MISTÄ NYT OLEN INNOISSANI?

Anteeksi, kun taas mainostan. En vain malta olla kirjoittamatta, kun olen itse niin innoissani näistä tuotteista.

Rakastan siistiä ja puhdasta kotia ja kaikkea kaunista. Siksi olen niiiin innoissani löydettyäni täydellisen siivoustuotteen putiikkini valikoimaan. Sen lisäksi, että tuote on todella kaunis, se on probioottinen, ympäristöystävällinen, myrkytön, riittoisa ja siksi edullinen, tuoksuton ja yhdellä aineella pärjää lähes kaikkialla kodissa.

Hyvästit valtavalle valikoimalle

erilaisia siivousaineita ja 

pullonpohjallisia sitä sun tätä.

Kun sain Pure Effectin ALL CLEAN –tuotepakkauksen ensi kertaa käsiini, tuntui siltä kuin olisin saanut jonkin ylellisen kosmetiikkatuotteen. Kuvittelin heti kodinhoitohuoneen siivousainelaatikon väljäksi ja siistiksi: vain yksi pieni pullo ja sumutuspullo sekä CLEAN BATH kalkinpoistoa varten. Siinä kaikki. Wau! Hyvästit valtavalle valikoimalle erilaisia siivousaineita ja pullonpohjallisia sitä sun tätä. Otankin laatikon aivan uuteen käyttöön, sillä näitä pulloja kehtaa säilyttää vaikkapa pöydällä, kunhan ei ihan suoraan auringonvalossa säilytä.

Tahrat lähtivät hyvin ja nautin siitä ajatuksesta,

että voin ympäröidä itseni probiooteilla.

Innoissani laimensin pipetillä pienen määrän tiivistettä sumutuspulloon. Sumuttelin pintoja ja pyyhin. Tahrat lähtivät hyvin ja nautin siitä ajatuksesta, että voin ympäröidä itseni probiooteilla. Pure Effectin siivoustuotteiden tehohan perustuu terveellisiin maitohappobakteereihin, jotka puhdistavat pinnat luonnonmukaisesti ja syvältä. Ne eivät ole ihollekaan haitaksi.

Olen minä tähänkin asti käyttänyt maitohappobakteereihin perustuvia siivoustuotteita, mutta ne tuoksuvat voimakkaasti. Tuoksu on suorastaan häiritsevä. Tämä yleispuhdistusaine ei tuoksu miltään. Kyllä minä tuoksuista pidän, mutta mieluummin valitsen ne omien mieltymysten kuin siivousaineen perusteella.

Ah, jos kaikki siivoustuotteet

olisivat tällaisia tiivisteitä,

niin jätevuori madaltuisi huomattavasti.

Ah, jos kaikki siivoustuotteet olisivat tällaisia tiivisteitä, niin jätevuori madaltuisi huomattavasti, mietin. Sitä paitsi tätä ei tarvitse rahdata toiselta puolelta maapalloa. Kotimaisuus olisi tietysti paras, mutta ei Ruotsi huono vaihtoehto ole. Luotan ruotsalaisten bioteknologian osaamiseen.

Sitten on vielä toinen tuote, kalkkisaostumia poistava CLEAN BATH. Kalkki on sen verran ikävää ainetta pinnoilla, että se vaatii happaman puhdistusaineen. Mutta ei se mitään, sillä onhan tämäkin maitohappobakteerien avulla toimiva aine. Hyvä kuin mikä, vaikka ei olekaan tuoksuton! Eikä ole paha, jos kolme pientä nättiä pulloa nököttää kodinhoitohuoneen pöydällä.

Tästä täytyy kertoa blogiystävilleni ja kaikille muillekin, intoilen. Tämä on niin upea löytö, etten meinaa nahoissani pysyä. Ajatella, että tällainen luonnonmukainen ja ympäristöystävällinen tuote on olemassa! Siitä ilosta Kukka & Kaalin putiikissa Pure Effect ALL CLEAN aloituspakkaus & Pure Effect CLEAN BATH nyt - 10 %. Tarjous on voimassa tammikuun loppuun. Postituskulut ilmaiseksi yli 35 € tilauksiin.

