maanantai 26. maaliskuuta 2018

TAVOITTEITA KERRAKSEEN

Puutarhan suhteen minulla on haaveita ja niitä tulee ihan mukavasti toteutettuakin. Itseä ei erikseen tarvitse motivoida puutarhahommiin. Päinvastoin. Sen sijaan olen aina ollut huono lähtemään lenkille ja varsinkin jumppaamaan. Nyt kun olen innostunut niistä molemmista, toivoisin todellakin innostuksen säilyvän.

Vietin yhden sunnuntaiaamupäivän askarrellessani motivaatiotaulun. Aarrekartaksikin sitä kutsutaan. Sellainenhan on nykyään muodissa. Olin innoissani visualisoidessani haaveitani ja tavoitteitani. Jospa taulu auttaisi minua tavoittelemaan itselleni tärkeitä asioita. Etten unohtaisi mistä haaveilen ja että oikeasti voin tehdä asioita saavuttaakseni tavoitteeni.

Osa asioista minulla on jo nyt. Haluan vaalia  niitä edelleen. Toivon niiden pysyvän arjessani tärkeinä.

Tulostin itselleni merkityksellisiä kuvia, leikkasin ja liimasin. Piirsin ja kirjoitin. Valmiin työn kehystin ja asetin sen työpisteeseeni paikkaan, josta näen sen mahdollisimman usein.

Tärkeimmät tavoitteeni liittyvät terveyteen ja hyvinvointiin. Kiinalaiset sanovat, että paras aika istuttaa puu oli kaksikymmentä vuotta sitten. Toiseksi paras aika on nyt.

Nyt on siis aika juosta, Shindoilla ja harrastaa Pilatesta, huolehtia luonnollisesta C-vitamiinin saannista ja juoda riittävästi vettä. Juoksutavoitteenani minulla on kymmenen kilometrin lenkki. Shindo-venyttelyt pyrin tekemään joka päivä, Pilatesta ryhmässä kerran viikossa ja vähän kotonakin.  Toivon, että nämä kaikki lisäävät keuhkojen toimintakykyä ja parantavat ryhtiä.

Ei haittaa

Salaa haaveilen, että liikkuvuuden lisääntyminen vähentäisi käsieni vapinaa, joka mitä ilmeisimmin on stressin jälkitila. Samalla kuitenkin haaveilen siitä, että pystyisin suhtautumaaan vapinaan hyväksyvästi. Ei haittaa, vaikka käteni vapisevat. Voin silti olla onnellinen ja tehdä kaikkia asioita. Pyrin siihen, että oppisin elämään tuon asian kanssa. Olemaan oma itseni siitä huolimatta.

Uskon, että voimme ajatuksillamme vaikuttaa omaan hyvinvointiimme. Olen sitä mitä ajattelen. Vaikka kesäpäivänä tuuli ulvoisi ja sataisi kissoja ja koiria, voin olla onnellinen. Varmasti en ole, jos harmittelen kylmyyttä ja märkyyttä – tai sitten niitä väsyttäviä hellejaksoja. Kun ajattelen olevani tyytyväinen, katson maailmaa tyytyväisyyden silmälasien läpi ja lisään omaa onnellisuuttani.

Olen
mitä
ajattelen.
Tänään
olen
levollinen.

Harmitellessani käsieni vapinaa, lisään vain sitä. Siksi ajattelen, että tänään olen levollinen. Ehkä käteni pikkuhiljaa alkavat uskoa, että ne voivat rentoutua. Tai elleivät usko, olkoot uskomatta. Minä voin silti olla onnellinen, tyytyväinen, kiitollinen, huoleton...

Lisätäkseni ihania asioita elämässäni, aloin pitää kiitollisuuspäiväkirjaa. Ihastuin tapaan, jossa viikon lopussa kirjataan viisi kiitollisuutta herättänyttä asiaa viikon varrelta. Tuosta hetkestä on tullut yksi viikon kohokohtia. Kirjasin sen aarrekarttaaan, etten vahingossa unohtaisi sitä.

Olen kiitollinen


My Family

Perhe on minulle hyvin tärkeä ja haluan kohdella rakkaimpiani mahdollisimman hyvin. Haluan kasvattaa lapseni kiitoksella ja jakaa kiitosta puolisollenikin. Se on kuin parfyymi. Kun sitä pirskottelee toisten päälle, siitä saa nauttia itsekin. Kirjasin sen tauluun, että muistaisin kiittää heitä useammin.

Thank You!

Pari asiaa kirjoitin englanniksi. Voi olla, että olen alkanut alitajuisesti työstää jo tulevaisuuden haavetta. Haluaisin nimittäin vahvistaa englannin kielen taitoani. Se haave saa vielä uinua rauhassa, ei kaikkea yhtä aikaa. Nyt on aika iloita liikunnasta ja terveydestä sekä perheestä ja tietenkin puutarhasta.

16 kommenttia:

  1. Tuollainen aarrekartta on kyllä hieno idea ja kiitollisuuspäiväkirja. Sitä pitääkin alkaa pitämään minunkin. Kirjoitit oikein siitä, että asioiden murehtiminen vaan lisää niitä olemassa olevia huolia ja kipuja, eli ne täytyy opetella jättämään taka-alalle, niin ne lopulta häviävät : )) Hyvää kevättä sinulle ja perheellesi! : ) -Katariina Keski-Suomesta-

    VastaaPoista
  2. Kiitos, Katariina!

