perjantai 3. maaliskuuta 2017

PIONI-IHMINEN

Olen pioni-ihminen. Jos puutarhaan pitäisi valita vain yksi perenna, se olisi pioni. Jostain syystä sen pyöreä muoto viehättää minua. Olen ihastunut kaikkiin pioni-tyylisiin kukkiin. Pysähdyn jokaisen pioniunikko-sanan kohdalla tai jos tulppaanin kerrotaan olevan pionimainen. Mikä tahansa pallo ei aja samaa asiaa, esimerkiksi ukkolaukka tai kultapallo ei ole mikään lohtu pionin kaipuuseen.

Äiti ja vauva. Miten hellyttävää!

Pioneissa viehättää ihan kaikki – paitsi se, että myös muurahaiset rakastavat pioneita. Onneksi muurahaiset eivät sentään vahingoita niitä. Kun pionin kukinta on kaunis, se on häkellyttävän kaunis. 

Oikeastaan pionista pitäisi kirjoittaa runomuodossa. Tuntuu, että proosallinen teksti ei tee sille oikeutta. Suosikkipionini kuihtuvatkin niin kauniisti. Yhdessä kasvissa voi olla yhtä aikaa nuoria vauvansuloisia nuppuja, kypsään ikään ehtineitä runsaita kukkia sekä jo terälehtensä varistaneita. Siinä on silloin kaikki niin kuin ihmiselämässäkin. 

Tähän kuvaan on helppo samaistua. Pioni 'Madame Calot'

Pionit ovat ihmeellisiä: niin kauniita, näyttäviä, elinvoimaisia, reheväkasvuisia ja helppohoitoisia, sopivat yksittäin ja ryhmiin sekä leikoiksi. Jos minulla ei olisi tästä omakohtaista kokemusta, pitäisin luetteloa markkinointikikkana. Ei ole uskottavaa, jos jollakin on pelkkiä hyviä puolia. 

Halpoja ne eivät aina ole, mutta sehän ei ole perennan itsensä vika. Vieläkin haikeana ajattelen ’Perleä’, joita olisi saanut hintaan 52 e / kpl enkä voinut niitä ostaa, sillä olisin tarvinnut niitä kuusi kappaletta.

Pionin lyhyt kukintakaan ei ole mikään huono puoli. Kuka jaksaisi juosta koko kesän pionilta toiselle valokuvaamassa ja hihkumassa? Johan siinä kärsisi perhekin, kun kiikuttaisin miestäni kaiket päivät pitkin puutarhaa ihailemassa pioneja. Kyllä muutama viikko riittää ihan hyvin, varsinkin kun lopun aikaa saa katsella niitä valokuvista.

Ei vaivaa liiallisesta leviämisestä, kukinnan taantumisesta tai talvisuojista, ei liiemmin pelkoa taudeista tai paleltumisista. Eipä juuri hoitoakaan. Vain vähän kärsivällisyyttä ja kalenterin tsekkaamista, ettei mitään pitkää lomamatkaa varta vasten pionin kukinnan kohdalle suunnittele.

Pioni 'My Love'

Ei pioni-ihmisellä silti helppoa ole. Kun saa jostain päähänsä haluta jotain tiettyä lajiketta, ei se ihan niin vain käy päinsä. Puutarhoilla on yleensä vain muutamaa lajiketta, ’Sarah Berbhardtia’ ja ’Duchesse de Nemoursia’ tai jotain sinänsä kaunista ja ihanaa, mutta ei sitä, mitä olen hakemassa.

Aika harvoilla on nettisivuja, joissa pionilajikkeet olisi mainittu. Tiedän, on olemassa oikea pioneihin keskittynyt puutarha, mutta ei sielläkään ’Madame Calotia’ ole ainakaan juuri sinä vuonna kun oikein tekisi mieli istuttaa kaunotar meille. 

