Yksimielinen raati päätti jakaa ensimmäisen palkinnon kahden kilpailijan kesken. Ensimmäisen sijan jakoivat kevätkukkasipulien istutus ja talvisuojien laitto.
Raadin mukaan taso oli korkea. Kilpailijoita oli vain kaksi, mutta ne olivatkin sitten aivan omaa luokkaansa.
Kevätkukkasipulien istutus
on tehtävä aivan väärään aikaan.
Kyllähän niitä sipuleita istuttelisi kuulaana syyspäivänä joutsenten ja kurkien huutoa kuunnellen, mutta kaikki syyspäivät eivät ole aurinkoisia ja ihania. Aika monta kertaa kovaa savimaata saa kairata sormet jäisinä tihkusateessa.
Raadin perusteluista käy ilmi, että kevätkukkasipulien istutus olisi päässyt kirkkaasti ykköseksi, jos tehtävä olisi pakollinen. Onneksi sipuleita ei ole pakko istuttaa, vaikka homman laiminlyönti kieltämättä jääkin kaihertamaan mieltä. Erityisesti asia harmittaa sen vuoksi, että joka kevät sitä on päättänyt syksyllä ryhdistäytyä ja istuttaa ne mokomat sipulit.
Siitä raadilla on
karvaita kokemuksia.
Talvisuojien laittaminen on pakollista. Siitä raadilla on karvaita kokemuksia. Ei välttämättä riitä, että virittelee rungonsuojat ja verkon puun ympäri. Suojista pitäisi tehdä niin pomminvarmat, etteivät rusakot pääsisi lumikinosten päältä kaluamaan koko oksastoa. Tukikeppien tökkiminen maahan on raskasta ja varsinkin verkkojen käsittely on hankalaa.
Raati harkitsi pitkään ensimmäisen sijan myöntämistä talvisuojien laitolle, mutta eräs seikka ratkaisi asian: talvisuojien laittamiseen saa miehen apua.
Tiukka kilpailu päätettiin ratkaista siis jakamalla ensimmäinen sija. Ja kuten jo alussa mainittiin, päätös oli yksimielinen. Raatiin kuului Kukka & Kaali -blogin kirjoittaja ja valokuvaaja Pauliina Isopahkala.
Hauskaa! Kaikki sinäkin muistat (tai tarkistat)... en olisi muistanut kysymystäni. En edes arvontaa🤭 Suojaus ei varmasti ole kaikista kivointa hommaa. Vaikka minusta ei moni muukaan. Onko muka monttujen kaivaminen ja hiekan ja saven etsiminen ja kaikki istutukseen liittyvä. Aika hommaa, sanon minä!
VastaaPoistaMinulla on lista kysymyksistä, joihin en vielä ole vastannut. Tykkään ihan hirveästi miettiä niitä aihepiirejä.
PoistaKiitos, Leena, kysymyksestä! Sitä oli kiva miettiä.
Minusta tuo pionien istutus on aivan parasta. Savea löytyy ja kuopankaivuuapuakin. Siinä on vahvasti sellainen tunne, että on tulossa jotakin kaunista. Tuntuu, että taas yksi keskeneräinen alue on vähemmän. Siinä on mukana toivo, joka tekee siitä hommasta niin mieluisaa. Mutta eiväthän kaikki pidä tällaisesta ja ymmärrän senkin :)
Ei tua sipulien istutus kyllä märkänä ja kylymänä päivänä mitää herkkua oo, mutta menettelöö, ku kuvitteloo seuraavaa kevättä. Onneksi täälei oo jäniksiä riasaksi asti, eikä mulloo suajeltavia puskia/puitakaa. Ei tartte verkkojen kans painia.
VastaaPoistaLohduttavaa kuulla, etteivät kaikki muutkaan rakasta sipulien istuttamista.
PoistaJos maa olisi muhevampaa, sipulien istuttaminen ei olisi ehkä niin paha. Mutta kun savimaahan niitä kairaa, tulee välillä aika epätoivoinen olo. Pitäisi osata motivoida itseään ajattelemalla kevättä, mutta ei se aina oikein onnistu.
Olet kyllä onnekas, kun sinun ei tarvitse verkkoja viritellä!
