sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: V

Aakkosten sarja jatkuu uusilla ihanuuksilla. Kiitos upeista kommenteistanne! Ensin yhteenvetoa U:sta.

Uusi kevät ja kasvukausi koittaa ja uutterat puutarhurit pääsevät toteuttamaan unelmiaan. Unelmat ovatkin elämän suola. Anun puutarha -blogin pioni ilmaisi asian osuvasti: "Puutarhailussa ensin on unelmia, sitten uurastusta upeamman puutarhan toivossa."

Unkarinsinivuokko avaa upeat kukkansa jo ennen tutumpaa kotimaista sinivuokkoa. Fritillaria eli kirjopikarililja 'Uva Vulpis' ja Uvularia grandiflora eli keltakielokki seuraavat pian perässä.

Uskomattoman ihanat unikot nousevat uskollisesti mistä milloinkin. Kannattaa lukea Suvikummun Marjan viehättävä kommentti unikoista. Pioni 'Ursinow' aukaisee uhkean, pinkin kukintonsa. Ukonhatut ulottavat kukintonsa korkealle.

Aivan pian tulee jotain ihanaa... Unikon silkkimekko on pakattu tiiviisti. Tämä pakkaustyyli päihittää Ikean pakkaukset mennen tullen.

Uudet perunat omasta maasta tarjoavat unohtumattoman elämyksen. Urtica dioica eli nokkonen kasvaa pihan laitamilla. Uskaliaimmat pistävät pyykkipojan nenäänsä ja siivilöivät nokkoskäytettä.

Luepa, millainen on Unelmia ruusuista -blogin Titan kolmen U:n taktiikka vitosvyöhykkeellä.


Vaan, nyt onkin jo vuorossa V.


V
VALKOHÄNTÄKAURIS. VIHERHERUKKA.

Valkohäntäkauriit ovat meidän villejä lemmikkejämme. Ne tulevat talomme ympärille uskollisesti joka kesäilta hämärän tullen ja viipyilevät aamun sarastukseen. Silloin tällöin ne hyppelehtivät ohitsemme myös päiväsaikaan. On hienoa tuntea villi luonto niin lähellä. 

Saamme nauttia kauriista ilman mitään velvollisuuksia – ei ruokintaa, puhtaanapitoa tai eläinlääkärireissuja. No, on sentään yksi asia, josta meidän on pitänyt huolehtia ja se on aita. Olemme ympäröineet koko puutarhamme korkealla aidalla, jotta me saamme pitää tulppaanimme, ruusumme, hedelmäpuumme… 

Aluksi ajatus korkeasta aidasta tuntui kurjalta, melkein mahdottomalta. Lopulta aidasta tuli aika huomaamaton ja kaunis. Voimme nyt huolettomin mielin ihailla kauriita, joiden polut menevät juuri talomme molemmin puolin.

Ne tulevat pellolle, katsovat meitä kohti yhtä tarkkaavaisesti kuin me katsomme niitä. Välillä niitä on vain muutama, parhaimmillaan toista kymmentä yhdessä laumassa. Loppukesällä ja alkutalvella voimme nähdä myös pikku kauriita, jotka ovat kerrassaan suloisia.

Olemme asuneet tällä seudulla jo kymmenkunta vuotta, mutta emme ole lakanneet ihastelemasta kauriita. Harvoin käy niin, ettei kukaan kauriita nähdessään huikkaisi tietoa muillekin. Usein keskeytän työni juostakseni ikkunaan katsomaan suurta laumaa tai kauriita ihan aitamme takana.

Hetken kauriit katselevat pelottomina ennen kuin juoksevat valkoiset hännänaluset pystyssä tiehensä. Hämärässä otettu kuva on valitettavan rakeinen.

