sunnuntai 30. lokakuuta 2022

VÄLITILA

Ajattelin tämän alueen Muotopuutarhan ja Kesäkeittiön välisenä vihreänä tilana ja nimesin sen Välitilaksi. Katsotaanpa, millainen Välitilasta lopulta tuli.

Aloitin välitilan tekemisen yhdestä tuijasta, jonka ostimme alennusmyynnistä alle viidellä eurolla. Nykyään tuo puu on jo aika iso. Leikkasin sen lieriöksi. Kuvassa näkyvän pihlajan jouduimme kaatamaan, mutta sen tilalle istutimme rusokirsikan, mikä osoittautuikin oikein hyväksi ratkaisuksi.

Tuija sai seurakseen punertavaksi luulemiani ’Kartano’ -päivänliljoja ja maksaruohoja. Myöhemmin osoittautui, että ’Kartanot’ ovatkin ruosteenruskeita eivätkä minun makuuni, mutta vielä ne ovat siinä. Pidän niiden lehdistä.  Keväällä 2015 istutin ’Sävel’ -tarhakurtturuusun.

Haaveilin pioniryhmästä, jonka läpi kulkisi polku. Pionien kukinnan aikaan alue lainehtisi kukkamerenä, mikä olisi ihanaa. Muu aika saisi olla ihan mielellään vihreää. Pionien juurelle ajattelin kurjenpolvea.

Suunnilleen tällaiseksi ajattelin vihreän Välitilan. Pionit ovat vasta nupuillaan.

Ehei, en ollut kuvitellutkaan
tilaavani pioneja yli viidellä sadalla eurolla.
Hän oli kuvitellut.

Koska pioneja tarvittaisiin paljon, aioin keräillä niitä pikkuhiljaa. Jouko oli kuitenkin sitä mieltä, että ostetaan saman tien kaikki. Ehei, en ollut kuvitellutkaan tilaavani pioneja yli viidellä sadalla eurolla. Hän oli kuvitellut. Niinpä suunnittelin koko ryhmän vuonna 2016 ja tuli siinä samalla suunniteltua vielä toinen ja kolmaskin pioniryhmä. Suunnittelu oli sen verran aikaa vievää ja vähän hermoja raastavaakin puuhaa, että samaan syssyyn oli hyvä toteuttaa pari muutakin isoa ryhmää. Tunsin itseni kyllä aika hulluksi tilatessani 31 pionia yhdellä kertaa.

Visiossani oli enemmän vaaleanpunaista ja myös aniliinia. Vaaleanpunaiset pionit muuttuvat nopeasti valkoisiksi ja aniliini ’Madame Furtado’ kukkii melko niukasti. Näkymästä tuli siis erilainen kuin mielikuvissani, mutta ihana kuitenkin. Tuoksukin on hurmaava.

Pionit peittojen alla 2016

Välitilan pionit ovat:

’Blush Queen’ (vas. ylh.)
’Madame Furtado’ (oik. ylh.)
’Pecher’ (vas. alh.)
’Jalkavaimo nousee kylvystä’ (oik. alh.)
’Gardenia’ (kuva alla)

’Gardenia’

Keväällä 2017 istutin rusokirsikan. Puun katveessa on ryhmä ’Cool Splash’ -vuohenkuusamaa sekä erilaisia kuunliljoja ja akileijoja. Hyvin monen mutkan kautta sain ’Laura’ -kyläkurjenpolvia. Polun varteen istutin jättipoimulehteä.

Tässä talolta päin otetussa kuvassa näkyy rusokirsikka sekä Välitila etäämpää. Rusokirsikka on todella kaunis niin keväällä kuin kesällä ja syksylläkin.

Välitilasta ei tullutkaan pelkkää vihreää, vaan aloin tavoitella valkoisen, vaaleanpunaisen, aniliinin ja sinisen sulosointuja. 

Alueelle päätyi jalonritarinkannuksia, ’New Moon’ -kulleroita ja loistotädykkeitä sekä vaaleansinisiä iiriksiä.

Alussa jaloritarinkannukset kukkivat komeasti, mutta myöhemmin ne taantuivat, kun en niitä jakanut enkä antanut niiden siementää.

Tien reunassa kasvaa lamoherukkaa ja muutama kermankeltainen päivänlilja. Kuvassa näkyy alussa mainitsemani tuija. Sen muotoilu lieriöksi on vielä kesken.

