tiistai 7. maaliskuuta 2017

MINUN PUUTARHANI AAKKOSET: R

Puutarhani aakkosten sarja jatkuu ensin kommenteilla Q:sta. Kiitos niistä! Moni piti Q:ta vaikeana. Minusta se oli helppo, minun kun ei tarvinnut valita kuin kahdesta.

Kuningattaret ovat ihania ovatpa ne sitten kurjenmiekkoja (Siperiankurjenmiekka 'Snow Queen'), salvioita (loistosalvia 'Blue Queen'), pioneita ('Blush Queen') tai tulppaaneita ('Queen of Night').

Queen Elisabeth -ruusutkin olisivat upeita, mutta ne ovat liian hienohelmoja meidän arktisiin oloihimme. Suvikummun Marja ainakin on jättänyt nuo ryhmäruusut ja kasvattelee pensas- ja puistoruusuja. Anun puutarha -blogin pioni kasvattaa loistavaa köynnösruusua 'Quadra'.

Minun kuningatarkurjenmiekkani 'Snow Queen' on vielä kovin nuori ja vaatimaton.

Pirkko Vaarin torpan puutarhassa -blogista kertoi mielenkiintoisen tarinan kukinnosta nimeltä Queen Anne's Lace. Kannattaa lukea.

Pionit eivät petä koskaan: niitä löytyy joka lähtöön. 'Qi Hua Lu Shuang' eli 'Huurretta suuteleva kukka' ja 'Qiao Ling' eli 'Smart Girl' herättävät ihastusta. Suvikummun Marjan Parthenocissus quinquefolialle eli imukärhivilliviinille on haaveissa paikka rauniomuurilla. Ah, kuulostaa ihanalta!

Kasvin paikka -blogin Reetan aarre on Quercus robur eli metsätammi. Quercus rubrasta eli punatammesta pitävät Kivipellon Saila ja puput.

Jokirannassa -blogin Eevireginan mietteet ehtivät siskon kotikylään, Israelin Qedariin asti. Hänellä onkin juuri blogissaan ihania kukkakuvia sieltä.  Minua viehätti erityisesti kuva anemoneista ja rikkaporkkanoista. Siinähän taisi olla juuri tuo Pirkon mainitsema Queen Anne's Lace.

Nyt ryhdytään miettimään rakkaita ärriä.


R
RENKI. ROSE.

Ihmisellä voi olla monenlaisia haaveita. Minä haaveilin monta vuotta ROBOTISTA, siis RUOHONLEIKKURISTA. Kun entinen ruohonleikkuri oli vielä ihan käyttökelpoinen, vaikka olikin paikattu sieltä ja täältä, ei robottia kannattanut hankkia. Lopulta, talven aikana uuteen kotiin muutettuamme, vanha leikkuri päätti mennä rikki. Yritin peitellä iloani. Nyt saisin sen!

Robotit ovat kovin kalliita, mutta minä olin säästänyt ruokapöytää varten. - Pöydän ehtisi saada myöhemminkin, mutta nurmikko kasvaa vinhaa vauhtia, ajattelin. Jouko ei varsinaisesti vastustanut, vaikka huomauttikin robottien olevan kalliita. Kehotti minua odottamaan syksyyn, jolloin niitä ehkä saisi halvemmalla. Toivoi kai samalla, että unohtaisin. En unohtanut. Joka kerta kun katsoin trimmerillä kynittyä nurmikkoa, ajattelin, että kestän tuon kauheuden robotin toivossa.

Elokuun lopussa trimmasin nurmikon itse (ensimmäisen ja melkein viimeisen kerran) ja sanoin sen jälkeen Joukolle, että nyt on se aika. Jouko alkoi plarata nettiä, sillä prinsessa tarvitsi ruohonleikkurin. Olin itse selvittänyt merkin ja mallin, joten loppu olikin sitten jo aika suoraviivaista. Naapurikaupungista löytyi kokeiltu kone, josta myyjä pyysi kohtuullisen summan. 

Tässä me ihmettelemme - Rose ja minä - uutta RENKIÄ työssään.

