torstai 8. maaliskuuta 2018

AKANKAALI JA UKONKELLO

Eihän se nimi tietenkään miestä eikä kai akankaaliakaan pahenna, mutta kyllä näin miellyttävä kasvi ansaitsisi kauniimman nimen. Kaikki on toki suhteellista. Jos ajattelee samalle kasville annettua ämmän suurus –nimeä, joka mainitaan Elias Tillandsin luettelossa vuodelta 1683, niin akankaali alkaakin kuulostaa aika mukavalta.

Jos ajattelee ämmän suurus –nimeä, 
akankaali alkaakin kuulostaa aika mukavalta. 

Akankaalin lehdet ovat vaihtelevan punavihreät.

Pulla menisi varmasti väärään kurkkuun,
jos mieheni erehtyisi nimittämään minua akaksi. 

Pohjanmaalaiset väittävät, ettei akka-nimitys vaimosta ole ollenkaan pahaa tarkoittava. Silti pulla menisi varmasti väärään kurkkuun, jos mieheni erehtyisi nimittämään minua akaksi. Saduissahan akka on ihan kiva: ”Olipa kerran ukko ja akka, jotka asustelivat pienessä punaisessa mökissään. Pienessä puutarhassaan akalla oli kaali…”

Pidin akankaalin lehtien punertavasta väristä jo heti ensi silmäyksellä nähdessäni niitä puutarhamyymälässä. Sittemmin ihastuin myös kauniin väriseen kukintaan. Tämä on hienostuneen näköinen kasvi hyvässä seurassa.

Toisinaan kukat näyttävät sinisiltä, toisinaan sinililoilta.

Jotkut väittävät, että puutarha täyttyy
akankaalista ihan innostumattakin,
on kuulemma sen verran kova leviämään.

Tuskin tästä koskaan puutarhan tähteä tulee ja ihme olisi, jos minusta tulisi akankaali-ihminen. Olen kyllä pioni-ihminen ja tulppaani-ihminen ja saatanpa vielä tulla hortensiaihmiseksikin ja vaikka miksi, mutta tuskin innostun akankaalista yhtä paljon.

En ole kyllä lukenut muistakaan akankaali-intoilijoista. Täytyyhän maailmassa silti olla niitäkin, jotka keräilevät akankaalilajikkeita ja täyttävät puutarhansa niillä. Jotkut väittävät, että puutarha täyttyy akankaalista ihan innostumattakin, on kuulemma sen verran kova leviämään. Tiedä häntä, sen näkee aikanaan.

Sen verran akankaalin lajeista voisi innostua, että tietäisi edes sen, että rentoakankaalin lehdet ovat soikeat tai puikeat ja laidoiltaan matalasti isonyhäisiä kun taas hammasakankaalin lehtilavan laita on isohampainen. Nyt olen innostunut vain sen verran, että järjestän akankaalille aurinkoa, että lehdet punertuvat. Varjossahan ne muuttuvat enemmän vihreiksi. Kasvualustan suhteen se ei ole mitenkään kranttu.

Hyvässä lykyssä akankaali muodostaa mukavan tiiviin maanpeitteen.

Akalla on kaalinsa ja ukolla kellonsa ja hattunsa. Ukonkello on hankintalistalla, mutta vielä en ole päässyt siihen asti. Tasa-arvon nimissä pitäisi kai jo kiireesti hankkia.

Ihanaa naisten päivää kaikille tasapuolisesti!

Lämpimästi tervetuloa, Blogit.fi-sivuston kautta liittynyt lukijani! Toivottavasi viihdyt ja löydät blogistani ilon aiheita.

26 kommenttia:

  1. Hyvää naistenpäivää sinullekin! Minun pihaltani löytyy molempia, akankaalia ja ukonkelloa... Anopin pihalta olen siirtänyt meille ihanaa valkoista kellokukkaa, en tiedä sen nimeä mutta se on kaunis ja kestävä maljakossakin.
    Meilläpäin käytetään noita ukko-akka-sanoja, onhan ne aika kornit nimitykset...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eeviregina! Hyvin nuo ukot ja akat varmasti puutarhaan sopivat ja kauniisti täydentävät toisiaan.. Ai, en ole tiennyt, että ukonkello kestää maljakossakin. Kiva :)

      Niin, ne akka- ja ukko -sanat herättävät varmasti mielipiteitä ja tunteita puoleen ja toiseen :)