    Aarrekartan tekeminen oli tosi kivaa askartelua kun ei enää aikuisena ole tullut juurikaan tehtyä tuollaisia leikkaa-liimaa -juttuja. Ja kiitollisuuspäiväkirjan kirjoittamisesta nautin joka viikko tosi paljon. Voisin joka viikko kirjata sen yhdeksi kiitollisuuden aiheeksi ;)

    Kuuntelin radiosta juuri tänään kuinka joku oli päättänyt lopettaa valittamisen. Asiat, siis ne valittamisen aiheet, eivät sinänsä muuttuneet mitenkään, mutta jonkin ajan kuluttua hän alkoi tuntea olonsa selvästi paremmaksi. Ihan vain sen ansiosta, ettei valittanut, vaan piti mölyt mahassaan :)

    Kiitos samoin, Katariina, aurinkoista kevättä sinulle ja läheisillesikin!

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista pohdintaa. Pitäiskö itsekin tehdä aarrekartta tai ainakin kiitollisuuspäiväkirja. Viimeaikaiset tapahtumat ovat saaneet minun pohtimaan, kuinka onnekas loppujen lopuksi olenkaan.
    Osuvasti sanottu, olen mitä ajattelen.
    Mukavaa alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Mari! Uskallan suositella molempia :) Kiitollisuuspäiväkirjoja on monenlaisia, mutta tuo viisi asiaa viikon lopussa sopii minulle. Se ei sido kuten päivittäin kirjoitettava. Kuitenkin siihen saa sopimaan ihania asioita, vaikka paljon toki jää vielä ylikin. Tuo lyhyt kirjoitushetki on minulle niin merkityksellinen, että oikein odotan sitä. Jo viikolla saatan ajatella, että tämän sitten kirjoitan. :)

      Niin, varmasti jokaisella riittäisi niitä ikäviä asioita itsestä (ainakin naisilla ulkonäköjuttuja, äideillä riittämättömyyden tunteita jne.). Mutta mitäpä apua niistä olisi. Ei se harmittelu ainakaan vähennä ryppyjä ;)

      Kiitos samoin, Mari, sinulle oikein hyvää viikon jatkoa!

      Poista
  4. Itse aina mietin että pitäisi muistaa olla lempeämpi itselleen. Välillä se unohtuu. Kirjoituksesi oli taas hyvä muistutus siitä ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Virpi! Se varmaan on monen muunkin naisen helmasynti. Itseltä vaatii niin paljon. Sitä en tainnut mainita, mutta Shindoillessa ajattelen myös, että tänään olen riittävän hyvä :) Muistuttelua tarvitsemme itse kukin :)

      Poista
  5. Monet kertovat aarrekartan tepsineen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siltä minustakin vaikuttaa. Tein sen muutama viikko sitten ja joissakin asioissa tuloksia on jo tullut :)

      Poista
  6. Kivan näköinen! Itse väkersin, leikkasin ja piirtelin syksyllä aarrekarttaa ja muuta vastaavaa. Toivon olevani edelleen oikeassa suunnassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mukava kuulla, että sinullakin on aarrekartta :) Voihan se polku olla vähän mutkainen, mutta suunta on ainakin selvä :)

      Poista
  7. Aivan ihana postaus - kiitos taas tästä. Hymyilin monessa kohti, ja nauroin kommenttivastauksessasi, jossa totesit ettei harmittelu ainakaan vähennä ryppyjä :D

    Nautinnollista pääsiäisviikkoa ja paljon auringon paistetta sinne! Olkoon kätesi levolliset, mutta näppäimistöllä sujuvat. Tekstejäsi on aina niin ilo lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! On ihana kuulla, että olen tuottanut jollekin iloa, hymyä - ja oih-voi, naurun ryppyjä!

      Kiitos samoin, Tita, ihanaa pääsiäisen aikaa sinullekin! Ja kiitos myötätunnosta! Se tuntuu hyvältä.

      Poista
  8. Aarrekartat ovat kivoja ja motivoivia! Muutama vuosi sitten, kunnon syysflunssan kourissa ollessani päiväkausien levon keskellä lueskelin lehtiä ja sain inspiraation omaan syksyyni aarrekartan muodossa. Se täyttyi kaikesta siitä, mikä syksyssä on ihanaa ja antaa voimia, auttaa jaksamaan. Kartta oli kahtena syksynä jääkaapin ovessa ja edelleen tallessa. Ja siitä flunssastakin pääsin eroon:) Motivoivaa kevättä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ei mitään niin pahaa, ettei jotain hyvääkin: ikävä flunssa sai sinut visualisoimaan syksyn ihania asioita, joista riittää varmasti iloa edelleenkin. Ja niinhän se on, että hyvä mieli auttaa kehoakin toipumaan :)

      Kiitos samoin, Sirkku, ihanaa pääsiäistä ja kevättä sinulle!

      Poista
  9. Iloa ja tsemppiä liikuntaharrastuksiin, ja niihin muihinkin haasteisiin tietysti! Minäkin uskon, että lempeys ja kiitollisuus on avain hyvään oloon. Kun mieli on kevyt, nousee lenkkitossukin kevyemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kaisa!

      Juuri niin. Ja sitten on vielä niinkin, että kun saa lenkkitossun nousemaan, niin mieli kevenee entisestään. Hyvän kierre vahvistuu. Lempeys ja kiitollisuus kunniaan :) Niitä ei maailmassa ole liikaa.

      Poista