tiistai 3. joulukuuta 2019

KUVIEN VOIMA

Maailma tulvii kuvia. Ne vyöryvät kaikkialla: mainoksina katujen varsilla, vastaantulijoiden vaatteissa, mainospostina, netissä, seinillä...

Olen ympäröinyt itseni lasteni kuvilla. Kotonamme niitä on kaikkialla. Koulukuvia, tilannekuvia, valokuvaamossa otettuja poseerauskuvia. Lasteni kuvat ovat minulle niin tärkeitä ja rakkaita, että aina on mietinnässä paikka uudelle taululle. Ainoastaan puutarhavaraston seinällä on kukkataulu.


Olen kuvittanut tämän jutun kuvilla, jotka ovat joskus olleet tietokoneeeni näytön taustakuvina. Tämä kaunotar on pioni 'Angel Cheeks'.

Haluan ruokkia mieltäni
kauneudella, valolla
ja kaikilla hyvällä.

Haluan ruokkia mieltäni kauneudella, valolla ja kaikilla hyvällä. Olen usein miettinyt, mihin tarpeeseen ihmisten vaatteissa näkyvät aggressiiviset kuvat vastaavat. Millaista tarvetta luurangot, pääkallot ja pahat kuvat ruokkivat?


Kauniit, valoisat asiat ovat ravintoa miellyttäville ajatuksille. Ne lisäävät onnellisuutta. Kuvassa pioni 'Madame Calot'.

Voin hengittää rauhallisesti 
eikä tarvitse pohtia mitään.

Jos mielessä on jotakin ikävää, miellyttävän kuvan katselu helpottaa. Katsellessani kuvaa rauhassa ja tarkasti, sen muotoja, värejä, valoja ja varjoja, ajatukseni siirtyvät nykyhetkeen. Voin hengittää rauhallisesti eikä tarvitse pohtia mitään. Katsella vain. Elää tätä hetkeä.


En väsy katselemaan herkkiä pioneja. Kuvassa pioni 'Angel Cheeks'.

Tietokoneen näytön taustakuvaa tulee katseltua usein, vaikkakaan ei siihen keskittyen. Näytölle valitsen aina miellyttävän puutarhakuvan.

Nämä 'Jan van  Leeuwen' -pionit ovat kesältä 2018.

 Kuvat voivat herättää tunteita ja muistoja. Ne voivat inspiroida – kuten nyt minua tämän jutun kirjoittamiseen.


Arovuokot ovat lempikasvejani monien muiden joukossa.

Viime kauden puutarhakuvani ovat paketissa. On aika vaihtaa tietokoneen näytön taustakuva. Satojen kuvien joukosta voin valita vain yhden. Valinta käy hyvin nopeasti, vaikka ihania kuvia on paljon. Tällä kertaa se on vaaleanpunaisen 'Pillow Talk' -pionin pehmeä kukinto. Kultakuoriaisella vai ilman?

Pionit vaikuttivat saavuttamattomalta unelmalta.

Kuva herättää minussa lämpimiä ajatuksia kuluneesta kesästä sekä toivon tulevasta kasvukaudesta. Kuvassa on valoa ja iloa, lempeyttä ja hellyyttä. Tuo terälehtien pehmeä tyyny tuo muistoja ajasta, jolloin vasta haaveilin puutarhan vehreydestä ja pioneista. Pionit vaikuttivat saavuttamattomalta unelmalta. Luulin niitä vaikeiksi ja hitaiksi. En voinut kuvitellakaan tällaista aikaa, jolloin minulla on pioneja kaikkialla.

Kultakuoriainen juhlakattauksen äärellä.

Voin melkein tuntea pionin tuoksun ja kuulla kultakuoriaisen surinan. Huomisesta huolehtimatta ja eilistä murehtimatta se nauttii siitepölyateriansa. Valo osuu lehtisarvisen vihreään kuoreen kullaten sen. Sitä se ei itse tiedä eikä sen tarvitsekaan tietää.

26 kommenttia:

  1. Ihania, niin kesäisiä ja leppoisia kuvia. Olet aivan oikeassa kauniiden kuvien voimasta. Niistä tulee hyvä mieli. Suloista joulun aikaa ja lempeitä kesäisiä haaveita sinulle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥️ Minä olen ruokkinut mieltäni kauniilla kuvilla jo nuoruudesta asti. Leikkasin lehdistä tai otin muualta talteen kauniita kuvia, jotka jollain tavalla sykähdyttävät. Liimasin ne vihkooni ja katselin sitä silloin tällöin. Nyt sellainen vihko kuulostaa vanhanaikaiselta, kun on kaikki Instagramit ja Snapchatit.

