PUUTARHAVUOSI 2022

Sain tämän kivan haasteen Minnalta Hiidenkiven puutarhassa -blogista. Kiitos! Minä tykkään haasteista ja jemmasin tämän ihan vuoden loppuun. Vastasin kysymyksiin omin sanoin enkä malttanut olla lisäämättä loppuun yhtä kysymystä. Niinhän se menee, että kerta kiellon päälle.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

Puutarhassa ja puutarha-asioiden ympärillä tein paljon sellaista, mitä en ole koskaan aiemmin tehnyt.

Ryhdyin (puoli)hydrotarvikkeiden jälleenmyyjäksi. Vihdoin saan mittarit, sorat ja lannoitteet helposti yhdestä paikasta. Esittelin puutarhaamme Kukka & Kaalin asiakkaille, jotka halusivat kierrellä puutarhassa. Nyt on sekin kynnys ylitetty.

Ihailin ’Gårdebo’ -makeakirsikan kukintaa. Se ei vielä koskaan ole ollut niin kaunis kuin tänä keväänä. Rumasta ankanpoikasesta on kuoriutunut upea joutsen.

Kylvin laarit täyteen kukkia isän muistolle. Suunnittelin siskoni kanssa isän haudalle perennaistutukset. Olin onnellinen siitä, että isällä on nyt kaikki hyvin.

Pääsin ihailemaan ensimmäistä, tänä vuonna kylvettyä niittyä puutarhassamme. Yhdessä uuden nurmikon kanssa se antoi aivan uuden ilmeen koko pihapiirille.

Näin kilpirikon kukkivan ensimmäistä kertaa. Se oli ihana!

Sain parturoida ensimmäisen kerran Liikenneympyrän koivuangervoaidan. Jälki oli yhtä huoliteltua kuin että lapsi olisi leikannut itse hiuksensa. 

Valokuvasin ’Hagley Hybrid’ -kärhöä, joka oli noussut Köynnösikkunalle ja puhjennut kukkaan. Se oli juuri niin kaunis kuin toivoinkin. Seitsemän vuotta olen köynnöksestä haaveillut ja nyt se oli siinä.

Sain maistaa omasta puusta poimituista kirsikoista tehtyä hilloa. Nyt ymmärrän, miksi kirsikka-aikaa niin hehkutetaan.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

Viime talvi oli siitä erikoinen, etten tehnyt uusia puutarhasuunnitelmia. Nyt toteutin vanhoja unelmiani.

Kevättähtiä ei ole koskaan liikaa.

Pari vuotta sitten olin päättänyt, että jatkossa istutan joka syksy ainakin joitakin pikkusipuleita. Pidin päätökseni ja tänäkin vuonna maahan sujahti idänsinililjoja, krookuksia ja kevättähtiä, yhteensä 145 kappaletta.

 

3. Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

Kyllä niitä tulla tupsahti, kun matkailimme ainakin Muhevaisella, Sydänmaan puutarhalla, Pirilän Kukkatalossa Riihimäellä, Paratiisin taimitarhalla Porissa ja Toijalan taimitarhalla.

Hyötykasvipuolelta hankimme köynnöspinaatin ja ilmasipulin sekä kirsikkapuut ’Leningradin mustan’ ja ’Suklaakirsikan’.

Pensaista tuli hankittua lumimarja, ruusuangervoja, rinneangervoja, koivuangervoja vihrein ja limenvärisin lehdin, lännenheisiangervoja, kotakuusamaa, jasmikkeita, pensasruusuja, paljakkapajuja, rohtokatajaa ja kääpiövuorimäntyjä.

Harmaakurjenpolvi ’Ballerina’

Perennoista hankittiin ainakin villanukkajäkkärä, purtojuuri, valkoruusuleinikki, amerikankullero, ojakellukat vaaleanpunainen ’Peach’ ja aprikoosinvärinen ’Mai Tai’, harmaakurjenpolvi ’Ballerina’, vaaleanpunainen verikurjenpolvi ’Apfelblute’, kurjenpolvi ’Orion’, päivänlilja ’Lacy Doily’, vaaleanpunainen tulikukka, hopeahärkki, vaaleanpunainen yksinkertainen pioni ’Nymphe’ sekä ’Bowl of Beauty’.