Olen niitä ihmisiä, jotka lukevat ensin opaskirjan. Niin tein, yliviivaustussin kanssa. Onneksi luin, sillä oli helppo vedota oppaaseen kun Jouko soitti myyjälle puuttuvista sinkilöistä. 

Latausasemalle piti löytää varjoisa paikka. Eihän tuo robotti mikään puutarhataiteen ylistys ole nurmikon laidalla nököttäessään, mutta ei auta. Onneksi renki on sentään tumma, ihan hyvän näköinen.

Sitten piti asentaa reunakaapeli. En olisi ikinä uskonut, että jonakin päivänä minut voi löytää puutarhasta leikkaamassa saksilla nurmikkoa. Siis saksilla. Kaapelin kohdan olisi voinut vetää matalaksi trimmerilläkin, mutta pelkäsin hennon nurmikon kuolevan niin lyhyeksi leikattuna. Oli varminta leikata kaapelin mentävä soiro saksilla.

Renki oli jo täynnä virtaa innokkaana aloittelemaan, mutta vielä piti odottaa. Myyjä lupasi lähettää puuttuvat pari pussillista sinkilöitä. Saisin sitten vasta reunakaapelin koko matkalle ja pääsisin neuvottelemaan työajoista ja –tavoista.

Onneksi olin varautunut siihen, että rengin perehdyttäminen hommaan ei käy tuosta noin vain. Kun sinkilät vihdoin monen päivän odottelun jälkeen tulivat, oli nurmikko ehtinyt kasvaa jo niin, että jouduin leikkaamaan sitä trimmerillä. Reuna- ja ohjauskaapelin asentamisessa oli kiitettävästi puuhaa, mutta päätin tehdä kerralla kunnolla. Kapean kohdan kaapelit upotin tiilireunuksen alle.

Testiajot sujuivat muuten hyvin, mutta luoteesta renki ei millään löytänyt ohjauskaapelille ja sotkeutui reunan kiviin. Muuten lähdöt ja paluut sujuivat ihan mallikkaasti. 

Kun sitten piti aloittaa varsinainen työ, renki ei inahtanutkaan. Houkuttelin vaikka millä. - Taitaa olla jotain aloitekyvyn ongelmia, diagnosoin. Sitten yllättäen kun tein samat temput toiseen kertaan, se lähti manuaaliasetuksilla leikkaamaan. Työn jälki oli moitteetonta. 

Seuraavana päivänä testailtiin automaattiasetuksia. Ne toimivat hienosti. Robotti alkoi vuorotellen leikata kumpaakin kapeikon erottamaa aluetta – aivan kuten olin näppäillyt. Ruusuportin juurella oli pieni kuoppa, johon se jumittui, mutta näitä pikku säätöjä oli helppo tehdä. Onneksi ei tullut mitään suurempaa korjaamisen tarvetta.

Renki pitää pienen nurmikkomme siistinä leikkaamalla sen melkein joka toinen päivä. Leikkuujäte jää huomaamattomasti lannoitteeksi.

Renki sai vakipaikan. Nyt renki on leikannut yhden kokonaisen kesän enkä pois antaisi. En sitten millään.


ROSE, perhoskoira, on rakas puutarhaseuralaiseni. Se ansaitsee aivan oman juttunsa joskus toisella kertaa, joten liitän tähän ainoastaan kuvan.

Puutarhakautta odotellessa...


Onko sinun R rakkaus tai ruusut, ehkä rakkaus ruusuihin tai rakkaus risuihin (risutöihin siis)?

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi, Oravanpesän Kati! Mukava kun tulit. Toivottavasti saat blogistani iloa!

30 kommenttia:

  1. Kyllähän ne ovat ne ruusut. Ainakin alkuun ne olivat puutarhan ehdoton ykkönen. Nyt kun ruusutarha on jo muutamia vuosia vanha, into on vähän siirtynyt muihinkin kasveihin. Mutta kyllä ruusut, erityisesti pensasruusut, ovat puutarhan kuningattaria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en aluksi ollut lainkaan kiinnostunut ruusuista, mutta sitten päätin kokeilla yhdellä. Istutin juhannusruusun ja niinhän siinä sitten kävi, että ruusuja on alkanut tulla... Pensasruusuja vain, ei siis mitään kovin hoidettavia.

