torstai 27. lokakuuta 2022

KÖYNNÖSIKKUNA


Kuluneena kesänä Köynnösikkunalla ’Hagley Hybrid’ -kärhö avasi ihastuttavat, vaaleanpunaiset kukkansa. Tie tähän on ollut kivinen.

Kaiken kukkuraksi se oli täytetty kivenmurikoilla ja tehty hyvin kantavaksi
betoniautoa, nostureita ja muita rakennusajan vempeleitä varten.

Maa oli alun perin huonohkosti läpäisevää hiesusavimaata. Kaiken kukkuraksi se oli täytetty kivenmurikoilla ja tehty hyvin kantavaksi betoniautoa, nostureita ja muita rakennusajan vempeleitä varten. Maa oli painunut erittäin tiiviiksi ja kovaksi.

Rakennuskesänä ja vielä seuraavanakin koko reuna oli rakennustarvikkeiden ja maakasojen peitossa. Juuria ja kiviä täynnä oleva maakasa toki siirrettiin ja tehtiin mullaksi, mutta valmis multa siirrettiin takaisin levittämistä varten. Syksyllä 2014 kasa oli vihdoin poissa.

Huhtikuun loppupuolella 2015 Jouko sanoi tarvitsevansa vähän tuuletusta paperitöiden jälkeen. Hän siis ilmoittautui kaivuuhommiin. Olihan minulla. Pyysin kaivamaan kuopan köynnöstuen perustuksia varten.

Hän ei silti suoranaisesti vastustanut.

Aluksi Jouko epäröi. Hän ei silti suoranaisesti vastustanut, sillä hän on jo oppinut luottamaan makuuni. Entisen huvimajamme seinäpalat järjesteltäisiin uudelleen. 

Mallasimme kehikkoa yhdessä ja ajatukseni vain vahvistui – juuri tuosta olen haaveillut jo pitkään. Sitten kun Jouko näki saman mitä minä olin nähnyt mielessäni, hän oli täysin myyty. Kehikosta tulisi todella kaunis.

Kaivettava maa oli täynnä
isoja kivenmurikoita.

Luulin, että kuoppa kaivetaan tuosta noin vain. Loppu jäisi sitten minun huolekseni. Ei se ihan niin mennyt. Projekti kesti pari-kolme päivää, sillä välillä haettiin Avantiin bensaa, välillä kehikko kaatui eikä sitä voinut pystyttää kauheassa tuulessa ja tietysti kaivettava maa oli täynnä isoja kivenmurikoita. Mutta Jouko teki työtä koko sydämellään ja sai homman valmiiksi istutuksia vaille.

Nyt kehikon ympärillä oli siis syvä kasvualusta: itse tehtyä puutarhamaata hevosenlannalla täydennettynä. 

Jo alusta asti haaveilin kärhöistä Köynnösikkunan päätyihin. En kuitenkaan ollut kasvattanut kärhöjä koskaan, niin en uskaltanut heti kalliita kasveja hankkia. Kokeilin ruusunätkelmää, mutta en onnistunut. Tuoksuherneetkin jäivät vain haaveeksi.

Innostuin ’New Dawn’ -köynnösruusuista, mutta en onnistunut niidenkään kanssa. Eräänä keväänä tökkäsin maahan pavun, mutta yksivuotisena ilo siitä oli lyhyt. Meni pitkä aika, etten kokeillut mitään köynnöstä.

Minulla oli visio soikioiden keskeltä nousevista korkeista kukista. Köynnösikkunan edessä kasvoi milloin gladioluksia, kyläkurjenpolvea ja milloin mitäkin. Gladiolukset olivat kauniita, mutta liian työläitä. Kesällä minua kadutti, kun olin nähnyt vaivaa gladiolusten kasvattamisessa. Syksyllä ihastuin kukintaan ja istutin seuraavana keväänä uudelleen.

Sen siementaimia kitken edelleen monen vuoden jälkeen.

Valkoinen kurjenpolvi kasvoi liiankin kanssa. Se muodosti hassun valkoisen muurin, joka peitti alleen kaiken muun. Sinne peittyivät tulppaanit ja akileijat. Kyläkurjenpolvi oli aivan mahdoton siementämään. Sen siementaimia kitken edelleen monen vuoden jälkeen.