Suuren, laakean kiven vieressä kasvaa syyshortensia ’Limelight’. Sen vieressä kasvoi ihana tarhaiiso, mutta se on liian arka meidän puutarhaamme.

Jossain vaiheessa aloin kaivata väriä pionien kukinnan jälkeiseen aikaan. Istutin kurjenkelloja, enkä vieläkään tiedä, pidänkö niistä vai en. Ehkä niitä on vielä liian vähän, ja ne näyttävät hajanaisilta.

Kesäkuussa 2021

Pionien takana näkyy aiemmin mainitsemani ’Sävel’ -tarhakurtturuusu. Tuijien takana ovat kompostorit, mutta se onkin jo toisen jutun aihe. 2022

Minulla ei ole tarvetta tehdä suuria muutoksia Välitilassa, jotakin pientä sentään. Jos intoa riittää, voisin kylvää alueelle samoja ’Summer skies’ -jaloritarinkannuksia, joita täällä jo olikin.

Painin yhä edelleen sen kysymyksen kanssa, mitä pionien juurelle. Istuttamani kurjenpolvi ei ollut hyvä idea. Valoa tavoitellessaan se kurkottelee yhtä korkealle kuin pionit. Toisaalta ei siitä haittaakaan ole.

Toinen ratkaistava kysymys on: vaihdanko ’Kartano’-päivänliljat vaaleankeltaisiin, joista pidän, vai tyydynkö näihin?

Olisiko sinulla ideaa?  

Kolmas: siirränkö kurjenkellot pois niitylle vai lisäänkö niitä tähän? Kuihtuessaan ja toisaalta myös ennen kukintaa pitkät, törröttävät, yksittäiset varret tekevät näkymän sekavaksi. Voisihan niiden tilalle istuttaa jotakin paremmin sopivaa. Vaaleansiniseen vivahtava väri olisi mieluisin. Olisiko sinulla ideaa? Paikka on aurinkoinen ja kukinta saisi olla joskus pionien jälkeen.

Tuijasta aion kasvattaa leveämmän lieriön. Vääränväriset päivänliljat kasvavat sen juurella. Tuijan läheisyydessä olisi sopivasti tilaa jollekin sinisävyiselle ja polun vastakkaisella puolella (oikealla, kuvan ulkopuolella) myös.

14 kommenttia:

  1. Kaunis välitila. Rusokirsikka oli hyvä valinta pihlajan tilalle. Neuvoja ja vinkkejä en osaa tähän antaa mutta mietin edellisen postauksen köynnöstuen aukkoihin salkoruusuja, kävisikö ne? Saattavat kyllä jäädä yksivuotisiksi. Ja jos ei jalokärhöt kasva niin tarhaviinikärhöt varmasti menestyisivät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Olen kyllä ollut tosi tyytyväinen rusokirsikkaan, vaikka aluksi pelkäsin sen olevan liian arka. Tuosta yhdestä puusta innostuneena olemme istuttaneet lammen taakse kymmenkunta uutta. 😊

      En ole oikeastaan koskaan kasvattanut salkoruusuja, joten en tiedä miten ne menestyisivät. Kauniitahan ne olisivat. Joskus pitäisi ihan kokeilla.

      Yritin löytää sellaisen kärhön, joka kiertyisi itse tukeen. Olen niin huono huolehtimaan tuennasta. Jospa tuo yksi kärhö nyt ainakin sinnittelisi tuossa. Toivotaan niin. 😊

      Poista
  2. Nämä eri alueiden esittelyt ovat niin mielenkiintoisia! Rusokirsikka on tuolla paikallaan tosi kaunis. Ja pionit tietenkin… ja Sävel on vallan runsaassa kukassa.
    Minulla oli muuten aika samankaltaiset kokemukset kurjenkellosta. Kasvatin niitä aikoinaan siemenestä, mutta muutamassa vuodessa kyllästyin noihin samoihin asioihin, mistä mainitsit. Niitylle kurjenkello sopisi sitä vastoin mainiosti, onhan sen kukka kaunis kukkiessaan.
    Mietin kovasti sinisiä perennoja heinäkuussa tai myöhemmin kukkivina, mutta ei oikein tule mieleen. Tietysti sinäkin tiedät rantatädykkeen, se vain on niin kova leviämään. Kurjenpolvista Rozanne on myös vanha tuttusi, minulla se kukkii pitkään elokuuhun.
    Tosi upeasti on välitila muuttunut reheväksi ja kukkivaksi ensimmäisen kuvan tilanteesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Kiva kuulla, että tykkäät näistä. Näitä esittelyjä nimittäin riittää koko talveksi. Laskeskelin, että minun täytyy postailla ainakin pari kertaa viikossa, että kerkeän esitellä kaiken ennen kevättä. Itse tykkään kirjoitella näitä, sillä samalla tulee tarkasteltua alueita vähän uusin silmin. Ja sitten tietysti on parasta, kun saa hyviä ideoita blogiystäviltä.

