lauantai 9. huhtikuuta 2022

MINUN ORKESTERITEOKSENI

Kirjoitin joskus puutarhasuunnitelmia miettiessäni: ”Tekisinkö tuosta tyhjästä alueesta suloisen sonaatin, konserton vai jopa sinfonian? Duurissa vai mollissa? Mitä jos yhdistäisin siihen kukkakimpun kaunottaret? Hmm... nopea alkusoitto krookuksilla, sitten tulppaanien hidas osuus. Sitten tulee scherzo. Scherzon pitää olla leikkisä… vaikkapa pussillinen siperianunikoita: keltaisia, valkoisia ja punaisia. Vai olisiko konsertto sittenkin parempi?”

Suuruudenhullua, eikö totta?

Pitkien pohdintojen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että sävellyksestäni tulee – ei enempää eikä vähempää kuin – kuusiosainen sinfonia concertante. Suuruudenhullua, eikö totta? Orkesterisävellykseni on vielä vähän vaiheessa, mutta katsotaanpa mitä teokselleni nyt kuuluu.

Loistotädykkeelle en ole vielä säveltänyt soolo-osuutta, vaikka tämä ihana perenna ansaitsisi sellaisen ehdottomasti.

Kyseessä on siis opus No. 1 G-duuri. Luonnehtisin sen sävelkieltä kukkaisaksi, melodiseksi ja harmoniseksi. Perinteisesti sinfoniat ovat kolmi- tai neliosaisia, mutta tuskinpa siitä kukaan suuttuu, jos minun orkesteriteoksessani on kuusi osaa. Kaikki teoksen osat sisältävät huomattavan määrän improvisaatiota.

Sinfonia concertantehan on konserttomainen teos, jossa on kaksi tai useampia soolosoittimia sekä tavanomainen orkesteri. Teokseni soolosoittimet ovat krookukset, iirikset, pionit, jaloritarinkannukset, päivänliljat, syysleimut ja ruusut. Niitä säestävät tädykkeet, kullerot, poimulehdet, kurjenpolvet, kuunliljat, havut ja monet muut mitä ihastuttavimmat perennat, pensaat ja puut.

Se soitetaan siis nopeasti
sekä suloisesti ja vienosti.

Teoksen ensimmäinen osa, alkusoitto, alkaa krookusten herkänsuloisilla sävelillä. Sen tempomerkintänä on Allegro dolce. Se soitetaan siis nopeasti – pari viikkoa kestävä kukinta tuntuu aivan liian lyhyeltä ajalta – sekä suloisesti ja vienosti.

Krookus 'Jeanne D' Arc' ja valkokirjokanukka, maanpeitteenä peittokurjenpolvi

Tämän osan alkupuoliskolla saadaan kokea valkoisten krookusten ja valkokirjokanukan punertavien versojen herkkä duetto. Tämän jälkeen seuraavat kevätkaihonkukkien kaihoisat sävelet. Niiden suloisensinisiä säveleitä säestävät vihertyvät koivuangervot, arovuokot, jouluruusut, valkoiset ruusuleimut sekä kukkivat hedelmäpuut.

Teoksen seuraava osa aloitetaan välittömästi
ilman taukoa edellisen päättymisen jälkeen.

Tästä siirrytään attacca subito toiseen osaan. Se siis tarkoittaa, että teoksen seuraava osa aloitetaan välittömästi ilman taukoa edellisen päättymisen jälkeen. Sävellystyössäni olen pyrkinyt siihen, että tämä toistuu kaikkien osien kohdalla.

Toisen osan tempomerkintänä on Andantino grazioso. Se esitetään siis viehkeästi, mutta hieman andantea liikkuvammalla eli rauhallista keskivertotempoa nopeammalla tempolla. Tämän osan solisteina ovat iirikset. Minulla iiristen kukinta kestää kunnolla ainakin viitisen viikkoa, joten nautintoa riittää, vaikka niiden aika on lyhyempi kuin esimerkiksi päivänliljojen tai jaloritarinkannusten.

Siperianiiris 'Blauw' on suosikkini. Rakastan sen ihanan vaaleansinistä väriä.

Iiriksiä säestävät lupiinit, unikot, kurjenpolvet, loistosalviat ja kuunliljojen vaihtelevanvihreät suuret lehdet.

Kuten edellisessä osassa, nytkin siirrytään seuraavaan osaan attacca subito. Kolmannen osan alkupuolen tempomerkintänä on Presto ma non troppo eli nopeasti, mutta ei liian nopeasti sekä Molto vivace eli hyvin elävästi. On totta, että pioni kukkii vain parisen viikkoa, mutta kukinta on niin runsas ja täyteläinen, ettei se tunnu menevän kuitenkaan liian nopeasti. Sitä paitsi kukintaa pidentävät erot lajikkeiden välillä.

