maanantai 27. helmikuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: P

Puutarhan tärkeiden asioiden sarja jatkuu. Oikein paljon kiitoksia oivallisista ja oivaltavista kommenteistanne! Ensin yhteenvetoa O:sta.

Navettapiian puuhamaa -blogin Navettapiika sen osuvasti tiivisti: "Ooo on oivallus oikiahan osunehista ostoksista, onni onnistumisista!" Förmaaki ja puutarha -blogin Sussi jatkoi: "Kesäpäivän onni :) Siinä se." Oikeassa ovat.

Ostosreissu puutarhoilla, puutarhamessuilla tai netin puutarhamyymälöiden syövereissä pyyhkäisee pois kaikki huolet ja huonosti nukutut yöt. Tätä mieltä on ainakin Unelmia ruusuista -blogin Tita sekä Kasvin paikka -blogin Reetta ja itse olen samaa mieltä. Puutarhaostoksilla tarkan ja suunnitelmallisen kuluttajan pää menee onnellisesti pyörälle.

Oleellista on olla - olla puutarhassa, tehdä tai olla tekemättä. Olla läsnä joka solullaan, aistit avoinna. Siinä on puutarhaihmisen onni.

Onnellisen puutarhurin pihassa kasvaa omenapuu ja orvokit kukkivat. Omenapuusta puheen ollen, Vaarin torpan puutarhassa -blogin Pirkko kuvaili omenapuita oivallisesti. Kannattaa lukea. Omenapuut voivat tulla jopa niin tärkeiksi ja rakkaiksi, että niitä muistellaan vielä vuosien päästä kuten Kasvihormoni-blogin Sinin perheessä.

Nuori omenapuu kukkii.

Optimistisen puutarhan pihassa kasvaa oliivipuu ja oleanteri.

Oman käden jälki luonnon kanssa käsikynkässä on tärkeä. Lue Marian koti ja puutarha -blogin Marian ajatuksia tästä. Oivallukset, onnistumiset ja oppiminen ovat monen puutarhaihmisen tärkeitä O-asioita.

Suvikummun Marja on onnekas, sillä hänellä on oikea puutarhakissa nimeltään Onni. Kyllä Marjan kelpaa!

Ja nyt pohtimaan P-kirjainta. Hmm, tämäkin on vaikea kun on niin paljon ihanaa. Puolihydrosta jo kirjoitinkin. Sen voin siis jättää pois, vaikka mieli tekisi ylistää sitä vieläkin. Puolihydrosta en aio luopua ikinä. Jos pionista kirjoittaisi oman juttunsa, jäisi parsa, polkuhaarikko ja potager. Niistä on mahdotonta karsia enää mitään.


P
PARSA. POLKUHAARIKKO. POTAGER.

Jos aikoo syödä PARSAA, sitä täytyy kasvattaa itse. En ole ainakaan kuullut parsaviljelmistä, joilta voisi käydä ostamassa tuoretta parsaa suoraan ruokapöytään, kuten ainakin Saksassa kuuluu olevan. Parsahan ei kestä säilytystä ja marketin nuutuneesta parsasta saa vain väärän käsityksen. 

Parsa ei ole hätäisen kasvi, vaikka sen ostaisi valmiina taimina. Täytyy jaksaa odottaa, sillä liian nopeasti versoja ei kannata alkaa korjata. Juurakon pitää saada vahvistua. Onneksi parsa on muuten helppo ja vaivaton kasvi. Kun sen on saanut juurtumaan, riittää vuosittainen lannoitus ja tuenta. Makuelämys on odottamisen arvoinen.

Olen kattanut juurialueen mansikkakankaalla. Sanomalehtikate olisi ajanut saman asian helpommin ja halvemmalla.


POLKUHAARIKKO edustaa itselleni toivoa ja luottamusta. Miten ilman niitä näin pieni kasvi voisi säilyä hengissä? Polkuhaarikko selviää tumpelon puutarhurin mitä ihmeellisimmistä virheistä. Siitäkin, että se istutetaan paikkaan, johon kerääntyy vettä ja jäätä pitkin talvea.

Polkuhaarikon pikkuruiset kukat ovat kauniit. Niitä katsellessa tulee ajateltua luomakunnan ihmeitä: käsittämättömän suurta avaruutta aurinkokuntineen, valovuosineen, pyörimisineen ja sitten näitä pienen pieniä ihmeitä, kuten polkuhaarikoita, soluja, DNA:ta, atomeja. Eivät nämä ole sattumaa. - Ei sekään ole sattumaa, että juuri nämä pikkuiseni kukkivat juuri nyt, mietin katsellessani pieniä valkoisia kukkia.