No, ei pidä valittaa. 1700-luvulla ’Madame Calotia’ ei edes ollut (jalostettu 1856). Jos olisi ollut, minun olisi pitänyt olla aatelinen, lääkäri tai joku muu vastaava, sillä ei perennoja joka torpassa viljelty. Olisin saanut käyttää kaikki mahdolliset ystävyyssuhteeni saadakseni ”Caatuwaisen Taudin Juuren” siemeniä. Ensin olisin saanut käydä hidasta kirjeenvaihtoa löytääkseni jonkun, jolta edes neuvotella niitä. Toimittamisenkin kanssa olisi ollut vähän niin ja näin. Jos sitten olisin onnistunut siemenet työllä ja vaivalla saamaan, minun olisi pitänyt odottaa muutamia vuosia ennen kuin olisin nähnyt pionin kukkivan. Elämäni on siis helppoa, hyvin helppoa. 

Pioni 'Garden Treasure'

Minun vaikeuteni on siis siinä, että pystyisin kylmän rauhallisesti valitsemaan pioneista ne, jotka tällä kertaa istuttaisin puutarhaamme – tai paremminkin ne, joille ei nyt kerta kaikkiaan ole paikkaa sen paremmin autossa kuin puutarhassakaan. 

Voinko jättää suloisesti tuoksuvan ja kaikin puolin ihanan ’Perlen’ myymälään kun yhtä hyvin voisin järjestää sille paikan puutarhamme jostain kolkasta? Jos jätän sen myymälään, tulenko katumaan sitä loppuvuoden? Tulen. Senhän näkee jo tästäkin: en siis ostanut tuota juuri oikean vaaleanpunaista pyöreäposkista ’Perleä’ puutarhamme sulostuttajaksi ja nyt sitä juuri tarvitsisin. Liekö sitä enää nimenomaisen puutarhan valikoimissa? 

Sellaisia ovat pioni-ihmisen murheet. Suosittelen siis pioni-ihmiseksi ryhtymistä, jos sen voi valita. Ei kai kyllä voi.

Pioni 'Claire de Lune'


Tervetuloa, Saara Tuulentupa-blogista ja Jan, blogini lukijoiksi! Tosi kiva kun tulitte. Toivottavasti vihdytte.

P.S. Kerro toki, mikä on sinun Q! Minun puutarhani aakkoset: Q


29 kommenttia:

  1. En yhtään ihmettele että pioni-ihmiseksi tullaan. Ne ovat puutarhan kuningattaria. Niiden nimetkin ovat niin kauniita, että niitä voisi hankkia ainoastaan nimen perusteella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) Tapasin juuri äsken erään ihmisen, joka oli valinnut kirsikkapuut nimien perusteella kun ei tiennyt mitä eroja niissä voisi olla :)

      Poista
  2. Pionin silkinpehmeät posket, pyöreät muodot ja huumaava tuoksu...niistä se lumous syntyy!
    Rakkauskukka, isolla sydämellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin sanottu, Susanna! Ajattelin sinua ja kauniita kuviasi kimpuista juuri tänään kuvatessani saamaani uskomattoman kaunista kukkakimppua. Mietin, että mitenkähän Susanna saa kuvista aina niin upeita :)

      Poista
  3. Uskon, että pioni-ihmiseksi synnyttään, luulen! Olin alle kouluikäinen, kun mummolan naapurissa asui vanha täti, jolla oli upeat pionipuskat, hänen talonsa oli mummolan ja uimarannan välissä. Joka ikinen kerta, kun menimme uimaan tai tulimme takaisin, pysähdyin tädin talon pihatien risteykseen katsomaan noita uskomattoman ihania kukkia! Silloin päätin, että joskus aikuisena minulla kasvaa noita upeita kukkia - nyt kasvaa, maltillisesti tosin vielä! Ensi kevään hankintalistalla ainakin 6 uutta...

    Pionia, kuten muutakaan ihanuuskasvia ei saa jättää ostamatta! Se jää kalvamaan mieltä, pyrkii uniin, pahimmassa tapauksessa et löydä samaa ihanuutta vuosiin...kiduttaakin siis vielä! Tilanne täytyy ottaa haltuun, vaikka viimeisillä eurosilla, syömättä pärjää, mutta ei ilman ihanaa pionia!

