OSTOSLISTA

Puutarhaintoilijan ostoslista näyttää ihan tavalliselta kauppalistalta:

2 timanttituijaa

6 ’Garden Lace’ -pionia

1 ruusu ’Ritausma’

1 Karoliinanruusu

2 yksinkertaista juhannusruusua

3 jaloritarinkannusta

kirjovuohenputkea

suovehkaa

valkoista rauniokilkkaa

1 kärhö 'Hagley Hybrid'

1 sininen alppikärhö

1 valkoinen kylmänkukka

vaaleankeltainen Amerikankullero

törmäkatkeroa

valkoisia varjoliljoja

valkoista Julianesikkoa

kyläkurjenpolvi ’Laura’

1 pkt luujauhoa

Kuitenkin kun listaa katselee vähän tarkemmin, se alkaa näyttää vähintäänkin erikoiselta. Ensinnäkin kaikkea ei ole tarkoitus ostaa – tai ei ainakaan tänä vuonna. Toisekseen kaikkea ei edes saa ostettua.  Rahan puute on tietysti yksi syy, mutta kaikkea ei saa edes rahalla – siis ei tänä vuonna.

Kaksi tuijaa eivät ole ongelma. Niitä myydään ”joka paikassa”. Ostan ne sitten kun seuraavan kerran on kaupunkiin asiaa. Olen suunnitellut istuttavani ne suuriin betonipysteihin sisääntuloväylän alkuun.

Jouko katseli betoniruukkua ja sanoi, että routa on vääntänyt sen vinoon. Pitäisi valaa routimaton alusta sille. – Ai, mä en ole huomannut, että se on vinossa, sanoin ja jatkoin, että minua häiritsee enemmän se, että ruukku on tyhjä. Sitä puolestaan mies ei ollut huomannut. Olen silti varma, että hän tulee pitämään tuijan ja krassin koristamista ruukuista – vaikka ne ovatkin hieman keikallaan.

Ruukut ovat tyhjinä ja kaikki muukin vielä alkutekijöissään toukokuisessa puutarhassa.

Samalla reissulla saisin ehkä vielä vaaleanpunaisen 'Hagley Hybrid' –loistokärhön. Blogiystäväni suositteli tuota kaunista köynnöstä minulle. Jos se menestyy hyvin V-vyöhykkeellä, niin miksei minullakin, jos sen oikein huolellisesti istutan. Poikani lupasi nikkaroida sille kunnon tuen.

’Ritausma’ –ruusua haaveilen Etelä-Ameriikan istutusalueen keskipisteeksi. Sen saattaisin löytää samasta paikasta. Ruusuista puheen ollen – minulla on menossa ruusuprojekti. Aion istuttaa pitkän muurin päälle ruusuja estämään naapurista tunkeutuvat seljat, villivadelmat ja kortteet. Istutin viime kesänä kokeeksi yhden valkoisen kurttulehtiruusun. Koska se tuntuu menestyvän oikein hyvin vaikeissa olosuhteissa muurin päällä, aion istuttaa niitä lisää. Hyvällä tuurilla saattaisin löytää niitä pari, jos paluumatkalla poikkeaisin vielä yhdellä puutarhalla. Niiden seuraksi olen hankinnut vaaleanpunaisia ja aniliininpunaisia ruusuja.

P.S. Enpä hankikaan kurttulehtiruusua, koska sen myynti kiellettiin ja entisetkin kasvustot on hävitettävä. Kolmen vuoden kuluttua kurttulehtiruusujen hallussapitokin on kiellettyä enkä aio rikolliseksi ryhtyä. Aion hankkia niiden tilalle yksinkertaisia juhannusruusuja. 