Polkuhaarikko edustaa itselleni myös konkreettisempia asioita: huoliteltua puutarhaa. Kuvittelen niin, että kun olen saanut kivipolut valmiiksi ja kivien lomaan kasvamaan polkuhaarikoita, puutarhani on jotain sellaista, josta olen aina haaveillut.

Vasta istutettu polkuhaarikko kukkii jo.


Olen aina haaveillut myös POTAGERISTA. Olen enemmän perenna- kuin hyötykasvi-ihminen, joten kasvimaallani kauneus on suurta satoa tärkeämpää. Sen vuoksi suunnittelin potagerin, jonka on tarkoitus olla kauneuden ja käytännöllisyyden liitto. Innoittajanani on ollut Gisela Keil, jonka kauniin kirjan Luomutarhurin opas ostin joskus 1990-luvulla, mutta joka edelleen näyttää tuoreelta.

Potageriin kuljetaan ruusukaaren alitse. Alueen keskellä on suihkulähde. Se on alun perin tehty kasteluveden lämmittämistä varten. Suihkulähteen ympärillä on lohkot vihannesten viljelyä varten ja reunamilla tilaa monivuotisille hyötykasveille. Välissä kaartuvat tiilipolut. Reunoja kehystävät muuri, pensasmustikka-aidanne, rivi parsaa sekä herukka-aidanne.

Potagerissa ei jyrsitä, vaan hoivataan kastematoja. Tuholaisia ja tauteja torjutaan vuoroviljelyllä ja luonnonmukaisin keinoin. Siellä ei myöskään viljellä perunaa eikä maan antimilla täytetä kellaria – koska kellaria ei valitettavasti edes ole. Ehkäpä potagerissa opitaan vähän vihannesviljelyn saloja ja saadaan maistiaisia. Suurisuuntaisemmat projektit voi sitten toteuttaa viereisellä pellolla, jos niin haluaa.

Potager on työn alla. Lohkoja peittää toistaiseksi sanomalehti- ja hiekkakate.


Mikä on sinulle tärkeä P? Pelargoni? Pioni? Porkkana? Punajuuri? Ehkä kenties punahattu tai päivänlilja? Paljasta puutarhasi paras P!

33 kommenttia:

  1. Kyllä se on ehdottomasti pioni! Toki punalatvaa, pelargoneja, päivänliljaa ja parsaa löytyy, mutta pioni on ehdoton ykkönen. Ihana tuo potagerisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Eeviregina! Ihana kuulla, että pioni on puutarhasi ehdoton ykkönen. Minullekin se on niin tärkeä, että taidan postata siitä ihan oman jutun seuraavaksi.

      Poista
  2. Pioni on täälläkin puutarhan ykkönen p:llä alkavista kasveista. Myös päivänliljat ovat ehdottomia kesäpuutarhan värittäjiä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla, Puutarhamyyrä! Niin tärkeitä pionit minullekin ovat, että tilasin jo satsin niitä lisää :)

      Poista
  3. No tämä oli helppo, tietysti pioni;)
    Ja vaikka niitä rakastankin, ovat puut todella tärkeitä, nehän tekevät puutarhan. Pensaista pidän myös, erityisesti kukkivista:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo sun potager on aivan ihana!

      Poista
    2. Melkein arvasin ;) Puut todellakin. Eihän ilman niitä puutarhasta voi edes puhua. Olen juuri suunnittelemassa paikkoja kolmelle kuuselle. Ja varmaan pensaitakin tulee vielä kevään ostoslistalle... Pionit tilasin jo. Tällä kertaa vain seitsemän :)

      Poista
    3. Kiitos, pioni! Kiva, että tykkäät potageristani. Lavaviljely olisi toki käytännöllisempää, mutta minulla oli tuollainen päähänpinttymä ja sellaisen sitten ajattelin toteuttaa :)

      Poista
  4. Tyylikkään näköinen potager, miltä näyttääkään, kun saa kasvit lohkoihinsa! P onkin runsas kirjain, mutta pitäydyn kukkasissa; päivänliljat on helppoja ja iloisia, punahatut tuovat perhoset mukanaan, mutta pionien edessä mykistyy!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirkku! Toivottavasti potagerini saisi jo keväällä jotakin vihreyttä. Kaikkea en varmasti ehdi vielä laittaa kun on laitettavaa vähän siellä ja täällä...