Yksivuotisiakin kasvejakin tuli kokeiltua ja osa niistä saattaa meille hyvässä lykyssä jäädäkin. Ainakin ne jäivät mieleen ja muistoihin.

4. Menetitkö kasveja?

Olin salaa toivonut, että köynnösruusu ’New Dawn’ menisi talven aikana. Se on niin työläs kiinnitettävä tukeen.  Toinen köynnöskaaren ruusuista menikin, mutta toinen sinnittelee elossa.  Sen sijaan en millään olisi halunnut luopua ’Schneewittchen’ -tertturuususta, mutta se taisi mennä. Oli tosi vaikea talvi.

Menetin aika paljon jättipoimulehteä ja rönsytiarellaa, mutta onneksi ne ottavat vahingon takaisin melko pian. Suurin ’Rozannekin’ loistaa poissaolollaan. Ja laakakataja. Juuri kun minun piti saada se puoli puutarhaa valmiiksi.

Tälle pajulle tuli lähtö.

Menetyksiksi voidaan lukea myös lahonnut paju ja kirvojen syömä päärynäpuu. Ne piti sahata pois, kun ei niistä enää olisi tullut mitään.

Suurta pajua kaadettaessa tapahtui pieni onnettomuus. Kaatuessaan paju katkaisi viereisen kuusen latvan. Ensin tunsin menettäneeni senkin, sillä latvaton kuusi näytti töpöltä.  Eipä aikaakaan, kun kuusi oli päättänyt kasvattaa yhdestä yläoksastaan uuden latvan. Nerokasta! Nyt puu näyttää suurin piirtein siltä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. 

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Haluaisin siistit puutarhanäkymät ilman mustia muoveja, halkokasoja, epämääräisiä työkaluja ja tarvikkeita… Niin toivoisin, että nuo kaikki ajelehtivat miesväen tavarat olisivat siististi seinämän takana tai jossakin poissa silmistä.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2022?

Todennäköisesti ei mikään, sillä en kerta kaikkiaan muista vuosilukuja. Minun ajanlaskuni menee suurin piirtein näin: talon rakennuskesänä / autotallin rakennuskesänä / sen ja sen rippijuhlakesänä / sinä kesänä, kun lampi kaivettiin… Nyt oli se kesä, kun Niila meni armeijaan. 

Tämä saattaa myös jäädä mieleen sinä kesänä, jolloin kylvettiin lammen ympärille nurmikko ja niitty.

En muista myöskään sääoloja, mutta sanavarastooni kuuluu seuraavanlaisia ilmaisuja: sinä talvena, kun paukkupakkaset tulivat ennen lunta / silloin, kun lapset odottivat kesää, eikä se tullut ennen syksyä / silloin, kun talvi tuli yhtenä päivänä / silloin, kun paahtavaa hellettä kesti toista kuukautta.  Nyt oli se vuosi, kun oli pitkä ja kylmä, ihana kevät. Oli myös helteinen syksy.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa?

Suurin perheemme yhteinen saavutus oli se, että saimme lammen ympäristön kutakuinkin siistiksi. Kylvimme nurmikon ja niityn sekä istutimme vallille paljon pensaita ja muita kasveja. Kylvettävää ja istutettavaa vielä jäi, mutta nyt saan jo aika vapaasti valokuvata talosta länteen päin. Ei tarvitse zoomata kammottavan rumia mustia muoveja kuvista pois.

Taloa ympäröivässä ”omassa” puutarhassani sain valmiiksi monta projektia. Vaikka ne kestivät korkeintaan päivän per projekti, ne tuntuivat hyvin suurilta, sillä olin haaveillut niistä monta vuotta.

Sain tehtyä kesäkeittiön perustuksen ympärille kiveyksen ja vaihdettua kattomehitähdille puhtaan kasvualustan. Jospa nyt juurimaton avulla saisin voiton peltokortteista.

