TALON KULMA

Talon kulma on tylsä nimi perennapenkille, mutta tylsä on aluekin. Ja vaikea: kasvualusta on ohut ja alue vilisee muurahaisia. Muurahaiset asustelevat laatoituksen alla ja nostavat hiekkaa laattojen väleihin ja alueen reunoille kasoiksi. Toistaiseksi olemme silti pärjäilleet yhdessä. Kasvien kanssa on ollut hankalampaa.

Toivottavasti harokataja täyttää aikanaan hakkeella peitetyn alueen.

Alussa haaveilin kai jotakin sellaista, että kurjenpolvi ’Rozanne’ ryöppyäisi sinililana pilvenä. Sen kontrastina olisivat topakat, pitkulaiset loistosalviat. Pohjattomaan sinkkisoikkoon ajattelin jotakin korkeaa, esimerkiksi pienen pensaan, daalioita tai muita yksivuotisia kukkia. Pensasta en saanut aikaiseksi istuttaa ja yksivuotisetkin kukat jäivät usein kevätkiireessä laittamatta. 

Koreaniiso menestyi liian hyvin, se olisi halunnut levitä koko puutarhaan. Onneksi huomasin ajoissa.

Ei menestynyt. Talvi vei.

Loistosalviat lähtivät kasvamaan, mutta ’Rozannet’ kuolla kupsahtivat. Ajattelin istuttaa lisää loistosalviaa, mutta epähuomiossa olin ostanut myskisalvioita. Eiväthän ne sopineet ollenkaan. Kokeilin jättipoimulehteä, koska niitä meillä oli runsaasti. Ei menestynyt. Talvi vei. Kyllästyin ja istutin kaukasianmaksaruohoa. Se ainakin kestää. En kuitenkaan halunnut tyytyä pelkkään maksaruohoon maanpeitteenä. Kokeilin vielä suurin toivein neidonkurjenpolvea, mutta ei sekään selvinnyt. Hopeatopon jakopaloja oli ylimääräisinä, joten tökkäsin ne alueelle. Ne olisivat menestyneet, mutta ovat liian villejä leviämään.

–Nyt kokeilut saavat riittää, päätin ja istutin harokatajan. Se on yksi lempikasveistani, joka polun toisella puolella elää ja voi oikein hyvin, vähän vastaavassa paikassa. Kaikki loput tyhjät kolot ajattelin syksyllä istuttaa täyteen maksaruohoa. Nättiähän se on. Ja kestää talven kuin talven. Sinkkisoikko ammotti taas tyhjyyttään. Istutin siihen hetken mielijohteesta harmaakurjenpolvi ’Ballerinan’, joka ei värinsä puolesta sopinutkaan sille suunnittelemaani paikkaan.

Oikeastaan penkin nimi voisi olla Huokausten puutarha.

Oikeastaan penkin nimi voisi olla Huokausten puutarha. Niin monet kerrat olen sen ääressä huokaillut epäonnistuneita kokeilujani. Toivottavasti joskus vielä saan huokailla ihastuksesta – tai edes helpotuksesta.