keskiviikko 30. marraskuuta 2016

KUKKOILUA

Ihastuin Silvikseen kertalaakista kun näin miten herttainen se on Kerttu-kanaa kohtaan. Silvis löysi maasta muurahaisen. Se nokkaisi sitä ja alkoi kutsua Kerttua. Luulin kukon syövän muurahaisen, mutta ei. Se nokkaisi sitä taas ja vahti, ettei ötökkä livahda karkuun. Silvis vahti muurahaista ja siirsi sitä vähän lähemmäs sillä aikaa kun Kerttu viipotti monen metrin päästä paikalle. Kukko antoi muurahaisen Kertulle, joka tyytyväisenä popsi sen.

Se on kohteliaan herrasmieskukkomme tapa – aina hermostumiseen asti. Tytär nimittäin yritti syöttää kukolle matolääkettä jos jonkinlaisen herkkupalan sisällä. Kukko kohteliaasti antoi herkut kanalle, joka söi ne mielissään. Tyttöparka yritti madottaa kukkoa monta päivää huonoin tuloksin.

Silvis on oikea herrasmies. Se on ymmärtänyt, että kanan onni on hänenkin onnensa.

Joskus tunteet pitää laittaa syrjään ja ottaa järki käteen. Voi kerta kaikkiaan, jos ratkaisisimme asian tunteella, niin kiltti, kohtelias ja komea Silvis ei muuttaisi uuteen kotiin! Ei, ei. Nyt olemme kuitenkin päättäneet, että Silvis ja Kerttu sekä kolme nuorikkoa muuttavat uuteen kotiin.

Tipujen kasvettua nuorikoiksi, kanalamme alkoi tuntua ahtaalta. Toki se täyttää kaikki normit, mutta haluamme kanoillemme vielä luonnonmukaisemmat, väljemmät olot. Joistakin täytyy siis luopua. Huolellisen harkinnan jälkeen tulimme siihen tulokseen, että parasta on, että Mille Fleur-kääpiökanat ja normaalikokoiset kanat eivät asu yhdessä. Isokokoinen kukko ja kääpiökana ei ole paras yhdistelmä olkoonkin kukko miten kohtelias ja kiltti tahansa. 

Silvis saa pitää suosikkikanansa ja tutuiksi tulleet nuorikot. Kääpiökanoille jää kääpiökukko, ehkä kaksikin - kanojen sukupuolta kun on vähän mahdotonta tietää varmaksi ennen kuin ne munivat tai kiekuvat.

Pian Kerttu lennähtää orrelle Silviksen kainaloon.

Silviksen suosikki, Kerttu, on kaunis kana, juuri sellainen kuin satukirjoissa – ylväs ryhti, pullea takamus, tyylikäs valkoinen raita siivessä, sulat nätisti ojennuksessa, munii uskollisesti munan päivässä. Se näyttää lempeältä ja herttaiselta, mutta sitä se ei toden totta ole. Toki se on ihmisille kiltti, mutta alamaisilleen se on kyllä suorastaan nokkava.

Vein herkkuja kanoille. Kerttu piti huolen siitä, että hän saa varmasti eniten. (No, toki minä pidän heikompien puolta ja jakelen ruokaa moneen kippoon eri puolille kanalaa.) Se ajoi tapansa mukaan toiset kanat läheltään, jotta sai itse rauhassa herkutella. Jäljellä oli viimeinen juustonmuru ja annoin sen Silvikselle. Ja eiköhän Silvis kumartunut Kertun puoleen ja antanut juustonpalan hellästi Kertun nokkaan!

Onneksi kanalauma pääsee hyvään kotiin. Silvis ja Kerttu saavat elää onnellisina yhdessä, kulkea edelleen peräkanaa kuten tähänkin asti. Nuorikoista kasvaa yhtä isoja kuin Kertusta, joten ne tuskin jäävät Kertun jalkoihin. Reippailta vaikuttavat ja hyvin ovat puolensa pitäneet. Voimme olla iloisia siitä, että olemme ajatelleet kanojen parasta.