Lokakuun tunnelmaa Suihkulähteellä

Syksyllä sain uudistettua Suihkulähteellä olevan istutusalueen. Homma ei ollut suuren suuri, mutta valitsen sen suurimmaksi saavutukseni, sillä tein sen myöhään syksyllä. Yleensä olen siinä vaiheessa jo lopen kyllästynyt puutarhapuuhiin ja olin tämänkin homman siirtänyt jo keväälle. Jostakin sain kuitenkin kipinän ryhtyä puuhaan. Kottikärryllinen väärän värisiä ’Pink Parfait’ -iiriksiä pois, tilalle matalampia ’Snow Queen’ -kuningatarkurjenmiekkoja. Valkoalpit entisestä ahtaudestaan väljemmille vesille ja varjorikkoa aukkopaikkoihin. Vielä pyöreitä kiviä betonireunan peitoksi. Valmista. Ihan huippua!

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

’Leningradin musta’

Luulenpa, että paras hankintani oli kirsikkapuut ’Leningradin musta’ ja ’Suklaakirsikka’. Saimme ennen näkemättömän suuren kirsikkasadon entisistä puistamme. Ehkä nämä nuoret puut auttoivat pölyttämisessä.

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

Eipä oikeastaan tai en tiedä vielä. Aika sen näyttää tuliko hankittua joku liian villi tapaus tai turhan arka. Yleensä nuo molemmat tajuaa vasta sitten, kun on jo liian myöhäistä.

Toivottavasti tämä köynnöspinaatti ei ole kumpikaan noista.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Jos nyt ei oteta lukuun kohdassa 4 mainitsemaani kuusta, valitsen yllättäjäksi lumimarjan. Olin vienyt sen lammen taakse vallin päätyyn istutettavaksi, mutta se oli jäänyt epähuomiossa laittamatta maahan. Sitten tulivat helteet enkä yhtään muistanut muovipurkissa odottelevaa lumimarjaa. Jonkin ajan päästä huomasin kauhukseni sen kuivuneen. Kaikki lehdet olivat kuivia käppyröitä. Istutimme sen kaikesta huolimatta maahan ja kuinka ollakaan, se alkoi kasvattaa uusia vihreitä lehtiä.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Olin kylvänyt viime vuonna nepalinhanhikkia, joka kukki tänä vuonna ensimmäisen kerran. Luulin kylväneeni kauniin vaaleanpunaisia kukkia, mutta vaikka kuinka yritin katsoa niitä, minusta ne näyttivät aina vain kirkkaanoranssinpunaisilta. Kiskoin kaikki työllä ja vaivalla istutetut taimet ylös.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

Puutarhamatkailu tuli kalliiksi, vaikka emme matkustaneetkaan Etelä-Suomea kauemmaksi.  Viittaan tässä kohtaan 3.

13. Mitä opit?

Pääsin vihdoin ja viimein floristin oppiin opettelemaan spiraalitekniikkaa. Tajusin sen idean, mutta opeteltavaahan vielä riittää. Suurin oivallukseni oli, ettei kukkavarsia tarvitsekaan laittaa järjestyksessä. Voi laittaa aina sinne missä on tarvetta. Eikä kimppua tarvitse koko ajan käännellä.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...

Elän niin tässä ja nyt, etten odottamalla odota mitään. Olen kuin hangen alle kylvetty unikon siemen. Se tietää, milloin on hyvä aika itää. Sitä ennen se ei päätään vaivaa, milloin alkaisi varttaan kasvattaa. Eikä hötkyile. Kun ensimmäiset auringonsäteet alkavat lämmittää, alkaa puutarhamieleni herätä. Sitä ennen nukun ihan mielelläni talviunta ja kerään voimia uuteen uurastukseen.

+ Millaisen hetken haluaisit tallentaa pieneen purkkiin talven varalle?

Paneudun pitkäkseni terassille. Aurinko kuumottaa, tuuli hyväilee ihoani.  Ihana hetki olla vain ja nauttia kesästä!

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

Suosittelen osallistumaan haasteeseen, ellet vielä ole osallistunut.

Lämpimät kiitokset kuluneesta vuodesta, ihanat lukijani! 

On ollut hauska kulkea yhdessä puutarhamatkaa jo seitsemättä vuotta.

 

Onnellista puutarhavuotta 2023 kaikille!