Olin lueskellut keväisiä blogikirjoituksia, joissa iloittiin ensimmäisistä piipoista. Viime pääsiäisenä Between kommentoi postaustani: "Etenkin näin keväällä jokainen pienen pienikin piippo tai avautuva kukka ihastuttaa kerrassaan valtavasti. Mukavaa pääsiäisen jatkoa sinulle!"
Piippoja minulla ei ole.
Pitääkin tutustua niihin.
Minä vastasin: "Kiitos! Piippoja minulla ei ole. Pitääkin tutustua niihin :) Niistä niin paljon puhutaan juuri näihin aikoihin."
Krookukset nousevat ensimmäisten joukossa.
Ja minä yritin tutustua. Kirjoitin Googleen "piippo". Löysin runoilijoita, sanoittajia, teollisuusjohtajia, hiihtäjiä... Jostain löytyi myös maininta "ruohokasvi" ja "vihviläkasvi".
Napsautin hakusanaa "piippo kasvi" ja sain Wikipediasta lisätietoa: "Piipot (Luzula) on vihviläkasvien (Juncaceae) heimoon kuuluva suku. Ne ovat monivuotisia, yleensä mätästäviä. Niiden lehtitupet ovat umpinaisia ja niiden tupen suu on karvainen, kun taas vihvilöiden lehtitupet ovat avoimia ja kalvolaitaisia. Suomessa esiintyy noin kymmenen piippolajia, joista osa jaetaan vielä alalajeihin."
Suljin tiedostot vähin äänin.
Ajattelin, että olen niin aloitteleva puutarhuri,
etten ole velä oppinut ymmärtämään noiden piippojen ihmeellistä maailmaa.
Suljin tiedostot vähin äänin. Ajattelin, että olen niin aloitteleva puutarhuri, etten ole velä oppinut ymmärtämään noiden piippojen ihmeellistä maailmaa. Ihmettelin, kuinka noin vaatimattoman näköisistä kasveista vouhkataan niin paljon. Päättelin, että niiden viehätysvoima perustunee siihen kun ne ilmaantuvat ensimmäisinä. Hämmästelin sitäkin, miten yleisiä piipot ovat, mutta silti niihin ei törmää puutarhamyymälöissä. En tullut kysyneeksi keneltäkään.
Komeasinikuunliljat kurkistelevat.
Lopulta törmäsin erääseen blogijuttuun, jossa jälleen kerran iloittiin kevään ensimmäisistä piipoista. Vasta silloin hoksasin, että piipot ovat versonpäitä. Repesin nauruun. Onneksi nauru pidentää ikää.
Nyt niitä piippolakkeja on meilläkin, tosin yllä olevat valokuvat ovat edellisiltä vuosilta. Syysleimut pilkistävät jo, vaikka puutarha on suurimmaksi osaksi hankien alla.
Toivottavasti piippolakit kurkistelevat pian jokaisessa puutarhassa. Hyvää huhtikuun jatkoa!
Joskus tuntuu että pitäisi olla kirja Puutarhurin sanasto, aloittelijana on ihan hukassa alan termien kanssa. Van on piipot hienoja, olivat sitten mitä lajia tahansa.
VastaaPoista:) Joo, muistan kun yritin kaivamalla kaivaa tietoa siitä mitä tarkoittavat puolivarjoisa ja varjoisa ja mitä kaikkea muita termeejä niitä olikaan. Ja paljon on vielä oppimatta. Onneksi tässä saa kokea paljon oppimisen iloa :) Joo, kohta piippoja pilkistelee joka puolelta :)
PoistaIhana, tässä on sitä varsinaista oppimisen riemua. Jaettunakin :D
VastaaPoistaKiitos, Virpi! En malttanut olla jakamatta kun itseä tuo jaksaa naurattaa aina vaan :)
PoistaHihi, hauska tarina. Meillä mieheni myös aina ihmettelee, mistä ihmeen piipoista mä intoilen :D
VastaaPoista:) Kiitos, Piparminttu! Ovathan ne ensimmäiset vihreät intoilun arvoisia :) Minusta oli ihanaa kun kuopus juoksi pihalta sisälle ihan vain sanoakseen, että maasta pilkistää jotakin vihreää.
PoistaPiippo. Uusi sanatuttavuus. Meillä on piippoja keväisin. Mutta nyt ovat vielä hangen alla!
VastaaPoistaIhana juttu! 🤗
Kiitos, Kaisu! Hauska kuulla, että piippo on jollekin muullekin uusi sana. Hanget sulavat kovaa vauhtia, sillä ainakin täällä sataa vettä. Kohta niitä piippoja sitten onkin joka puolella. :)
PoistaHehee, voisin kuvitella, että minulle käy vielä joskus samalla tavalla! :D Kiitos, kun kerroit tämän lohduttavan tarinan!
VastaaPoistaTuleepahan lisää iloa elämään :) Minä olen saanut monet naurut tästä yhdestä ja samasta asiasta :D Kiitos, Niina, itsellesi mukavasta kommentistasi!
PoistaSuomen kieli on rikas - meilläpäin on piipat kurkistelee mullasta, mutta myös piippo on ymmärrettävää kieltä.
VastaaPoistaArvaapa, mitä piippa tarkoittaa Reposaaren murteessa? Katsoin juuri Googlesta :) Se tarkoittaa taskulamppua. Suomen kieli tosiaan on rikas.