      Mukavasti kirjoitettu luettelo ihanista kasveista :)

      Poista
  5. Upea potager, vaikka onkin kuvassa vasta kesken.
    Minäkin mainitsen (yllätys-yllätys) pionit tässä kohtaa - niiden kukintaa odottaessa! Tietysti tärkeä on myös Piparminttu :) Minulle piparmintun tuoksu tarkoittaa paluuta lapsuuteen, mummolan pieneen puutarhaan, jossa kasvoi aina rivi minttua. Lehdet kuivattiin ja talvella joimme flunssaan piparminttuteetä hunajalla tai vadelmahillolla makeutettuna. Hyvien muistojen takia piparminttua oli pakko saada myös omalle palstalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piparminttu!

      Kiva kun saatiin pioneiden lisäksi listalle vähän muutakin ja vieläpä näin hyvin perusteltuna. Se on jännä miten joihinkin kasveihin ihastuu lapsuusmuistojen myötä. Minullakin on muutamia sellaisia kasveja, kuten tomaatti, iiris ja salkoruusu. Minä kasvatan tomaattia sen tuoksun takia ja siksi, että saa nyppiä varkaita kuten lapsenakin ;) Niin, ja ovathan ne tietysti makunsakin puolesta aivan omaa luokkaansa.

      Poista
  6. O teki oharin, mutta P:n mukaan ehdin!

    Pioni ja pelakuut ovat tosi ykkösiä ja potager-haave, kaunis potager sinullakin. Pioneista ihastuin keltaisiin pioneihin ja suloisin niistä kaukasianpioni! Myös ruusupioni on ihana! Viime kevään hankintalistalla oli myös platanthera bifolia, toivottavasti talvi on sille armollinen, primulat ovat ehdottomia suosikkejani, niitä on tulossa lisää Barnhavenista. Vakka-Taimesta meille muutti p.auricula. Pulsatillojen ihanuutta keväällä myös ihastelen, pehmeitä lehtiä ja kaunista kukintaa, kolme eri värisävyä löytyy Kivipellosta.

    Puista rakkaita ovat piceat: surukuusi, kultakuusi, purppurakuusi, käärmekuusi, voi kun saisi vielä kumopatan, oikein kunnolla riippuvan, olisi onneni täydellinen!

    P on tärkeä: oma rakas P, oma piha, oma puutarha, omat pihapuut, oma perhe...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, nyt sitten tulikin paljon hyviä P-asioita. Niitä piti taas katsella kuvahausta :). Valkolehdokki oli minulle aivan uusi tuttavuus.

      Esikot ovat tuttuja. Minä haaveilen kerrotusta valkoisesta, mutta ei sitä taida Suomesta löytyä. En ole koskaan tilannut siemeniä ulkomailta, mutta tuo mainitsemasi Barnhaven jäi kaivelemaan. Siellä nimittäin olisi valkoisten lisäksi kauniita vaaleanpunaisia kerrottuja esikoita. Kiitos vinkistä! Ei kai näin hyvää tilaisuutta voi jättää käyttämättä ;)

      Pulsatilloja minäkin ihailen, mutta en ole niitä vielä voinut hankkia kun niille varattu maa on vasta ollut puhdistumassa. Edellisessä puutarhassani minulla kasvoi niitä ja ihania tosiaan ovat.

      Ja pitihän se kumopatakin katsoa Googlesta. Siinäpä vasta erikoisen näköinen kuusi. Minä en ole sellaisesta osannut koskaan edes haaveilla kun en ole tiennyt sellaisia olevan olemassakaan. Kaikkea sitä taas oppii. :)

      Poista
  7. Tämä ei tule minut tunteville yhtään yllätyksenä: mun P on Pioni ja erityisesti nuo mummulta perityt ♥ Lisäksi Pergola joka on vielä suunnittelilla sekä Polku jonka haaveilen johdattelevan jokin päivä Puutarhassa vaikka Pihalammen rantaan. Onhan näitä P-juttuja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että sinäkin olet pionien ystävä. Onpa meitä paljon!

      Oi, minä olin aivan unohtanut polut. Ne ovat minulle tosi tärkeitä, sillä minä tykkään kuljeskella puutarhassa. Pöytäryhmät ja riippukeinut ovat vain rekvisiittaa. Minä mieluummin kuljen ja katselen. Tuo pihalammen rantaan johdatteleva polku on mieheni unelma. Kyllä sellainen toki minullekin kelpaisi :)

      Poista
  8. Tähän on ihan tyylikkään lyhyenä vastauksena suomalainen voimasana Perkele. Pahaa sisua tarvitaan, kun myllätään isoja uusia alueita, kammetaan pirun painavia kiviä tai tapellaan isojen juurakoiden kanssa. Näihin Projekteihin pitää olla lähtöpanoksena kiukkua, sitä ihan aitoa pahaa sisua niin paljon että ylitte pursuaa. Silloin pystyy puskemaan itteänsä isompien, painavampien ja sitkeempien kanssa menestyksellä.