Hyvät ystävykset, kääpiökanat Tiuhti ja Viuhti saavat jäädä meille ja edelleen nukkua orrella vierekkäin ja sukia hellästi toistensa sulkia. Näitä ystävyksiä ei tarvitse erottaa. Tässä odotellaan, että jonakin päivänä Viuhti kiekaisee ja alkaa opetella kukon velvollisuuksia.

Velvollisuuksia riittääkin koko päiväksi. Ei riitä, että kukko etsii ruokaa kanoilleen pitkin päivää, vahtii laumaansa ja vaaran uhatessa urheasti suojelee kanoja. Kanat ovat aika vaativia. Kovaäänisesti ne vaativat kukkoa etsimään itselleen munintapaikan. Eikä sitten se ensimmäinen paikka kelpaa, ehei! Kukkoparka joutuu etsimään paikan ja toisenkin ennen kuin kana kelpuuttaa sen – joskus lopulta sen ensimmäisen.

Viuhtista (vasemmalla) on kasvamassa kaunis kukko. Tiuhti on ehkä kana - ellei se jonakin päivänä päätä kiekaista. Nämä ovat erottamattomat ystävykset.


Tervetuloa lukijaksi Suvikummun Marja ja Keskeneräinen Tää on vielä kesken -blogista! Lämpimästi tervetuloa kaikki muutkin, jotka seuraatte blogiani niin, etten edes tiedä sitä muusta kuin Bloggerin kävijätilastoista!

Olen tosi onnellinen kun luet blogiani. Kommenttisi lämmittää mieltäni, innostaa kirjoittamaan ja kannustaa! Tervetuloa, ihan kaikki!


20 kommenttia:

  1. Olipa ihana postaus! Silvis onkin melkoinen herrasmies :)
    On totta ettei kaikille löydy sitä tilaa vaikka kuinka haluaisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun pidit jutusta. Luulenpa, että kukot yleensäkin pitävät hyvän huolen kanoista :)

      Kun piti ruveta miettimään nuorikoista luopumista, sanoin, että sai olla viimeinen kerta kun meille tulee tipuja. Niistä on niin vaikea luopua! Nyt olen alkanut ajatella positiivisesti: voimme tehdä yhden perheen iloiseksi kanalaumalla, joten eihän tässä olekaan mitään hätää :)

      Poista
  2. Voi miten komea kukko! Kuvat noista olennoista ovat niin hurmaavia!! Joskus käy noin, että täytyy ottaa "järki käteen" ja tehdä riipaiseva ratkaisu. Se on kuitenkin usein kaikkien paras. Hyvää jatkoa kanalaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pirkko! Olen löytänyt ihan uuden maailman kanalasta. On tosi kiehtovaa tutustua kanalauman käyttäytymiseen ja kanoihin persoonina. Ne todella ovat hurmaavia :)

      Olen nyt alkanut iloita siitä, että kanat saavat uuden, hyvän kodin ja toinen perhe tulee iloiseksi niistä. Se vähän lievittää ikävää, jota tunnen jo etukäteen. Oikein hyvää joulukuuta sinulle!

      Poista
  3. Onko Tiuhti punkkari? - tukkatyylistä päättelin. Persoonia kaikki tyynni :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tukkatyyli vähän johtaa harhaan ;) Tiuhti on hyvin rauhallinen, sovitteleva ja olemukseltaan hillitty, ei häivähdystäkään anarkian tavoittelusta tai yrityksestä muuttaa maailmaa ;) Tiuhti on ehdottomasti mun lemppari <3 Onneksi se ei ole puhdasrotuinen Mille Fleur, vaan sai kukolta tuon hurmaavan tukkatyylin.

