KUKKOILUA

Ihastuin Silvikseen kertalaakista kun näin miten herttainen se on Kerttu-kanaa kohtaan. Silvis löysi maasta muurahaisen. Se nokkaisi sitä ja alkoi kutsua Kerttua. Luulin kukon syövän muurahaisen, mutta ei. Se nokkaisi sitä taas ja vahti, ettei ötökkä livahda karkuun. Silvis vahti muurahaista ja siirsi sitä vähän lähemmäs sillä aikaa kun Kerttu viipotti monen metrin päästä paikalle. Kukko antoi muurahaisen Kertulle, joka tyytyväisenä popsi sen.

Se on kohteliaan herrasmieskukkomme tapa – aina hermostumiseen asti. Tytär nimittäin yritti syöttää kukolle matolääkettä jos jonkinlaisen herkkupalan sisällä. Kukko kohteliaasti antoi herkut kanalle, joka söi ne mielissään. Tyttöparka yritti madottaa kukkoa monta päivää huonoin tuloksin.

Silvis on oikea herrasmies. Se on ymmärtänyt, että kanan onni on hänenkin onnensa.

Joskus tunteet pitää laittaa syrjään ja ottaa järki käteen. Voi kerta kaikkiaan, jos ratkaisisimme asian tunteella, niin kiltti, kohtelias ja komea Silvis ei muuttaisi uuteen kotiin! Ei, ei. Nyt olemme kuitenkin päättäneet, että Silvis ja Kerttu sekä kolme nuorikkoa muuttavat uuteen kotiin.

Tipujen kasvettua nuorikoiksi, kanalamme alkoi tuntua ahtaalta. Toki se täyttää kaikki normit, mutta haluamme kanoillemme vielä luonnonmukaisemmat, väljemmät olot. Joistakin täytyy siis luopua. Huolellisen harkinnan jälkeen tulimme siihen tulokseen, että parasta on, että Mille Fleur-kääpiökanat ja normaalikokoiset kanat eivät asu yhdessä. Isokokoinen kukko ja kääpiökana ei ole paras yhdistelmä olkoonkin kukko miten kohtelias ja kiltti tahansa. 

Silvis saa pitää suosikkikanansa ja tutuiksi tulleet nuorikot. Kääpiökanoille jää kääpiökukko, ehkä kaksikin - kanojen sukupuolta kun on vähän mahdotonta tietää varmaksi ennen kuin ne munivat tai kiekuvat.

Pian Kerttu lennähtää orrelle Silviksen kainaloon.

Silviksen suosikki, Kerttu, on kaunis kana, juuri sellainen kuin satukirjoissa – ylväs ryhti, pullea takamus, tyylikäs valkoinen raita siivessä, sulat nätisti ojennuksessa, munii uskollisesti munan päivässä. Se näyttää lempeältä ja herttaiselta, mutta sitä se ei toden totta ole. Toki se on ihmisille kiltti, mutta alamaisilleen se on kyllä suorastaan nokkava.

Vein herkkuja kanoille. Kerttu piti huolen siitä, että hän saa varmasti eniten. (No, toki minä pidän heikompien puolta ja jakelen ruokaa moneen kippoon eri puolille kanalaa.) Se ajoi tapansa mukaan toiset kanat läheltään, jotta sai itse rauhassa herkutella. Jäljellä oli viimeinen juustonmuru ja annoin sen Silvikselle. Ja eiköhän Silvis kumartunut Kertun puoleen ja antanut juustonpalan hellästi Kertun nokkaan!

Onneksi kanalauma pääsee hyvään kotiin. Silvis ja Kerttu saavat elää onnellisina yhdessä, kulkea edelleen peräkanaa kuten tähänkin asti. Nuorikoista kasvaa yhtä isoja kuin Kertusta, joten ne tuskin jäävät Kertun jalkoihin. Reippailta vaikuttavat ja hyvin ovat puolensa pitäneet. Voimme olla iloisia siitä, että olemme ajatelleet kanojen parasta.

Hyvät ystävykset, kääpiökanat Tiuhti ja Viuhti saavat jäädä meille ja edelleen nukkua orrella vierekkäin ja sukia hellästi toistensa sulkia. Näitä ystävyksiä ei tarvitse erottaa. Tässä odotellaan, että jonakin päivänä Viuhti kiekaisee ja alkaa opetella kukon velvollisuuksia.

Velvollisuuksia riittääkin koko päiväksi. Ei riitä, että kukko etsii ruokaa kanoilleen pitkin päivää, vahtii laumaansa ja vaaran uhatessa urheasti suojelee kanoja. Kanat ovat aika vaativia. Kovaäänisesti ne vaativat kukkoa etsimään itselleen munintapaikan. Eikä sitten se ensimmäinen paikka kelpaa, ehei! Kukkoparka joutuu etsimään paikan ja toisenkin ennen kuin kana kelpuuttaa sen – joskus lopulta sen ensimmäisen.

Viuhtista (vasemmalla) on kasvamassa kaunis kukko. Tiuhti on ehkä kana - ellei se jonakin päivänä päätä kiekaista. Nämä ovat erottamattomat ystävykset.

Tervetuloa lukijaksi Suvikummun Marja ja Keskeneräinen Tää on vielä kesken -blogista! Lämpimästi tervetuloa kaikki muutkin, jotka seuraatte blogiani niin, etten edes tiedä sitä muusta kuin Bloggerin kävijätilastoista!

Olen tosi onnellinen kun luet blogiani. Kommenttisi lämmittää mieltäni, innostaa kirjoittamaan ja kannustaa! Tervetuloa, ihan kaikki!