Ymmärrän, etteivät kaikki kyläläiset pidä niistä. Aavistan, että täällä blogien maailmassakin on niitä, joille kauris on suorastaan kirosana. On kurjaa menettää tulppaanin tai ruusunnuppunsa kun on kauan jännityksellä odotellut niiden avautumista. Melkein itku tulee kun näkee vasta istutettujen taimien sojottavan juuret ylöspäin kaurislauman juostua puutarhan poikki. Kivaa ei ole sekään, että kun on leikannut hedelmäpuut viimeisen päälle huolellisesti, niin kauris tulee ja pureskelee kaikki tuoreet leikkauspinnat ja lopulta tuloksena on seitsemän risuluutaa :(. Kokemusta on. Voisinkin kirjoittaa siitä aivan oman postauksensa. Kauriille maistuvat niin vastaistutetut hedelmäpuun taimet kuin perennaharvinaisuudetkin.

Aidan suojista kauriita on kuitenkin helppo rakastaa.


VIHERHERUKKA on itselleni herukoista mieluisin, sillä pidän makeista marjoista. Linnutkin varmasti ihastuisivat niihin, jos huomaisivat. Onneksi eivät huomaa. Voisin kehua viherherukkaa kokonaisen postauksen verran ja sen aion tehdäkin, mutta joskus toiste. Sen vain sanon, että viherherukka on istuttamisen väärti.

Viherherukat kasvavat meillä aidanteessa mustien ja vaaleanpunaisten välissä.


Mikä on sinulle tärkeä V? Vuokko? Vuorenkilpi? Voikukka vai vuohenputki? Ehkäpä virkistys tai voiman lähde? Kenties vadelma tai viiniköynnös? Voisihan se olla viiruhelpikin vai mitä?

Sydämellisesti tervetuloa lukijoiksi Sinikka Väisänen ja Kati! Toivottavasti blogistani on teille iloa.

P.S. Siskoni Saksan Bensheimissa on jo istuttanut rosmariinin puutarhaan. Lue juttu: Rouvan mantteli.

20 kommenttia:

  1. Minun puutarhastani löytyy monta mieluista veetä. Yksi mainio V on väriminttu Monarda didyma, joka kauneutensa ja miellyttävän mausteisen tuoksunsa lisäksi houkuttelee myös päiväperhosia ja kimalaisia magneetin lailla luokseen. Talvisin etenkin varpuslinnut käyvät myös ruokailemassa ja syömässä niiden siemeniä. Verikurjenpolvi, vuorineilikka, varjoyrtti, Vinka minor eli pikkutalvio ansaitsevat myös tulla mainituiksi. Haaveilen myös tulevaisuudessa saavani ihastella Veronica longifolian eli rantatädykkeen kauneudesta puutarhassamme. Vielä kyseinen kasvi on hankkimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löytyi myös talvisen puutarhan V.

      Oi, aivan unohdin varjoyrtin. Tykkään siitä valtavasti, mutta meillä sitä ei vielä kovin paljoa ole. Joka kevät ostan muutaman varjoyrtin varjoisalle terassille ja syksyllä istutan ne maahan. Ankara talvi vei niistä suurimman osan :(

      Väriminttu löytyy valkoisena, mutta se heräteostos odottaa vielä paikkaansa lastentarhassa :)

      Ja hauska yhteensattuma: minäkin haaveilen rantatädykkeestä, sinisenä.

      Poista
  2. Varjoyrtti (Pachysandra terminalis) on ihastuttava ikivihreä maanpeitekasvi. Siitä tykkään todella paljon. Vuorenkilpi on monen inhokki, mutta eipä ole montaa yhtä kestävää ja vähään tyytyvää kasvia, joilla peittää pihan ongelmakohtia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varjoyrtti tosiaan on hyvin kaunis. Minusta vuorenkilpikin on kaunis. Erityisesti pidän sen lehdistä. Olen kuullut ihan samaa, että se ei ole kaikkien suosiossa. Onneksi itse pidän siitä, sillä se on monen vaikean kohdan pelastus.

      Poista
  3. Monta Veetä mahtuu myös Kivipellon raitille! Viiniköynnöksiä kasvaa meillä seitsemän, ne ovat niin uskomattoman ihania! Kasvimaan kanojen tärkein Vee on vesiheinä ilman muuta, lähes pökerryttävä herkku. Metsäpuutarhan vuokot ovat myös niin ihania. Lehtopuutarhassa kasvaa varjoliljat, toivon niiden lisääntyvän. Vattuja ei sovi unohtaa, kesän herkkuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, että ihan seitsemän viiniköynnöstä! Minulla on vasta yksi ihan koemielessä muurin edessä avomaalla.

