torstai 30. maaliskuuta 2017

SITKU

Puutarhaharrastajan on vaikeaa, osittain lähes mahdotonta, elää nykyhetkessä. Nyt ku on kevät ja maa vielä roudassa, pitää miettiä jo syksyä - varsinkin kun Unelmia ruusuista -blogin Tita muistutteli syksyn kukkijoista. Mieltä hivelee ajatus, että sit ku on syksy, oma puutarha loistaa kilpaa syksyn ruskan kanssa. Tai siis ehkä seuraavana tai sitä seuraavana syksynä kun kasvit ovat ehtineet juurtua.

Jos et ahkeroinut syksyllä (kuten esimerkiksi minä), et saa nauttia sipulikukkien loistosta keväällä. Ne ihanat vihreäraitatulppaanit, orkideanarsissit ja krookusten meri jäävät vain haaveeksi sit ku on kevät. No, onneksi sentään jotain tuli laitettua. Jäätelötulppaaneja tässä nyt odotellaan.

Nyt ku ryhdistäydyn, on maan sulettua mitä istuttaa ja tietää suurin piirtein minne ne istuttaa. Ja sit ku on syksy, saa taas nauttia työnsä tuloksista.

Niinpä suuntasin katseeni syksyä kohti. Mietin värioppia ja valitsin väriympyrästä kolmisoinnun: vaaleanpunainen & kellertävä & sininen. Kokosin yhteensointuvia perennoja kollaasiksi ja sain mukavan työkalun suunnittelun avuksi. Pysykääpä linjoilla, sillä julkaisen tekemiäni kollaaseja lähipäivinä.

Nautin nytkin niin paljon kuin ikinä vain osaan. Nautin kottikärryjen kolinasta kivipolulla. Nautin perennan varsien leikkaamisesta kauheassa kevättuulessa ja raekuurossa. Ihanaa saada puutarha talven jälkeen siistiksi eikä sillä niin väliä millainen sää sattuu olemaan kun innostuksen puuska iskee.

Herukka-aidanne on siistitty!

Nautin kauniin ruskean kevään ajasta. Koko maisema on pehmeän vaaleanruskean ja vähän tummempien ruskean sävyjen sekä havunvihreän täyttämä. Pehmeä, lämmin. Havujen kevätsuojat, nuo säkkikangashuput sulautuvat kauniisti maisemaan. Ilma ei kuitenkaan ole lämmin. Pensaita leikatessa jäätyy luita ja ytimiä myöten. Palelevia sormia täytyy käydä sisällä lämmittelemässä.

Tekisi mieli pysäyttää aika, ainakin hetkeksi. Nauttia sitä kun kaikki on vielä ”hallinnassa”, kaikki on vielä mahdollista. On kuin leipomisessa se hetki kun taikina on onnistunut ja pikkuleivät ovat säntillisesti pellillä. Tai kun pikkuiset taimet nököttävät koulittuina turveruukuissaan. Mikään ei ole vielä mennyt pieleen. Yksikään taimi ei ole venähtänyt honteloksi hujopiksi eikä näivettynyt veden puutteeseen. Kaikki hyvä on vielä edessäpäin. Kilpajuoksu kevään kanssa ei ole vielä alkanut.

Nautin tästä ihanasta haaveiden ajasta. Ihan juuri nyt.

Tosi mukava kun liityit lukijakseni, Esther Helmiä. Lämpimästi tervetuloa!


P.S. Vielä ehdit kommentoimaan mikä on puutarhasi paras X. Minun puutarhani aakkoset: X


15 kommenttia:

  1. Niin se on, pitäisi kyetä nauttimaan juuri tästä hetkestä, eikä kaiken aikaa tavoitella jotain muuta. Tänään sen muistin tutkiessani pihan tilannetta ja pysähdyin kuuntelemaan lintujen mahtavaa sirkutusta. Kunpa muistaisin huomennakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen huomannut, että puutarhahaaveilusssakin voi silti elää nykyhetkessä, vaikka katse onkin jo tulevaisuudessa. Nautin suunnattomasti kun saan tietokoneella sommitella uusia istutusalueita. Onhan tavallaan matkan suunnittelukin osa matkustamisen hauskuutta :)

      Keväistä lintujen sirkutusta sinne teille ja aurinkoista viikonloppua!