      Poista
  2. Ihana Rose ♥
    Näppärä renkikin on sinulla, meillä on ainoastaan sisällä Hilma, robotti-imuri. Nurmikkoa on sen verran vähän, että mies haluaa leikata sen ihan itse :)

    Voi sentään! Meillä riittää puutarhakissoja tosi monelle kirjaimelle :)
    Touhukkain, uteliain, seurallisin ja hyväntahtoisin meidän puutarhakissoistamme on Ruusa Kerttu Orvokki ♥ Hän on ihan aina mukana kaikissa pihahommissa.

    Kasvipuolella tasaveroisena kesän ensimmäisten mansikoiden kanssa ihanuudesta kilvoittelee Rheum Rhabarbarum, Raparperi. Hirmu aikaisin keväällä puskevat maasta raparperin ensimmäiset punaiset versot, melkein jään läpi. Voi ihanuutta kevään ensimmäisen raparperipiirakan makua, kun seurana on vielä itsetehtyä vaniljajäätelöä!

    Ruusut!
    Jaloruusuista en välitä, mutta pensas- ja puistoruusut! Hatanpään arboretumin ruusutarha ja Vakka-Taimen ruusutarha saavat taatusti pään sekaisin. Hirveästi uusia virikkeitä, ostoslista kasvaa kasvamistaan :)
    Ruusuja hankkiessani ostan aina omajuurisia taimia, Vakka-Taimi ja Blomqvistin taimisto ovat paikkoja, joista varmuudella saa kestäviä omajuurisia taimia. (Vaikka se Violacea menehtyikin..)
    Rakkain ja tärkein on kuitenkin lapsuudenkodistani peräisin oleva Valamonruusu, Rosa splendens,sillä on suunnattoman paljon tunnearvoa.
    Vakka-Taimessa ihastuin Rosa Gallica Violaceaan, jolla on aivan uskomattoman hurmaavan samettisen tummanvioletinpunaiset kukat. Se ei selvinnyt viime talvesta, eikä viime kesänä Vakka-Taimessakaan ollut taimia kurjan talven jälkeen. Ostin sitä paljon muistuttavan suomalaisen jalosteen, Rosa Gallica Merveillen, se on vielä tosi pieni taimi, jospa tekisi edes yhden kukan ensi kesänä!
    Vähän samaa sävyä on Tove Janssonissa, sellaisenkin hankin viime kesänä isompana taimena, joka ehti kukkiakin. Mutta se Violacea pitää vielä saada!
    Risutöitäkin tulee näin keväiseen aikaan tehtyä, lintuja, jotka lennähtävät yleensä aina pois omasta pihasta. Ensi viikolla taas ajattelin muutaman tehdä, katsotaan malttavatko pysyä kotipihalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, kyllä minä siitä Hilmasta haaveilen ;) Meillä on pieni nurmikko ja tykkään nurmikon leikkaamisesta periaatteessa. Halusin vain saada tasaisemman tuloksen kun en joka toinen päivä ehdi leikkaamaan. Pitäisi olla jatkuvasti leikkaamassa, jotta nurmikko olisi aina siisti. Kiva kun miehesi haluaa leikata nurmikon! On aina yksi homma vähemmän.

      Terveisiä Ruusa Kerttu Orvokille! Hän on varmasti ihana kisumisu :)

      Oi, kun muistutit raparperipiirakasta! Siinä on juhlan tuntu kun leivotaan kevään ensimmäinen piirakka. Vesi herahti kielelle.

      Kiitos taas hyvistä vinkeistä ruusujen suhteen! Niitä (pensasruusuja) on meille alkanut tulla ja siitähän se kiinnostus vain kasvaa ;) Sinulla oli ennakkoluuloja pioneita kohtaan, minä puolestani pidin ruusuja vaikeahoitoisina piikkipuskina :) Onneksi ihminen muuttuu. Nyt niitä ruusuja pitäisi saada vähän sinne ja tänne...