    Sitten ihan kiltisti sanoen: ääni pionille multakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole tuota pahaa sisua, mieluummin pyydän. Pyydän miestä kampeamaan ne kivet tai käyttämään konevoimaa. Ennen olin vähän sisukkaampi, mutta nyt olen oppinut pyytämään miehen apua, koska hän pitää siitä.:) Aiemmin en viitsinyt häntä vaivata kaikkeen, mutta sitten opin, että hän tekee sen mielellään. Eilen juuri pyysin häntä poraamaan reikiä muovilaatikoiden pohjiin. Siihen ei olisi sisua tarvittu, mutta mies sai tehdä sen, koska se käy häneltä luontevammin. :)

      Kylläpä pionit saavatkin ääniä. Melkein kaikki ovat maininneet ne :)

      Poista
    2. Soon vissiin sitte pohjalainen mentaliteetti: Minä Itte. Sille on vähän roisimpikin ilmaus, mutta jätän sen julkistamatta. Se kun sisältää vielä rumempia sanoja :)

      Poista
  9. Onpa ihana potager sinulla!
    P-juttuja löytyykin runsaasti pihalta, paljon enemmän kuin O-asioita :)
    Paeonia-Pionit, Pelargonium-Pelakuut, Papaver-unikot, Pulsatilla-kylmänkukat, Puita ja Pensaita tarvitaan pihalla.
    Prunus Accolade, koristekirsikka Kevätsuudelma, näitä meillä on kaksi etupihan kirsikkapuistossa ja yksi takapihalla. Täydellisen hurmaavat kukat!
    Prunus Sargentii-rusokirsikka, pieni puu, joka on aina parhaimillaan, keväällä kukkiessaan, kuparinpunaisten lehtien puhjetessa, kesällä kauniit kiiltävät tummanvihreät lehdet ja mahtavan leiskuva syysväri!
    Pioneihin olen muutaman vuoden aikana hurahtanut täysin, niiden nimetkin ovat taidetta; 'Huurretta suuteleva kukka', 'Eden's perfume', 'Angel Cheeks'.
    Samoin on käynyt pelakuiden kanssa; vuosia sitten ne eivät suostuneet edes kukkimaan meillä! Tukholman messuilta hankittujen pikkuisten pistokkaiden myötä pelakuuinnostus yht'äkkiä syttyi ja nyt hoivailen ja talvetan pelakuitani aarteinani. Niitä pitää nähtävästi rakastaa, että suostuvat viihtymään!
    Pulsatilla-kylmänkukat ovat suloistakin suloisempia kun ne keväällä karvaturkeissaan nousevat maan pinnalle.
    Papaver-unikot kuuluvat cottage garden-meininkiin. Mahdollisimman paljon erilaisia unikkoja vallattomasti levinneinä!
    Oikein ihanaa maaliskuuta-kevätkuukautta sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Marja! Piti tehdä kauniit puitteet potagerille. Jos en saa vihanneksia kasvamaan, niin onpahan kauniit polut sentään ;)

      Olit taas paneutunut asiaan sydämellä :) Ihanaa. Kehumasi kirsikat pistivät tosiaan ajatukset liikkeelle. Kyllä noin ihania puita meillekin pitäisi saada :) Kun vain keksisi niille paikan.

      Minä päätin viime vuonna, että nyt pioneja on meillä tarpeeksi. Enköhän vain kuitenkin tilannut kahdeksan lisää ;) Viidelle oli paikat valmiina, mutta kolme piti tilata sen vuoksi, ettei menisi postikuluja. Olin kyllä niistä 'Elsa Sasseista' jo pitkään haaveillut. Onneksi on iso puutarha, niin löytyy paikkoja...

      Minun pelakuut olivat vähän huonolla hoidolla enkä talvettanut niitä. Ensi talveksi olisi sopiva paikka valmiina, joten olen ajatellut taas yrittää uudella innolla :)

      Unikoista pidän minäkin - myös keltaisista, vaikka en muuten ole keltaisen ystävä :) Olen samaa mieltä, että unikoita pitää olla joka puolella ja paljon.

      Kiitos, samoin sinulle aurinkoista maaliskuuta!