Pioni 'Jan van Leeuwen' ja jaloritarinkannus 'Summer Skies' sointuvat kauniisti yhteen.

Tämä osuus on erittäin vivahteikas. On mahdotonta löytää kahta samanlaista pionin kukkaa. Sama kukka voi olla viehättävä pieni malja ja aivan pian ylitepursuilevan runsas kermakakku.

Tämä siis esitetään
leikkisästi ja eloisasti.

Keskivaiheilla tempomerkintänä on Con brio. Tämä siis esitetään leikkisästi ja eloisasti. Olen säveltänyt tämän osion erityisesti ’Jan van Leeuwen’- sekä ’Roselette’ -pioneille, joita säestävät keltaiset päivänliljat.

Pionit ’Jan van Leeuwen’ ja ’Roselette’, edessä kurkottelevat valkoisen tiikerililjan versot, takana loistaa päivänlilja.

Pionien osuus on intensiivinen, mutta vaikuttava. Siinä on syvyyttä ja soinnin rikkautta. Pionien lempeitä säveliä täydentää jättipoimulehtien tunteellinen sävelkieli.

Neljännen osan tempomerkintänä on
Largo maestoso eli hitaasti ja juhlavasti.

Lyhyestä kukinnasta huolimatta en jää itkemään pionien perään, sillä ennen kuin pionit ovat lopettaneet, ovat jaloritarinkannukset jo aloittaneet. Ne ovat teoksen neljännen osan upeat solistit. Neljännen osan tempomerkintänä on Largo maestoso eli hitaasti ja juhlavasti.

Rakastan tätä herkkää duettoa: jaloritarinkannus 'Summer Skies' ja kullero 'New Moon'.  

Jaloritarinkannusten kukinta on verrattain pitkä. Sitä säestävät kalpeankeltaiset ’New Moon’ –kullerot. Tässä vaiheessa sitä aina toivoo, ettei teos loppuisi ikinä.

Tämä esitetään Adagio affettuoso
eli hitaasti ja tunteikkaasti.

Viidennen osan solistit ovat päivänliljat ja syysleimut. Tämä esitetään Adagio affettuoso eli hitaasti ja tunteikkaasti. Päivänliljat ja syysleimut kukkivat kunnolla yli kuukauden. Päivänliljat aukaisevat kukkansa comodo assai eli sangen leppoisasti ja verkkaisesti. Vaikka kukka kestää vain päivän, kaikuvat pehmeät soinnut pitkään sen ympärillä, sillä kukkia aukeaa koko ajan lisää.

Etualalla päivänlilja 'Gentle Shepherd', taaempana pinkki syysleimu 'Elli' ja valkoinen kiiltoleimu. Tummanlila säväyttäjä on iiris 'Concord Crush'.

Niiden osuus huipentuu
tässä kuudennessa osassa.

Sinfonia concertanten finaalissa pääosassa ovat ruusut. Ne ovat olleet mukana jo teoksen toisesta osasta alkaen, mutta niiden osuus huipentuu tässä kuudennessa osassa. Ruusuja säestävät suloiset koreakärsämöt, törmäkukat, pensashanhikit ja tarhaiiso.

Ruusu 'New Dawn' kukkii uskollisesti pakkasiin asti.

Lumen kuorruttamat ruusunnuput
päättävät teoksen haikeansuloisesti.

Viimeisen osan tempomerkintä on Allegro assai eli sangen nopeasti ja Ritardando eli hidastaen. Joidenkin ruusujen kukinta on hyvin nopea kun taas jotkut ruusut tuntuvat kukkivan aina vain. Niiden runsain kukinta alkaa talvea kohti hiipua, mutta sitkeästi ne aukaisevat nuppujaan pakkasten tuloon asti. Lumen kuorruttamat ruusunnuput päättävät teoksen haikeansuloisesti.


Joskus muinoin osallistuessaan arvontaan blogissani Sarkku kysyi lempparikasvejani. Olen kirjoitellut tästä aiheesta ennenkin, mutta kysymys on aina yhtä kiinnostava. Kiitos kivasta kysymyksestä, Sarkku! Mieli muuttuu ja lempikasvit sen mukana, mutta jokin tai jotkin pysyvät. Onneksi et rajannut kasvien määrää, sillä kaikki jutussa mainitut kasvit ovat lempikasvejani ja paljon jäi vielä mainitsemattakin.

