AINA AIKATAULUSSA

Mietin puutarhan aikaa, mutta nyt en puhu kuukausista, viikoista tai päivistä, tunneista tai minuuteista. Nyt katson ajankulkua korkeintaan kurjenkellosta. Unohdan viisarit ja kalenterit.

Lumikevät ja ruskeiden huppujen aika

Minun kevääni alkaa siitä, kun joulutavarat on pantu pois ja aurinko paistaa ensimmäisen kerran ruokapöytään. Olkoot lunta ja pakkasta miten paljon tahansa, niin siitä alkaa lumikevät ja ruskeiden huppujen aika.

Jouluruusut ovat nupuillaan ja varjoyritit vihreinä lumen alla. Pitkä puutarhakausi on edessä ja kaikki on vielä mahdollista.

Kukkakevät ja krookukset

Jossain vaiheessa lumet sulavat ja satavat uudelleen, mutta kuitenkin on kukkakevään aika. Krookukset saavat minut huokailemaan ihastuksesta, mutta aika ei pysähdy. Krookukset kuihtuvat. Yksi aikakausi on päättymässä. Tulee haikea olo: kaikki tämä ihanuus ei kestäkään loputtomiin.

Tulppaanien ja kirsikankukkien aika

Pian haikeus kuitenkin haihtuu. Kevättähdet ja muut pikkusipulikukat ovat nousseet – nuo tulppaanien airuet. Pienet kukat näyttävät paljaassa puutarhassa suuremmilta kuin ovatkaan. Huput joutavat pois. Kanat pääsevät ulkotarhaan. On jo melkein kesä, mutta ei ihan vielä. Terassit ovat pesemättä.

Tulppaanien nuput pullistuvat. Odotus hiipii mieleen. Jokohan ne pian puhkeavat kukkaan, ja saan nähdä viime syksyn vaivannäön tulokset? Eikä tosiaan mene kauan, kun kukkia on kaikkialla maassa ja puissa. Meidän kirsikankukkajuhlamme alkaa. Tätä olen odottanut! 

Kirsikka- ja hedelmäpuiden kukkien terälehtien sataessa maahan tuntuu, että kevät valuu käsistä. Näinkö pian kevät meni?

Arovuokkojen aika

Kunpa ajan saisi edes hetkeksi hidastumaan. Mutta aika jatkaa juoksuaan: kirsikankukista siirrytään arovuokkojen aikaan. Krookusten jäähyväisten haikeus on unohtunut jo aikaa sitten, ja kaiken uuden keskellä unohtuvat pian myös maahan varisseet kirsikankukkien terälehdet. 

Pioniaika

Olen odottavalla mielellä: 'Claire de Lune' aloittaa pionien yltäkylläisen ajan. 'Royal Wedding' -unikot kulkevat airueina 'Buckeye Belle -pionien edellä. Muut pionit yhtyvät riemuun iiristen, jalolupiinien, poimulehtien ja ruusujen säestyksellä, kunnes 'Elsa Sass päättää pionien ajan. 

Pioniaikaan niitä on kaikkialla, sisällä ja ulkona. En meinaa uskoa todeksi tätä kaikkea vihreyttä ja kukkarunsautta. Sen kuitenkin tiedän, että aika rientää. Kun pionit ovat kuihtuneet, tuntuu varmaankin vähän samalta kuin lasten lähdettyä kotoa. Tyhjältä. 

Tyhjyyden aika

Jos minulla olisi runsaasti jaloritarinkannuksia, nyt alkaisi upea ritarillinen aika. Nuppujaan availeva kärhö lohduttaa tietysti vähän, mutta silti tätä ajankohtaa leimaa pieni tyhjyyden tunne, jopa alakulo. Vuodesta riippuen Tässä ei ole mitään järkeä -teemapäivää vietetään yleensä tähän aikaan. 

Syysleimujen aika

Oi-joi, joko nyt ollaan taas syysleimuissa, huokailen. Leimuista kesä alkaa väistämättä taittua syksyä kohti. Ei auta, että unohtaa syys-etuliitteen. Syksyä  kohti silti mennään. Ei sillä, että syksy olisi jotenkin kurja, mutta että jo nyt.

Tädykkeitten aika

Tyhjyys ja alakulo unohtuvat tädykkeitten ajan alkaessa. Tätä aikaa leimaa sellainen piirre, että innostun tekemään leikkokimppuja ja kukka-asetelmia. Nimittäin jos niitä aikoo ylipäänsä tehdä, kannattaa tehdä nyt, kun puutarhassa on vielä kukkia jäljellä. 

Päivänliljojen ja ruusujen aika

Tädykkeitten ajasta liu'utaan luontevasti päivänliljojen aikaan. Kerään päivänliljoja runsaasti maljakoihin eri puolille taloa.

Päivänliljat saattelevat kohti ruusujen aikaa. Ruusut ovat kukkineet pitkin kesää, mutta nyt muiden kukkien vähentyessä ne nousevat näyttävämpään osaan.

Talven kukka-asetelman aika

Nyt syksy tuntuu hyvältä. Syyshortensian kukat ovat sopivasti punertuneet. On aika varautua talveen, ja kerätä materiaalit seinäasetelmaan. Asettelen ne tuoreina seinätelineeseen, jossa ne saavat kuivua kauniisti. Asetelmaa säilyy kevääseen asti.

Ruska-aika

Ruskaa täytyy vähän odottaa, mutta on se  sen arvoinen. Kasvukauden loppuhuipennus.

Talviunen aika

Pikkuhiljaa alkaa olla ansaitun talviunen aika.

Näin se menee. Pääsitkö kärryille vai tuntuiko ajanlaskuni monimutkaiselta? En ole silti ainoa, jonka aikayksiköt ovat tai ovat olleet vaihtelevia. Wikipediassa kerrottiin, että ammoisina aikoina egyptiläiset mittasivat aikaa vain päivisin. Kun he sitten alkoivat mitata aikaa myös öisin, vuorokausi jaettiin 24 tuntiin. Älkää vain luulko, että asia olisi kuitenkaan ollut niin yksinkertainen! Tunnit olivat eri pituisia riippuen päivän valoisan ajan pituudesta.