      Poista
  10. WAU! Mikä potangeri! Aivan upia! Mullaki o, mutta aiva naurettavan piäni.
    Pees komppaan Titaa....voimasanoja on tarvittu, eräänki kerran :D
    Penkkien Pee on punalatva, joka on yks parhaimmista syksyn perhosperennoosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Soon se pohjalaanen paha sisu! Sisuunnuksissa on voimavarat hyötykäytössä ja "Minä itte" sekä "Ei v**** tarvi auttaa" lienee ihan normia sielläkin ainakin ajoittain :D

      Poista
    2. Hah,haa! Osuut naulan kantaan :D

      Poista
    3. Kiitos, Navettapiika! Kiva, että tykkäät potageristani. Eihän sekään iso ole, mutta tuossakin on jo aika lailla puuhaa ensi alkuun.

      Ai niin, punalatvaa ei taida olla mainittukaan. Sehän on omea kasvi.

      Minulla oli nuorempana Minä pärjään -asenne, mutta opettelin tietoisesti pyytämään miehen apua. Parisuhde parani puolella :) Nyt mies loistaa onnesta kun sanon, että miten ihmeessä pärjäisin ilman sinua! Sinkkuna en olisi voinut käsittää, että minusta vielä tulee tällainen ;)

      Poista
    4. Kyllä pitää olla paha paikka, että pyyrän isäntää jotaki tekemähän. Sillon omis peltotöis nii palio tekemistä, että iltaasin kaatuu rättiväsynehenä sänkyhy. Ei viitti kauhiasti pyyrellä, eikä jaksa orottaa koska se kerkiää tai jaksaa. Itte teköö palio nopiempaa, jos kerran pystyy. Tunnustan kyllä tuan "minä itte" asentehenki.

      Poista
    5. Niinhän se varmasti on erityisesti sulan maan aikaan kun peltotöissä riittää kiirettä ja samaan aikaan puutarhassa on ne kivet väännettävänä. En minäkään kaikkein kiireisimpänä aikoina yrittäjämiestäni isoihin juttuihin pyytele, mutta ne tiukassa olevat säilykepurkkien kannet pyydän silti avaamaan (vaikka on minulla niihin apuvälineitä). :)

      Poista
  11. P:n kohdalla on todellinen runsaus kaikkea ihanuutta. Liityn pionien ja papaverien eli unikkojen ihailijoihin ja niitä meillä onneksi kasvaakin. Näitten kaunottarien lisäksi muistutan tärkeistä kasvimaan jäsenistä: PERUNA, PORKKANA, PUNAJUURI, PINAATTI, PAVUT. Ne kuulostavat arkisilta, mutta kasvaessaan ovat kauniita - niistähän voi koota tuon ihanan potagerin!

    Lisäksi puutarhaan kuuluu PUUTARHAJUHLA, joka järjestetään loppukesällä. Silloin on tarjottavana puutarhan antimia kukoistavassa ympäristössä!

    Onpa sinulla mahtava potager - haaveilen oman kasvimaani muuttamisesta hieman potagermaiseksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä, Pirkko, saatiin vähän makua listalle :) Mitäpä potager olisi ilman noita kasviksia! En ole vielä kasvattanut punajuuria, mutta se on yksi haaveistaani. Olisi kiva saada nuoria lehtiäkin salaattiin.

      Meillä pidetään ensi kesänä rippijuhlat. Meidän puutarha on vielä sen verran keskeneräinen, ettei oikeita puutarhajuhlia saada, mutta onhan sitä kiva levittäytyä sisältä terassille ja ehkä vähän puutarhankin puolelle sään salliessa.

      Kiva kuulla, että pidät potagerin alustani :)

      Poista
  12. Nyt alkoi parsan kasvatus kiinnostamaan, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  13. Nyt tulee vain mieleen puolukka. Istutin sitä metsäpuutarhaan ison kiven ymärille ja yhden magnolian juurelle. Toivottavasti leviäisi pian peittämään maata.
    Tosi hieno potager sinulle muodostumassa. Minä pidän tuollaisista säännöllisen muotoisista kokonaisuuksista, joiden istutukset sitten voivat rönsytä. Heti rupesi unelmat kehittymään. Jos joku päivä jonkun tuollaisen tyylisen saisi mökille muotoitua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puolukka on kyllä ihana P - talvellakin pakastimesta :) Minä kokeilin jotain pensaspuolukkaa (ei siis luonnonvaraista), mutta se ei kyllä ollut minkään makuista. Saattaa olla, etten istuta sitä enempää. Luonnonvarainen olisi maukkaampi.

      Kiitos, Reetta! Mukava, että tykkäät potagerin tekeleestäni :) Hienoa, jos ideat lähtivät lentoon sielläkin suunnalla ;)

      Poista