maanantai 5. joulukuuta 2022

TALON KULMA

Talon kulma on tylsä nimi perennapenkille, mutta tylsä on aluekin. Ja vaikea: kasvualusta on ohut ja alue vilisee muurahaisia. Muurahaiset asustelevat laatoituksen alla ja nostavat hiekkaa laattojen väleihin ja alueen reunoille kasoiksi. Toistaiseksi olemme silti pärjäilleet yhdessä. Kasvien kanssa on ollut hankalampaa.

Toivottavasti harokataja täyttää aikanaan hakkeella peitetyn alueen.

Alussa haaveilin kai jotakin sellaista, että kurjenpolvi ’Rozanne’ ryöppyäisi sinililana pilvenä. Sen kontrastina olisivat topakat, pitkulaiset loistosalviat. Pohjattomaan sinkkisoikkoon ajattelin jotakin korkeaa, esimerkiksi pienen pensaan, daalioita tai muita yksivuotisia kukkia. Pensasta en saanut aikaiseksi istuttaa ja yksivuotisetkin kukat jäivät usein kevätkiireessä laittamatta. 

Koreaniiso menestyi liian hyvin, se olisi halunnut levitä koko puutarhaan. Onneksi huomasin ajoissa.

Ei menestynyt. Talvi vei.

Loistosalviat lähtivät kasvamaan, mutta ’Rozannet’ kuolla kupsahtivat. Ajattelin istuttaa lisää loistosalviaa, mutta epähuomiossa olin ostanut myskisalvioita. Eiväthän ne sopineet ollenkaan. Kokeilin jättipoimulehteä, koska niitä meillä oli runsaasti. Ei menestynyt. Talvi vei. Kyllästyin ja istutin kaukasianmaksaruohoa. Se ainakin kestää. En kuitenkaan halunnut tyytyä pelkkään maksaruohoon maanpeitteenä. Kokeilin vielä suurin toivein neidonkurjenpolvea, mutta ei sekään selvinnyt. Hopeatopon jakopaloja oli ylimääräisinä, joten tökkäsin ne alueelle. Ne olisivat menestyneet, mutta ovat liian villejä leviämään.


–Nyt kokeilut saavat riittää, päätin ja istutin harokatajan. Se on yksi lempikasveistani, joka polun toisella puolella elää ja voi oikein hyvin, vähän vastaavassa paikassa. Kaikki loput tyhjät kolot ajattelin syksyllä istuttaa täyteen maksaruohoa. Nättiähän se on. Ja kestää talven kuin talven. Sinkkisoikko ammotti taas tyhjyyttään. Istutin siihen hetken mielijohteesta harmaakurjenpolvi ’Ballerinan’, joka ei värinsä puolesta sopinutkaan sille suunnittelemaani paikkaan.


Oikeastaan penkin nimi voisi olla Huokausten puutarha.

Oikeastaan penkin nimi voisi olla Huokausten puutarha. Niin monet kerrat olen sen ääressä huokaillut epäonnistuneita kokeilujani. Toivottavasti joskus vielä saan huokailla ihastuksesta – tai edes helpotuksesta.

8 kommenttia:

  1. Joskus joutuu huokaisemaan istutusalueiden kanssa. Hankalaan paikkaan olet kyllä keksinyt monta periaatteessa ihan toimivaa kasvia. Kauniita ja toisiinsa sopivia. Mitä jos nämä pari runsaskasvuisempaa olisi rajattuna pienelle täsmälleen haluamallesi kohtaa? Iiso ja hopeatoppo on molemmat upeita olemukseltaan. Tai ehkä kissankäpälää laikkuina piristämään maksaruohomättäitä. Joo, sorry, alan rönsyillä toisten puutarhoihin...
    Hyvää itsenäisyyspäivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥ Niin, onneksi löysin muutakin kuin ihan matalaa. Iisosta ja hopeatoposta minun täytyy sanoa, että niille eivät edes rajaukset auta. Ne kun siementävät villisti. Iiso kuuluu minuun luokituksessani osastoon ”mahdottomat”. Vaikka olen mielestäni kitkenyt kaikki taimet pois, niiden siementaimia löytyy aina vain.

      Hopeatopon kanssa pärjäsin monta vuotta, kun leikkasin kukat ajoissa pois. Kun lisäsin taimien määrää, osa jäi vahingossa leikkaamatta ja siementaimia alkoi ilmestyä sinne tänne.

      Rönsyile vain. Minä ainakin otan mielelläni ideoita vastaan. Kissankäpälää varmasti ilmestyykin jonakin päivänä tänne. 😊

      Kiitos samoin, oikein hyvää itsenäisyyspäivää Sinullekin!

      Poista
  2. Ymmärrän huokaukset; toiset leviävät holtittomasti ja toiset eivät menesty. Toisaalta kuvissa alue näyttää hyvinkin kauniilta tai vähintäänkin kelvolliselta. Itse tietysti tiedät silmin katsoen, mitä odotuksia olet talon kulmalle asettanut. Rozanne olisikin ollut upea lisä kokonaisuuteen, se vielä kukkii niin pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötätunnosta ja lämpimästä palautteesta! ♥ ♥ Sitä tarvitaan. 😊 Alueesta tulee varmaan ihan ok, kunhan kasvit täyttävät alueensa. Aika pitkään on vielä haketta näkyvissä, ennen kuin harokataja peittää sen. Voi, miten ihana ’Rozanne’ olisikaan!

      Poista
  3. Jotkut kohdat aiheuttavat jatkuvasti huokauksia, vaikka mitä tekisi. Joskus kasvin menestyminen saattaa olla vain vuodesta kiinni; tulee liian ankara talvi tai pitkä hellekausi ja kuivuus heti istutuksen jälkeen. Aikanaan hankaliinkin paikkoihin löytyy yleensä joku kasvi, joka siellä viihtyy. Näin ainakin uskon. Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötätunnosta! 😊 Välillä tosiaan tulee niin kummallisia talvia, ettei osaa arvatakaan. Eivätkä ne helteiset kesätkään aina ihan helppoja ole. Aika monesti jää arvoitukseksi, mikä oli se varsinainen syy. Onneksi tosiaan on hankalien paikkojen kasvejakin. Niistä löytyy ennemmin tai myöhemmin.

      Hyvää joulun odotuksen aikaa!

      Poista
  4. Minulla vastaava paikka on talonvieruspenkki ja sen kivikko. Olen ratkaissut sen niin, että luonnonkasvit ovat saaneet soluttautua siellä sitkuttelevien perennojen seuraan. Kitken siitä vain vuohenputkea joka sekin kyllä kasvaa siinä hyvin kituliaasti, niin kuivaa siinä on. Harokatajan olenkin löytänyt sinun suositustesi perusteella❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin lohduttavaa kuulla, että muillakin on tällaisia huokausten paikkoja. Ehkäpä harokataja korjaa asian ennen pitkää. 😊 Kiva kuulla, että sinullakin on nyt sellainen. Se on niin ihana!

      Poista