Muut lempikasvejani koskevat jutut löydät klikkaamalla Hieno rouva ja Mielikukkani ja Lempikukkani.

26 kommenttia:

  1. Kauniita ja ihanasti toisiinsa soivitettuja kasviyhdistelmiä. Tuo toiseksi alimmainen kuva on tosi kaunis. ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Minunkin mielestäni juuri tuo loppukesän kukkapenkki on yksi kauneimmista puutarhassani.

      Poista
  2. Olet taitava puutarhan säveltäjä. Teoksesi on aivan hengästyttävän upea ja samalla herkän kauniilla tavalla koskettava. Nuo iiristen ja ritarinkannusten vaaleansiniset sävyt ovat minullekin erityisen mieluisia. Täytyy laittaa nuo lajikkeet muistiin, josko löytäisin niitä joskus jostain. Kiitos tästä tarjoamastasi elämyksestä ja suloista pääsiäisen odotusta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Monenlaista on elämässä tullut kokeiltua - säveltämistäkin, mutta vain puutarhassa. 😉 Ihanaa, että pidit siitä! Olen tosiaankin yrittänyt etsiä mahdollisimman (vaalean)sinisiä sävyjä. Itse kun en ole oikein violetin ystävä. Niitä voin kyllä muutenkin suositella.

      Ihanaa palmusunnuntaita ja pääsiäisen aikaa muutenkin sinne teille! ♥

      Poista
  3. Ah, tämäpä minulle mieleinen orkesteriteos. Tekstiä lukiessa ja kuvia katsoessa pääsi niin miellyttävään tunnelmaan ja kauneuden maailmaan. Olen viime vuosina hankkinut itselle lisää iiriksiä ja listallle sopisi vielä lisääkin, ne soveltuvat niin hyvin monen mieleisen kasvin kanssa - kuten esim. pionien.
    Tätä juttua voi lukea vielä moneen kertaan, kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos ihanista sanoistasi! ♥ Jäin oikein miettimään tuota, kun puhuit kauneuden maailmasta. Siihen on välillä välttämätöntä päästä, jotta saa voimia arkeen. Ja varsinkin nyt ikävien uutisten keskellä. Toivottavasti sinä sait edes pikkiriikkisen voimaa lemmikkisi menettämisestä aiheutuneeseen suruun. ♥

      Minä tykkään yhdistellä pitkiä kapeita lehtiä pionien pallomaisen muotoon. Toivottavasti saamme niistä ensi kesänä nauttia taas. Ja tosiaan, kiitos itsellesi kannustavista sanoistasi!

      Poista
  4. Kuuntelin mielelläni tämän hienon teoksen alusta loppuun! Erityisesti pidin teoksen neljännestä kohdasta, jaloritarinkannusten ja kulleroiden yhdistelmästä, tuossa kohden minäkin toivoisin, ettei teos koskaan loppuisi! Hyvää palmusunnuntain jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanan kannustavista sanoistasi! ♥ Kullerot ovat yksi minun ehdottomista lemppareistani. Niiden herkkiä sointuja kuuntelisi loputtomiin. 😊 Oikein hyvää pääsiäisen aikaa sinulle! ♥

      Poista
  5. Oooh! Täällä yks naisoletettu pyörtyi ihastuksesta.

    VastaaPoista
  6. Pitää haaveilla isosti! Kuulostaa loistavalta tämä konsertto.

    VastaaPoista
  7. Nautin todella tähän sävellykseen syventymisestä. Sopusointuisat duot pääsivät kukin vuorollaan esille toisten säestäessä. Tämä teos ei ole minusta missään tapauksessa nykymusiikkia, vaan sijoittunee vähän harmonisempiin tyylilajeihin. Miellyttävää kaikille aisteille.
    Mieleen muuten tuli, että orkesterisarja saattaisi olla jopa sinfonia concertantea sopivampi nimi tälle teokselle. Osien määräkään ei tulisi esteeksi, sillä niitä voisi olla jopa seitsemän eikä kukaan jupisisi säveltäjän vapauksista ;) Tai miksei peräti ooppera, olisi tässä aineksia siihenkin. Viimeiseen osaan suosittelisin ritardandon tilalle jotain seuraavista kolmesta eri vaihtoehdosta: morendo (=häipyen), morendo jusqu’a la fin (=häipyen loppuun saakka) tai perdendosi (=häipyen). Ritardandoa en ole nähnyt koskaan varsinaisesti osan tempomerkintänä, vaan ainoastaan muutaman tahdin kestävänä jaksona esim. teoksen tai osan lopussa. Tosin eipä se kerro mitään siitä, etteikö niin voisi olla. En ole perehtynyt niin tarkasti musiikkitermien käytön yksityiskohtiin, että kaikkea tietäisin. Joitain juttuja vain jäänyt matkan varrella mieleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentistasi, Minna! ♥ Sopusointuun ja harmoniaan pyrin, mutta eikös tuo rajojen rikkominen ole aika modernia kuitenkin. 😉 Toivottavasti tuloksena ei silti ollut korvia - tai silmiä - särkeviä riitasointuja.