:D Hei, mutta kukkasipulien istuttamiseen on eräs pieni oikotie, jota voi välillä käyttää. Sipulit voi nimittäin istuttaa mukavasti lämpimissä sisätiloissa ruukkuihin ja talvettaa ruukut kellarissa (jos sellainen sattuu olemaan) tai haudata ne talveksi maahan vaikka kasvimaalle. Rivi ruukkuja on paljon mukavampi ja nopeampi kaivaa tyhjälle mullokselle kuin kairata sipuleita yksittäin perennojen sekaan. Keväällä voi nostaa ruukut vaikka sisääntuloa koristamaan, nauttia kukinnasta ja istuttaa sitten koko multapaakun tai erotella sipulit yksittäin sopiviin paikkoihin kukkapenkissä. Monet kerrat olen siirrellyt väärissä paikoissa kasvavia sipulikukkia joko kukkivana tai kukinnan jälkeen ja myös kaivanut kellarissa talvetetut sipulikukkaruukut kukinnan jälkeen maahan. Hyvin ovat aina nousseet seuraavana vuonna, vaikka eivät olisi alunperin päässeet salaa naureskelemaan puutarhurin räntäsateessa jäätyville sormille ja koko ajan kasvavalle ärtymykselle :D
VastaaPoistaVerkkojen laitosta ei voi valitettavasti luistaa, jos kasvattaa mitään jyrsijöille maistuvaa kasvia. Minulla sitä hommaa olisi vielä jäljellä, sillä vasta tänään sain aikaiseksi hankkia lisää verkkoa. Maa alkaa uhkaavasti jäätyä, joten voi olla, että rautakankea tarvitaan pian tukikeppien upottamiseen. Ja ostin muuten samalla reissulla tarjouksesta 30 ukkolaukan sipulia, joita en ajatellut istuttaa ruukkuihin. Tietää siis lähipäiville sormet kohmeessa kaivamistakin... Mitähän olen taas mennyt tekemään?!
Kiitos hyvästä vinkistä, Minna! Pistän sen talteen ja toteutan sitten kun saadaan kellari valmiiksi. En ole koskaan ajatellut, että ne sipulithan voi istuttaa maahan kukinnan jälkeen ja siihen aikaan ei ainakaan ole kylmää ja märkää. :)
PoistaJos nyt joku sipulipussi sattuisi vastaan tulemaan, niin saatan erehtyä kokeilemaan ;) Kasvimaalla tosiaan olisi tilaa muutamalle ruukulle. :D
sinullahan ei ole hätäpäivää noitten syystöiden kanssa kun Into ja Tarmo tulivat teille. :) Toivottavasti säät suosivat!
Kukkasipulien istutus on kylmää pakkopullaa syksyn märissä keleissä, mutta sitä motivoi ihmeesti keväällä saatu ilo. Joka kevät itseään kiittää syksyn viitseliäisyydeestä. Yleensä urakan laajuuskin on ns. kohtuullinen. Paitsi töissä, jossa tänä syksynä noin 2000 sipulia olen kuopannut. Ja huomenna haen kaupasta alesipuleita lisää. Se ahneus kevään kukkaloistolle motivoi.
VastaaPoistaMinulle ikävin työ on valkosipulinkynsien istutus. Sitä on on ns. tarpeeksi paljon, niin se tuntuu työltä pimeässä, kylmässä ja yleensä märässä. Yleisesti muutoin inhoan kitkemistä. Toisaalta työn jälki palkitsee taas tekijäänsä... mikään ei ole ylitsepääsemättömän vaikeaa tai vailla motivaatiota.
Minulla on varmaan mielikuvituksessa jotakin vikaa kun en pysty kuvittelemaan kevään kukkaloistoa niin vahvasti, että innostuisin siitä sipulien istutuksesta.
PoistaMinulla on ihan päinvastoin kuin sinulla. Ei ole keväällä kiittämistä viitseliäisyydestä. Joka kevät päätän, että syksyllä sitten! Ja joka syksy ajattelen, että ehkä ensi vuonna sitten...
En voi käsittää tuota ahkeruutta ja määrää: 2000 sipulia! Huimaa jo pelkkä ajatteleminen.
Minä en tiedä millaista se valkosipulien istutus on, kun olen siitä vasta haaveillut. Monta vuotta kylläkin. :( Mutta kun se pitää tehdä syksyllä, voi se haaveeksi jäädäkin.
Kuka tietää, vaikka joskus innostuisinkin kun tarpeeksi kauan blogiasi lueskelen :). Toivotaan, että innostus tarttuisi.