      Poista
  3. Ruusut ehdottomasti! Ja nimenomaan pensasruusut. Olen hankkinut ruusuja mummulasta, äidiltä ja vanhalta talolta, jokaisella on oma historiansa. Muutaman olen ostanut puutarhamyymälöistä ja talven tuhoissa pari hävisi. Neilikkaruusu ja puhjantähti pitäisi ottaa uusiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saat olla onnellinen kun sinulla on ruusuja, joihin liittyy tarinoita ja muistoja. Minä muistan lapsuudestani vain kurtturuusun, joita oli istutettu tien keskikaistalle. Kestivät suolaa ja vaikka mitä. Se olikin pitkään ainoa kasvi, jonka latinalaisen nimen muistin lapsuudesta asti.

      Vasta viime vuosina olen löytänyt ruusut tuoksuineen, väreineen kaikkineen. Minun ruusumuistoni liittyvät lähinnä puutarhamyymälöihin ;)

      Poista
  4. Ruusuihin taidan minäkin kallistua. Ovat minulle uusi tuttavuus jos äitienpäiväruusuja ei lasketa. Toissa vuonna tein ihan Ruusupenkin, jonka ruusut tuo kamala 2015-2016 talvi vei. Viime kesänä istuttelin sitten, toivottavasti, kestävämmät ruusut, kanadalaiset, tilalle. Jännityksellä tässä odotellaan kuinka niiden on käynyt. Huolella ne kyllä suojasin nyt talveksi.
    Tuollaisesta rengistä minäkin salaa haaveilen:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän ruusuista, mutta eivät vielä päässeet listalleni kun olen niissä vasta aloittelija (no, aloittelija olen toki monessa muussakin). Aloitin juhannusruususta ja ostin sitten tarhakurtturuusu 'Sävelen' ja muutaman köynnöstävän 'New Dawnin'. Kevään ostoslistalla on taas vähän lisää suht varmoja talvehtijoita...

      Poista
  5. Kyllähän ruusut ovat upeita, jaloruusuja aina kokeilen, kestävät aikansa, mutta ovat niin kauniita. Köynnösruusu Flammentanz on jaksanut viihtyä seinustalla monia vuosia, ja juhannusruusun tuoksu on kesän parhaita. Mutta ruusujen rinnalle nostan Rhododenronit, nuo uljaat alppiruusut. meillä niitä kasvaa sekä mökkipihalla että kotona, ja kun jaksavat kukkia, ei voi kun ihailla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuoksu houkutteli minut hankkimaan ensimmäisen ruusuni. Naapurin juhannusruusu tuoksui niin ihanasti postilaatikolla, että päätin aloittaa ruusukokeiluni perinteisellä juhannusruusulla.

      Hattua nostan sinulle kun jaksat hoidella jaloruusuja. Minusta ei ole siihen ja hankin vain suhteellisen varmoja lajikkeita. Kyllähän komea 'Flammentanz' on aivan kadehdittavan kaunis ;)

      Alppiruusutkin ovat ihania, mutta minulla ei ole niitä vielä yhtään. En ole ehtinyt puutarhaani laittamaan vielä metsän rajaan asti. Sitten joskus meilläkin ehkä kukkivat alppiruusut :)

      Poista
  6. Vaikka ruusut ja rodot ovakki upeeta, tykkään rikoostaki, en rikkaruahoosta, vaan patjarikoosta, posliinirikoosta....Isorikko (Saxifraga hostii) on rakkahin rikko. Se kukkii kuukauren valloottavan valakoosena pilivenä. Ja mikä parasta, rikot on talavivihereetä ja hyvin kestivät tappotalavenki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan niin, rikot ovat myös ihania. Patjarikkoa minulla on vain neulatyynyn verran, ei patjaksi asti vielä. Isorikon leviämisestä haaveilen, sitä on muutama pieni pläntti. Posliinirikko pitääkin katsoa kuvahausta. Hyvä kun muistit nuo rikot :)

      Poista
  7. No arvaat kai mitä vastaan? Ruusut - ihan kaikenlaiset. Pensasruusut on sellaista vaivatonta peruskauraa, mutta viime kesän kanadalalaiset ja ryhmäruusut kyllä innostivat ihan uusiin sfääreihin. Niitä odotan keväällä taas nouseviksi. Lisääkin ryhmiksiä on tilattuna, jotta ilo jatkuisi uuden ruusumaan perustamisen muodossa.