    Pionin kukinta on juhlan paikka! Meidän mäellä miehet eivät kukista paljoa ole kiinnostuneita, mutta pionit he tuntevat ja hyvin! Kuinka ihanaa onkaan vaeltaa pionien keskellä, ihailla kukan kauneutta, nupun suloista pyöreyttä ja useimmilla lajeilla upeaa tuoksuakin, no ei kaikilla!

    Minut on hurmannut keltaiset pionit ja hellien niitä kasvattelen vauvasta saakka odotellen upeaa kukintaa (vaikka en olekaan keltaisen ystävä poikkeus vahvistaa säännön), kaukasianpioni on haluttavan ihana, suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Q meinasi unohtua! Hankala kirjain, mutta meidän pihasta löytyy jokunen Q, niistä puput tykkäävät - siis napsia poikki ei muuta, pahalaiset katkaisevat sen melkein joka vuosi, kun olen viivytellyt suojauksen kanssa! Aarre on siis Quercus rubra!

      Poista
    2. Oi, miten ihana kertomus lapsuuden pioneista! Minä rakastan tuollaisia hellyyttäviä pikku tarinoita. Mahtavaa, että sinulle on jäänyt tuollainen muisto. Harmikseni minä en kaivamallakaan saa yhtään mielikuvaa lapsuuden pioneista. Ehkä niitä ei naapurustossa kasvanut tai sitten en vain huomannut niitä.

      Sanoit aivan naulan kantaan: syömättä pärjää, mutta ei kannata kiusata itseään jättämällä joku aarre ostamatta. Sehän se juuri on, ettei tiettyä lajiketta löydä enää vuosiin. No, toinen juttu sitten on, etteikö niistä sadasta muusta löytyisi sitten joku toinen...;)

      Hauskaa, että miesväkikin pitää pioneista. Ne ainakin näkyvät kauas, mikä meillä varmistaa miehen huomion :)

      Jännä kuulla, ettet ole keltaisen ystävä, mutta pidät keltaisista pioneista. Minä ostin kokeeksi yhden keltaisen 'Garden Treasuren' ja petyin. Toivoin sellaista väriä, joka on tämän postauksen yhdessä kuvassa (kuva vääristää). Oikeasti se on ihan neonkeltainen :( Nyt en oikein uskalla kokeilla ilman, että näen kukan luonnossa.

      Hyvä Q :) Hienoa, että olet saanut araksi sanotun kasvin silti menestymään menetyksistä huolimatta.

      Poista
  4. Saila tuossa edellä muisteli lapsuuden pionikohtaamisia, itse olen ollut niin pieni, etten edes muista tapahtumaa: Mummolan valtaisat pioninkukkaset ulottuivat nurmen pintaan ja pieni tytöntyllerö istui pionien keskellä ja ympärillään iso kasa revittyjä terälehtiä. Niitä oli pakko koskettaa, olivat jo silloin ihania. Eikä rakkaus ole loppunut vaikka välissä on vuosikymmeniä. Toki enää en terälehtiä revi, mutta maljakkoon pionit kyllä pääsevät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana pionimuisto sinullakin, vaikka toisten kertomana :) Valitettavasti minä en muista lapsuudestani yhden yhtä pionia. Minä odotan sitä aikaa, että raaskin leikata pioneja maljakkoon. Omat pionini ovat niin nuoria, etten vielä ole uskaltanut leikata maljakkoon.

      Poista
  5. Minäkin muistan jo lapsuudestani mummulan pionit ja niitä on vieläkin siellä pihalla! Minun mielestäni ne ovat kauneimpia kukkia ja omalle pihallenikin olen istuttanut useita.
    Q tarkoittaa minulle siskoni kotikylää Qedaria Israelissa... juuri blogissani kuvamuistoja sieltä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, taas lisää ihania muistoja lapsuudesta ja minä en muista yhtään pionia ;) Pioneja on niin kiva istutella kun ovat niin helppoja - vaikka ovatkin kauniita. Niistä voisi luulla, että ne tarvitsevat valtavasti hoivaa.

