NURMIKKO

Haaveilin laajoista perenna-alueista ja pienestä nurmikosta. Halusimme säilyttää tontin laidoilla olevat alkuperäiset puut, jolloin niiden ympäristöt oli luonteva tehdä yhtenäiseksi perennapenkiksi. Talon eteläpuolelle muotoilin kaarevalinjaisen nurmikon, jonka pinta-alaksi tuli ehkä noin 70 m2.

Kuva on otettu keväällä 2022.

Halusin varautua

robottiruohonleikkurin

hankintaan.

Lähtökohtana oli se, että halusin reunustaa nurmikon antiikkitiilillä. Halusin varautua robottiruohonleikkurin hankintaan heti alusta lähtien, vaikka nurmikkoa perustettaessa meillä oli vielä työnnettävä leikkuri.

Olen kirjoittanut muistiinpanoihini: ”En päässyt tasaamaan maata, kun rakennustarvikkeet tukkivat ajoväyläni, joten ryhdyin tekemään polkuja ja nurmikon reunuksia. Tässä vaiheessa rakentajat naulasivat kattolautoja. Kulkuväylät olivat täynnä lautoja, levyjä, paneeleita ja ties mitä." 

Olin malttamaton. Haaveilin, että nurmikko vihertäisi Joukon 50-vuotisjuhlissa. Sitä ennen oli kuitenkin tehtävä Niilan kirsikkapuun katveen istutukset. Olisi ollut hankalaa kärrätä hiekkaa ja muuta tarpeellista kylvöaluetta väistellen. Oli myös maltettava tehdä nurmikon reunukset. Reunojen kaivamisesta tullut maa oli saatava kuljetettua jonnekin ja hiekat kärrättävä tilalle. Juhlissa piha näytti siis entistä enemmän työmaalta.

Hyvä, kun jaksoin jyrää vetää edes tasamaalla.

Kylväminenkään ei käynyt kädenkäänteessä. Maa piti tietysti muokata, lannoittaa ja tasata moneen kertaan eikä hieman viettävän rinteen jyrääminenkään helppoa ollut. Välillä meinasi itku tulla, sillä työ oli hirveän raskasta. Hyvä, kun jaksoin jyrää vetää edes tasamaalla. Maa oli hyvin pehmeää ja joka askeleella jäi syvä painauma. Jouko oli kiireinen talon rakennustyömaalla, joten yritin pärjätä yksin. 

Minun piti vielä kärrätä reunoille multaa, aika monta painavaa kärryllistä. Harata ja harata. Ajattelin lapsellisesti, että käyn heittämässä siemenet tuosta noin vain ja valmista on. Ehei. Siementen kylväminen tuulisessa säässä oli oma projektinsa, mutta lopulta ne olivat kuitenkin onnellisesti maassa.

Alussa olin kovin huolissani: tapoinko siemenet kuivuuteen tai kastelinko liikaa niin, että siemenet ajelehtivat minne sattuu? Onneksi parin-kolmen viikon kuluttua nurmikko alkoi selvästi vihertää. 

Kun nurmi oli kasvanut niin pitkäksi, että oli aika leikata se ensimmäisen kerran, huomasin ruohonleikkurin olevan rikki, korjauskelvoton. Alkoi siis robotin aika. Ostosta ei ole tarvinnut katua.

Kuvasta huomaa, että renkiä on taas vähän laiskottanut.

Nurmikko tuo sopivasti avaruutta eteläpihalle. Robotin ansiosta se on hyvin helppohoitoinen, vaikkakin vanhemmiten renki on alkanut luistella työvelvollisuusuksistaan. Töihin lähtö tuppaa joskus laiskottamaan. Ilmeisesti sen mielestä 7–8 vuoden palveluksen jälkeen olisi vuorotteluvapaan tai kunnon kuntoutusjakson paikka. Kohtuullinen vaatimus, sillä tähän mennessä sille ei ole juuri tarvinnut tehdä syyspuhdistusta kummempaa.