Onneks voip poutasina päivinä kukkasipuleita istutella. Mie laitan polovisuojat housunpoloviin ja kontalleni mänen. Mukavasti hommat sujuu. Ja ussiimpana päivänä istuttelen, viimeks eilen. Vähän jo ryynii sato. ei tule vielä talavi. Vielä jos superale kauppaan tulee, muutaman pussukan hankin.
VastaaPoistaVerkotus on tärkii toimenpide, riitävän korkusella verkolla! Harmi on, jos ostettu ja istutettu kasvi rusakon runtelemaks joutuu. Tappio menetetyistä kasvuvuosista on sekin iso. Tälläviikolla ois tarkotus verkkoja viritellä.
Myyriltä suojautuminen onkin jo toinen juttu ja jos tulppaanit syövät, on se surku!
Kyllä se kukkasipulien istutus kauniina päivänä on ihan mukavaakin ainakin välillä.Ja varsinkin silloin se on ihan mieluisaa kun maa sattuu olemaan sillä kohtaa muhevaa.
PoistaTuo on ihan hyvä vinkki laittaa polvisuojat. Niistä voisi olla iloa kitkemisessäkin. Itse käytän sellaista alustaa, mutta nuo polvisuojat voisivat olla näppärämmät.
Tuokin on tosi viisasta jakaa homma useammalle päivälle. Pääsee selkäkin helpommalla.
Meillä ei myyriä onneksi ole, rusakoita sitäkin enemmän. Omenapuut menivät rusakoiden suihin ja sehän tietysti harmittaa vieläkin. Uusia ei vielä olla saatu istutettua.
Toivottavasti myyrät jättävät sinun kukkasipulisi rauhaan!
Juu, kyllä nämä syyshommat ovat yleensä niitä hommia, joita siirtää ja siirtää.
VastaaPoistaVaikka monta kertaa homma ei olekaan niin kamala, kun siihen ensin saa ryhdyttyä.
Itsekin sain viimeiset kukkasipulit maahan ihan viime hetkillä lauantaina. Viimeiset sipulit istutin vesisateessa ja sunnuntaina tulikin sitten jo lunta ja räntää.
Mutta nyt sipulit ovat maassa ja ensi kevättä voi odotella innolla.
Osa verkoista on vieläkin laittamatta, sillä tarvitsisin pari uutta verkkoa, enkä muista ostaa niitä ikinä tuolla kaupoilla pyöriessäni.
Yksi inhottava homma tuli mieleen, joka ei tavallaan ole puutarhahomma. Mutta kohta on aika laittella noita joulu- tai kausivaloja. Ja jos sattuu räntäsade, niin näpit on niin jäässä, että ne tuntuu tippuvan.
Onneksi sen voi tehdä pikkuhiljaa ja yrittää katsoa vähän säätäkin ensin. On kuitenkin niin kiva, että pimeyteen saa valoa, vaikka sormet jäässä.
Sehän siinä juuri onkin, ettei se itse työ välttämättä ole niin kamala kuin etukäteen ajattelee. Varsinkin jos sattuu tulemaan hyvä ilma. Lopulta voi olla tosi onnellinen olo kun saa itsensä raahattua raittiiseen ilmaan. Eikä palkintoa tarvitse odottaa edes kevääseen asti, sillä jo tunne tehdystä työstä palkitsee. :)
PoistaVarmasti on hyvä mieli kun sait sipulit maahan viime tingassa. Nyt vielä toivotaan kauniita ilmoja, että saisit ne verkot viriteltyä.
Meillä mies laittaa jouluvalot eikä se tosiaan houkuttelevalta hommalta vaikuta. Itse saattaisin tyytyä pelkkiin kynttilöihin :)
Minä voin myöntää että olen laiska molemmissa puuhissa (enkä niitä nyt murtuneella selällä voisi tehdäkkään). Mutta täytyy myöntää myös se, että molemmat puutteet näkyy keväällä. Sipuli kukkien loistoa ei ole, vain muutama hassu puskaa nousee keväällä. Minun puutarha kukoistaa heinä elokuun vaihteessa. Viime keväänä jänö oli syönyt muutaman vuoden ikäisen omenapuun niin pahasti, että emme edes laittaneet sitä mönjää rungon suojaksi, mutta emme myöskään kaataneet pikku puuta. Niin siihen tuli lehdet, kukkia ja omenia, IHME.
VastaaPoistaEttä sellaista puutarhan hoitoa täällä.
Ratkaisunne ensimmäisen sijan jakamisesta oli mielestäni ainut oikea päätös.
