KEVÄTPUUTARHA

Puutarha uinuu lumen alla, mutta minä sukellan keväiseen puutarhaan. Kuvittelen, miltä keväinen puutarhani näyttää ja mietin, millaiselta se voisi näyttää. Sitten joskus. Jatkan puutarhasuunnitelmien sarjaa, jossa tarkastelen puutarhaani vuodenaikojen tulokulmasta. 

Keväällä kukkivia kasveja löydät täältä.

Huhtikuun alun tunnelmaa Eteläpihalla

Onko puutarhan kukinta-aika mahdollisimman pitkä? 

Ihana jouluruusu tekee nuppunsa jo syksyllä. 

Tehtyäni listan kevätkukkijoista vastaukseni on helppo: kukinta-aikaa voisi pidentää varmaankin kuukaudella. Minulta puuttuvat kaikki sellaiset, jotka kukkivat jopa lumen keskellä tai pian lumen sulettua: näsiä, lumikello, talventähti, varhaisimmat krookukset ja sinivuokko. Kevätkellokin eli kevätlumipisara minulta puuttuu myös, mutta se on ehkä vähän vaikea saada viihtymään puutarhassa. 

Näsiä olisi mielenkiintoinen. Näin sen kerran eräällä siirtolapuutarhapalstalla ja yllätyin. Se on melko isokokoinen ja todella värikäs ja siksi näkyy erityisen hyvin varhaiskevään puutarhassa. Luin sen tosin olevan melko vaatelias kasvupaikan suhteen, joten en ehkä ensimmäisenä sitä kokeile. Sen myrkyllisyyskin vähän arveluttaa. 

Talventähdet ovat kirkkaankeltaisia, mutta ne voisivat olla pirteitä paljaassa puutarhassa. Sinivuokkoja pitäisi ehdottomasti saada. 

Sitten kun alkaa kevättähtien, virvaliljojen, tarhakrookusten, kylmänkukkien, jouluruusujen, sinililjojen ja kevätkurjenmiekkojen aika, tulee puutarhaani väripilkkuja sinne tänne.

Rusokirsikan kukinta

on kevään kohokohta.

Helmililjat, narsissit, kevätkaihonkukat, vuorenkilpi ’Baby Doll’, herttavuorenkilpi, perhosorvokki, rotkolemmikki, pikkutalvio ja sarviorvokki jatkavat kevätkukkien sarjaa. 

Rusokirsikan kukinta on kevään kohokohta ja rusokirsikoita on meille suunnitteilla enemmänkin. Lammen rannalle on jo kaivettu kuopat. Imeläkirsikka, hapankirsikka sekä luumu, omena ja päärynä kukkivat kirsikan perässä vähän ajan päästä. 

Kun kielo, kirjopikarililja, ruusuleimu, sammalleimu, arovuokko, rönsytiarella, akileija, särkynytsydän, tuoksumatara ja lupiini kukkivat, tuntuu jo melkein kesältä. Koko Eteläreuna on valkoisena, kun lamohietakirsikka, pihlaja ja aronia kukkivat. 

Sinikämmenen kukinta on juhlaa. Kun pioni ’Claire de Lune’ aloittaa kukintansa parhaimmillaan jo toukokuun viimeisinä päivinä, voi sanoa kesän saapuneen. Isabellansyreenitkin kukkivat jo. 


Näkyvätkö kevään kukkijat sisälle? 

Rusokirsikka kukkii lumisateessa toukokuun 11. päivänä. 

Rusokirsikan ihanaa, vaaleanpunaista kukintaa tulee ihailtua keittiön ikkunasta vähän väliä. Mutta hmm… mitenkäs ne muut kevätkukkijat näkyvät ikkunasta? Krookukset ovat kovin pieniä, niitä pitää mennä erikseen katselemaan. Valkoiset idänsinililjat kasvavat keittiön ikkunan alla. Eivät ne sieltä näy sisälle. Vastaukseni tuohon kysymykseen taitaa olla valitettavasti: ei. 