KIRJAHYLLYNI AARTEITA

Luen harvoin samaa kirjaa uudestaan. Nyt kuitenkin tartuin vihreäkantiseen, parilla pienellä piirroskuvalla kuvitettuun kirjaan ja haukkasin sen parina suupalana. Kirja on ruotsalaisen toimittajan ja puutarhaharrastajan, Lotte Möllerin, Ajatuksia puutarhasta. Puutarhaharrastajan innokkuudella hän pomppii pähkinäpuista jouluruusuihin, topiariasta liljakukkoihin ja amerikkalaisista nurmikoista ranskalaisiin puistoihin. Juuri tuo kuuluisia puutarhoja käsittelevä luku oli yksi mielenkiintoisimmista. Oli niin helppo samaistua tunteeseen, kun vierailee puutarhoissa. Niistä haluaa aina jotakin itselleen. Siis ideoita oman puutarhaansa. Mitä lajiketta tuo köynnösruusu mahtaa olla? Haluaisin sellaisen itsellenikin.

Ei Louvreenkaan mennä pohtimaan,

sopisiko Mona Lisa työhuoneen nojatuolin yläpuolelle.

Sen sijaan suurissa, mahtipontisissa ranskalaisissa puistoissa tilanne on aivan toinen. Ne ovat kertakaikkiaan niin suuria eikä niissä ole mitään, mitä voisi jäljitellä omassa pikku puutarhassaan. Hän kertoo, että niiden lumous perustuu juuri valtavaan mittakaavaan sekä perspektiiviin, ei istutusten pieniin yksityiskohtiin. Ei Louvreenkaan mennä pohtimaan, sopisiko Mona Lisa työhuoneeni nojatuolin yläpuolelle. Sinne yksinkertaisesti mennään kokemaan ja nauttimaan taiteesta.

Oli myös hauska, kun hän kertoi Annemarta Borgenista. Borgenin kirja, Minun yrttini, tuo minulle tuulahduksen nuoruudestani ja koiranputkista, niittyleinikeistä ja kissankelloista Päijänteelle johtavan pienen hiekkatien varrella. Se tuo mieleeni, kuinka keitin riisiä Knattenin tapaan sideharsoon käärityn kannen alla maustaen riisin kehäkukan terälehdillä.

Möller kertoi käyneensä haastattelemassa Annemarta Borgenia Knattenin saarella. Borgen ei ollutkaan valkohapsinen, lempeä, ruusuja kasvattava täti kuten hän oli kuvitellut. Borgenilla oli pitkät, mustiksi värjätyt hiukset ja sinisiksi lakatut kynnet. Hänellä oli kolme mustaa koiraa, jotka eivät hetkeksikään väistyneet hänen viereltään. – Hän poltti kuin korsteeni ja tarjosi viiniä, vaikka päivä oli hädin tuskin puolessa, Möller kirjoitti. Häntä ei voinut kuvailla lempeäksi, mutta hän oli kiehtova ja mukava ihminen, joka oli tottunut saamaan tahtonsa läpi. Hän oli suurenmoinen kertoja ja uskomattoman sivistynyt ja lukenut ihminen.

Luin Borgenin kirjaa ja haaveilin omasta puutarhasta sekä yrttitarhasta. Lipstikat ja iisopit, kyntelit, kirvelit ja salviat jäivät mieleeni.

Näitä kirjoja olen lukenut sekä kastellut ja lannoittanut sisälläni versonutta puutarhuria siihen aikaan, kun minulla ei vielä ollut omaa puutarhaa.

Kirja oli vastaus kauneutta janoavalle ja

luonnonmukaista puutarhanhoitoa ihannoivalle mielelleni.  

Kun sain palan maata, ostin Gisela Keilin kirjan Luomutarhurin opas. Kirja oli vastaus kauneutta janoavalle ja luonnonmukaista puutarhanhoitoa ihannoivalle mielelleni. Nautin kauniista piirroksista ja valokuvista. Kirjan ohjeilla perustin kohopenkin ja kasvatin muun muassa herneitä, jotka lopulta menivät kahden ison koirani suihin. Ne rakastivat herneitä. Opin vuoroviljelyn periaatteet ja edelleenkin palaan kirjan taulukoihin silloin tällöin. Sain idean potagerista, sen muodosta ja tiilikäytävistä. 