      Poista
  2. Nauroin vesissä silmin tuolle sun "kun on vielä hallinnassa" Keväällä juu se on niin. Kesän mittaan menettää hallinnan siellä sun täällä, kun rikkaruohot ottavat kasvuspurttinsa. Sitä huomaa olevansa ensin yhden askelen jäljessä, sitten peräti kaksi. Jossain kohti voi lyödä kinttaat kenttään ja antaa olla. Menetetty peli. Sillä erää. Talven mittaan voi tehdä juonia, ettei taas pääsisi käymään samoin. Ja silti - aina jossain kohdin - jäät häviölle. Silloin on paree kääntää selkänsä ja katseensa muualle. Ei se ole niin vakavaa kuitenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Ja sinä osuvasti jatkoit siitä mihin minä jäin! Se on juuri niin. Viimeistään lomamatkan jälkeen huomaa olevansa auttamattomasti häviöllä. Oikeastaan ihan hyvä tilanne, jos olet vain kaksi askelta jäljessä. Minusta välillä tuntuu, että niitä askeleita on kymmenen tai sata ;) Ei ole vakavaa ja aina keväällä tuntuu, että Nyt! Nyt olen oikein raipas ja yritän pysyä voitolla ;)

      Poista
  3. Tämä postaus on todellinen Pauliina-esimerkki: positiivinen, iloinen ja humoristinen! Vaikka jäätyy luita ja ytimiä myöten, säkkikangashuput sulautuvat kauniisti ... aina lukiessani tarinoitasi tulen hyvälle tuulelle. Tämä kaikki on totta, kaikki ihana on tulossa ja nyt on tämä hetki - vain nyt! Kiitos taas Pauliina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, tulin minäkin niin valtavan hyvälle mielelle sinun palautetta lukiessani. Kiitos, Pirkko!! Minulla on sellainen ajattelutapa, että aurinko paistaa aina, mutta välillä vain pilvet ovat sen edessä :) Kiva, että ilahduit jutusta!

      Aurinkoista viikonloppua!

      Poista
  4. Jäätelötulppaani...voih, siinä sitä onkin odottamista!!
    Onneksi pitkä talvi ja kaikki puutarhan suunnitelmat ovat pian paketissa ja pääset oikeasti möyhimään multaa!
    Iloa viikonloppuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :) Tällä kertaa tuli istutettua vähän, mutta hyvää ;)

      Oi, minun puutarhasuunnitelmani eivät tule koskaan valmiiksi. Ihan hyvä tietysti niin, sillä rakastan suunnittelua - vaikka saatankin sitten tehdä lopulllisen toteutuksen ihan eri tavalla :D

      Mukavaa viikonloppua sinullekin, Susanna!

      Poista
  5. Tulevaa on välillä pakkokin miettiä puutarhassa. Osa siitä tulevan miettimisestä on jopa kivaa minun mielestäni. Osa taas ei. Moni asia tulevaisuuden miettimisessä on ihanaa, kun voi luulla onnistuvansa. Tylsää on huomata joutuvansa tekemään uudestaan asiat, kun ne eivät vaan toimi. Minusta siis uusi istutusalue on ihana. Syksyllä kevätsipuleiden istuttaminen myös ihan mukavaa hommaa. Mutta moni siistiminen, raivaus ym saattaa olla vähän hankalaakin. Ainakin aloittaa. Mutta on mahtava tunne, kun nykyisin löydän joka vuosi jotain sellaista, jonka äärellä voi vain huokailla ihastuksesta. Ja ihmetellä, että tämäkin ihanuus tai yhdistelmä kasvaa minun puutarhassani ja voin ihailla sitä joka päivä (pionien ja unikoiden kohdalla ihailulla voi olla kyllä pienoinen hoppu).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unohdin vielä. Olin yhtenä vuonna istuttanut ice cream-tulppaneita. En ollut lukenut kasvukorkeutta. Jäivät hujoppien jalkoihin. Sen jälkeen opin katsomaan narsissien ja tulppanien oletetut kasvukorkeudet.

      Poista
    2. Niin, tulevan miettiminen on kivaa. Oleellistahan on se, että on onnellinen jo siitä mitä on saanut eikä ajattele olevansa onnellinen vasta sitten kun...

      Minä olen siinä suhteessa ihan erilainen kuin sinä, että minä tykkään siistimisestä ja jopa raivauksesta. Oikein odotan sitä, että pääsen raivaamaan tonttimme yhden nurkan kun autotalli valmistuu. Siinä näkee työnsä jäljen ja yksi pitkäaikaisista haaveista taas toteutuu. Eikä sitten tarvitse rajata kuvia niin paljon ;)

      Joo, eiväthän ne pionit kauan kuki, mutta jotenkin se on niin yltäkylläistä aikaa, että lyhyt kukinta riittää minulle. Juhlat ovat kivoja, mutta ei sitä määräänsä enempää jaksa juhlia ;)

      Oi-joi, mahdoinkohan minä huomata katsoa niiden jäätelötulppaanien korkeudet?

      Poista
  6. Niinhän se on monissa asioissa, että sitku tulee haaveisiin ja suunnitelmiin. Mutta olen myös huomannut saman kuin sinä, että nauttia voi mitä hulluimmista säistä ja kaaoksesta, kun sen tietää johtavan johonkin vielä ihanampaan! Sepä juuri auttaa jaksamaankin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä se sitku haittaa kun osaa olla onnellinen jo nyt. Suunnittelen tulevaisuutta, mutta nautin siitä jo nyt. Yleensä käy juuri niin, että kun saa yhden alueen valmiiksi, on ajaukset jo seuraavassa projektissa. Kun se itse tekeminen on niin kivaa - vaikka sitten räntäsateessa :)

      Poista