Kevätkukat ovat monesti niin pieniä,

että ne pitäisi istuttaa aivan erityisiin paikkoihin.

Enpä ole tullut ajatelleeksi, että kevätkukat ovat monesti niin pieniä, että ne pitäisi istuttaa aivan erityisiin paikkoihin. Minun kevättähteni, krookukseni ja kylmänkukkani kasvavat liian kaukana tai sitten niitä on aivan liian vähän. Eivät ne näy ruokailuhuoneen ikkunasta. 

Jouluruusuja pitää erikseen lähteä katsomaan, sillä sen kukat ovat lehtien suojissa. Tosin viime keväänä opin, että keväällä huonot lehdet kannattaa leikata pois. Silloin kukatkin pääsevät oikeuksiinsa. 

Olohuoneen ikkunasta ei terassin kaiteen takia ole oikein mahdollista nähdä mitään pieniä kukkia. Kirsikan kukinta onneksi näkyy hyvin. Jospa saisin istutettua terassille callunoiden tilalle Tete-narsisseja tai orvokkeja. Ehkä voisin istuttaa ruukkuihin vihreyttä tuomaan muutaman tuijan ja kantaa ne sitten ilmojen lämmetessä Pohjoisterassille. ’Holmstrup’ saattaisi pärjätä kesän Eteläterassillakin. Sehän kestää hyvin auringonpaistetta. 

Kasvitieteellisiä krookuksia myydään ainakin monivärisinä sekoituksina, joissa on lilaa, keltaista ja valkoista. Ei kait sellainen hassumpi olisi olohuoneen terassin oven edessä. Siinä on aurinkoinen paikka, josta lumet sulavat varhain. 

Puute täytyy korjata hetimiten.

Keittiön terassin ikkunan edessä, Avaruudessa, ei edes kasva mitään kevätkukkia. Puute täytyy korjata hetimiten. Krookuksia? Koiranhampaita? Sinililjoja? Vuokkoja? Kevättähtiä? Vai sittenkin Amerikankulleroa? 

Voisin istuttaa talventähtiä keittiön ikkunan eteen varjoyrttien sekaan. Jos talventähdet sattuisivat kukkimaan lumikellojen kanssa yhtä aikaa, ne olisivat varmaan suloinen yhdistelmä. Talventähtihän ainakin viihtyy hyvin syvässäkin varjossa, kunhan saa keväällä valoa. 

Kodinhoitohuoneen ikkunasta pilkottavat helmililjat sekä muutama hassu tulppaani ja narsissi. Sinivuokko aloittaa kukintansa jo huhtikuun puolella, vaikka sen pääkukinta onkin toukokuun alussa. Voisin kokeilla istuttaa sitä kodinhoitohuoneen ikkunasta avautuvaan näkymään Muotopuutarhan eteen. Sinivuokko kehittää kukkanuppunsa jo syksyllä. Niitä olisi aika ihana käydä kurkistelemassa kanalassa käydessä. 

Onko päivittäisten kulkureittien varrella riittävästi kevätkukkijoita? 

Kanalan polku maaliskuussa

Kanalan polkua pitkin kuljen päivittäin. Sen varrella kukkivat vuorenkilvet. Muotopuutarhassa kukkivat helmililjat ja ne muutamat tulppaanit ja narsissit. Pihlajan kukinta on ihana. Menen suorastaan pihlajan lävitse joka päivä. Hedelmäpuutarhassa kukkivat luumut ja päärynä. Luumupuiden katveeseen olen istuttanut narsisseja. Toivottavasti ne kukkivat valtoimenaan ensi keväänä. 

Tänä syksynä istutin matkan varrelle vaaleanpunaisia krookuksia. Toivottavasti aiemmin istuttamani perhosorvokit menestyvät ja leviävät. 

