Viime kerralla kirjoitin uudesta kanalastamme. Mukana oli vähän romantiikkaakin. Nyt on vuorossa dramatiikkaa - kanalan mittakaavassa.
Viime syksynä meillä ei vielä ollut talvikanalaa ja ilmojen kylmetessä kukko ja kanat piti viedä hoitopaikkaan. Tytär oli onnistunut saamaan niille paikan maatilalta, kirkonkylältä. Lähdimme niitä illansuussa viemään. Isoimmat eli Silvis-kukko ja Kerttu-kana matkustivat laatikossa, muut viisi lasten sylissä.
Viime syksynä meillä ei vielä ollut talvikanalaa ja ilmojen kylmetessä kukko ja kanat piti viedä hoitopaikkaan. Tytär oli onnistunut saamaan niille paikan maatilalta, kirkonkylältä. Lähdimme niitä illansuussa viemään. Isoimmat eli Silvis-kukko ja Kerttu-kana matkustivat laatikossa, muut viisi lasten sylissä.
Silvis
Kanala oli tilava ja muutenkin mukava. Nuorikot löysivät ruokaa ja olivat kuin kotonaan. Kerttu oli rauhallinen, seisoskeli ja katseli.
Meidän kukko alkoi heti kiekua. Kun se kohtasi aapiskukon näköisen kukon, se alkoi mitellä voimiaan Aapiskukon kanssa. Pian oli kunnon kukkotappelu menossa. Jännityksellä seurasimme kuinka tappelussa kävisi. Kun meidän kukko pääsi hetkeksi Aapiskukon päälle, se oli voittaja.
Meidän kukko ei odottanut hetkeäkään kun tappeli jo seuraavan kukon kanssa. Sydän syrjällään siirryimme ulos seuraamaan ottelua, mutta ottelu olikin jo päättynyt – ilmeisesti meidän kukon tappioon. Se makasi jalat kohti kattoa.
Me tietysti säikähdimme, mutta maatilan emäntä nosti kukkomme jaloilleen ja se oli taas entisellään.
Me tietysti säikähdimme, mutta maatilan emäntä nosti kukkomme jaloilleen ja se oli taas entisellään.
Tyttäreni nosti koko porukan orrelle ja sinne ne jäivät vetämään henkeä seuraavan päivän koitoksia varten.
Onneksi loppuaika kirkonkylällä sujui sopuisasti.
Onneksi loppuaika kirkonkylällä sujui sopuisasti.
Vaihdoin blogini asetuksia ja olin menettää kaikki teidän tähänastiset ihanat kommentit. Niinpä tallensin ne kaikki ja liitin takaisin blogiin. Valitettavasti profiilikuvat menivät. Onneksi sanat jäivät :)
VastaaPoistaPauliina Isopahkala: Tervetuloa, Hannele Koivisto, lukijaksi!Olen aina niin ilahtunut kun joku tykkää blogistani :) Mielelläni vierailisin myös sinun blogissasi, mutta tämä masiina ei näytä blogisi nimeä enkä sitä vielä Googlettamallakaan löytänyt. Ehkä jonakin päivänä sen hoksaan... Hyvää syksyä sinulle!
Minna Räisänen: Voi kun komea kukko teillä! Ihan ovat kuin lemmikkejä, kun lasten sylissä matkustavat! Ihme etteivät pelkää autokyydissä?!
Pauliina Isopahkala: Kiitos, kukko on komea ja kohtelias. Kerron siitä joskus lisää :) Lemmikkejä ne ovatkin, munien tuotanto on ollut sivuseikka. Jos munan hintaa erehtyisi laskemaan, niin voisivat olla kultamunien luokkaa tai vähintään Mignon-munien hinnoissa. Lapset ovat kesyttäneet ne sylittelemällä, joten matkustavat ihan rauhallisina.
Sussi K: Ilmankos aina puhutaan kukkotappeluista, hurjalta kuulostaa
Komea kukko!
Pauliina Isopahkala: Joo, kuulostaa hurjalta, mutta eivät ne sinänsä vahingoittaneet toisiaan. Yllätyin, että kukolle riitti kun se sekunniksi pääsi toisen päälle. Se oli siinä. Oli valta-asema selvillä ja se tietysti piti koittaa myös seuraavan kanssa. Luulen, että toinen tappelu heti perään oli siinä mielessä liikaa, että voimat loppuivat. Sulat tai veri eivät onneksi lentäneet. Olisi tehnyt mieli mennä väliin, mutta hyvä kun ei menty. Hierarkia selvisi nopeasti eikä enää tarvinnut tapella :)
Tita Haapajoki: Mitä rotua nuo kanasenne ovat? Olipa kivaa löytää tänne blogiisi - siirryn lukemaan vanhempia tekstejä!
Pauliina Isopahkala: Ihanaa, Tita, kommenttisi lämmitää kovasti mieltäni! Tervetuloa lukijaksi! Olen kovin otettu siitä, että haluat lukea myös vanhempia juttujani :) Kirjavat kanat ovat Mille fleur -rotua. Ovat tosi symppiksiä, sopuisia ja innokkaita hautomaaan. Kerttu on ihan maatiainen ja kukkokin taitaa olla monen rodun sekoitus. Hyvää alkavaa viikkoa sinulle!
Piia Anneli / Aamukastetta puutarhassa –blogi: Jänniä hetkiä kanalaumassa :D Mutta hyvä, että talviturva on löytynyt ja pääsivät kanat orrelle. Kanat ovat jotenkin hirmuisen persoonallisia, ehkä joskus niitä voisi itselläkin olla (kun olisi omaa maata nyt ensin...)
Pauliina Isopahkala: Kanat ovat kyllä ihan hauskoja kun niitä seurailee ja oppii tuntemaan. Nythän meillä on se uudenuutukainen talvikanala, joten enää ei tarvitse hoitopaikkaan viedä. Unelmilla on taipumus toteutua, joten eiköhän se maapala joskus sinullekin ilmaannu... Toivotaan!
Kommentit jatkuvat:
VastaaPoistaMaria Laukkonen: Voi onneksi loppu oli onnellinen! Olen niin iloinen kun kävit kutsumassa vastavierailulle, blogisi kolahti suoraan sydämeeni ja puutarhasieluuni ja ajatustesi taajuus värähtelee aivan yksiin omieni kanssa. Ihana seurata myös näitä kanalahommia, minä niin joskus haluaisin pienen lauman itsekin...
Pauliina Isopahkala: Kiitos, Maria, sanoistasi! Ilo on minun puolellani. Ensinnäkin oli ihanaa löytää sinun kaunis blogisi ja toisekseen oli hienoa saada sinut vierailulle. On aivan mahtavaa löytää puutarhaystäviä ja vertaistukea ;) Joo, kanoista on tarkoitus kertoa joskus myöhemminkin. Ovat nimittäin aika ihania :)
Sari S: Onpa Silvis komea! Leppoisaa talvea kanalan rauhaan.
Pauliina Isopahkala: Kiitos, Sari, kommentista! Silviksestä kerron joskus myöhemmin lisää. Se on paitsi komea myös kohtelias :)