Voimme lohduttautua sillä, että keväällä puutarhassa on paljon muutakin ihanaa kuin sipulikukat. Kaikki nouseva vihreä ilahduttaa. Sitten on esikot, rotkolemmikit, kevätkaihonkukat ja paljon muuta.
PoistaMinä en säästänyt pahasti syötyä omenapuuta. Viimeisillä voimillaan se teki vielä omenoita, mutta sen voimat näyttivät hupenevan. Toivottavasti teidän omenapuu selvisi paremmin. Ja varmasti selvisikin. Toivotaan sille omenapuuulle ja tietenkin myös sinulle oikein hyvää jatkoa :)
Kiitos mukavasta kommentistasi! Hyvä, ettei ensimmäisen sijan jakamisesta tullut nurinoita. :D
Minä kyllä pidän kukkasipuleiden istuttamisesta. Ehkä se johtuu siitä, että siinä samalla voi haaveilla keväästä ja kuvitella, miltä kaikki ne istutetut sipulit keväällä näyttävät. Talvisuojaus sen sijaan... no... :)
VastaaPoistaMinäkin pidän haaveilusta, mutta jostakin syystä keväästä haaveilu ja savimaan kaivaminen eivät kohtaa :) Voi, kunpa tuo sinun asenne tarttuisi! Eihän sitä tiedä, vaikka minäkin joskus innostuisin...
PoistaTaas hauskasti kirjoitettu postaus "vakavasta" aiheesta.
VastaaPoistaVarmaan sipuleita laittelisi jos palo olisi tarpeeksi kova. Minä lisään niitä pikku hiljaa mutta ei meillä mikään mallipiha olekaan.
Kiitos! Ihanaa saada näin mukavaa palautetta.
PoistaMinä en kaipaa niinkään tulppaaneita kun ne kukkineet varret törröttävät rumina pitkään. Sitä harmittelen, etten krookuksia istuttanut.
Ei mallipiha tarvitse ollakaan. Riittää kun itse tykkää.
Minäkin yritän pikkuhiljaa istutella sipulipussin silloin ja toisen tällöin :)
No minä en välitä sipulien istutuksesta ja talvisuojauksia meillä ei juuri tehdä kun kaikki mitä tarvitsee on puutarhan puolella. Paitsi kuusenoksien laittoa on joidenkin arkojen päälle. Mutta keväällä sitten onkin sitä enemmän tehtävää on suojattava kevätauringolta havut. Tämä kyllä risoo taas minua, ehkä juuri sentakia kun sitä on sitten paljon. Ja jos vielä on lunta paljon ja pitää rämpiä korkeassa lumessa ja saada vielä varjostus päälle. Käy vielä ainakin kerran kun lumet alkaa sulamaan kohentamassa suojia alemmas. Tämä on minulle se ikävin juttu. 😛
VastaaPoistaAi, se onkin iso homma kun havuja on paljon! Meillä muut havupuut pärjäilevät, mutta sokeritoppakuuset ja uusimmat istutukset suojaan. Niitä ei ole paljon. Keväällä levitän ne säkkikankaat ihan mielelläni kun olen syksyllä laittanut kehikot valmiiksi. Siitä tulee niin keväinen olo. Ymmärrän toki sinua. Jos havuja ja lunta on paljon, niin onhan siinä työ saada kaikki suojattua.
PoistaKyllä se vaan on minunkin työlistani viheliäisimpänä hommana talvisuojausten laitto. Ja vaikka kuinka rungon suojaisi, saattaa keväällä löytyä suojauksia purkaessa sievästi kaiverrettu ja silputtu kasvi. Ja myyränryökäleet, ne syövät kyllä kaiken.
VastaaPoistaJuuri nyt lähden valkosipulien kanssa pihalle, pitää ottaa lumilapio mukaan!
Jos ja kun nyt sataneet lumisentit sulavat, kopistelen vielä muutaman sipulipussin pensaiden juurelle, lähinnä krookuksia.
Siinä talvisuojien laitossa ei tosiaankaan ole hohtoa. Oikeastaan mielessä väijyy sellainen pelko, että onkohan suojaus turhaa. Löytävätkö myyrät ja jänikset kuitenkin apajille? Onneksi meillä kissat pitävät myyrät poissa, mutta jänikset eivät niitä pelkää.
PoistaKuulostat kovin reippaalta :) Minä luovutin jo. Jatkan sitten ensi keväänä uusin voimin.
Aika kaunista säätä nyt on ollut. Toivottavasti sielläkin, niin olet saanut hommat tehtyä mukavasti.