Toivottavasti ensi keväänä, ehkä kesän kynnyksellä näen matkan varrella, suihkulähteen takana, runsaasti tulppaaneja. Kävi nimittäin niin, että innostuin papukaijatulppaaneista toden teolla. Olin sivuuttanut tulppaanit kokonaan ajattelen niiden olevan liian lyhytikäisiä minulle. Sitten silmäni sattumalta osuivat kuvatekstiin, jossa sanottiin papukaijatulppaanien olevan pitkäikäisiä. Silloin mielessäni välähti: minullahan on edelleen tulppaaneja, jotka kukkivat joka vuosi. Niiden täytyy olla papukaijoja. Olin ajatellut niiden olevan joitakin taantumassa olevia yksilöitä, mitä lie, enkä välittänyt niistä sen enempää. Nyt tarkistin asian tiedostostani ja ne toden totta olivat papukaijoja. Ja niitä varmaankin on yhtä paljon kuin istuttaessanikin ne viisi vuotta sitten. Siitäkös riemu repesi. 

Tein listan pitkäikäisistä tulppaaneista. Niitä nimittäin on monia muitakin kuin pelkkiä papukaijoja. Ja kuinka ollakaan – löysin itseni Viherlandiasta sipulihyllyjen ääreltä. Siellä oli juuri sopivasti 70 % alennuksessa niitä tulppaaneja, joista olin listaa tehdessäni haaveillut: ’Apricot Parrot’-, ’White Parrot’- ja kasvitieteellisiä tulppaaneja. Niitä sitten istuttelin lumisateessa marraskuun viimeisinä päivinä. 

Olisi ihana, kun Hedelmäpuutarha lainehtisi värejä keväällä.

Voisin ottaa tavoitteeksi istuttaa joka syksy muutaman pussillisen narsisseja ja pieniä kevään sipulikukkia Hedelmäpuutarhaan. Olisi ihana, kun Hedelmäpuutarha lainehtisi värejä keväällä. 

Pohjoisterassiin pitäisi satsata, sillä sen näen aina lähtiessäni ja palatessani. Kuljen Muotopuutarhan lävitse, joten sininen idänsinililjameri ei olisi pahitteeksi. Haaveissani siintelee myös vanhoista tiilistä muurattu istutusallas autotallin eteen. Sen näkisin joka kerta autolle mennessäni. 


Löytyykö keväisestä puutarhasta materiaalia kimppuihin ja asetelmiin? 

Tämän asetelman tein viime tammikuussa.

En ole juuri koskaan keväällä tehnyt kukka-asetelmia tai -kimppuja, mutta puutarhasta löytyisi kyllä varhain keväällä jo ainakin vihreää: varjoyrttiä, pikkutalvion rönsyjä, vuorenkilven lehtiä, sitruunatimjamia, tuijaa ja havuja sekä muratin oksia. Niillä voisi hyvin täydentää tulppaanikimppua tai muuta vastaavaa keväällä, kun vihreän kaipuu on suurimmillaan. 

Olen ajatellut heitellä pari pussillista

siperianunikon siemeniä jonnekin.

Kevään edetessä puutarhasta löytyy leikoiksi akileijoja, syreeniä, vuorikaunokkia, iiriksiä, lupiineja ja isokonnantatarta. Sieltä löytyy myös muutamia arovuokkoja, unikoita, morsiusleinikkejä, kieloja ja kulleroita, mutta niitä on niin vähän, etten vielä raaski niitä poimia. Olen ajatellut heitellä pari pussillista siperianunikon siemeniä jonnekin, jotta voisin niitä poimia kimppuihin. 


Onko kevätkukkijoita riittävästi ympäri puutarhaa? 

Kevättähti

Puutarhassani on aika hyvä valikoima kevätkukkia, mutta kaikkia niitä on määrällisesti liian vähän. Muutama hassu kevättähti ei näy suuressa puutarhassa. Siispä ostoslistalle lisää kevättähtiä, virvaliljoja, krookuksia, sinililjoja, kevätkurjenmiekkoja ja narsisseja, ehkä jouluruusujakin. 

Kevätkaihonkukat ja ’Baby Doll’ –vuorenkilpeä jo jaoinkin tänä vuonna. Perhosorvokkia, rotkolemmikkiä, tiarellaa ja pikkutalviota pitää myös lisätä heti kun mahdollista. 

