sunnuntai 13. marraskuuta 2016

ONNELLISTA ISÄINPÄIVÄÄ!

Mielessäni on valokuva, jossa isäni ajaa kasvimaalla jyrsintä ja minä pienenä tyttönä vaaleanpunaisessa mekossa seuraan vieressä. Voi, miten mielelläni olisin liittänyt sen tähän, mutta minulla ei ole sitä kuvaa.

Sain isältäni rakkauden puutarhaan, eläimiin, kirjoittamiseen, lapsiin, kehitysvammaisiin ja moneen muuhun ihanaan asiaan. Isä on aina ollut minulle äärettömän rakas ja tärkeä. Siksi hänestä on niin vaikea kirjoittaa. Tuntuu, etteivät sanat riitä kertomaan kuin kalpean aavistuksen niistä tunteista, joita koen isääni kohtaan. Tiedän, että isäni silti ymmärtää minua - hän on ymmärtänyt aina.

Isääni kuvastaa hyvin se, ettei hän ole suuttunut minulle koskaan. Ei ikinä. Tämä ei johdu huonosta muististani, vaan hän vain on sellainen. Rauhallinen, turvallinen, lempeä, välillä hassuttelevakin. Tiedän, että hän on silti aivan tavallinen ihminen. Lapsen silmissä kaikki mitä isä teki, oli kuitenkin ihailtavaa ja hyvää.

Isäni opasti minut kasvien kasvatuksen kiehtovaan maailmaan. Isä kasvatti monenlaisia hyötykasveja, joista erityisesti ovat jääneet mieleen kurkut, tomaatit, porkkanat, erilaiset marjat sekä kaalit. Kyssäkaali on edelleenkin herkku, joka tuo mieleen onnellisen lapsuuden. Niiden lisäksi isä kasvatti kukkia: petunioita, lobelioita, pelargoneja, orvokkeja, begonioita, ahkeraliisoja, sinitähtösiä, ruusuja, pensashanhikkeja, talveksi hyasintteja ja joulutähtiä ja vaikka mitä muutakin. Hän kokeili mielellään kaikkea uutta ja jännittävää. Meillä kasvoi niin salkoruusuja kuin kalebassejakin.

Tyttäreni sai hakea ensimmäiset harvennusporkkanat papan porkkanalaarista kesällä 2014.

Sain isältäni rakkauden eläimiin. Isäni kasvatti kanoja, hanhia, kalkkunoita, ankkoja, lampaita, vuohia ja sikoja. Koiria ja kissoja meillä ei valitettavasti allergian vuoksi voinut olla, vaikka isä olisi pitänyt niistäkin.

Tällaisia tipusia meillä oli minun lapsuudessakin. Kuva on kesältä 2016.

Sain isältä myös rakkauden kirjoittamiseen. Isä on aina innostanut ja kannustanut, ilahtunut kun olen jotakin kirjoitellut. Isä olikin ensimmäinen, jonka annoin lukea blogiini aikomiani tekstejä. Kun isä piti jutuista, uskalsin antaa niitä luettavaksi muillekin.

Olen saanut isältäni myös rakkauden lapsia kohtaan. Isä kasvatti meitä hyvin lempeästi, aina ymmärtäen ja lasten parasta ajatellen. Sain olla paljon hänen mukanaan kaikkialla. Monet kerrat alle kouluikäisenä piirtelin pulpetissa kun isäni opetti kansalaiskoulun oppilaita. Kun isä kesäisin teki puutarhatöitä, saimme me lapsetkin osallistua, vaikka kai meistä taisi välillä olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Muistan lämmöllä monia hetkiä kun olin nuori. Asuimme maaseudulla, meillä oli yksi auto, iso perhe ja paljon menemistä. Kuitenkin isä järjesti aina auton käyttööni kun sitä tarvitsin. Hän sovitteli omat menonsa niin, että kaikki järjestyi tavalla tai toisella. Hän piti erityisen tärkeänä sitä, että pääsin toisten nuorten joukkoon.

Lapset ja lastenlapset ovat edelleen hyvin lähellä hänen sydäntään. Tiedän, että hän hyvin usein muistaa lastenlapsiaan ja kaipaa heitä. Mekin muistamme isää ja pappaa, mutta kovin usein emme tapaa kun asumme kaukana.


Veljeni on kehitysvammainen. Luonnollisella ja arvostavalla suhtautumisellaan kehitysvammaiseen poikaansa isäni opetti sellaisia arvoja, jotka haluaisin välittää omille lapsillenikin nyt kun veljeni asuu meillä.

Isä tuki ja kannusti minua kaikessa. Tärkeintä oli, että isä antoi aina anteeksi. Edelleen hän on minulle tärkeä tukija ja kannustaja, vaikka tarvitsee itse aiempaa enemmän toisten apua. Isä, tiedän, että luet tämän. Haluan sanoa sinulle, että olet minulle edelleen se sama hyvä, viisas ja äärettömän rakas isä, joka olet aina ollut huolimatta siitä, että terveytesi ja muistisi on heikentynyt!

