kurjenkello 

Maksaruoho 

Särmämaksaruoho

Kärhö 

’Arabella’ 

Punakärsämö 

Kukkii pitkään keskikesällä. Pysty- ja tiiviskasvuinen, tukevaversoinen. Korkeus noin 50 cm. Hyvä perhoskasvi. Aurinkoinen kasvupaikka, läpäisevä kasvualusta. Sietää kuivuutta. 'Cerise Queen', 'Pretty Belinda' ja 'Appleblossom' ovat aika kivan värisiä, pinkkejä.

Punakirveli 'Roseum'

Vaatii kostean, mutta läpäisevän kasvualustan ja aurinkoisen tai puolivarjoisan paikan. Punakirveli on kaunis vaaleanpunainen perenna. Kukkii kesä-heinäkuussa. Se sopii niittymäiseen istutukseen. Leviämisestä en tiedä, koska siitä oli hyvin vähän tietoa netissä.

Lumipalloheisi


Purppuraheisiangervo ’Diabolo’ 


Loistojasmike ’Tähtisilmä’