MAKSAAKO VAIVAN?

Maksaako vaivaa istuttaa syysmaksaruohoja? Kyllä vain, ne palkitsevat vaivasi moninkertaisesti. Kun ne kerran istuttaa valoisaan paikkaan, ne nousevat uskollisesti maasta joka kevät. Tutusti ja turvallisesti. Tätä osaa arvostaa varsinkin nyt kun viime talven jälkeen ruusu ’New Dawn’ nousi maasta koiranruusuna.

Eikä niitä edes vaivaa mikään, eivät taudit eivätkä tuholaiset. Puutarhuri saa nukkua yönsä rauhassa - myös talvella - sillä maksaruohot ovat uskollisia ystäviä. Ankarinkaan pakkastalvi tuskin lannistaa maatiaismaksaruohoja.

Sitä paitsi ne eivät edes maksa juuri mitään, sillä taimella tai parilla pääsee oikein hyvin alkuun, ellei halua kaikki mulle heti nyt ja vähän äkkiä. Kun taimi juurtuu, se alkaa pian pulskistua ja sitä pääsee kohtuuajassa jakamaan. Olen kuullut, että maksaruohoa voi näppärästi lisätä lehtipistokkaistakin. Itse en ole syysmaksaruohoa pistokkaista lisännyt, mutta niin varmasti kasveja saa nopeasti.

Syysmaksaruoho on kuin lempeä täti, joka hääräilee koko kesän vaaleanvihreässä mekossaan ja tarjoilee lapsille lihapullia ja perunamuusia sekä jälkiruuaksi pannukakkua ja mansikkahilloa. Ei siis mitään gourmet-aterioita, vaan maukasta perusruokaa. Maksaruoho on puutarhan tavis, joka on tärkeä puutarhan peruskasvi ja yleisilmeen luoja. Keväällä ja kesällä maksaruoho antaa rauhallisen taustan muille kukkiville kasveille. Se tarjoaa olkapään, jota vasten nojata.

Maksaruoholla on paksut ja kookkaat lehdet, joita voi jopa syödä. Nuoret, pienet lehdet maistuvat kuulemma herneenpalolle ja sopivat salaattiin.

Mitä siitä tulisi, jos kaikki olisivat primadonnia ja odottaisivat erityiskohtelua? Puutarhassa tarvitaan näitä tavallisia, luotettavia ja ystävällisiä tätejä, jotka huolehtivat kodistaan ja kasvattavat lapsistaan kunnon kansalaisia. Maksaruohon juurella ei rikkoja näy eivätkä lapset riehu ympäriinsä.

Maksaruohon lapsukaiset eivät lentele siemeninä ympäri maailmaa, mikä on sinänsä hyvä. Siementaimia ei tarvitse siirrellä tai kitkeä. Maksaruohon voi helposti jakaa ja pian se on taas entisellään tai jopa vieläkin uhkeampi.

Täti Syysmaksaruoho on hieman pyöreä, hyvällä tavalla. Hän on juuri kuin sellainen lempeä ihminen, jota on mukava halata. Lämminsydäminen ja hyväntuulinen. Vuosien myötä hän pyöristyy entisestään, mutta se vain lisää hänen vetovoimaansa.

Maailma myllertäköön ympärillä, mutta maksaruoho puuhailee vihreässä mekossaan tyytyväisenä. Kaikesta on selvitty ennenkin – kuumista kesistä, lumettomista talvista ja vaikka mistä puutarhurin laiminlyönneistä.

Syymaksaruoho on kuvattu elokuun alussa.

Minulla on myös valkomekkoinen maksaruoho, joka vaikuttaa oikein mukavalta. Hän on tosin vielä nuori, enkä tunne häntä kovin hyvin. Sukulaistyttö, luultavasti hyvät geenit hänellä. On minulla myös joitakin muita, eksoottisen tummia maksaruohoja, mutta he ansaitsevat ihan oman juttunsa. Sitten minulla oli sellainen ’Brilliant’, jolla oli mohairvillainen mekko, mutta häntä en ole nähnyt sitten viime talven. Tiedä häntä, loukkaantuiko hän minulle jostain vai oliko lumeton talvi liikaa.