    Rhdodot eli alppiruusut on toinen rakkaus. Istutin niitäkin nipun lisää viime kesänä. Puuvartisista huikein on rusokirsikka (Prunus sargentii), jonka huikean vaaleanpunainen kukinta peittää oksat varhain keväällä. Syksyllä se loistaa punaista ruskaa. Hyvin se on menestynyt jo monta vuotta, vaikka kasvaa ihan väärällä vyöhykkeellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin toki. Jos olisit sanonut jotain muuta kuin ruusut, olisin jo ajatellut sinun olevan kipeänä ;) Sinulla on puhtia kun jaksat värkätä talvisuojat ja kaikki ihan vimosen päälle. Hattua nostan!

      Minulle koko ruusujen maailma on ihan outo. Pioneista tiedän suurinpiirtein miten ne luokitellaan, mutta ruusujen kohdalla kaikki on ihan hepreaa. Kuitenkin minulla on tarve hahmottaa sitäkin kenttää edes jollain tavalla. Ostin kirjan tarhakurtturuusuista, joten ne ovat alkaneet tulla tutummiksi.

      Vielä on suurin osa ruusutermeistä ihan hyrskyn myrskyn mun mielesssä: jalo- ja ryhmäruusut, pensasruusut, kanadalaiset, Austinit, mitä kaikkea niitä onkaan... Kun luen niistä netistä, alun aina olen hahmottavinani ja yht'äkkiä kaikki on taas ihan sikin sokin :) No, hiljaa hyvää tulee :)

      Kiva kuulla, että rusokirsikkasi menestyy. Se on nyt keväällä minuakin alkanut kiehtoa.

      Poista
  8. Robotti olisi kätevä, mutta haluan vielä hikoilla perinteisen leikkurin kanssa. R:stä tuli mieleen ruiskaunokki, ihana kesäkukka, jota kylvän joka vuosi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pidän nurmikon leikkaamisesta. Se on rentouttavaa puuhaa ja heti näkee työnsä jäljen. Silti rakastan renkiäni ;) Ruiskukista minäkin pidän, olen pitänyt lapsesta asti.

      Poista
  9. meidän R taitaa olla Riku-koira:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan varmasti! Terveisiä ja hännän heilautuksia meiltä :)

      Poista
  10. R-kasvi olkoon RITARINKANNUS - jalo-sellainen. Hehkuvan sinisenä se loistaa kuninkaallista sineään ja valkoistakin on tulossa.

    Torpan vaari muuntuu kesällä noin kerran viikossa ruohorobotiksi - muita robotteja ei ole näkynyt. Jatkuvasti pyrimme vähentämään nurmikkoalaa, jotta robotin pinna kestäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, Pirkko, kun mainitsit tuon ritarinkannuksen! Siinä tosiaan on loistoa ja hohtoa. Minä niistä kovasti haaveilen, mutta ovat vasta itämässä.

      Joo, nurmikon leikkuu tosiaan on aika työlästä, vaikka onhan se itsessään aika mukavaa puuhaa. Minä suunnittelin hyvin pienen nurmikkoalueen ja olen siihen tyytyväinen. Vähemmän on tässä tapauksessa enemmän ;)

      Poista
  11. Robottileikkuri on meidänkin pihamme erittäin tärkeä R. Meillä on iso piha ja paljon nurmialuetta, jonka leikkaaminen vie todella runsaasti aikaa ja vaikka meillä olikin aikaisemmin päältä ajettava ajoleikkuri ja lisäksi tavallinen työnnettävä tasoleikkuri päädyimme hankkimaan isolle pihalle suunnitellun robottileikkurin toissa syksynä ja täytyy sanoa, että olemme mieheni kanssa olleet enemmän, kuin tyytyväisiä Husgvarnaamme. Leikkuri leikkaa meillä aamuvarhaisesta myöhäiseen iltaan ja nurmikko pysyy näin aina siistinä, kauniina ja ihanan tuuheana.
    Rantakukka, ritarinkannukset, ristikit, rönsyleimut, rodgersiat, rhodiolat ja tietenkin ruusut ovat myös kaikki omalla tavallaan pihamme tärkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin hyvin kuvitella mikä helpotus on ollut saada isolle nurmikolle robotti. Meillä nurmialue on tosi pieni, mutta tykkään kun se on aina huolitellun näköinen ja tuuheutuu kaiken aikaa. Ei ole vaivaa voikukista eikä apiloista.