Puutarhakirjastoni aarteisiin kuuluvat edellä mainittujen lisäksi Rea Peltolan kirjat. Minulla niitä on kaksi: Jokanaisen puutarhakirja ja Taitava puutarhuri. Hänellä on taito opettaa asiat kädestä pitäen ja ennen kaikkea hän on valtavan innostava ihminen. Puutarhanhoito ei ole vakavaa, vaan rentoa ja hauskaa.

Rean opeilla olen oppinut jyrsimään sekä hävittämään liljakukot näppärästi kopauttamalla ne ämpäriin. Opin myös käyttämään pressukesantoa.

Realla on mutkaton ote puutarhatöihin. Pressukesannon alla maa on puhdistunut, mutta jos istuttaminen viivästyy – niin kuin joskus käy – niin silloin pressu vain laitetaan uudelleen ja odotetaan.

Rohkaisevasti hän kirjoittaa:
"Käytännössä asioilla ei ole mikään kiire. Jos jokin kasvi pitää saada heti paikalla kukkimaan, se istutetaan ja sillä hyvä. Tavallisesti työt sujuvat paljon hitaammin kuin olisi etukäteen luullut. Toisaalta hitaasti tekeminen on usein mukavaa ja viihtyisää. Seuraavana syksynä tai keväänä on aika jatkaa siitä, mihin edellisenä keväänä jäätiin."

Tuntuu, että noin osaavalla ja aikaansaavalle ihmisellä ei voi olla rästihommia. Siksi onkin lohduttavaa, kun Rea haaveilee pelakuusta: yhdestä ylimääräisestä kuukaudesta, jolloin voisi tehdä kaikki rästihommat pois.

Viisaasti hän kirjoittaa:
"Yleensä on hyvä tehdä monia erilaisia töitä vuorotellen. Jos päätät äkkiseltään leikata kaikki marjapensaat, tuloksena on todennäköisesti kipeä niska ja mahtavia rakkoja kämmenissä. Jos siistit vaikkapa pensaan päivässä ja käyt välillä vähän haravoimassa ja välillä istutat muutaman taimen, pysyt hyvällä tuulella ja lihakset saavat tilaisuuden norjistua pikkuhiljaa."

Olen oppinut rytmiä ja harkittua epäsymmetriaa. Reen kirjoista sain ideat pionitukiin ja kantovaatteeseen, jotka toteutin omalla tavallani.

Rea ymmärtää meitä innokkaita amatöörejä. Hän kirjoittaa:
"Helposti tulee perustettua liian suuri kasvimaa. Kesällä käy sitten katkerasti ilmi, ettei kenenkään aika ja energia riitä sen kastelemiseen ja kitkemiseen. Onneksi puutarhanhoitoa harrastetaan omaksi yksityiseksi huvitukseksi. Jos jokin on ylivoimaista, sen voi aina jättää sikseen. Seuraavalla kerralla ollaan viisaampia."

Sokerina pohjalla mainitsen Miriam Soledad Ramirezin, Kaarina Valoaallon ja Anne Strengin kirjan Vapaa kana, Gallina libre! Puutarha ja kanathan liittyvät yhteen. Valloittavalla tyylillä kirja kuvailee kanaparven elämää ennen lemmikkikanojen nousun aikaa. Lukija saa haltioituneena ja sydän syrjällään seurata Castellano-, Indio- ja Pedro-kukkojen elämää sekä Pimpollaa, Perlaa, Olgaa, Persikkaa ja muita persoonallisia kanoja.

Kuvassa meidän Floora, Lilli, Lyydia ja Viuhti

Kirja ehti olla hyllyssäni yli kaksikymmentä vuotta ennen kuin kanojen hoito-ohjeille tuli käyttöä. Hoito-ohjeiden vuoksi en ollut sitä kuitenkaan säästänyt, vaan siksi, että kirja on tavattoman innostava. Niinpä tämä kuin muutkin tässä mainitsemani kirjat ovat niitä, joista en luovu villeimmissäkään konmaritus-puuskissani.

ONNITTELUT ARVONNAN VOITTAJALLE

Tänään on hauska kirjoittaa päivämäärä: 1.1.2022. Se näyttää kauniilta. Onnittelemme Raisa Lindelliä, joka voitti arvonnassa tuotepaketin.