      Kiva Q :) Täytyypä kurkata blogiasi.

      Poista
  6. Pioni on todellakin kaunis. Ei sitä syyttä sanota puutarhan kaunottareksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Ihan hyvä silti on, ettei se kuki koko kesää. Pääsevät muutkin loistamaan ;)

      Poista
  7. Kiinnostavia pioneja ovat sellaiset vanhat, jotka on saatu joltakin ystävältä vanhasta pihasta. Silloin ei juuri tarkempaa nimeä tiedä, mutta vertailuja voi tehdä nykyisiin saatavilla oleviin kaunottariin. Uudet lajikkeet saattavat tietysti olla komeampia ja kestävämpiä. Pionin kasvatuksessa on oltava jonkun verran kärsivällisyyttä, jos aloittaa mukulajuuresta. Tosin kukkimisvalmiita taimia on runsaasti saatavissa. Pioni on kyllä puutarhan kauneuskuningatar!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, onhan ystäviltä saaduissa perennoissa aivan oma viehätyksensä. Minä olen nimennyt joitakin perennoja antajansa mukaan :) Itselläni ei vielä ole ollut kärsivällisyyttä kasvattaa pioneita mukulajuuresta, siemenestä puhmattakaan. Olen vain nopeasti halunnut saada puutarhaa vihreäksi. Ehkä niidenkin aika tulee joskus ;)

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos! Pionit ovat aina ihania kunhan niissä ei ole liikaa muurahaisia ;)

      Poista
  9. Nyt sinulla on rahaa kuutta Perleä varten. Miten sattuikin:)))))Kyllä kannattaa täyttää vuosia! Onnea vielä Pauliina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Miten sattuikin! :D Kiitos!! Joo, ehdottomasti kannatti, mutta vielä ihanampaa on kun on tuollaisia satumaisen ihania sisaruksia! <3

      Poista
  10. Ei kai ole pionin voittanutta;)
    Vaikka myös vuokot ovat todella lähellä sydäntäni... ja moni muu;)
    Mutta... pioneja löytyy niin paljon erilaisia, ja kaikki ihania. Mun pionikaareen mahtuu ainakin neljä pionia lisää, täytyykin alkaa katseleen nettiä sillä silmällä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi monista kasveista minäkin pidän, mutta pionin pyöreä muoto on vain jotenkin niin ylivertainen :) Minä katselin nettiä jo sillä silmällä ;) Tilasin kahdeksan, vaikka olin ajatellut vain viittä ;) Niin voi käydä... Pidähän varasi;)

      Poista
  11. No ne pionit ovat niin ihania, että mahtavuus sentään! Oikeastaan pioneissa on olemassa yksi huono puoli: näyttävinä kukkina ne vaativat tilaa. Ja kaupunkipihalla sitä on rajatusti, harmistus sentään. En yleensä osta kasveja harkitsematta, mutta pioneja olen tuonut kotiin ilman, että niille on mietitty paikka valmiiksi, ja olen ollut pari kertaa pulassa. Mihin ne saa mahtumaan, kun pidän muistakin kasveistani? Antaisikohan naapuri perustaa pihaansa kukkapenkin, jos lupaisin hoitaa sen? Tai hei, jos tulisin käymään kylässä ja toisin sinulle kaikki ne ihastuttavat vaaleanpunaiset versiot, jotka olen jättänyt hankkimatta sen vuoksi, että meille ei hempeä ja lempeä vaaleanpuna mahdu. Jonossa odottaa ainakin yksi q-ihastukseni, 'Blush queen', joka on kukinnon muodoltaan aivan täydellinen ja värisävykin olisi sellainen, joka miellyttäisi. Aah, tätä pionien ihanuutta.