Isä on aina ollut elämänmyönteinen, nähnyt aina asioiden valoisat puolet. Isän kanssa on aina voinut puhua kaikesta, myös vaikeista asioista. Isä on suhtautunut asioihin aina tyynen rauhallisesti. Asiat kyllä järjestyvät.

Isä, halusit tulla meille viime kesänä juuri omenapuiden kukkimisen aikaan. Kukinta oli niin vaatimatonta, että se olikin jo ohi ennen kuin oli kunnolla alkanutkaan. Toivottavasti ensi kesänä olet vielä sellaisessa kunnossa, että pääsisit katsomaan omenapuiden kukintaa.

Lapsuuskodissani oli ihanaa nähdä ja kokea, kuinka isä rakasti omaa vaimoaan. Yhä edelleen hän rakastaa vaimoaan melkein 57 avioliittovuoden jälkeen.

Oma isäni on ollut minulle malli ihanneisästä ja sellaisen halusin nuorena saada myös mahdollisten omien lasteni isäksi. Samanlaista en toki saanut, mutta sain juuri minulle täydellisen aviomiehen ja maailman parhaan isän meidän kuudelle lapsellemme. Olen kaikesta tästä niin kiitollinen!

Onnellista isäinpäivää!


10 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitettu! Mukavaa isänpäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Satu!
      Kävin juuri äsken lukemassa sinun isänpäiväpostauksesi ja kommentoinkin sitä. Meillä on ollut niin erilaista. Kirjoittaessani en edes muistanut, ettei kaikilla ole ollut isää tai oma isä ei ole ollut läsnä lastensa elämässä. Mietin vain omaa isääni tippa silmässä, hän kun on jo 78-vuotias eikä elämässä mikään ole ikuista.

      Onneksi isänpäivä voi saada onnellisen merkityksen myöhemminkin omien lasten isän päivän merkeissä. Ja onneksi varmasti kaikilla on niitä kultaisia ihmisiä, joita voi juhlia vaikka vuoden jokaisena päivänä.
      Kiitos samoin sinulle mukavaa isänpäivän jatkoa!

      Poista
  2. Minä tippa silmässä luin tätä sinun kirjoitustasi ja tuon Sadunkin kirjoituksen aamulla. Niin erilaiset mutta niin koskettavat ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että minä itkin ja kirjoitin. Isä on jo 78-vuotias ja terveys heikkenee. Jonakin keväänä hän ei enää jaksa tulla katsomaan omenapuiden kukintaa. Olen onnellinen, että hän on vielä meidän ilonamme.

      Poista
  3. Olet onnekas, kun sinulla on noin ihana isä ja saat vielä pitää hänet täällä keskuudessanne. Isäsi on varmasti myös onnellinen tyttärestään. Nauttikaa aina yhteisistä hetkistänne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Tuntuu vaan niin haikealta ajatella, että joskus tulee sekin kevät, ettei hän enää jaksa tulla meille katsomaan omenapuiden kukintaa. Tänä keväänä hän ei enää jaksanut kylvää porkkanoita valmiiseen laariin. Joo, isäni on onnellinen kaikista 12 lapsestaan ja jok'ikisestä lapsenlapsestaan. Tiedän, että hän ajattelee meitä hyvin usein. Hyvää viikkoa sinulle, Pirkko!

      Poista
  4. Luin Sinun ja Sadun isänpäiväkirjoitukset ennen kuin aloin omaani kirjoittamaan, vedet valuivat silmistä, kauniita vaikka niin erilaisia olivat kirjoituksenne, koskettavia molemmat!

    Toivon paljon onnellisia hetkiä isäsi kanssa, hän varmasti iloinen ja onnellinen tyttärestään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saila! Kuten yllä jo mainitsin, niin minä puolestani itkin ja kirjoitin. Halusin kirjoittaa isästä nyt kun hän vielä itsekin saa lukea ne sanat. Niin paljon sanoja jää yleensä sanomatta.

      Kiitos! Isällä on kuusi tytärtä ja kuusi poikaa ja hän muistaa meitä usein. En tiedä miten sitten pärjään kun kukaan ei soita viidennen kerran matkan aikana (siis kun me ajamme 2½ tunnin matkan mummilaan) ja kysy, että missäs kohtaa te olette tulossa ja mitenkäs matka on sujunut. Isä on juuri sellainen.

      Poista
  5. Ihana kirjoitus Pauliina! Totta jokainen sana. Meillä on niin hyvä isä! Ollut aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Leena-siskoni! Saadaan olla tosi onnellisia ja kiitollisia!

      Poista