      Täytyykin tutkia tuota listaasi tarkemmin kuvahaun avustuksella, sillä minulla ei noita kaikkia ole. Tässä oppii aina uutta :)

      Poista
  12. Ruusuthan ne ärrästä mieleen tulevat. Aikanaan aloittelin jaloruusuilla, mutta nyttemmin olen siirtynyt lähes yksinomaan pensasruusuihin. Ruususeuran tämän vuoden ruusuksi on nimetty juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia), joka kyllä ansaitsee paikkansa suomalaisessa kotipuutarhassa. Meidän yksilömme on kotoisin anopin lapsuudenkodista Hämeenkoskelta. Siksi sillä on aivan erityinen merkitys.

    Suvikummun Marja jo mainitsikin raparperin, joka on yksi pihan antoisimmista hyötykasveista. Ei myöskään sovi unohtaa herukoita (Ribes). Viime kevään äitienpäivälahjaksi saamani ihanuus on tietenkin Prunus ’Accolade’ - Koristekirsikka. Kunpa se kukkisi tänäkin keväänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta olisi hienoa, jos olisi vanhoilta sukulaisilta peräisin olevia kasveja. Onneksi sentään joillakin kasveillani on tarina, sillä joitakin olen saanut naapurilta. Muutamat olen saanut Visavuoren puutarhasta, jossa siskoni oli joskus töissä :)

      Raparperi on ihana, tottakai. Herukoissa minulla on erityinen suosikki, jonka esittelen sitten V:n kohdalla ;) Ja koristekirsikka on ilmaantunut haaveiden listalle...

      Poista
  13. Olenkos taas viimeinen villahousu!

    R on tärkeä kirjain puutarhassa! Ruusuja ei sovi unohtaa, ne ovat niin ihania ja rodot! Voi ihanuusrodot - haluan rodometsän, jossa kasvaa ainakin 50 rodoa, mulla on vasta nafti 20. Siis alppiruusut ja myös atsaleat, ihanuusrakkauteni on rhododendron schlippenbachii...se vei jalat alta samantein, odottelen myös koekasvatukseen saamani r.OB 515 VMR R kukintaa, se on Vakka-Taimen Vesa Muurisen minulle koekasvatukseen antama oma jaloste atsaleasta, siis aarre!

    Ritarinkannukset...taimetin niitä viime kesänä, sain kukinnankin, ihania! Muistan lapsena papalla pohjoisessa kun pienenä tyttönä sain seikkailla papan naapurin autiotalon pihamaalla ritarinkannusviidakossa, upeat kukkalatvukset pääni päällä, huikean kaunis muisto!

    Kesän huumaava tuoksu leijuu rohtovirmajuuresta..isomummon perintö lehtopuutarhassa...ihana! Myös kärhö 'Roko kolla' ihana!

    Yrttimaan ranskalainen rakuuna, nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Saila! Hyvin kerkesit mukaan :)

      Kuulostaa mahtavalta tuo rodometsäsi jo nyt ja mitä se onkaan sitten joskus! Aikamoinen aarre sinulla onkin kun kasvattelet uutta jalostetta. Varmasti jännittävää.

      Minulla on nyt kolmenlaisia ritarinkannukssia itämässä ulkona. Olen niistä pitkään haaveillut ja nyt sydän syrjällään odotan saisinko vihdoin kuninkaallista kukintaa.

      Ihana lapsuusmuisto sinulla! Minusta oli ihanaa seikkailla korkean heinän keskellä, joten ritarinkannusviidakossa seikkailu on ollut varmasti vielä huikeampi kokemus.

      Nyt täytyy vielä kuukkeloida tuo rohtovirmajuuri ja 'Roko kolla'. Kiinnostaa aina nähdä millaisia nuo itselle tuntemattomat kasvit ovat.