Kuvassa tarhakurtturuusu 'Sävel'

Karoliinanruusu osoittautuu vaikeaksi, muttei mahdottomaksi. Kuukkeloin netin ympäri ämpäri. Selaan muutamia hinnastoja turhaan. Lopulta on uskottava: tämä kestävä, matalahko luonnonruusu löytyy ainoastaan Oulujoen Taimistolta paikkakunnalta nimeltä Rova. Meiltä on sinne yli viisisataa kilometriä, mutta kyllä hätä keinot keksii. Voisimme hakea sen suviseuramatkalla – sikäli mikäli niitä vielä on. Saisin sitten kauniin alun kivimuurin ruusurivistölle.

Joululahjani – yksinkertaiset, hempeän vaaleanpunaiset, vastustamattoman kauniit ’Garden Lace’ pionit – olivat melkein jo menneet. Laukaasta löysin neljä. Tilattavahan ne oli, vaikka surettaakin, että yhden pionin hinta menee postikuluihin. Yhden saisin vielä Vanttilasta, mutta ei ole tuonne Huittisten ja Punkalaitumen välille nyt muuta menoa. Yksi jäisi joka tapauksessa puuttumaan. Pitää joko muuttaa suunnitelmaa tai odottaa ensi vuoteen, seuraavaan tai sitä seuraavaan. Pionien saatavuudesta ei koskaan tiedä.

Tällaisen pionipenkin ja pari pienempää ryhmää suunnittelin. Keskelle korkeat jaloritarinkannukset ja ympärille valkoiset 'My Love' -pionit, vaaleanpunaiset 'Garden Lace'-pionit sekä pinkit 'Coral Fay' -pionit. 'Coral Fay' on vielä epävarma, sillä kuvassa sen väri on aniliini, mutta nimi viittaisi enemmän korallinpunaiseen.

Olen varma, että moni ei ottaisi vuohenputkea pihalleen suin surminkaan. Ihastuin vuohenputkeen Saksan siskoni lähettämän kuvan myötä. Hän käyttää vuohenputkea ruokana.  Aloin haaveilla kirjovuohenputkea vaikeaan kasvupaikkaan kuusen alle. Kirjovuohenputken sanotaan leviävän hillitymmin kuin vihreälehtisen, mutta ahkera leviäjä se silti on. Harkitsin asiaa huolellisesti juuri tuon leviämistaipumuksen vuoksi. Päädyin kokeilemaan rajaamista. Onneksi vuohenputki ei sentään siemennä.

Kuusamosta, Muhevaiselta pääkaupunkiseudulta, Raahesta, Seinäjoelta, Kurejoelta tai Torniosta kirjovuohenputkea saisin. Miten sattuikaan, että miehellä on asiaa Seinäjoelle! Sujautan hänen taskuunsa pienen tuliaistoivelistan: pari vuohenputkea ja muutama törmäkatkero. Törmäkatkerotkin ovat vähän kiven alla näillä main.

Suovehkaa tarvitsisin osmankäämien seuraksi Kosteikkoon. Voimakaskasvuinen vehka pitäisi varmaan rikat poissa osmankäämien juurelta. Liiallisesta leviämisestä ei olisi vaaraa, sillä suovehka vaatii märän kasvualustan. Oi, miten näenkään sieluni silmin kaunismuotoisen vehkan vihreän lehvästön ojan reunoilla ja keskeltä korkeuksiin nousevat osankäämien tanakat, pitkät varret ja hoikat lehdet!

Suovehkaa myydään Porissa ja Raahessa. Tämä onkin paha. En ihan viitsisi ajaa 140 km suuntaansa muutaman vehkan takia, mutta samaan reissuun voisi yhdistää vierailun ystävien luona.

Olen kattanut alueen sanomalehdilllä ja hiekalla,  mutta rinteessä hiekka tahtoo valua pois. Tänne olisi niin hienoa saada ainakin sitä suovehkaa.

Rauniokilkka nyt ainakin on yleinen ja hyvin leviävä perenna. Sitä luulisi löytyvän paikasta kuin paikasta, mutta ei. Valkokukkaisena sitä löytyy Tyrnävältä, Flörin verkkokaupasta, Joensuusta, Muhevaiselta pääkaupunkiseudulta, Raahesta, Leivonmäeltä tai Valkeakoskelta.

