keskiviikko 26. lokakuuta 2016

SAMMAKOITA SUUSTA

Joskus ja aika usein minusta tuntuu, että kaikki paikat puutarhassa ovat rempallaan. Nytkin tuntuu, että olisi ihan hyvä, että sataisi lunta, joka peittäisi kaikki keskeneräisyydet allen.

Kerran huomasin esitteleväni puutarhaa vieraille ”tämäkin on vielä laittamatta” –asenteella. Miksi ihmeessä? Enhän esittele lapsianikaan tyyliin "tämän hampaat ovat vähän vinossa ja tämän toisen tukka on leikkaamatta". Onneksi kierroksen puolivälissä huomasin sen itse.  Puutarhammehan on hyvällä alulla!

Keväällä valokuvasin tulppaaneja muotopuutarhassa. Tulppaanit olivat ihania, mutta niiden takana oli autotallityömaa. Rajasin kuvasta lautakasat ja ajattelin, että tällaista meillä on leikisti.


Sitten väänsin zoomia ja laajensin kuvakulmaa niin, että lautakasat näkyivät tulppaanien taustalla. Ajattelin, että tällaista meillä on oikeasti.


Vai onko sittenkään? Kumpi kuvista on oikeasti totta? Molemmathan ovat yhtä tosia ja kauneus on katsojan silmässä. Päätin katsoa puutarhaamme sillä asenteella, että meillä on valtavasti kaikkea ihanaa – ja monia mahdollisuuksia nauttia työmme tuloksista.

Kuinka usein olenkaan syyllistynyt moittimaan aviomieheni vaimoa. Onneksi jossain vaiheessa tajusin miten epäkohteliasta se on miestäni kohtaan. Minusta on tuntunut, että minun pitäisi oikaista mieheni virheellinen käsitys ulkonäöstäni. Aika monta keskustelua asiasta onkin käyty - tuloksetta.

Jossain vaiheessa tajusin: ollako oikeassa vai onnellinen? Valitsin jälkimmäisen. Mies pitäkööt luulonsa kauneudestani. Näin voimme molemmat olla onnellisia, vaikka en saakaan häneltä myötätuntoa "ohuet hiukset, kauheat suonikohjut" -valituksilleni. Tosin pidän nykyään valitukseni ihan omana tietonani. Enää vain joskus vahingossa livautan sammakon suustani.

Jatkossa lupaan esitellä puutarhamme kuin ystäväni, lapseni tai puolisoni - arvostavasti ja hyväksyvästi siitä huolimatta, ettei puutarhani ole täydellinen. Näin siis myös blogissa.

Näen jo sieluni silmin kuinka malvat, ritarinkannukset, mirrinmintut, kurjenkellot ja muut ihanat kukat lainehtivat kukkamerenä. Kunhan ensi kevät koittaa paljastuu mustan muovin alta muheva rikaton maa, johon on kiva kylvää.

38 kommenttia:

  1. Ihana postaus taas. Kiitos tästä Pauliina! Toivottavasti muistan tämän ensi kesänä vieraita puutarhassani kierrättäessäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between! On tosi kiva saada tällaista palautetta. Hyvää loppuviikkoa sinulle!

      Poista
  2. Kauniita sammakoita! Vaimoni on upea kuin puutarhamme. Eri suunnista ja eri aikoina aina erilainen, mutta niin kiehtova ja kaunis. Terveisin anonyyminä esiintyvä miehesi Jouko

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt mua kyllä rupes ujostuttamaan kun annat tuollaista kommenttia näin julkisesti, mutta vastaan en väitä kun olen niin vakaasti luvannut olla puolisoasi vähättelemättä :)

      Poista
  3. Kiitos tästä ihanasta postauksesta. Nautinto oli tätä lukea. - Mukavaa keskiviikkoiltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa kun pidit siitä! Aina vähän jännittää miten ihmiset reagoivat juttuihin. Siksi tällainen palaute on kallisarvoista :) Oikein mukavaa loppuviikkoa sinulle!

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Oi, en tiennytkään, että sinullakin on ollut samanlaisia ajatuksia kun teidän puutarha näyttää olevan niin viimeisen päälle. Lillevilla on toki rakenteilla, mutta sekin valmistuu niin siististi. Mukavaa loppuviikkoa ja parempaa vointia sinulle!

      Poista
  5. Kirjoitus pani miettimään omaakin asennetta puutarhaan. Pitäisi nauttia siitä mitä kaunista oma puutarha sisältää, eikä miettiä sitä mitä sieltä kenties vielä puuttuu tai on keskeneräistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin. Moni vieras on ihmetellyt kuinka paljon kaikkea ihanaa puutarhassa on ja sitten itse menee esittelemään kaikki rikkaruohot ;) Hyvää loppuviikkoa, Kruunu Vuokko!

      Poista
  6. Aivan oikein! Vierailijat näkevät kaiken kauniin puutarhassasi - sinä tekemättömät työt. Näin se on vähän joka puutarhurilla.