Ainoat, joita minulla on riittävästi, ovat ruusuleimu ja vuorenkilpi. Valkoinen ruusuleimu kaipaisi sekaan väriä. Sammalleimu ’Moerheimii’ ja ’Maj’ sekä ‘Candy Stripes’ olisivat varsin herttaisia valkoisen seassa. 

Toivon hartaasti, että arovuokot levittäytyisivät ympäri pihaa. Ne ovat niin suloisia. Morsiusleinikki taisi hävitä. Sitä kaipaan. Särkyneet sydämet vetelevät viimeisiään. Ehkä pitää hankkia uusia toiseen paikkaan. Kanadanruohokanukka leviää toivottua hitaammin, mutta toivottavasti leviää kuitenkin. 

Rusokoiranhammas 'White Beauty'

on kaunis valkoinen, kuvassa kellertävän valkoinen kukka.

Tuttujen kasvien lisäksi olisi mielenkiintoista kokeilla jotakin uutta. Rusokoiranhammas 'White Beauty' on kaunis valkoinen, kuvassa kellertävän valkoinen kukka. Kiinnostavia olisivat myös posliinihyasintti, lapsuudesta tuttu valkovuokko sekä valkovuokon sininen sukulainen hämyvuokko. Belliksissä olisi kauniita vaaleanpunaisen sävyjä. Amerikankullero olisi kaunis hailakan keltainen, aivan lempiväriäni. Runsaudenpula. 

Tänä vuonna istutin jo vaaleankeltaisen etelänkevätesikon, mutta esikoista olisi mielenkiintoisia lajikkeita enemmänkin. Niiden kestävyydestä vain en tiedä. 

Kääpiömanteli olisi todella kiinnostava,

vaaleanpunaisena kukkiva pikku pensas.

Kevätkukkieni valikoima on kovin valkovoittoinen, joten kaipaan lisäksi varsinkin vaaleanpunaista. Kääpiömanteli olisi todella kiinnostava, vaaleanpunaisena kukkiva pikku pensas. Sitä suositellaan vyöhykkeille I-IV, joten liian arkakaan se ei ole. Se on kuitenkin sen verran kallis, että ostoslistan kärkeen se ei pääse vielä. 

Kaukasianpitkäpalko olisi mielenkiintoinen, koska sen lehdistö on talvivihanta hyvin talvehtiessaan. Kaiken lisäksi se on helppohoitoinen eikä vaadi jakamista. Kaukasianpitkäpalkoa on valkoisena ja vaaleanpunaisena. Ainakin lajikkeet 'Deep Pink' ja ´Rosea´ ovat voimakkaan vaaleanpunaisia. Ostaisin heti, jos sen väri olisi vaalea vaaleanpunainen. Kuvissa tuollainen on todella ihastuttava. Kaukasianpitkäpalko viihtyy aurinkoisella ja kuivalla paikalla niukkaravinteisessa maassa. 

Olen sivuuttanut

kaikenlaiset kellukat

väärän värisinä.

Olen sivuuttanut kaikenlaiset kellukat väärän värisinä, mutta nyt olen löytänyt netistä muutamia ihania lajikkeita. Taimistojen hyllyt eivät ole väärällään kellukkalajikkeita, mutta hyvällä onnella saattaisi löytää persikanvärisen, kerrottukukkaisen lajikkeen ’Mai Tai’ tai ihastuttavan vaaleankeltaisen ’Gimlet’ -lajikkeen siemeniä tai taimia. Niitä kannattaa ainakin yrittää metsästää. 

Vuolain sanoin ojakellukkaa netissä ylistettiin: se kukkii pitkään ja runsaasti, kasvaa melkein missä vain, kunhan kosteutta riittää, mutta vesi ei jää kuitenkaan seisomaan, eikä tarvitse hoitoa. Kellukka kylväytyy reippaasti itsekseen, joten sille täytyy miettiä sopiva paikka. 