    Sini K.
    kasvihormoni.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tuo ison tilan vaatimus on ollut pelkkää plussaa kun iso puutarha pitäisi äkkiä saada täyteen. Yhdellä perennalla kun saa jo melkein neliömetrin täyteen, niin johan passaa :)

      Minä olen ostanut vain muutaman pionin ihan ex tempore, sillä saven saaminen kuoppaan on meillä se hidaste. Savea kyllä löytyy, mutta siihen on jo sekoitettu turvetta, niin ei kuulemma ole hyvä. Peltomaata on kyllä vieressä, mutta kaupan tekijäisiksi saa mahtavat määrät myös kaikkea muuta, juolavehnää ym.

      Viime vuonna minä tein kuopat valmiiksi kolmelle 'Blush Queenille', mutta jäinkin nuolemaan näppejäni kun olivat jo kaupasta loppuneet. Nyt tilasin ne taas - heti kun nettikauppa aukesi. Saapa nähdä saisivatko kuopat jo täytettä :) Saven kaivamista toki riittää ensi kevääksikin, sillä tilasin samalla kolme 'Elsa Sassia' kun se oli niin järkevää ;) Ei tarvinnut maksaa postikuluja kun tilasin samalla vähän enemmän :D

      Poista
    2. Ostin paljon - ja säästin! Minä olen harkinnut ensi kesälle uutta kesäretkeä Taivassaloon, niin säästäisin myös postikuluissa. Olisikohan yhtä hyvä logiikka? Onneksi harrastukset saavat maksaa, kunhan pysyvät budjetin sisällä.

      Muista tehdä postaus pioniaikaan sieltä teiltä, tuli se sitten ilmoille kesällä tai talvella!

      Poista
    3. Joo, kyllä kasviholisti aina hyvät selitykset keksii ;) Minä sain tavallaan kolme pionia kahden hinnalla. Miten sellaista tilaisuutta voi jättää käyttämättä varsinkin jos on kauan haaveillut 'Elsa Sasseista' :)

      Pistänpä juttuvinkin korvan taakse. Kiitos!

      Poista
  12. Minähän en ole aina ollut pioni-ihminen ollenkaan. Joskus ajattelin, että ne ovat liian hienoja ja jotenkin pöyhkeitä :D
    Muutamia vuosia sitten entinen työkaverini uudessa työpaikassaan sai kaupiteltua minulle puoliväkisin Shirley Templen. Ajattelin sitten samalla ostaa sille kaveriksi Scarlett O' Haran. Kun sitten jouduin näin tutustumaan pioneihin, ne osoittautuivatkin oikein ihatuttaviksi, eivätkä ollenkaan pöyhkeiksi.
    Shirley ja Scarlett ovat meillä edelleen, molemmat kukkivat ahkerasti joka kesä. Scarlett'illa on yksinkertaiset kukat, mutta sitäkin loistavamman punaiset, kukkien väri haalistuu kukan vanhetessa, joten pensaassa on samanaikaisesti monensävyisiä kukkia.
    Nykyään jokakesäinen retkikohde on Pionien koti Taivassalossa. Sinne on päästävä ja ilman ostoksia sieltä ei selviä.
    Viime kesä oli oikea onnenkesä, minulla oli valmis penkki pioneja varten. Sain ostaa seitsemän uutta pionia! Nyt yritän kuumeisesti miettiä uutta pionipenkin paikkaa ensi kesäksi :) Monta Itoh-hybridiä olisi mielessä jo valmiiksi....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla miten pioni-ihmiseksi voi tulla kun hyvin käy :) Minä olen jo pitkään haaveillut 'Shirley Templestä'. En ole sitä vielä tullut ostaneeksi, kumma kyllä ;)

      Ovathan pionit aika hallitsevia silloin kun ne kukkivat ja jättävät sirommat kasvit varjoonsa, mutta sallittakoon se heille. Kukkivat kuitenkin niin vähän aikaa.

      Minä olen käynyt Taivassalossa vain kerran enkä kai uskalla mennäkään ;) Onhan noita pioneja jo aika lailla... ja lisää on tilattu. Tai jos päättäisi, että ostan vain yhden, jonkun vaaleankeltaisen. Keltaista en enää näkemättä osta. Lähtisi vaikka niin pienellä autolla, ettei montaa uutta pionia mahtuisi kyytiin ;)

      Poista