      Poista
  2. Akankaalit ja ukonkellot ovat oivia kukkia ja niille löytyy omat paikkansa puutarhasta.
    Akka nimitys kuulostaa minun korvaan loukkaavalta. Mutta varmasti eri murteissa sillä on oma kaikunsa. Mieheni taisi sanoa jo seurusteluaikoina joskus minua emännäksi, vaikka siitäkään en kauheasti pitänyt. Mutta hän selitti asian niin, että se oli jotenkin järkevämpää sanoa esim. intissä muille, kuin muija, akka tai muu sellainen. Tyttöystävä tai nimeltä kutsuminen olisi kuulostanut kuulemma miesten seurassa jotenkin oudolta. Annoin sitten hänen kutsua minua emännäksi. Nykyään vaimo on varmasti se yleisempi nimitys ja emäntä on onneksi jäänyt.
    Mummoni kutsui pappaani nimellä Ukko. Se ei kuulostanut pahalta, kun sillä oli jotenkin ihan erisnimen kaiku. En jotenkin edes osannut yhdistää sitä rumaan ukko-sanaan. Jännästi sitä ihminen mieltää samat sanat, eri yhteyksissä erilailla.

    Mutta ihanaa naistenpäivää meille kaikille, oltiin me sitten mitä hyvänsä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riina!

      Niinpä. Ei kaikkien tarvitse olla puutarhan tähtiä. Hyville maanpeitekasveille on aina käyttöä.

      :) Jouko sanoi minua aluksi rouvaksi. Sitten pyysin sanomaan vaimoksi. Se kuulosti enemmän omalta :) Seurusteluaikana taisi käyttää etunimeä. Ei se emäntä minunkaan korviini kuulostaisi luontevalta, vaikka siinä ei sinänsä negatiivista kaikua olekaan. Se tuntuu kuuluvan maatilan tai ison perheen emännille.

      On se niin jännä, että murrealueilla mielleyhtymät vaihtelevat niin paljon. Itselläni ei ole ukkoja lähipiirissä, mutta ukin/vaarin/papan nimityksenä se tosiaan tuntuu enemmän erisnimeltä. Se tosiaan on mielenkiintoista miten etunimetkin latautuvat aina sen mukaan keitä henkilöitä nimeen yhdistyy. Ja mielleyhtymä saattaa lopulta vaihtuakin.

      Niin, mielestäni naistenpäivä kuuluu niin akoille ja ukoillekin kuin meille kaikille muillekin :)

      Poista
  3. Olen kutsunut kaikkia akankaaleja rentoakankaaleiksi. Olipas kiva tietää, että se onkin vain yksi laji. Akankaali on oikein kiva peittokasvi. Ei tee itsestään numeroa, mutta on aina luotettava. Olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja akka nimitys ei kuulosta korvaani pahalta. Toki asiayhteys ja sävy jolla sana sanotaan vaikuttaa hurjasti. Akka voi olla jopa hellittelynimi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tarkkaan tiedä noista lajeista, mutta minusta rento- ja rönsyakankaali ovat sama asia. Sitten on vielä se hammasakankaali ja kenties jotakin muutakin vielä. Ihan totta: luotettava ja vaatimaton, kelpo peruskasvi.

      Mieheni on myös Etelä-Pohjanmaalta kotoisin ja sanoo ihan samaa. Hän ei kyllä vahingossakaan kutsu minua akaksi, sillä en ole samalta murrealueelta ja loukkaantuisin ihan takuulla, vaikka tiedänkin tuon murre-eron :)

      Joo, sävyhän muuttaa kaiken. Jos joku puhuu isoäidistään lempeästi sanoen häntä ämmäksi, niin sen ymmärtää ystävällisyydeksi. Kun taas "se on sellainen ämmä" nostaa karvat pystyyn varmaan keltä tahansa. Mielenkiintoista :)

      Poista
  4. Hyvää naistenpäivää, täältä akkojen valtakunnasta! Täälä on tosiaan kaikki naiset akkoja ja kaikki lapset kersoja, oli ne sitte mun, sun tai jonku muun :) Niinku Minna sanooki, kokonaasuus ratkaasoo merkityksen.
    Tykkään akankaaliistaki. Mullon kolomia sorttia ja viihtyes levee aika vauhrilla, mutta kyllä niiren peräs pysyy. Tua ämmän suurus -nimi pitää panna korvantaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Navettapiika!

      Mitenkähän jotkut ovat osanneet pilata kaikkien noiden teidän murresanojen maineen niin täysin! Kersa kuulostaa kurittomalta, huonotapaiselta lapselta :( Vaikka Jouko on kuinka vakuuttanut, etteivät ne ole negatiivisia sanoja, niin minun kielitajuni ei vaan siihen taivu ;)

      Vaikea olisi ymmärtää, jos jonkun mielestä mies ja vaimo olisivat ikävän kuuloisia sanoja. Niinhän se tavallaan teidän näkökulmasta voisi ollakin meidän puhetta kuunnellessa. Mutta vaikka kuinka ajattelisin ukkoa ja akkaa samalle viivalle miehen ja vaimon kanssa, niin ei vain onnistu :) Mutta onhan se suomen kielen rikkautta, että näin on. Teillä on elävä, ilmaisuvoimainen murre ja iloitsen siitä ihan oikeasti.