      Voi, kunpa kanat saisikin jo päästää ulkoilemaan, mutta pitkältä tuntuu aika. Eikä sitä vesiheinääkään ihan heti löydy.

      Varjoliljat siintävät vasta unelmissa kuten vadelmatkin :)

      Poista
  4. Vihreys ja vehreys, siinä ekana mieleen tulevat;)
    Vadelmat ovat herkkuja ja viime kesänä istutin kasvihuoneeseen viiniköynnöksen, toivottavasti antaa jo pian satoa:) Vaahterat antavat kivasti syysväriä, vuokot taasen ovat alkukesän ihanuuksia! Vaikken vuorenkilvestä niin kovasti perustakaan, se on hyvä rikkaruohoja vastaan. Niiden alta ei ole tarvinnut montakasn rikkakasvia nyppiä. Ja vielä viserrys, sitä on kiva kuunnella puutarhassa puuhaillessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania V-juttuja tulikin tässä paljon ja varsinkin viserryksestä tuli ihana tunnelma mieleen! Onhan se juhlaa puuhailla puutarhassa kun linnut tekevät pesiään ja visertävät. Joutsenet ovat jo meille ehtineet :)

      Poista
  5. Oi sentään noita valkohäntäisiä otuksia! Ovat varmasti söpöjä aidan takana, mutta varsinaisia riiviöitä puutarhassa! Tänä talvena ne ovat pari kertaa tulleet pihalle lintujen ruokintapaikalle norkoilemaan. Olen yrittänyt tehdä heille hyvin selväksi, missä kulkee meidän tontin raja! Heidän on syytä pysytellä metsän puolella!
    Vadelmat ja viherherukat ovat täälläkin herkkua!

    Juuri nyt tulee mieleen VALO, miten tätä kevään valoa kaipaakaan loppuvuoden lyhyinä päivinä . Tämä tuli mieleen erityisesti nyt, sillä huomenna on kevätpäiväntasaus! Kevätpäiväntasauksen aikoihin yö ja päivä ovat kaikkialla maapallolla osapuilleen yhtä pitkät, kumpikin 12 tuntia. Tästä eteenpäin vuorokaudessa on yhä enemmän valoisia tunteja!

    Tietysti puutarhakissat Viiru ja Viivi ♥

    Veronica gentianoides, unelmatädyke! Hienostuneen vaaleansiniset kukat alkukesällä,
    erityisen kauniilta se näyttää samassa penkissä kasvavan tummansinisen lehtoakileijan seurassa!
    Veronicastrum virginicum, Virginiantädyke kukkii loppukesällä, valkoiset, sirot tähkäkukinnot ovat erityisesti neitoperhosten ihastuksen kohteena.

    Violat, orvokit, ovat ihan juuri kohta ajankohtaisia!

    Vakka-Taimesta on kotoisin ihanuuspensas Valkokletra, Clethra alnifolia, joka kukkii alkusyksyllä voimakkaasti tuoksuvin valkoisin kukin, perhoset ovat aivan hullaantuneet näistä kukista. Tämä happamassa kasvualustassa viihtyvä pikkupensas on varsinainen arkajalka talven suhteen, tähän asti olen saanut sen pysymään hengissä :)

    Ehdoton lemppari V-kasveista on Valkoalpi. Sillä on niin hellyytävän hauskat kukat.
    Niistä tulee väistämättä mieleen Leningrad Cowboysien tötterötukat!
    Mikä parasta, kuten nimestäkin käy ilmi, kukat ovat valkoiset!

    Tänä viikonloppuna on iltaisin saatu kuunnella kevään kauneinta ja herkintä Vihellystä!
    Mustarastas on viihdyttänyt meitä vihellyskonsertillaan männyn latvassa.

    Aurinkoista ja keväistä alkavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, että ilman aitaa ei välttämättä ihan varauksetta ole kauriiden ystävä. Vaikea niiltä on muuten suojautuakaan. Jatkuvaa suojien virittelyä :(.