Haaveilin lamohietakirsikasta ja ostinkin ne, mutta huonon kasvualustan pelossa istutin ne toisaalle. Vaikka maata oli parannettu, tien vierustan kasvualusta ei tullut kovin kummoiseksi. Istutin tien puolelle sellaisia kasveja, joiden menettämisestä ei ollut huolta. Alueelle päätyi loistosalviaa ja jättipoimulehteä. Muutama iiriksen jakopalankin sinne tökkäsin, kun niitä sattui olemaan ylimääräisiä. Lieriöksi muotoiltavan tuijan leikkaus on vielä kesken.

Köynnösikkunan eteläpuolen kasvillisuus on edelleenkin arvoitus.


Köynnösikkunan eteläpuolen kasvillisuus kehikon ja pensasaidan välissä on edelleenkin arvoitus. Tällä hetkellä siinä on kokoelma hempeitä, pastellisia sävyjä: ’Rosetta’ -purppuratulikukkaa, ’Bright Eyes’ -syysleimua ja niiden kanssa yhteensopivaa hopealehtistä villanukkajäkkärää sekä japaninakileija ’Cameleo Lightred White’. Istuttamatta alueelle on ilmaantunut kaukasianmaksaruoho, rentoakankaali ja suikeroalpi. 

Alussa mainitsemani ’Hagley Hybrid’ -kärhö nousee yläilmoihin, mutta vain toisessa reunassa. Istutin samanlaiset kärhöt aivan yhtä huolellisesti kehikon molempiin päätyihin, mutta vain toinen nousi talven jälkeen. 

Ja ellei toinen kärhö
hartaasta odottelusta huolimatta nouse,
saatan kokeilla istuttaa uuden.

Nähtäväksi jää, kuinka monta kertaa kasvivalikoima tässä paikassa vielä vaihtuu. Voi olla, että vielä joskus innostun istuttamaan tänne tulppaaneja tai muita kevätkukkia. Ja ellei toinen kärhö hartaasta odottelusta huolimatta nouse, saatan kokeilla istuttaa uuden. Toisaalta epäsymmetrisyys on kaunista ja kiinnostavaa. Ehkäpä lieriöksi leikattu tuija kehikon päädyssä riittää.

Nuori purppuratulikukka ’Rosetta’

10 kommenttia:

  1. Köynnösikkuna on niin kaunis, kuten olen ennenkin todennut. Ihan loistava idea jalostaa uusi katseenvangitsija tiensä päätteeseen tulleesta huvimajasta. Kuvat matkan varrelta ovat kauniita, mutta ymmärrän kyllä, että riehakkaasti leviävät lajit eivät tunnu kovinkaan sopivilta, vaikka niistä saakin otettua viehättävän kuvan.
    Uskon, että Hagley Hybrid ryhtyy tästä kuvan vaiheesta kasvamaan reippaammin, kun kerran alkuun on päässyt. Kivoja kavereita on myös istutettuna köynnösikkunan reunalle, joten alue sen kun paranee. Ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos! ♥ Kauan sitä mietin ja arvioin, että sopiiko kehikko ylipäätään tuohon keskelle pihaa törröttämään. 😊 Lopulta ajattelin, että kyllä kai kasvillisuus saa sen sopimaan minne vain. Silti se oli vuosia ilman köynnöstä, mutta ei se tyhjänäkään häirinnyt. Onhan se talvellakin tietyllä tavalla kiva, kun tuo vähän ilmettä pihapiiriin.

      Harmi, että jotkut todella kauniit kasvit leviävät niin villisti. Vaikka yritin pitää sen kurissa leikkaamalla kuihtuneet kukat, se vain salaa jatkoi leviämistään. Toivotaan, että kärhö nyt viihtyy tuossa. Minulle tuli jossain vaiheessa vaaleanpunaisen kaipuu ja istuttelin niitä tuohon kehikon toiselle puolelle, mutta koskaan ei tiedä mikä siihen lopulta jää. 😊

      Poista
  2. Aivan kutkuttavan kaunis ja upeasti toteutettu köynnösikkuna. Tuo kuva, jossa gladiolukset kukkivat soikiossa, on hyvin kaunis. Hagley Hybrid on myös tosi hyvä valinta rautaisen ikkunaseinämän verhoajana ja sai kyllä ansaitsemansa hienon kasvupaikan. Toivottavasti toinenkin kärhö vielä ilmaantuu ensi kesänä penkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta palautteesta! ♥ Tykkään kyllä gladioluksista ja ne sopisivat hyvin tuohon paikkaan. Voi olla, että joskus niitä tulee taas istutettua.