      Kiitos samoin, ihanaa joulun odotuksen aikaa myös sinne teille ♥️

      Poista
  2. Kauniita kuvia katsellessa on mieli varmasti toissenlainen kuin jos silmillään seuraa sitä pahuutta ja pelkoa, mitä usein ihmiset esim. päällään kantavat. Minäkään en ymmärrä moista. Pidetään me kauniit kuvamme! Pioni hurmaa kauneudellaan, myös kuvien kautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Onneksi me saame kerätä koko kesän kauneutta varastoon talvenkin tarpeiksi.

      Minua ei pionin lyhyt kukinta haittaa. Kuvien kautta kukinta jatkuu läpi talven. :)

      Poista
  3. Sinulla on ollut kauniita taustakuvia. Tajusin juuri, että itselläni ei ole vieläkään tietokoneessa taustakuvaa. Enpä kyllä tietokoneella vietäkään muuten aikaa kuin nettiselain auki tai kameran muistikortin kuvat edessäni, muun ajan tietokone on näyttö pimeänä. Kauniista kuvista tulee kyllä hyvälle mielelle. Muistan jonkun sanoneen, että hänen mielestään luurangot, pääkallot yms. ovat kauniita. En tiedä, mitä tarvetta se sitten viestittää, mutta ehkä ihmisissä on niinkin erilaisia persoonia, että joku rauhoittuu ja saa mielihyvää sellaisia "pahoja" kuvia katsellessa... Voihan se olla vaikka graafinen muoto tai joku muu kuin se varsinainen kuvan esittämä asia, mistä sellaisen kuvan katsoja saa nautintonsa. En tiedä, yritän vain ymmärtää. Itse kyllä pidän paljon enemmän kauniista kukkakuvista ja niiden hempeistä, raikkaista väreistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minna!

      Minulle puolestaan tietokoneen näytön taustakuva on tosi tärkeä. Näen sen joka päivä avatessani konetta ja muistilappujen taustana, usein muulloinkin.

      Niin, ihmisillä on niin erilainen kauneudentaju. Ehkä he, jotka ihannoivat pääkalloja ja muuta vastaavaa, ihmettelevät meitä toisenlaisia. Pukeutuminen on viestintää. Joskus tarvittaisiin tulkkia ;)

      Sama täällä. Kukat ja niiden hempeät värit tuovat valoa ja onnea harmaimpaankin päivään.

      Poista
  4. Voi Pauliina, minä tulen aina niin iloiseksi ja hyvälle mielelle kun käyn täällä blogissasi, kiitos💚

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi-joi, miten tällainen ihana kommentti piristääkään päivää ♥️ Tuo on juuri tarkoituksenikin: jakaa iloa, valoa ja hyvää mieltä. Kiitos itsellesi, että vierailet täällä. Yksin olisi aika tylsää jutella :)

      Poista
  5. Olin kerran kuuntelemassa Hesarin toimittajan/valokuvaajan esitelmää eräässä paikallisessa valokuvakerhossa ja tiedätkö mitä hän sanoi? Kauneus on tylsää!! Sitten hän esitteli pitkän aikaa kuviaan, jotka olivat inhorealistisia ja joita katsoessa tunsin myötähäpeää kohteen puolesta. Mietin pitkän aikaa, mikä saa kyllästymään kauneuteen, mutta ehkäpä kaikkeen voi kyllästyä, jos sitä on ympärillä liikaa.
    Minun ympärilläni ei kauneutta ole liikaa, joten katselen mielelläni vaaleanpunaisia pionikuvia ja etsin niitä kauneimpia näkökulmia kohteesta kuin kohteesta. Toivottavasti en koskaan kyllästy kauneuteen, se olisi surullista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On meitä niin monenlaisia! Juttelin joskus lasteni kanssa kirjoista. Sanoin pitäväni kauniista tarinoista, joissa tapahtuu kaikkea hyvää. Eivät voineet käsittää minua. Ja sanoivat juuri noin, että sellaiset tarinathan ovat tylsiä.

      Ymmärrän, että uutiskuvat ovat mitä ovat. Itse en kyllä inhorealistista taulua seinälleni panisi.

      Ei minunkaan ympärilläni kauneutta ole koskaan liikaa. Saan kauniista asioista tosi paljon voimaa. Haaveilen aina, että tämän kylän kaikki rähjäiset talot korjattaisiin ja pihat siistittäisiin. Ottaisin mielelläni idyllisen maiseman kaikkien rähjäisten romuläjien sijaan.