      Että ihan orkesterisarja… Se taitaa tulla ihan säveltämättäkin, sillä mies on innostunut raivaamaan puutarhaksi vielä viereisen peltommekin. Hohhoijaa, katsotaan mitä kaikkea tästä vielä seuraa…. 😊

      Tuo on totta, että ritardando ei ehkä ole sopivin koko osan tempomerkintänä, vaikkakin osa soitetaan todellakin hidastuen. Häipyminen kuulostaa niin lopulliselta, mutta ehkä se täytyy vain hyväksyä. 😉 Onneksi eivät häivy kokonaan. 😊

      Poista
  8. Olipa ihana postaus 😍 Täällä taas etsin sinun blogistasi inspiraatiota ja ideoita kevään pihahommiin 🤍 Samalla olen myös miettinyt josko kokeilisin vesiviljelyä huonekasveille. Saisinkohan sillä paremmin pidettyä omat viherkasvini hengissä 😅 Sen verran tutkailin jo kaupassa hydrosoraa ja ajattelin, että pitää sulta vielä tarkistaa, että viherkasvisora on ilmeisesti juurikin tuota hydrosoraa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Semmoinen kysymys vielä, että osaatko sanoa mitä pelargoniat tykkäävät vesiviljelystä?

      Poista
    2. Kiitos! ♥ Itse harrastan nimenomaan siksi (puoli)hydroviljelyä, kun en saa muuten kasveja pysymään hengissä :) Tuon viherkasvisoran pitäisi ainakin pussin tekstin mukaan sopia vesiviljelyyn. Itse en ole sitä kokeillut.

      Jos haluat lukea lisää (puoli)hydrosta, täällä on aika paljon tekstiä: https://www.kukkaetkaali.fi/i/puolihydro
      Siellä on tarkat istutusohjeet ja perustelut sille, miksi itse olen toiminut tietyllä tavalla.

      Menestystä kokeilullesi! ♥

      Poista
    3. Minä en saanut pelargoneja menestymään ja ilmeisesti joku toinenkin on kokenut samoin. Listan parhaiten sopivista kasveista löydät täältä: https://www.kukkaetkaali.fi/i/puoli-hydroon-soveltuvat-kasvit

      Poista
    4. Kiitos paljon vastauksista ja linkeistä! Jospa minullakin pysyisi viherkasvit hengissä tämän kokeilun myötä 😊

      Poista
    5. Aamulla vähän kiireessä kirjoittelin noita vastauksia, joten linkit eivät tainneet tulla ihan kunnolla. Yritän saada ne uudestaan. Sainpahan silti mittarit sinulle lähtemään. 😊

      https://www.kukkaetkaali.fi/i/istutus-ja-hoito
      https://www.kukkaetkaali.fi/i/puoli-hydroon-soveltuvat-kasvit

      Tosi kiva kuulla, että innostuit kokeilemaan. Meidän talossa on kolme vesiviljelyyn täysin hurahtanutta. Tytär teki muutamia kokeiluja ja vertaili mullassa ja vedessä kasvattamisen eroja. Totesi, että vesiviljely vie voiton ihan mennen tullen.

      Ihanaa pääsiäisen odotuksen aikaa! ♥

      Poista
  9. Kullero ja jaloritarinkannus on hieno yhdistelmä, kummankin värissä samaa vaaleuden herkkyyttä.

    VastaaPoista
  10. Oi, oi, mitä herkkuyhdistelmiä!
    Laitoin itselleni oikein muistiin tuon upean 'Gentle Shepherd' päivänliljalajikkeen. Sitä on ehdottomasti saatava.
    Myös kullero `New Moon` on ollut pitkään toivelistallani. En käsitä, miksi en ole hankkinut sitä jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minä pidän tosi paljon valkoisista kukista, kuten sinäkin, mutta sitten minulla on myös erityinen viehtymys vaaleankeltaisiin kukkiin. Tuosta ihanasta kullerosta se alkoi. 😊

      Poista