Näille uusille voisi talven aikana kaavailla paikkoja, mutta loppujen lopuksi saatavuus ratkaisee. Jännittävää, kun ei koskaan voi tietää mitä loppujen lopuksi puutarhansa saa. 


Millaisen kevätpenkin voisin suunnitella puutarhaani? 

Arovuokkoja kaipaan.

Valitsin kevätpenkin paikaksi Avaruuden. Avaruudesta olen kirjoittanut jutun otsikolla Kuu, maa ja tähtisumu. Se näkyy hyvin keittiön terassin ovesta. Suuren lehtipuun katveessa kasvaa ennestään ’New Moon’ -kulleroita sekä loistotädykettä, jotka kukkivat kesäkuussa. Alueen vasemmalla reunalla on viiruhelpi sekä jouluruusuja. Oikealla reunalla on kuunliljoja, ’Blue Globe’ -siperianpallo-ohdaketta ja virginiantädykettä. Alueen takaosassa kasvaa syysmaksaruoho ’Stardust’. Etualan olen täyttänyt sitruunatimjamilla ja rönsyakankaalilla, jotka olen ajatellut vaihtaa, kunhan keksin paremman vaihtoehdon. 

Nyt on aika keksiä se vaihtoehto.

Nyt on aika keksiä se vaihtoehto. Istutan etualalle hopeahärkkiä. Se menestyy ohuessakin kasvualustassa puolivarjossa. Sen hopeiset lehdet ovat varmasti kaunis yhdistelmä muiden kukkien pastellisävyjen kanssa. 

Hopeahärkin lomaan aion istuttaa kasvitieteellisiä krookuksia, jotka kukkivat aikaisin, ja tavallisia krookuksia, jotka kukkivat niiden jälkeen. Krookusten lehdet katoavat sittemmin jälkiä jättämättä. Lisäksi siihen sopivat vaaleankeltaiset koiranhampaat, ehkä rusokoiranhammas 'White Beauty'. 

Kulleroiden ja tädykkeiden väliin voisin istuttaa runsaasti sinistä idänsinililjaa. Multavaan kohtaan voisin kokeilla sinivuokkoa ja amerikankulleroa. Tarhakulleroiden ja tädykkeitten runsas kasvusto peittäisi amerikankulleroiden kuihtuvat lehdet. Sinivuokon lehdet säilyvät sen sijaan vihreänä läpi kesän. 

Oikeastaan kaikkea muutakin

saisi olla enemmän.

Tulppaaneja ja narsisseja en tälle alueelle kaipaa, mutta jouluruusuja saisi olla enemmän. Oikeastaan kaikkea muutakin saisi olla enemmän: syysmaksaruohoa, virginiantädykettä ja pallo-ohdakkeita, mutta ne ovatkin sitten jo syksyn kukkijoita. 

Arovuokkoja kaipaan. Ne sopisivat hyvin leviämään koko Avaruuden takaosaan, sokeritoppakuusten väliin. Jos löytäisin persikanvärisen, kerrottukukkaisen ojakellukkalajikkeen ’Mai Tai’ tai ihastuttavan vaaleankeltaisen ’Gimlet’ -lajikkeen siemeniä tai taimia, voisi niitä kasvattaa arovuokkojen välissä. Ellen niitä onnistu saamaan, voisin laittaa morsiuslemmikkiä tai koreakärsämöä ja sitten myöhäisemmäksi kukkijaksi siperiankärsämöä. Morsiuslemmikki ja koreakärsämö tosin ovat valkoisia, mutta siperiankärsämö toisi väriä heinäkuusta alkaen. 

Voisin kokeilla, saisinko pikkutalvion leviämään puun juurella. Tuskin olisi haittaa, vaikka se leviäisi sieltä laajemmallekin. 

Olen sellainen suunnittelija, että minun pitäisi nähdä välillä miltä jo nyt tekemäni suunnitelmat näyttävät luonnossa. Ihan valmiiksi en osaa koko aluetta suunnitella. Tähän on hyvä jättää ja jatkaa sitten myöhemmin, jos siltä näyttää.