      Minusta tuntuu, että jokin minussa olisi pahasti pielessä, jos kyllästyisin kauneuteen.

      Poista
  6. Ihanat kuvat ihanista pioneista. Kuvia katsellessa on mukava ajatella kesän olevan taas edessä.
    Minusta kauneutta ei voi olla liikaa. Eikä kuvia kauniista asioista. Jokainen saa puolestani kantaa pääkallojen kuvia paidoissaan, mutta väkisinkin tulee niitä nähdessä ajatelleeksi, että pääkallokuvan kantajalla on jokin surun paikka sisällään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between! Pioneita on niin helppo kuvata kun niistä saa aina kauniita kuvia.

      Samaa minä olen noista pääkallokuvista ajatellut. Surua, vihaa, ahdistusta tai jotain muuta kuin onnea. Tulee mieleen, että suu tai tässä tapauksessa vaatetus on sydämen tulkki.

      Poista
  7. Kauniistipa kuvailit kuviasi! Minäkin vaihdan aina tietokoneen taustakuvaa fiiliksen ja vuodenajan mukaan. Nyt minulla on taustakuvana kuva, jonka olen ottanut ylöspäin lehdettömien puiden latvoja kohti. Puun oksilla on paljon variksia. Ei varikset sinun kukillesi kauneudessa pärjää, mutta kuvaavatpahan tätä vuodenaikaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kivisen Vilma! Tuosta sinun taustakuvastasi tuli mieleen, että kuvasin juuri puutarhassani lehdettömiä puita. Ne ovat kauniita tähänkin aikaan, vaikka olivatkin yksin ilman lintuja :)

      Poista
  8. Kauniit kuvat tuovat lohdullisuutta ja kepeyttä raadollisen maailman vastapainoksi.

    Olen aina ihastellut taidokkaita makrokuvia, etenkin luonnossa on lumoavia ihmeitä kastepisarasta ötököihin ja siltä väliltä.

    Kiitos taas kerran hyvän mielen postauksestasi ja oikein rauhallista itsenäisyyspäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi Hirnakka! Niin, minusta tuntuu, että rumia ja raadollisia asioita on maailmassa tarpeeksi.

      Ystävälläni on sellainen makrokuvausobjektiivi. Sillä saa aivan mahdottoman hienoja kuvia.

      Tosi mukava kuulla, että pidit jutusta!

      Leppoisaa itsenäisyyspäivän iltaa myös sinne teille!

      Poista
  9. Ihanat kukalliset kuvat <3 hyvää Itsenäisyyspäivää sinulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi ♥️ Samoin, oikein hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivän iltaa myös sinulle!

      Poista
  10. olipa kiva postauksen aihe Pauliina, ja miten kauniita kaikki taustakuvasi ovatkaan olleet. minustakaan kauneutta ei voi olla koskaan liikaa. yllä olevassa Blu Tin komentissaan mainitsemaansa toimittajaa en kyl ymmärrä, täytyy ihmmisellä olla otain pahasti pielessä, kun noin ajattelee ja toimii. aiemmin minäkin vaidoin taustakuvia, nyt jo yli vuoden ollut sama kuva perheestämme. luulenpa, etten sitä vaihda enää muuhun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ilona! Sain tämän jutun idean käyttäessäni juttuidea-automaattiani:). Laitoin hakusanaksi "haave" ja sain tulokseksi muun muassa sisustustauluja. Siitä tuli mieleeni, että näytön taustakuvat ovat kuin sisustustauluja. Oli sitten kiva katsella valokuvia ja muistella mitä niistä olin käyttänyt taustakuvana. Taustakuvat jäävät yleensä hyvin mieleen.

      Jännä, miten erilaisia me ihmiset olemmekaan! Kaikilla ei ole kauneuden kaipuuta eikä sen tajua. Jotkut voivat asua tyytyväisinä betoniviidakossa ilman pienintäkään vihreää. Kuitenkin itse nautin aivan valtavasti siitä, että pidän kauneudesta ympärilläni. Ehkä siihenkin voi oppia, mutta en usko, että siitä voisi oppia pois. Ainakin minussa se on niin syvällä.

      Perhekuva näytöllä on varmasti ihana eikä sitä helposti raaski vaihtaa. ♥️

      Poista
    2. oli mukavaa kuulla se, mistä sait idean postaukseesi Pauliina. niinhän se on, ja tylsäksihän toisaalta kävisi, jos kaikki olisi samanlaisia...

      Poista
    3. Kiitos, Ilona ♥️ Erilaisuus on tosiaankin rikkaus, vaikka sitä välillä onkin vaikea ymmärtää. Yrittää aina voi.

      Poista