Kiitos kaikille arvontaan osallistujille! Arvontalippuja saimme tehdä 438. Hienoa!

Kannattaa pysyä linjoilla, sillä meillä on jo monenlaista mukavaa mietittynä tälle vuodelle. Ihanaa alkanutta vuotta!

KOHTAAMISIA

Täällä tervehtivät toisiaan kesä ja talvi. Kesän lämmöstä ja auringosta pitävät pelargonit seurustelevat jouluruusujen kanssa, jotka puolestaan eivät hätkähdä lunta ja pakkasta. Nyt ne viihtyvät sulassa sovussa vierekkäin puutarhavaraston viileydessä. Kesällä niiden tiet eroavat. Pelargonit pääsevät aurinkoiselle terassille, jouluruusut suuren kiven viileään varjoon.

Leikkaan lumen alta

maljakon täyteen varjoyrtin versoja.

Joulun ajan kirkas auringonpaiste saa minut kevätmielelle. Leikkaan lumen alta maljakon täyteen varjoyrtin versoja. Ne tuovat kotiin ihanaa, raikasta vihreyttä ja ehtivät sopivasti juurtumaan päästäkseen keväällä puutarhaan. Puutarhassa ne viihtyvät varjossa jouluruusujen seurassa.

Minäkin viihdyn puutarhavarastossa – ja kesällä puutarhan viileässä varjossa. Nyt minulla on hyvä syy viipyä puksipuiden ja murattien seurassa, sillä olen järjestellyt puutarhavaraston putiikiksi. Tänään minusta tuntuu, että vaikka saisin kuinka hienot ja väljät tilat tahansa, en haluaisi luopua puutarhavaraston tunnelmasta. Se olkoon putiikkini tunnuspiirre.

Verkkoputiikkiin pääset kurkkaamaan tästä.

Putiikissa on aina pientä puuhaa. Napsaisen pelargonin kukkineen kukan ja kuivahtaneet lehdet. Huoneeseen tulvahtaa pelargonin tymäkkä tuoksu, joka peittää hetkeksi viehkeät ranskalaiset huonetuoksut. 

Tuntuu niin mukavalta, kun ensimmäiset asiakkaat ovat löytäneet putiikkiini. On ihanaa tavata ihmisiä. Sydämestäni toivon, että he ovat tyytyväisiä tuotteisiin ja käyntiinsä pikkuruisessa putiikissani. 

Putiikissani on meneillään arvonta, johon ehdit vielä hyvin osallistua. Arvonnan säännöt näet täältä.

ARVONTA (PÄÄTTYNYT)

Olen todella iloinen, kun pääsin joulukuun alussa avaamaan verkkoputiikkini. Nyt putiikilla on myös oma Instagram-tili ja Facebook-sivu, joten pääsen jakamaan kanssanne innostustani viehättävistä tuotteista. Avajaisia juhlistan nyt arvonnalla. 

Palkintona on Kukka & Kaalin yhteensä 70€ arvoinen tuotepaketti, johon sisältyvät:

• Mathilde M:n huonetuoksu Figuier Dolce 30 ml
• Pure Effect -yleispuhdistusaine aloituspakkaus
• Sköna Ting muistikirja
• Sköna Ting kolamantelipaketti
• Pieni jalallinen tarjoiluvati lintukuvulla
• Mathilde M:n tuoksuva lintu Marquise
• 3 Sköna Ting vintage postikorttia

Arvonnan säännöt:

Voit osallistua arvontaan Instagramissa sekä Facebookissa.

• Yhden arvan saat seuraamalla Kukka & Kaalin putiikkia Instagramissa
• Yhden arvan saat seuraamalla Kukka & Kaalin putiikkia Facebookissa
• Yhden arvan saat jakamalla Instagram-tililtämme löytyvän arvontapostauksen tarinassasi
• Yhden arvan saat jakamalla Facebook-sivuiltamme löytyvän julkaisun seinälläsi
• Jos sinulla ei ole Instagramia tai Facebookia, voit osallistua arvontaan myös rekisteröitymällä verkkokaupan asiakkaaksi. Ostovelvoitetta ei ole.