PoistaHauska juttu! Blogielämän alussa meni aikansa oppia "sanasto". Osa imeytyi heti omaan käyttöön, mutta osan käyttöä vierastin pitkään tai en edes tiennyt niiden merkitystä. Piippo-sana oli minulle tuttu jo ennen blogia, mutta esimerkiksi postaus toi mieleen lähinnä jonkin salapoliisitermin.
VastaaPoistaVuosia sitten näin markkinoilla kivan amppelikasvin, jolle myyjä ei tiennyt nimeä. Otin siitä kuvan, jonka kanssa menin puutarhakauppaan. Siellä myyjä nauroi minulle ja sanoi, että noita nyt kasvaa joka pihassa. Kyse oli maahumalasta, jota todellakin löytyi ihan riesaksi saakka myös omasta pihasta. Sittemmin olen laittanut sitä mm. kesäkukkaistutuksiin. Markkinamyyjä oli keksinyt purkittaa maahumalaa ja myydä sitä kaltaiselleni hömelölle. Vaan kannatti kuvan kanssa kysyä puutarhakaupasta. Olinpa yhtä kasvinimeä viisaampi.
Kiitos, Between! Niin, kai joka harrastuksessa on oma erityissanastonsa, joka aukenee pikku hiljaa :) Postauksen sentään tajusin asiayhteydestä, mutta jotenkin en osaa sitä itse käyttää.
PoistaEt suinkaan ollut homelö - tai sitten meitä on kaksi :) Olen nimittäin itse ostanut maahumalani puutarhamyymälästä, sillä meidän puutarhassa niitä ei ennestään ollut. Ja viime kesänä sain puutarhamyymälästä idean istuttaa sitä suuriin ruukkuihin riippumaan. Ostin muutaman valkokirjavalehtisen ja ne olivat tosi kauniita riippuessaan ruukusta alas. Ollaan kuitenkin taas yhtä asiaa viisaampia :)
Aina sattuu ja tapahtuu :) Eihän sitä voi kaikkia tiätää.
VastaaPoistaNiinpä. Onneksi tuosta ei ollut haittaa, iloa sitäkin enemmän :)
PoistaJupsista juu, nyt tosiaan maasta piipottaa kaikenlaista keväistä kasvia. :)
VastaaPoista:) Niinpä. Oli kyllä vähän surkea tunnelma puutarhassa kun kaikkialla oli niin märkää, mutta kyllä se pian tästä vielä vihreäksi muuttuu...
PoistaKaikenlaisii sanoja pittää aina tarkistella. Piipasta meilläkinpäin puhutaan. Hauskasti tuas kirjotit!
VastaaPoistaKiitos, Ulla! Mitenkähän nuo murresanat ovat kiertäneet meikäläisen niin onnistuneesti ;) Etelässä ja pohjoisessa niistä ainakin puhutaan.
PoistaHauska tarina :) Aina oppii jotain uutta. Ei vielä piippoja näy sillä lunta on älyttömästi pihalla.
VastaaPoistaKiitos, Hilu! Ei meilläkään vielä montaa näy - vain sen verran pälvipaikoissa, että pääsi sanomaan :) Meillä on lumen lisäksi vielä vettä ja jäätäkin :)
PoistaHauska kirjoitus. Kuten sinäkin, minä törmäsin piippo sanaan ensimmäisen kerran täällä blogimaailmassa. Keksin kyllä mitä sillä tarkoitetaan, mutta koska en ollut sanaan aikaisemmin törmännyt, ajattelin huvikseni googletella sen. Minäkään en löytänyt oikeaa selitystä. Liekö tämä joku blogaajien oma sana? :D
VastaaPoistaKiitos, Pihan vuosi! Onkohan tuo murreilmaisu hypännyt kokonaan kakkosvyöhykkeen yli, sillä ainakin etelässä ja pohjoisessa piippo/piippa -sanoja käytetään :) Minä olin jotenkin jumittunut niin siihen ajatukseen, että kyse on jostakin erityisestä lajista (niin kuin osittain olikin - heh), etten edes asiayhteydestä sen merkitystä hoksannut :-o
Poistaihana postaus:)
VastaaPoistaKiitos, Sussi :)
PoistaOnneksi nyt tiedät, mitä nämä mystiset kevääntuojat ovat. ;D
VastaaPoistaNiinpä. Sitä kai sanotaan sivistykseksi ;)
PoistaLapsena tutkin kaikenlaiset kukkaset ja kyselin äidiltäni nimiä noille kasveille. Äitini, joka vanhankansan koululaisena ole kasvikuvaston kerännyt, kertoi pienen heinän näköisen kevätkukkasen olevan kevätpiippo. Sen jälkeen meiltä löytyi niitä iso kimpullinen joka kevät ja edelleen minulle yksi kevään merkki on metsästä löytyvät kevätpiipot! Mutta näitä puutarhan piipottajia etsiskelen silti innokkaammin ja hullaannun niihin "normaalien" puutarhaihmisten tavoin:)
VastaaPoistaKiitos, Sirkku, ihanasta muistosta! Katsoin taas kuvahakua, mutta en minä sen perusteella taitaisi tuota kevätpiippoa tunnistaa. Ihana, miten vaatimattomatkin kasvit ovat lapselle tärkeitä :)
PoistaJoo, kyllä ne ensimmäiset maasta työntyvät vihreät säväyttävät aivan erityisellä tavalla, samoin kuin linnun laulukin :) Oli ihanaa tänään leikata herukkapensaita auringon paistaessa ja lintujen laulaessa, varsinkin kun silloin tällöin lehahti mustaherukan voimakas tuoksu.