Syksyllä alkaa juhlakausi ja täti kaivaa vaatekomerostaan vähän paremman mekon, sen marjapuuronpunaisen. Ei siinä mitään krumeluureja ole, siisti perusmekko, mutta pukee häntä oikein hyvin. Silloin maksaruoho saa ansaitsemansa kiitoksen. Sitä ihastellaan ja kehutaan.

Kuvan syysmaksaruohot asustavat pallotuijan ja viiruhelpin naapurina.

Kukat pääsevät sisälle maljakoihin ja saavat ilahduttaa siellä ja täällä kodissa. Maksaruohoa nimittäin raaskii leikata useampaankin maljakkoon, kannuun tai ruukkuun. Niissä ne sitten kukoistavat vielä vaikka kuinka pitkään. Ja kuten sanoin, maksaruoho ei vähästä hätkähdä. Kaikesta on selvitty ja niin nytkin. Se kasvattaa juuret maljakossa ja elämä jatkuu.

Syksyllä maksaruohoja voi olla vaikka joka huoneessa.

Pihalla maksaruoho seisoo pää pystyssä juhlamekossaan ja saa ensilumesta hatun.

Mietin kovasti, että miksi tällaisella kasvilla on tuollainen nimi. Minusta tälle ystävälliselle tädille sopisi nimeksi paremminkin Helmi, Lempi, Elma tai Hulda.

Sain selville, että aikoinaan ihmiset ovat kai nähneet sen lehdet sian maksan muotoisina ja alkaneet kutsua kasvia kalliomaksaksi, sianmaksaheinäksi ja lopulta maksaruohoksi. Miksi sitten ihmiset ovat halunneet nähdä kasvissa juuri maksan muodon?

Ennen vanhaan maksaruohoa on käytetty ennustamaan rakkauden kestävyyttä. Kaksi maksaruohon oksaa on ripustettu kattoon. Jos ne ovat lakastuessaan taipuneet toisiaan kohti, ovat näkymät olleet myönteiset.

Mietin, että maksalla on täytynyt ennen vanhaan olla erilainen merkitys kuin nykyisin. Me hehkutamme sisäelintä, jonka nimi on sydän. Sydämelle on jos jonkinlaisia merkkejä ja symbolisia merkityksiä. <3 Sykkivä sydän WhatsApp'ssa on ihana, mutta miten olisi löllyvä maksa?

Kun asiaa edelleen selvitin, sain tietää ainakin roomalaisten pitäneen maksaa intohimon ja jumalien suosimana elimenä, onhan sen väri verenpunainen. Sielulla on nähty olevan yhteyksiä maksaan. On ajateltu, että maksalla on jopa kyky paljastaa jumalallisia salaisuuksia.

Tätä taustaa vasten ajateltuna maksaruohon nimi ei kuulostakaan kovin hullulta.

Sedum telephium

KUKAT: Vaaleanpunaiset kukat elo-lokakuussa.

KORKEUS: 40 cm

KASVUPAIKKA: aurinkoinen 

KASVUALUSTA: läpäisevä, multava maa

P.S. Tämä juttu löytyy myös blogista nimeltä Kasvikavalkadi. Sieltä löytyy myös juttu "Hieno rouva", joka kertoo pionista 'Madame Calot'. Voit kulkea näiden sisarusblogien välillä sivupalkissa olevien linkkien avulla.

Kasvikavalkadi on hyvällä alulla: kokonaista kaksi juttua ;) Lisää on luvassa pikkuhiljaa, mutta toki kestää ennen kuin kaikki puutarhamme kasvit on esitelty. Ja mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, uusia tulee hankittua sitä tahtia, että blogi laahaa onnellisesti perässä. Varsinainen kasvien keräilijä en ole, mutta niitä vaan tuppaa mukaan tarttumaan.

Kommentillasi saat minut onnelliseksi :)