Yhteensä voit siis osallistua enintään neljällä arvalla. Arvonta suoritetaan perinteisenä lippuarvontana. Palkinto lähetetään vain Suomeen.

Aikaa osallistua arvontaan on vuoden loppuun asti. Arvonnan voittaja julkistetaan 1.1.2022.

Putiikissamme on nyt myös hyvät avajaistarjoukset. 

Valikoimassamme on kauniita käyttöesineitä kotiin ja puutarhaan sekä persoonallisia, nostalgisia koriste-esineitä, jotka kestävät aikaa. Meiltä löydät myös laadukkaita huonetuoksuja, ihan huiput siivousaineet, herkkuja ja muuta ihanaa. Olemme iloisia siitä, että olemme saaneet valikoimiimme myös sellaisia laadukkaita brändejä ja tuotteita, joita ei saa muualta Suomesta.

Lämpimästi tervetuloa tutustumaan verkkokauppaan osoitteessa https://www.kukkaetkaali.fi/

PUUTARHAVARASTOSTA PUTIIKIKSI

Jos olet allerginen mainoksille, jätä pari viimeistä riviä lukematta. :)

Alussa oli puutarhavarasto ja sen seinän takana pieni kanala ja toisella puolella mopontuoksuinen verstas. Pauliina asetteli kauniit työkalut esille ja piilotti lannoitteet sekä kaikki vähemmän kauniit esineet puulaatikoihin, koreihin ja nostalgisiin peltipurkkeihin. Hän ripusti seinille kukkatauluja, jotka toivat muistoja lapsuudesta.

Joka syksy hän öljysi puiset työkalujen varret ja ripusti puhtaat työkalut naulakkoon odottamaan seuraavaa kevättä. Hän nosti puksipuut ja muratit varastoon talvehtimaan ja nautti varaston tunnelmasta. Varastossa tuoksui kesältä, unelmilta ja toiveilta.

Eräänä syksyisenä päivänä Pauliina kantoi varastoon rottinkituolin. Hän ripusti ikkunaan verhot. Hän istui ja katseli avoimesta ovesta, kuinka tuuli huojutti puita. Sade kohisi. Oli ihanaa tuntea kesän taittuminen syksyksi.

– Tämähän on kuin putiikki, sisko huokaili,

täältä tekisi mieli ostaa jotakin.

Elokuussa 2021 perhe sai vieraita: Pauliinan siskon Saksasta ja äidin. Pauliina halusi näyttää heille mielipaikkansa, puutarhavaraston. – Tämähän on kuin putiikki, sisko huokaili, täältä tekisi mieli ostaa jotakin.

Satoi vettä, mutta vieraat ihastelivat puutarhaa. Sateen hieman tauottua Pauliina antoi heille kukkasakset ja vapaat kädet leikata mitä tahansa kasveja tehdäkseen niistä itselleen kimppuja tai asetelmia. Vieraat olivat haltioissaan. Oli upeaa päästä kiertelemään puutarhassa ja sommitella kukkia yhteen. Kukkapöydän ääreen tuli lisää tekijöitä ja kiinnostuneita seuraajia. Töitä ihailtiin ja kehuttiin kilpaa. Kimput ja asetelmat olivat upeita. Ilma aivan väreili innostusta. Se tuntui ihmeellisen ihanalta.

Syntyi idea putiikista,

joka tarjoaisi jotakin sellaista,

jota missään muualla ei ole tarjolla. 

Seuraavana aamuna Pauliinan herätessä hänen mielessään olivat putiikki-sana ja mielihyvä eilisten vieraiden innostuksesta kukkien parissa. Niistä syntyi idea putiikista, joka tarjoaisi jotakin sellaista, jota missään muualla ei ole tarjolla. 

Asiassa vain oli yksi suuri mutta. Pauliina sanoi Joukolle, että sitten jos paranen, perustan putiikin. Pauliina nimittäin sairastaa kilpirauhasen ongelmaa, joka aiheuttaa kehon vapinan ja liikuntarajoitteita. Ei ole helppoa tehdä asioita, kun kädet ja jalat eivät toimi kunnolla. Ennen kuin Jouko ehti sanoa mitään, Pauliina jatkoi, että oikeastaan voinhan minä perustaa sen putiikin, vaikka olen sairas. Pauliinan innostus tarttui Joukoon. Tässä se putiikki nyt on, olet sydämellisesti tervetullut tutustumaan!