      Poista
  4. On kukoissa eroja. Meillä on hy-line ja maatiaisparvessa kaksi kukkoa. Toinen on maatiainen ja toinen sillki-chabomix. Tämä jälkimmäinen on täysi räähkä ja yhtä toraileva opportunisti kuin kanatkin. Tosi kaukana huolta pitävästä kukosta. Maatiaiskukko on herrasmies kanoille sulkiensa ytimiä myöten - aivan kuten kuvasit omaa kukkoasi. Onneksi kanalaumani elää kuitenkin sulassa sovussa, joten asiat saavat jatkua entisellään. Kanat ovat tosi hauskoja kapistuksia seurattavaksi vuoden ympäri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, miten mielenkiintoista oli lukea teidän kukoista. Olin juuri miettinyt, mahtavatko kaikki kukot olla kohteliaita kanoille. Nyt jännittää millainen meidän kääpiökukosta tulee. Toivottavasti tulee isäänsä, vaikka ei äitikään mikään ärtsy ole :)

      Joo, kanoja on niin hauska seurata, että aamut saattavat venähtää kanalassa aika lailla...

      Poista
  5. Juuri tuollainen kunnon kukon kuuluu olla! Täytyy ne matolääkkeet antaa vaikka marjan sisällä, lihaherkut menevät kanoille. Nyt harmittaa, kun terveydentila ei salli pitää edes kesäkanoja - minäkin haluaisin talvikanalan ja omia tipuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, nyt jännityksellä seurailen millainen kukko Viuhtista tulee. Kesy se ainakin on ja aivan ihana.

      Lueskelin kanojen madotuksesta. Jotkut eivät anna madotuksia lainkaan, jotkut madottavat varmuuden vuoksi. Kunpa tietäisi... Ehkä ei tarvitse varmuuden vuoksi madottaa kuten kissoja ja koiria.

      Toivottavasti terveydentilasi kohenee, jotta saisit haaveilemiasi kanoja ja tipuja! Hyvää joulukuuta!

      Poista
  6. Aito herrasmies! Ihana postaus, ja samalla opin taas paljon kanoista

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sussi! Olen itse ihan aloittelija tällä kanojen kasvatuksen saralla ja minullekin tulee jatkuvasti uusia oivalluksia. Se tekeekin tästä niin mielenkiintoista. Ihaninta on seurailla kanojen ja kukkojen luonteita, ne kun ovat kaikki niin erilaisia persoonia :)

      Poista
  7. Jopas on kohtelias kukko. Kanat hienon värisiä ja kiva lukea heidän luonteistaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukko on ihana ja arvaat varmaan, että tekee tiukkaa luopua siitä. Huomenna lähtee isokokoisten porukka :( Onneksi pääsevät hyvään kotiin.

      Kanojen luonteista aion kirjoitella joskus lisää. Se on jännä kun niillä on selvästi ystävyyssuhteitakin. Olen nyt aika lailla innostunut noista siivekkkäistä ;)

      Poista
  8. Varmasti mielenkiintoista seurata kanalan touhuja. Onko kanat samanlaisia kuin naiset? Sanotaan, että kun on monta naista koolla, on kuin "kanalauma"
    Mukavaa itsenäisyyspäivää teidän perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa-a, kanalauma... Ovat varmaan samanlaisia - hyvässä mielessä ;) Juttua piisaa kun naiset tapaavat toisiaan, miehiltä odotetaan monenmoisia palveluksia, höyheniä suitaan ja tipusia hoidellaan vähän yhteistuumin tai ainakin lastenkasvatuksesta jutellaan. Aikamoinen kotkotushan siitä syntyy kun naiset pääsevät vauhtiin :)

      Kiitos! Itsenäisyyspäivä hujahti ohi kiireisissä merkeissä juhlajärjestelyissä. Hyvää viikon jatkoa!

