KASVIEN MIELI

Puutarhassani asustaa monenlaisia herroja ja rouvia, nuorisoa ja lapsukaisia. Olen höpsötellyt tuosta hilpeästä herrasväestä monenlaista. Nyt päätin ottaa selvää, mitä heidän "mielissään" oikeasti liikkuu.

Miksi jutella

kukille ja kasveille?

Marja-Liisa nimittäin kysyi taannoin järjestämieni arpajaisten yhteydessä: ”Miksi jutella kukille ja kasveille eli vähän niiden sielunelämästä”. Kysymys oli mielestäni vaikea, mutta mielenkiintoinen. Ja kyllä, luulen löytäneeni vastauksen kysymykseen. Palataan siihen lopussa.

Poimin tähän ajatuksia Jukka Laajarinteen artikkelista nimeltä Kasveista ja vierassieluisuudesta.  Minua naurattaa kun hän alussa puhuu saksalaisen metsänhoitajan Peter Wohllebenin kirjasta Puiden salattu elämä. Wohlleben nimittäin kirjoittaa pyökkilapsista, toiveikkaista alkioista, siitä miten puut sopivat asioista keskenään tai puilla on oma näkemyksensä jälkeläisten kasvattamisesta tai miten pienet puut kasvaisivat mielellään nopeasti. Kuulostaa tutulta. Minä höpsöttelen, mutta Wohlleben on ilmeisen tosissaan.

Päivä paistaaa. Mikäpäs tässä on ollessa!

Ymmärrämme toisten tunteet

omista lähtökohdistamme käsin.

Ihmisellä on kyky empatiaan. Voimme ymmärtää toisten tunteita. Joskus kuitenkin ymmärrämme niitä väärin, sillä ymmärrämme toisten tunteet omista lähtökohdistamme käsin. Empatiamme voi ulottua myös ei-inhimillisiin olioihin kuten kasveihin. Ymmärrämme, millaista on olla janoinen tai uupunut. Meillä on tapana projisoida eli heijastaa omia tunteitamme toiseen. Emme siis elä toisen tunteita, vaan luulemme hänen kokevan niin kuin itse tunnemme ja koemme.

Muistan kun keskustelin tuolloin 2-vuotiaan poikani kanssa, että kissat syövät hiiriä. Hän oli nähnyt sen naapurissa. Poika mietti, miten kissa puree hiiren kokonaan eikä näyttänyt ilahtuneelta. –Väkevää, poika totesi suu mutrussa. Huomasin, että hänen kävi aivan sääliksi kissoja, jotka joutuvat syömään väkevää ruokaa.

Mitä mietit, Reetta?

Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Itse olen tiedostanut tämän ja olen lakannut kauhistelemasta poikieni rankkoja, kylmiä ja märkiä kalastus- ja eräretkiä. Minä, äiti, hienohelma, koen tuollaiset omalla tavallani enkä osaa eläytyä poikieni osaan. He haluavat karaistua, päästä armeijan erikoisjoukkoihin ja ties vaikka minne. Olen jättänyt kauhistelut sikseen ja yrittänyt eläytyä poikien fiilikseen: he ovat taas astetta lähempänä tavoitteitaan.

Pystymme helposti eläytymään myös elottomiin kappaleisiin, kuten nukkeihin tai pehmoleluihin. Lapsi voi aidosti kärsiä niiden kohtaamista onnettomuuksista tai vääryyksistä. Aikuisestakin se voi tuntua pahalta.

Millaisia kasvit sitten ovat? Tuntevatko ne? Ajattelevatko ne? Haaveilevatko ne tulevaisuudesta? Ovatko ne tietoisia itsestään ja ympäristöstään? Ovatko ne älykkäitä?

Pellavankukat sulketuvat pilvisenä päivänä ja aukeavat auringossa.

Ja kuten olemme kokeneet,

ne voivat suojautua

myös ruohonleikkurilta.

Olemme ehkä joskus ajatelleet, että kasvit eivät liiku. Mutta liikkuvathan ne. Ne rönsyilevät, poksauttelevat siemeniään pitkälle, kasvattavat runkojaan, lehtiään, kukkiaan ja juuriaan. Ne voivat kasvaa tai kääntyä valoa kohti. Ne voivat suojautua auringonpaisteelta. Ja kuten olemme kokeneet, ne voivat suojautua myös ruohonleikkurilta. Tuntokasvit reagoivat kosketukseen hyvin nopeasti. Tiedetään, että kasvit voivat reagoida myös tuhoeläimiin esimerkiksi muuttamalla kemiallista koostumustaan myrkyllisemmäksi. Ne voivat saada jopa lajitoverinsa reagoimaan samoin.

Valoa kohti!

On tehty tutkimuksia, joissa joidenkin kasvien on huomattu reagoivan jopa ääniin. On esitetty, että kasvit kasvavat paremmin kun niille jutellaan. Jotkut väittävät, ettei ilmiö johdu pelkästään hiilidioksidin lisääntymisestä.

Onko kaikki tarkoituksenmukainen toiminta älykkyyttä?

Olemme tottuneet ajattelemaan, että ihminen on älykäs. Pidämme älykkäinä myös monia eläimiä, kuten delfiinejä, apinoita ja rottia. Myös mehiläiset toimivat älykkäästi. Ehkä ei olekaan mitään rajaa, jonka yläpuolella olisivat älykkäät ja alapuolella ei-älykkäät olennot. Vai onko? Onko kaikki tarkoituksenmukainen toiminta älykkyyttä? Voivatko siis myös kasvit olla älykkäitä?