      Kylläpä kevätpäiväntasaus tulikin lopulta yllättäen. En osannut vielä sitä ajatella, vaikka ovathan päivät jo pidentyneet niin, että ihmettä ihan :)

      Viirulle ja Viiville terveisiä! :)

      Sinulta tulee aina kaikkea jännää, kuten nytkin tuo valkokletra. Valkoalpi minulla oli ja meni :( Unelmatädyke sentään säilyi hengissä, samoin kuin Virginiantädykekin. Ne ovat kyllä kauniita.

      Tulipa mustarastas meitäkin tervehtimään tänään :) Minusta se on kaunis lintu. Nolottaa tunnustaa, ettei minulla ole aavistustakaan sen vihellyksestä. Jospa sen oppisin tunnistamaan.

      Kiitos samoin, ihanaa viikkoa sinullekin!

      Poista
  6. Minulle tuli ensimmäisenä mieleen v-kirjaimeen värililjat. Ne ovat hurjan helppoja ja näyttäviä kukkia, kunhan liljakukot eivät pääse naksimaan varsia kukkanuppujen alta poikki. Intouduin (keväänhimossani) ostamaan taas ison läjän liljansipuleita piilotettavaksi penkkiin, ensi kesänä on väriä tiedossa runsaammin kuin aiemmin.

    Sini K.
    kasvihormoni.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös olekin ihan hirveän harmillista, että kukot vainoavat noita liljoja, jotka olisivat ihanteellisia vaikka minne, helppoja ja kauniita! Minäkin haksahdin taas liljoihin, vaikka olin vakaasti päättänyt olla hankkimatta niitä. Viime kesänä minulla oli muutama lilja, joita kukot eivät löytäneet. Optimistisesti taas niitä laitan.

      Poista
  7. Liityn vuarenkilipien fanklupihin. Eheroton jokapaikan perenna, mikä ei kukkiessaankaa oo hassumpi. Toine vähä piänempi lehtine, on varjohiippa, tai hiipat. Niitähän on monen färisiä. Tappotalavi vei jokaikisen, mutta oon jo istuttanu uusia. Värililijojen sipulia piilootin kans penkkiihi toivoen värikästä kukintaa. Mä tykkään VÄRIISTÄ.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun löytyy muitakin vuorenkilpien ihailijoita kuin minä. Vuorenkilpien kukinta on ihan kiva ja loppujen lopuksi aika lyhyt. Lehtien takia tykkään istutella sitä vähän sinne sun tänne.

      Hiippoihin en vielä ole tutustunut oikeassa elämässä :) Ei ole vielä oikein varjoisia paikkoja.

      Minäkin olen optimistisesti tilannut värililjoja. Toivottavasti väriä tuovat kukat eivätkä kukot ;)

      Poista
  8. Valkea & vihreä varjossa, villit vadelmat ja valkovuokot, vaaleanpunaiset väriläiskät, verenpisarat.. Näitä löytyy runsaasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä se sanoit: valkea & vihreä varjossa - tai minun puolestani vaikka auringossa. Ihana yhdistelmä! Minä olen juuri nyt hullaantunut täysin tuohon yhdistelmään:) Minulla oli vihreitä kaunopunahattuja 'Green Jewel', jotka olivat ihania valkoisten syysleimujen kanssa.

      Ihania nuo muutkin V:t!

      Poista
  9. Viherherukat ja vadelmat, ehdottomasti! Varjoyrtin kauniit, vehreät lehdet ilahduttavat ja vuoriarhon melkein koko kesän kestävä kukinta. Myös väriminttu ja värililja ovat ihania!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, etten ole vielä keksinyt vadelmille paikkaa. Ne olisivat tosi ihania maultaan, mutta ovat aikamoisia risupuskia ulkonäöltään. Täytyykin ottaa nyt asiaksi miettiä se paikka eikä aina vaan uusia kauniita perennoja ;)

      Poista
  10. Kauriit ovat minusta symppiksiä. Ymmärrän kyllä, että jotkut eivät pidä, mutta ihminen se on suurin tuholainen, jos tarkkaan mietitään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on. Me olemme ainakin häirinneet kauriita enemmän kuin ne meitä kun rakensimme talomme juuri niiden kulkureitille ja levähdyspaikalle :(

      Poista