      Poista
  9. Silvis on kuin meidän Elvis oli, nyt Elvis on siipiveikkojen taivaassa kiekumassa matalalla bassollaan (brahma) Elvis oli komea poika, ystävällinen ja huomaavainen niin kanoille kuin meille palvelusväellekin. Elviksen poika Börje ei tätä ominaisuutta isältään perinyt. Uusi kukkomme Tarmo taas on kohtelias ja huomaavainen, ei tosin Elviksen tasoa mutta kuitenkin. Tarmolla on suosikkitytöt ja heitä paijjaa ja passaa.

    Uskon, että luopuminen on tuskallista, mutta onneksi hyvä koti odottaa, se on tärkeä asia - valintoja täytyy tehdä! Ihania nuo kääpiökanat - niillä on joskus luonnetta ja iso ego! Kanojen kanssa touhuaminen on kyllä tosi kivaa!

    Oikein hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Oli mukava kuulla teidän kukoista. Täällä palvelusväki syöttää herkkuja lusikalla ja kanathan sen ovat oppineet. Kaakattavat äänekkäästi, että saiskos sitä lusikkaa jo tänne päin :)

      Sehän minua tässä mietityttää, että periytyykö kohteliaisuus Silvikseltä pojille, Kaustiselle ja Viuhtille, vai ei. Saivat ainakin hyvän kasvatuksen ennen kuin Silvis muutti pois ;) Tänä aamuna lauloivat kilpaa yläorrella. Olin aika innoissani siitä!

      Joo, yllätttävän koville Silviksestä luopuminen ottaa. Viuhti ja Kaustinen yrittävät toki tehdä parhaansa, jotta ikävä lievenisi. Varmaan aika monen on vaikea kuvitella miten yhtä kukkoa tai kanoja voi niin ikävöidä, mutta niin se vain on. Toiset kanafanit sen varmasti tietävät.

      Joo, kanalassa hujahtaa aika yllättävän nopeasti. Niille on kiva jutella kun ne niin tarkkaan kuuntelevat ja katselevat ja vastailevat kuka mitenkin. Ja sitten on hauska oppia tuntemaan niiden luonteita. Yksi on sovitteleva ja hellä, toinen hiljainen, kolmas kovanokka :)

      Kiitos! Itsenäisyyspäivä vilahti nopeasti kun olimme juhlajärjestelyissä mukana omalla paikkakunnallamme. Piti postaillakin, mutta niin se vain jäi.

      Mukavaa joulukuun jatkoa sinulle!

      Poista
    2. Tiedän tuon erotuskan! Meillä, kun Elvis kuoli, pidimme hautajaiset. Isäntä kaivoi kuopan, asettelin Elviksen hellästi monttuun, isäntä kysyi ettenkö hae kukkia kukkokuninkaan päälle hautaan, minä hain. Sitten Elvis peiteltiin ja asetettiin iso kivi päälle, hain sitten lisää kukkia ja lopuksi oli kahvitilaisuus meille kahdelle, itku tuli. Elvistä usein muistellaan vieläkin.

      Kanalassa tosiaan kuluu aikaa. Käyn iltaisin nostamassa kanat samalle orrelle, silittelen ja sanon heille hyvää yötä.

      Poista
    3. Liikuttava kirjoitus, Saila! Niin mekin varmasti olisimme tehneet. En yhtään ihmettele, että itku tuli. Minua itketti kun hautasimme kaksi tipua, jotka petolintu oli tappanut. Mies autttoi kuopan kaivamisessa ja me naisväki haimme kukkia ja kauniita kiviä.

      Kyllä monista eläimistä tulee niin tärkeitä, että niitä muistellaan loppuelämä. Kuten aiemmin kerroinkin, meidän koirien kuolemasta on jo kymmenkunta vuotta ja usein niitä muistellaan lämmöllä. Eikä toisia samanlaisia koiria tule - eikä toista samanlaista kukkoa.

      Minä puolestani höpöttelen kanoille aamuisin niin, että joku voisi kuvitella minusta vaikka mitä ;) Nostan vuorotellen niitä syliin ja lellin herkuilla.

      Poista