      Sittenhän sinä taidatkin olla melkoinen akankaali-ihminen kun sinulla on montaa sorttia oikein :) Hienoa!

      Poista
  5. Sanonnassa sanotaan osuvasti, että ”ei se nimi miestä pahenna, ellei mies nimeä” joten sama voisi päteä ehkä kasvienkin kohdalla.
    Ihanaa naistenpäivää sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kruunu Vuokko!

      Näin on. Akankaali on ihan hieno, mukava kasvi eikä ainakaan nimeään ole pahentanut :)

      Poista
  6. Suomen kieli on rikas kaikkine murteineen. Koillismaalla ämmä tai ämmi on isoäidin nimike. Samalla nurkalla ukko tai ukki tarkoittaa isoisää. Eli ovat ihan arvonimiä! Mukava postaus taas, Pauliina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Tita!

      Nämä kasvien nimet ovat kyllä aikamoinen aarreaitta. Herättävät mukavasti keskustelua.

      Niin. Suomen kielen rikkaus näkyy täällä puutarhablogien maailmassakin kivasti. Nautin siitä :)

      Poista
  7. Rönsyakankaalin (rentoakankaalin) hankin viime kesällä. Sillä on vihreät lehdet. Joko on ollut liian varjossa tai sitten lehtien punertuminen ei koske kaikkia. Juvää naistenpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pihan vuosi!

      Ehkä niissä on jonkin verran vaihtelua. Muistelisin niin kun mietin omia akankaalejani. Kauniita toki ovat vihreälehtisinäkin.

      Poista
  8. Akankaalia on monia lajikkeita, jopa kirjavalehtistä. Omani on punertava ja mukavan vaatimaton.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, en ole tiennyt. Täällä oppii kaikenlaista kivaa :) Joo, hyvä on kun on vaatimattomia peruskasveja. Niille on aina käyttöä.

      Poista
  9. Meillä kasvaa akankaalia nurmikolla ja sitä pitää aina varoa, ettei vahingossa leikkaa sitä ennen kukintaa. En tiedä koska edellinen omistaja on sen istuttanut, mutta hyvin se on näinä vuosina jo levinnyt :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai, hyvin se sitten pärjäilee nurmikon seurassa. Minulla akankaalia ei vielä ole kovin paljon, mutta eiköhän se siitä laajene.

      Poista
  10. Mukavoo naistenpäivee! Tuo rentoakankaali on kyllä ärhäkkä kuleksimmaan. Mukavasti tuas kirjottelit! Meijän murteessa akkoo ei käytetä, se on emäntä, ja ukko on isoisä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ulla!

      No niin, toit vielä uutta vivahdetta tähän murrekeskusteluun. Hienoa! Minä niin nautin kun sinä ja muutamat muut kirjoittelevat murteella. Itselläni ei ole mitään kovin selkeää murretta. Olisi aika hienoa osata jotain murretta kunnolla :)

      Poista
  11. Akankaali on kiva kasvi, mutta on se pirskatin kova leviämään, joka kesä revin isoja lämpäreitä ja aina johonkin jää taimi, joka jatkaa kulkuaan. Kiva vertaus tuohon lasten satuun ukko ja eukko ja punainen tupa - niihän se useasti saduissa kuvataan:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä samaa joku muukin on sanonut. Minun hoidossani se ei vielä ole kovin paljon levinnyt :)

      Eikös olekin jännä, että se vaikuttaa niin paljon missä yhteydessä noita sanoja käytetään. Merkitys saattaa vaihdella ihan laidasta laitaan. Punaisen tuvan akka/eukko ja ukko ovat mitä herttaisin pari :)

      Poista
  12. Minä ostin ensimmäiset akankaalit viime kesänä ja toiveissa olisi niistä kaunis matto matalien rhodojen alle. Myöhästyneet naistenpäivän toivotukset ja hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti saat niistä kauniin maton.

      Kiitos, samoin sinulle hyvää viikonloppua! Toivotaan kaunista säätä :)

      Poista
  13. Jos oikein muistan, rönsyakankaali oli ennen nimeltään rento akanhuuli. Olisiko leviämistaipumus ja juoruilu liitetty jotenkin yhteen aiemmassa nimessä? Mutta kyllähän ukotkin juoruilevat ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä huomio :) Minä luin jostain, että tuo rento akanhuuli olisi uudempi nimitys akankaalille. Kuulemma jotenkin myyvempi. Hah!

      Poista