      Sitä sopii toivoa, että toinenkin kärhö ilmaantuisi. Minulta taitaa puuttua joku kärhön kasvattajan geeni, mikä sinulla puolestaan on. 😊

      Poista
  3. Voi miten kaunis seinämä ja miten upeaa kierrätystä.
    Gladiolukset näyttävät upeilta tuossa, samoin kärhö.
    Eikö olekin mukavaa, kun mies auttaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! ♥ Monesti, kun keksii jonkun idean, ei tajuakaan kuinka työläs se on toteuttaa. Kyllä tosiaankin on kiva, kun mies auttaa! Enhän minä tuollaisia saisi muuten tehtyäkään. Kaatuisivat heti ensimmäisellä tuulella maahan. Nyt ei routakaan niitä vääntele. Sekin on kiva, että mies tekee, vaikka aluksi epäileekin. 😊

      Poista
  4. Miten lohduttavaa lukea yrityksen ja erehdyksen tiestä, epäonnistumisesta ja lopulta oikean suunnan löytymisestä. Sitä se on. Idea ja ajatus on ihan huimaavan upea. Tuohon sopiikin juuri hennonpuoleinen luikerteleva köynnös, joka ei kokonaan peitä jo itsessään kaunista kehikkoa. Tuijien soikea muoto on vielä kirsikka kakun päällä. Ai että!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommentista! ♥

      Tällä tontilla niitä yrityksen ja erehdyksen tien juttuja riittää. 😊 Onneksi joskus sentään onnistuukin.

      Poista
  5. Tuo on ihan loistavaa materiaalin kierrätystä ja vielä kauniskin. Joskus kierrätysjutut voivat olla romun näköisiä mutta tuo näyttää siltä kuin se olisi suunniteltu paikoilleen. 'Hagley Hybrid' sopii upeasti mustan kanssa ja vaikka siitäkin voi tulla aikaa myöten melkoinen kukkapaljous, se ei varmasti ole liikaa tuollaisessa ympäristössä.
    Minä tykkäsin kovasti myös noista gladioluksista soikion keskellä. Etelä-Suomessa kuulemma istuttavat sen mukuloita suoraan maahan keväällä ja ne ehtivät silti kukkia hyvin kesän aikana. Itse asiassa täälläkin ehti yksi viime vuodelta maahan jäänyt gladiolus kukkia syksyllä. Routaa ei ollut viime talvena juurikaan, joten mukula oli talvehtinut. Jos esikasvattamisessa on liikaa työtä, voisit kokeilla istuttaa ne suoraan maahan keväällä. En silti suosittele niiden jättämistä maahan talveksi, ellet sitten suojaa niitä jollain styrox-levyllä :D
    Ehkä jossain vaiheessa köynnösikkunan ympäristön kasvillisuus loksahtaa kohdilleen. Siihen saakka voi testailla eri vaihtoehtoja ja nauttia joka kesä erilaisesta ilmeestä.
    Mukavaa lokakuun loppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon ihanasta palautteesta! ♥ Kehikkoa tehdessä mietin köynnöksen painoa ja ajattelin, että tämä jalokärhö voisi olla sopiva. Onhan kehikko kiinnitetty kunnolla betoniin. Kunpa se nyt sitten viihtyisi tuossa.

      Tosi hyvä idea istuttaa gladioluksen mukuloita keväällä maahan. Esikasvatus ja varsinkin karaiseminen on juuri se työläin homma minulle. Keväällä maahan istuttaminen ei olisi homma eikä mikään. Kiitos tosi paljon tuosta ideasta!

      Jos suunnitelmat eivät blogiystävienkään avulla meinaa loksahtaa paikoilleen, niin ehkäpä luonto hoitaa asian omana aikanaan. 😊 Siihen vain tulla tupsahtaa joku nätti villikko, joka vie sydämen. 😊

      Kiitos samoin, oikein hyvää kuun vaihdetta sinullekin!

      Poista