Tarjoaisimme ekologisia, kauniita ja nostalgisia esineitä

sekä elämyksiä, inspiraatiota ja iloa.

Putiikin nimeä ei juuri tarvinnut miettiä. Pauliina on nimittäin pitänyt blogia nimeltä Kukka & Kaali, joka täytti viisi vuotta syyskuun 12. päivänä 2021. Nettiputiikki sai jo vakiintuneen blogin nimen. Putiikin ideakin oli jo syntyessään kristallinkirkas: tarjoaisimme ekologisia, kauniita ja nostalgisia esineitä sekä elämyksiä, inspiraatiota ja iloa.

Pauliinalla on vielä yksi haave. Hän haluaisi kutsua Sinut poimimaan kukkia puutarhasta talvella. Ihan oikeasti. Ei puutarha talvellakaan kuole. Olisi sykähdyttävä elämys kaivaa lumen alta nuppuisia jouluruusuja, erilaisia kauniita vihreitä ja hopeanharmaita versoja sekä koristeellisia oksia ja sommitella niistä näyttävä asetelma vaikkapa itsenäisyyspäivän juhlapöytään tai jouluksi. Kunhan Pauliina saa lisättyä eriväristen jouluruusujen valikoimaa puutarhassa, haave toivottavasti toteutuu.

Tämä juttu on julkaistu verkkokaupan sivulla Tietoa meistä – Tarinamme.

Kukka & Kaalin verkkoputiikkiin pääset tästä.   Meillä on nyt hyvät avajaistarjoukset. 

Lämpimästi tervetuloa!

IKÄVÄN, ILON JA KIITOLLISUUDEN AIKA

Katson isän rakkaita, uurteisia, väsyneitä kasvoja. Hän hengittää raskaasti. Rakastan häntä niin, että sydämeni on pakahtua. Painan pääni hänen olkapäätänsä vasten ja itken. Itken kokonaisen ämpärillisen kyyneleitä. En millään haluaisi luopua omasta rakkaasta isästäni, mutta silti toivon, että hän pääsisi jo lepoon.

Tunnit kuluvat. Isän pieneen hoitokodin huoneeseen saapuu hänelle tärkeitä ihmisiä. Tuoleja haetaan lisää. Enimmillään meitä on siinä pienessä huoneessa kaksitoista ja etäyhteyden päässä vielä kaksi.  Itkemme. Silitämme isää hellästi. Juttelemme hänelle, vaikka hän ei enää reagoi.  Hyvästelemme hänet moneen kertaan. Laulamme. Jaamme tuntojamme. Muistelemme isää. Tuntuu turvalliselta ajatella, kuinka isä opetti meitä, että kuolema on luonnollinen asia. Hän ei pelännyt. Hiljennymme saattohartauteen. Tuntuu ihanalta olla yhdessä rakkaiden läheisten kanssa. On arkipäivä, mutta kenelläkään ei ole kiire.

Yö on tulossa. Osa läheisistä lähtee nukkumaan ja keräämään voimia. Siskoni tuo meille patjan. Voin oikaista hetkeksi. Jäsenet ovat kankeat ja väsyneet koko päivän istumisen jälkeen. En ole syönyt juuri mitään koko päivänä. En ole pystynyt. Siksi olo on heikko. Minun on levättävä vähän. En halua nukahtaa, mutta laitan silmät kiinni hetkeksi. Ne tuntuvat polttavilta.

Kahden jälkeen havahdumme: isän kunnossa näkyy muutos. Hän henkäisee viimeisen kerran. Huoneeseen laskeutuu ihmeellinen rauha ja kiitollisuus. Tulee juhlan tuntu. Enää minua ei itketä. On vain levollinen olo. Isä on päässyt perille.

Yhdeksän vuotta sitten, kun isä huomasi kuntonsa heikentyneen, hän halusi puhua hautajaisista ja niihin liittyvistä toiveistaan. – Kukkien määrää ei tarvitsisi rajata, hän sanoi. Sitä ajatellessani purskahdan itkuun. Isä piti kukista. Eräänä keväänä hän sanoi, että soita sitten kun omenapuut kukkivat. Hän haluaa nähdä sen. Sitä kukintaa ei tullut. Meidän pienet omenapuumme eivät kukkineet juuri yhtään siinä keväänä ja sittemmin ne tulivat jänisten syömiksi.