    Valokuvauksessa rajaaminen on hyvin tärkeää. Ainakin meillä. Joskus saa sommitella kuvakulmia, ettei autonraadot, lautatapulit tai muut vermeet tunge kuviin. Silti ne ovat siellä. Ilmeisen lähtemättömästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten lohduttavaa, Tita! Onhan se niin, ettei moni huomaa, jos joku voikukan lehti jostain pilkistääkin ja lautakasakin saattaa jäädä noteeraamatta ellei puutarhuri itse sitä esittele ;) Toisinaan oma silmäkin näkee juuri ne aikaan saadut uudistukset ja ihanat asiat ja joskus taas ne puutteet oikein tökkii silmiin. Mukavaa loppuviikkoa sinulle!

      Poista
  7. Asenne ratkaisee! Voin kuvitella kuvauksesi perusteella ne malvat ja mirrinmintut..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan niin. Kun sattuu olemaan asenne kohdallaan, nauttii siitä, että puutarhassa on niin paljon ihanaa tekemistä. Mitähän sitä sitten tekisikään, jos puutarha olisi täysin valmis? :)

      Poista
  8. Voi miten kaunis postaus, ajatuksesti pitäisi pitää mielessä, helposti sortuu vähättelyyn ja kaiken epäolennaisen huomiointiin! Ei vieraat tullessaan pihaan katso ensimmäisenä rikkoja tai muuta keskeneräistä saati emännän suonikohjuja...ei totta vie ja jos niin tekee niin tehkööt! Kuvaa on helppo muokata ja rajata ja joskus se on paikallaan, kuvalla pystyy antamaan niin toisellaisen kuvan todellisuudesta...rikkoja on meilläkin, kaikki pihassa ei ole vieläkään valmista yli 10 vuoden jälkeenkään, meilläkin emännällä on kohjut vaikka ne on kahdesti jo leikattu ja kesäisin jalat turvoksissa kuin norsulla...ei haittaa, ollaan ihanaisia, sielussa sykkii kuitenkin lämmin ja välittävä sydän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa, Saila, kirjoitit aivan oikein! Se on niin jännä, että eihän toisten puutarhoja katso kriittisellä silmällä, mutta omaansa kyllä. Toisten koditkin näyttävät aina niin siisteiltä ja puutarhat reheviltä... Eivätkä ne vieraat niitä voikukkia huomaa eikä emännän suonikohjujakaan :D Ja tuo loppulauseesi varsinkin oli ihana! Hyvää päivän jatkoa sinulle! P.S. Kiitos palautteesta, joka tosiaan lämmitti sydäntäni!

      Poista
  9. Niin totta ja olen tosiaan oikein yrittänyt opetella irti tuosta. Niin helposti näen ne vielä keskeneräiset paikat tai omassa päässäni olevat suunnitelmat pihamaalla. Vaikka pihamme on jo vanha, yli 15 vuotta ja moni paikka on oikeasti mukavasti, riittää niitä "takapihoja" riittämiin. Mutta tämä oli taas hyvä muistutus itsellenikin, nautitaan valmiista ja iloitaan tulevasta, ei tuskailla keskeneräisyyksiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan niin. Opettelua se minullakin on. Aina välillä repsahdan ajattelemaan niitä tekemättömiä hommia, irvisteleviä muoveja, lautakasoja, leikkaamattomia perennan varsia...Nekin voisi ottaa positiivisesti: on hienoa kun on hommia, mitä tehdä. Olisi oikeastaan aika tylsää kun kaikki hommat olisi jo tehty ja pitäisi vaan riippukeinussa maata ;) Hyvää illan jatkoa, Sari!

      Poista
  10. Mahtava asenne, tuo on juuri sitä, mitä meidän pitäisi muistaa monissa muissakin tilanteissa Ja haaveet tuovat lisää positiivisuutta, kun odotamme tulevia suunnitelmia toteutuvaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sirkku! Haaveilu onkin yksi tämän harrastuksen ihanista puolista. Uusien istutusten miettiminen on suurta hupiani :) Aika monesti haaveet toteutuvat vähän erilaisina, mutta sekin on aika mahtavaa. Onneksi talven tulo ei estä haaveilemasta! Mukavaa illan jatkoa sinulle!