      Tässä juuri päätin, että kurjenkellot saavat lähteä tuosta paikasta. Sinun kokemuksesi vahvisti päätökseni. Kiitos myös hyvistä ideoista! Ei olisi ollenkaan hullumpi ajatus laittaa tädykettä tänne, sillä sitä on vastakkaisella puolella pihaa myös. Se on toki aika villi, mutta niin ihana. Kurjenpolvikin voisi olla ihana. Pitääpä vielä katsoa aluetta sillä silmällä. Vaikka nuo mainitsemasi kasvit ovat tuttuja, ei tullut itselle mieleen. Sain niistä taas uutta intoa suunnitteluun. 😊

      Ihmeellisesti ne alueet vain muuttuvat aikojen kuluessa ihan huomaamatta. Aluksi sitä ajatteli, että tuleeko näistä ikinä mitään.

      Poista
  3. Minusta on aivan täydellisen kaunista! Pionit ovat kyllä upeita kun niitä on paljon.

    VastaaPoista
  4. Kaunis välitila kasveineen. Pionien sinisiä tai sinisävyisiä kasvukavereita voisivat olla upeat saksankurjenmiekat. Toisena vaihtoehtona tuli mieleeni ritarinkannukset. Jos niiden kukkineet kukinnot poistaa ajoissa, saattaa jaloritarinkannus kukkia vielä uudestaan. Tosin ei enää yhtä loisteliaasti, kuin varsinaisen pääkukinnon aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Saksankurjenmiekoissa tosiaan on kauniita sinisiä. Niitä minulla on pioniryhmän toisella puolella. Ne ovat ihan minun suosikkejani. Ritarinkannukset myös ovat aivan ihania, mutta minulla ne taantuivat enkä ole saanut aikaiseksi kylvää lisää. Nyt ne ovat ainakin To Do – listalla. 😊

      Poista
  5. Kiitos esittelystä🤗 Voi miten kaunista! Hillityt värit, huolella suunniteltu. Pionit sointuvat hyvin yhteen.
    Pionien kaveriksi tuli mieleen jokin loistosalvia. Niitä on useita lajeja.
    Minulla on valkoista kurjenkelloa, kellokukat ovat heikkouteni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi ihanasta palautteesta ja hyvästä ehdotuksesta! ♥ Loistosalvia tosiaan on kaunis ja helppo. Täytyy nyt oikein haudutella, mitä tekisin tuon alueen kanssa. On niin monta hyvää vaihtoehtoa. 😊

      Minullakin on myös valkoista kurjenkelloa ja siinä paikassa se on aivan hyvä. Ovathan kellokukat ihania, jos niille on löytänyt sopivan paikan. Vaatisi taitoa löytää se paikka. 😊 Minun heikkouteni ovat pionit. Niille löytyy paikka mistä vain.

      Poista
  6. On niin mukavaa nähdä alueen kehitys alusta tähän päivään😍 Olipa tosiaan hurja määrä pioneja😮 Minulle tuli tänä syksynä neljä uutta ja nekin maksoivat Warmerdamilta yhteensä parisen sataa, eikä mukana ollut kuin yksi 50 euron taimi ja loput halvempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla. Vaikka pioneihin on mennyt rahaa, kaikki ovat tallessa ja kasvavat vain korkoa. 😊 Kerran se vain kirpaisee. Onnea uusille pioneillesi! Pionikauppa kannattaa aina. 😊

      Poista
  7. Välitilasta tuli todella kaunis!
    Ja tuo pionien määrä siellä on kyllä huikea, niitä tosiaan mahtuu vaikka minne lisääkina;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Vuosia sitten pyysin miestäni tekemään pionitukia. Hän pyöräytti 80 kappaletta. Silloin minua nauratti; eihän meille ikinä noin paljon… Pionituet ovat loppuneet jo aikoja sitten. Mies oli oikeassa. Eikä edes loppua pioneille vielä näy. 😊

      Poista