Onneksi isä sai nauttia puutarhastamme monin tavoin muuten. Hän halusi tehdä linnunpönttöjä ja kasvattaa porkkanoita. Hän oli eläinten ja luonnon ystävä. Vaikka hänen liikkumisensa oli vaikeaa, hän halusi aina meille tultuaan kierrellä puutarhassamme. Siksi haluan viedä hänen arkkunsa äärelle kasveja omasta puutarhastamme.

2020

Kotona kerään valeangervojen kukkavarret. Ne ovat komeita. Ehdin vielä kerätä iiristen, pionien ja unikoiden siemenkotia sekä muuta kaunista materiaalia ennen sadetta. Eivät sitten tärvelly kosteudesta. Saan niistä juuri sopivaa luonnonmukaista tuntua surukimppuun. Siemenkodat symboloivat uutta elämää. En halua perinteistä suruvihkoa. Haluan suuren kimpun, joka viestittää kiitollisuutta ja iloa. Isän matka on päättynyt iloon. Kimppuja tulee oikeasti kahdeksan.  Lapsemme sekä minä ja Jouko teemme jokainen oman näköisen kimpun. Isäpappa varmasti ilahtuisi persoonallisista kimpuista.

Meistä jokainen käsittelee eronikävää omalla tavallaan. Äiti tapaa ystäviään ja tekee taidetta. Joku kerää valokuvia ja muistoja isästä. Toinen uutisoi asiasta ystäväpiirilleen ja kuuntelee lohduttavia viestejä yhä uudestaan. Yhdessä perheessä valmistetaan päivälliseksi papan lempiruokaa. Monet hoitavat hautajaisiin liittyviä asioita ja muita käytännön seikkoja. Siskoni kerää karpaloita. Minä kirjoitan ja poimin kukkia.

2005

Asla papan naurukoulussa toukokuussa 2009

Pappa keksi lapsille kaikenlaista hauskaa. Eräs hauskimmista leikeistä oli se, kun pappa tärisytti keinutuolia niin, että lapset tipahtivat käsinojilta. Eivätkä lapset koskaan kyllästyneet Onko koira kotona-leikkiin. Kuvat ovat vuodelta 2010.

Nyt on eronikävän aika. Päivät kuluvat. Pikkuhiljaa saan tartuttua myös töihin. Olen varma, että isä olisi innoissaan uudesta yritysideastani. Voin sen jo nyt teillekin paljastaa, että olen perustamassa lifestyle-nettiputiikkia. Jos isä eläisi, kertoisin saaneeni valikoimiini erään laadukkaan brandin, jota on vaikea löytää muualta Suomesta. Hän olisi innoissaan minun kanssani ja kannustaisi yrittäjän taipaleella. Kukkailtapäivistä hän olisi suorastaan riemuissaan. Hän oli itse uranuurtaja monella saralla ja kannusti meitä lapsia luovuuteen. Nämä ajatukset auttavat minua surussani. Ei isä olisi kehottanut minua itkemään ja suremaan loputtomiin. Hän olisi kyllä kuunnellut ja lohduttanut, mutta sanonut myös, että asiat järjestyvät ja elämä jatkuu. Isä oli muuten ensimmäinen, jonka annoin lukea juttujani, ennen kuin aloitin blogini.

Olen neljäkymmentä vuotta, siitä asti, kun hän sai ensimmäisen sydäninfarktinsa, pelännyt isäni kuolemaa. Nyt minun ei enää tarvitse pelätä. Luottavaisesti katson tulevaisuuteen. Mielessäni soi isän kirjoittaman laulun viimeinen säe:

Tämä maani on viimein hauta,

jossa rauhassa levätä saan. 

Oi Herrani, auta, auta, 

ikionnesi saavuttamaan!

Isän runo kokonaisuudessaan löytyy täältä. Olen kirjoittanut isästäni jutuissa Puutarhainnostukseni siemen ja Onnellista isäinpäivää! Muutama mukava juttu isästä löytyy myös täältä.