      Poista
  11. Tuo on kyllä loistava asenne, nähdä positiivisia puolia!
    Eihän lopulta mikään ole koskaan valmista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se olisikin aika kauheaa, jos puutarha olisi valmis. Ei minusta olisi riippukeinuun makaamaan. Mistä talvella haaveilisi, jos kaikki puutarhahaaveet olisivat jo toteutuneet? Jos niin hullusti kävisi, laajentaisin puutarhan varmaan viereiselle tontille ;)

      Poista
  12. Kiitos taas mukavasta postauksesta ja ihanaa syksyistä viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kivasta kommentista! Toivottavasti säät suosivat viikonloppuna ja vaikka eivät suosisikaan, niin aion vielä mennä vähän puutarhaan :) Ihanaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  13. Totta on oikeasti ja leikisti eli aitoa elämää ja muuttuvaa pihapiiriä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Nettimartta! Kiva kun tulit poikkeamaan täällä blogissani :) Se onkin juuri ihanaa, että pihapiiri muuttuu. Siinä se yksi koukuttava juttu piileekin kun aina on jotain uutta odotettavaa. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  14. Moni meistä sortuu tuohon. Minäkin. Mua ei ikinä haittaa kavereiden tai asiakkaiden pihoissa keskeneräisyys. Näen aina parhaat palat ja mahdollisuudet. Omassa sorrun välillä tuskailemaan, kun joku asia on ollut rempallaan monta vuotta. En onneksi usein tai paljon. Itseäni kohtaan olen huomattavasti armollisempi. Parempi niin :) Kiva postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lohduttavaa kuulla, Kati! Tuo on niin totta mitä sanoit. Eiväthän ne toisten puutteet pistä silmään - puhumattakaan toisten kauneusvirheistä :) Ja kiva kun tykkäsit postauksesta. Tuollainen palaute ilahduttaa valtavasti :) Oikein hyvää viikonloppua sinulle!

      Poista
  15. Kyllä tuloo rajattua useen kuvista pois jotaki "ei nii kaunista". Onko se oikee tai vääri, siten tiärä.
    Oon yrittäny opetella siihe, ettei muut tiärä, miltä mummiälestä jonku kohoran pitääs näyttää, vaa ne näköö senhetkisen tilanteen, joka on yleensä monta kertaa enemmä, ku mitä niiren omas pihas on.
    Jos jonku silimät kiinnittyy johonki epäkuranttihi kohtaha pitemmäksi aikaa, seliitän sitte.....ja niitähän riittää :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin just. Meidän pihalla niitä epäkurantteja kohtia taitaa olla enemmän kuin kelvollisia. Lasten 13 v kaveri oli sitä mieltä, että meidän puutarha olis ihan hyvä kun vaan pressut ottais pois :) Pihalla oli lautakasa autotallin rakennusta varten ja se oli peitetty pressulla. Nyt lautakasa ja pressu on saatu pois, joten kai meidän puutarhamme on nyt sitten hyvä ;) Ihanaa viikonloppua!

      Poista
  16. Joo, totta on, että välillä iskee ahdistus niiden törkykohtien suhteen. Meillä on tontin yhdessä kulmassa purettava homeinen saunarakennus, jota ei kyllä tule kuvattua :D
    Tänä kesänä uskalsin ottaa jo enemmän kokonaiskuvia pihasta. Kyllähän ne omat epämääräiset kohda pihalla pistää silmään, ja silloin unohtaa mitä on jo saanut aikaiseksi.
    Pitää kyllä keskittyä ihailemaan sitä minkä on jo saanut tehtyä, muut paikat valmistuu kyllä ajallaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse olen kuvannut niitä törkykohtiakin, mutta vain itselleni ;) Sitten joskus kun paikka on kunnossa, on kiva katsoa millainen muutos tuli. Kun puutarhan ilme muuttuu koko ajan pikku hiljaa, silmä tottuu eikä muista miten kauhea näkymä oli alunperin. Kuvaa ihmeessä se sauna, niin joskus voit nautiskella miten ilme sillä kohtaa onkaan muuttunut ;) Leppoisaa sunnuntaita!

      Poista
    2. Joo, siis oikeastaan pitikin sanomani että niitä kuvia ei kyllä mielellään julkaise blogissa. Ajatuskatko. Olen kyllä kuvannut niitä törkynurkkiakin, ja taitaa sauna joissain kuvissa pilkahtaa postauksissa, muttei kokonaisuudessaan :)
      Mukavaa sunnuntaita myös sinulle!

      Poista
    3. Ymmärrän täysin :) Kiitos! Mukavaa tänään on ollutkin kun tuli tunti lisää aikaa lueskella puutarhajuttuja, valokuvata ja kirjoitella. Huomasin juuri jouluruusun olevan nupuillaan, joten mikäs sen mukavampaa :)

      Poista
  17. Vastaukset
    1. Voi, olen niin iloinen, kun pidit siitä! Näitä juttuja on niin kiva tehdä kun saa palautetta niistä :) Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  18. Tässä postauksessa niin moni asia on hyvin sanottu! Pitäisi todellakin muistaa olla armollinen itseään ja yhtä lailla puutarhaa kohtaan. Kiitos muistutuksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi! Tosi kiva kun kommentoit. Minulla on kova opetteleminen siinä, että olisin armollisempi itseäni kohtaan. Muita kohtaan se on helppoa, mutta itseltä vaatii aina niin paljon. Ehkä en ole ainoa... ;) Oikein hyvää alkavaa viikkoa sinulle!

      Poista