Valkeakoskella tulee harvoin käytyä, mutta nyt sinne on sattumoisin asiaa. Eipä mitään, voin ajaa takaisin Barkholtin taimiston kautta.  Ehkäpä sieltä löydän muurille haaveilemani rauniokilkan lisäksi myös sinisen alppikärhön portin pieleen ja kolme ’Summer Skies’ – jaloritarinkannusta uuden pioniryhmän keskiosan komistukseksi. Ritarinkannuksille kaivettiin kuopat jo viime syksynä.

’Summer Skies’ –jaloritarinkannus on juuri oikean sininen minun makuuni.

Kyläkurjenpolvi ’Laura’ on kaihertanut mieltäni jo pitkään. Pitkän haaveilun jälkeen tilasin kolme tainta Viherpeukaloilta ja istutin ne luumupuun katveeseen. Kurjenpolvien sijaan maasta nousivat räikeän lilat syysleimut, niin ikään ’Laura’-lajiketta. Ei hyvä. En joutunut maksamaan vääristä taimista, mutta jäin kovasti kaipaamaan noita suloisia kyläkurjenpolvia. Niitä ei saa mistä tahansa, mutta Valkealasta ja Turusta ainakin, ehkä Raahestakin. Olisikohan niitä vielä siinä vaiheessa jäljellä kun poikkean Turussa? Lupasin viedä pikkuveljeni sinne lomareissua varten.

Listaa lukiessa tämän kesän matkakohteiden kärkipäähän nousevat Pori (suovehka), Rauma, Kirkkonummi (valkoinen kylmänkukka), Leivonmäki (vaaleankeltainen Amerikankullero), Pinsiö, Vihti, VakkaTaimi Varsinais-Suomessa (valkoinen varjolilja) ja Valkeala (valkoinen varjolilja, kyläkurjenpolvi ’Laura’).

Pori ja Rauma ovat kauniita kesäkaupunkeja. VakkaTaimi on kuulemma jo itsessään elämys ja Valkealassahan voi olla vaikka mitä hienoja nähtävyyksiä: ainakin Viherpeukalot ja… öö… varmaan joku kotiseutumuseo… ja niin se Viherpeukaloiden puutarha. Ja meni minne meni, oman rakkaan vieressä on kiva körötellä ja käydä vähän tuulettumassa.

Kuva on Taimimoision näytepuutarhasta Porista.

Puutarhaintoilijan ostoslista voisikin näyttää tältä:

Netistä:

6 ’Garden Lace’ pionia: neljä Laukaasta (ja yksi Vanttilasta)

Valkeakoskelta:

3 jaloritarinkannusta ’Summer Skies’

valkoista rauniokilkkaa

sininen alppikärhö

Tampereelta:

2 ’Alba’ kurttulehtiruusua

Pirkkalasta:

2 tuijaa

kärhö 'Hagley Hybrid'

1 ruusu ’Ritausma’

luujauhoa

Seinäjoelta:

kirjovuohenputkea

törmäkatkero

Oulujoelta:

                 1 Karoliinanruusu

Porista:

                 suovehkaa

Raumalta tai Kirkkonummelta:

                 valkoinen kylmänkukka

Leivonmäeltä:

                 vaaleankeltainen Amerikankullero

Pinsiöstä, Valkealasta, Vihdistä tai VakkaTaimesta:

                 valkoinen varjolilja

Valkeakoskelta Barkholtin taimistolta ostin nämä isokokoiset taimet. 'Summer Skies' -jaloritarinkannuksia en löytänyt, mutta ostin niiden tilalle 'Blue Bird' -lajiketta. Toivottavasti sinilinnun väri on yhtä ihana kuin kesätaivaan.

Jännitystä siis piisaa: mitä löytyy, mistä löytyy ja mitä auton takakonttiin loppujen lopuksi nostetaan.


Lämpimästi tervetuloa, Sini ja muut uudet lukijat blogini pariin! Toivottavasti viihdytte.