      Poista
  14. Löysin monta tärkeää ärrää meidän pihasta. Ruusuja ei ole (piikkejä, joille olen allerginen), mutta ritarinkannuksia, ruohoa, rikkoja, raparperejä ja rhodoja näin ensi alkuun. Rikkoja varten on sitten myös rikkarauta (tosi kätevä!) ja ruohoa varten robottiruohonleikkuri, mutta se tulee vasta seuraavaan kirjaimeen nimensä vuoksi.

    Kolme R-asiaa on kuitenkin yli muiden, niiden vuoksi viihdyn tuolla puutarhassa.
    1. Rakkaus. Puutarha pakahduttaa keväällä sydämen, saa kiitämään pihalle, nostaa silmiin liikutuksen kyyneliä ja tuottaa sellaista tyytyväisyyttä luontoon ja sen Luojaan, että kokonaistunnetta voi kutsua aidoksi rakkaudeksi. Siinä on mukana äidinrakkautta, joka huoltaa, hoivaa ja kasvattaa vuosi toisensa jälkeen. Sallii ja kurittaa, molempia vuorotellen, antaen siimaa ja kerien sitä takaisin sen mukaan, miten hyvin omat voimat antavat myöden.
    2. Riemu. Sitä puutarha tuottaa, ylenpalttisesti, kun ei ole liian nipo. Mikä riemu syntyy ensimmäisestä leskenlehdestä, joka pilkistää keskeltä kukkapenkkiä jo ennen lumikelloja. Mikä riemu kevään raparperien ensimmäisestä sadosta. Mikä riemu omenapuiden kukinnasta ja syksyllä kukista syntyvästä sadosta. Ja mikä riemu kaikista niistä kasveista, jotka kasvavat kuten pitääkin ja tuottavat valtavan visuaalisen elämyksen. Riemu!
    3. Rauha. Puutarhassa pulssi laskee ja hengitys tasaantuu. Stressihormonitaso laskee vauhdilla. Ajantaju häviää ja koko keho nauttii kaikilla aisteilla siitä, mitä puutarhalla on tarjota. Varpaat sivelevät kosteaa nurmea, korvat kietoutuvat liverryksen säveliin, keuhkot täyttyvät maantuoksuisesta ja hapekkaasta ilmasta. Ja sormet, ne hakeutuvat koskemaan silkinpehmeitä terälehtiä, jotka polveilevat värikylläisenä purona rinnettä ylös ja alas, täyttäen jokaisen istutusalueen poimun ja mutkan.

    Siinä ovat kolme tärkeintä ärrää, ne jotka saavat jatkamaan tätä puutarhaharrastusta vuodesta toiseen, rikoista ja roskista piittaamatta.

    Sini K.
    kasvihormoni.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, miten ihanasti kuvailet rakkautta riemua ja rauhaa. Eihän niihin ole mitään lisättävää. Se on jännä, että puutarha nostattaa niin voimakkaita tunteita, että välillä sitä hihkuu ilosta ja vuodattaa ilon kyyneleitä :) Ja joskus silmäkulma kostuu haikeudesta.

      Hyvin usein riemun rinnalla kuplii kiitollisuus ja se jos mikä on terveellinen ja positiivinen tunne. Nykyään monet suosittelevat päiväkirjan pitämistä kiitollisuutta tuottavista asioista. Puutarhassa kirja tulisi äkkiä täyteen ;)

      Ihanan runollisesti kirjoitit rauhasta. Sekin on juuri nyt niin muodikasta tuo hetkessä eläminen ja aistit avoinna oleminen eikä se ihme olekaan. Sehän toki hivelee stressaantunutta mieltä ja kehoa.

      Niin osuvasti kirjoitit, että tästä riittää mutusteltavaa vielä pitkäksi aikaa. Iso kiitos sinulle, Sini!!

      Poista
  15. Vaikka olenkin vähän myöhässä, mutta kyllähän ne on ruusut! Rakensinhan niile oman tarhankin, vaikkakin pienen;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan :) Kun olin istuttanut ensimmäisen ruusuni, juhannusruusun, nimesin alueen ruusutarhaksi ;)

      Poista