Osaan tämän homman!

Laajarinne toteaa, että kyky ratkoa ongelmia lienee kaikkea eläviä yhdistävä tekijä. On ilmeistä, että kaikki eliöt toimivat tietyssä mielessä tarkoituksenmukaisesti. Niiden toiminta tähtää elossa pysymiseen, lisääntymiseen ja tiettyyn elämän kiertoon. Tässä mielessä siis kaikilla elollisella on jonkinlainen mielekkyys, "mieli".

Äly ilmaantuu tietoisuuden myötä.

Tarkastellaan vielä älykkyyttä tarkemmin. Onko kaikki mielekäs toiminta älykkyyttä? Laajarinne toteaa, että äly ilmaantuu tietoisuuden myötä. Oksennus on mielekäs reaktio tietyssä tilanteessa, mutta tajuton ihminen ei tee sitä tietoisesti. Laajarinne kiteyttää asian näin: tajuton ihminen ei ole älykäs eikä käyttäydy älykkäästi, kun taas tajuissaan oleva ihminen voi niin tehdä.

Onko ongelmanratkaisu älykkyyttä? Oikaisen nyt rajusti ja hyppään Laajarinteen esittämään termostaattiesimerkkiin. Kun patterin termostaatti säätelee huoneen lämpötilaa, se ratkoo ihmisen sille asettamaa ongelmaa. Siltä ei vaadita järjen käyttöä, vaan pelkkää reagointia.

Ongelmanratkaisun jälkeen pohditaan vielä muistia. Mimosa lakkaa reagoimasta tietynlaiseen tärinään "opittuaan”, ettei se merkitsee uhkaa. Kyseessä ei välttämättä ole oppiminen, vaan aistin turtuminen.

Kymmenvuotiaani kyselee, mitä kirjoittelen ja kerron hänelle pohdinnoista kasvien älykkyyteen liittyen. Hän sanoo, etteivät kasvit voi ajatella, koska niillä ei ole kieltä. Mielestäni näkökulma on hyvä, vaikka asia ei olekaan aivan yksioikoinen. Lisäänkin tähän väliin muutamia poimintoja artikkelista ”Miten kasvit kommunikoivat? ” (J.K. Holopainen, J.D. Blande, M. Kivimäenpää, Duodecim 13–14/2018)

Meidän on hyvä olla yhdessä.

Kuvan on ottanut Avilla Isopahkala.

Kasvien kommunikointitavat ovat moninaiset. Puut voivat olla juuriston sienirihmaston välityksellä yhteydessä omiin jälkeläisiinsä ja muihin puulajeihin ja siirtää sitä kautta yhteytystuotteita toistensa käyttöön. Kasvit käyttävät toisista kasveista heijastuvan valon laatua kasvuolosuhteidensa seuraamiseen ja tehostavat tarvittaessa pituuskasvua.

Kasvien kemialliset puolustusyhdisteet

pyrkivät karkottamaan kasvinsyöjiä ja hillitsemään syöntiä.

Kasvien kemialliset puolustusyhdisteet pyrkivät karkottamaan kasvinsyöjiä ja hillitsemään syöntiä. Epäsuorassa puolustuksessa kasvit tuottavat haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, jotka houkuttelevat paikalle kasvinsyöjien luontaisia vihollisia. Juurten lähettämien äänisignaaleiden avulla kasvit kaikuluotaavat maaperän vesivarastoja.

Kehäkukan sanotaan karkottavan tuholaisia.

Pitkien pohdintojen jälkeen Laajarinteen artikkelissa tullaan kysymykseen kasvien arvostuksesta. Tarvitseeko kasvin olla älykäs, jotta arvostaisimme ja kunnioittaisimme sitä? Laajarinne kirjoittaa: "Mutta emmekö voi arvostaa, ihastella ja hämmästellä kasveja, sieniä, limasieniä ja muita elämänmuotoja ilman että puhumme niiden älystä tai tunteista?" Äly, tunteet ja tietoisuus ovat alkujaan ja edelleen inhimillisiä mielen toimintoja kuvaavia sanoja. Loppupäätelmänä on, ettei mikään varsinaisesti kerro kasvien tietoisuudesta.

Aito vieraus jää ymmärryksemme

ja jopa havaintokykymme ulkopuolelle.

Laajarinne viittaa alkupuolella mainittuun empatiakykyyn. Aito vieraus jää ymmärryksemme ja jopa havaintokykymme ulkopuolelle. Minä puolestani viittaan kissaesimerkkiin. Olisipa hienoa osata eläytyä kissan tunteisiin. Vaikeaa on.

Muiden elämänmuotojen arvostaminen on elinehtomme. Olemme riippuvaisia kasveista, niiden tuottamasta hapesta ja ravinnosta. Saamme niistä runsaasti iloa ja hyötyä. Luonnossa liikkumisen hyödyllisyys on myös tieteellisesti osoitettu.

Puu tuskin ilahtuu sen halaamisesta. Halaamisella on kuitenkin tärkeä merkitys ihmiselle. Ajattelen, että näin on myös kasveille juttelun laita. Kasvi kenties ilahtuu pienestä hiilidioksidilisästä, mutta merkityksellisin tilanne on viherpeukalolle.

Kaksi kaunista yhdessä: pioni 'Pillow Talk' ja kultakuoriainen.

Jutellaan kasveille ja höpsötellään. Ne tekevät meille hyvää.