HULLUNA LEIKKOIHIN

Eräänä päivänä minulla oli murheita. Istahdin sitten tietokoneen ääreen puutarha-aiheiden pariin. Mitä siitä seurasikaan? 

Kukkien asettelu vaikkapa esiliinan taskuun on hyvä resepti murheiden karkottamiseen.

Illalla huomasin katsovani yhä uudelleen ja uudelleen opetusvideoita kukkakimppujen sitomisesta spiraalitekniikalla. Päätin opetella sen itsekin.

Seuraava yritys oli

paremminkin

viuhka kuin spiraali.

Seuraavana aamuna hiippailin märässä puutarhassa muun perheen vielä nukkuessa. Ajattelin opetella spiraalin teon syysmaksaruohoilla. Niitähän tähän aikaan on tarjolla yllin kyllin. Ensimmäiset spiraalit sidoin heti ulkona sateen ropistessa. Olin innoissani kun sain varret sojottamaan oikeaoppisesti. Kimppu sen sijaan näytti hirveältä. Seuraava yritys oli paremminkin viuhka kuin spiraali. Mutta nälkä kasvoi syödessä. Leikkasin myskimalvoja ja purppuraheisiangervon oksia, viimeiset kaukasiantörmäkukan sinililat kukkavarret sekä akileijojen lehtivarsia. 

Yritin yhä uudelleen. Katsoin videoita tarkasti ja tein perässä. Riemuitsin kun saatoin laskea kimpun hetkeksi pöydälle ilman että kimppu hajosi.

Kolmas kimppu oli jo siedettävä, mutta purin senkin ja yritin uudelleen. Neljänteen kimppuun olin kohtuullisen tyytyväinen. Olin kuitenkin litistänyt kukkavarsia ja tärvellyt kukkia niin, että päätin tehdä kukista pienen asetelman. 

Tämän asetelman teon aloitin syysmaksaruohoista, joita asettelin pohjan peitoksi. Lisäsin myskimalvaa, Kaukasiantörmäkukkia ja mansikan rönsyjä. Olin tyytyväinen vasta sitten kun olin hakenut jättipoimulehden kukinnon antamaan asetelmalle korkeutta.

Olin koonnut kasvijätteet mustan pyyhkeen päälle. Ne näyttivät hyvin kauniita tummaa taustaa vasten. Sain idean. 

Poimin muutamia kukkavarsia ja laitoin ne muovituppiloihin. Poikani keksi ja taitteli hyvän rautalankaviritelmän, jonka avulla tuppilot pysyivät pystyssä ja oikeilla paikoillaan mustan esiliinan taskussa. Esiliinan ripustin roikkumaan keittiön tason reunan reelinkiin. 

Kasvit näyttävät hyviltä tummaa taustaa vasten.

Lupaathan, ettet kerro sitä kenellekään.

Ja nyt kerron sinulle yhden salaisuuden. Lupaathan, ettet kerro sitä kenellekään.

Eräänä aamuna join vähän kiireisenä aamukahvia. Katselin kukka-asetelmaa, jonka olin edellisenä päivänä tehnyt sievään kahvikuppiin. Sain idean. Voisin antaa tuollaisia pikku asetelmia ystäville, sukulaisille ja tuttaville lahjoiksi, tuliaisiksi, vaikka joulumuistamisiksi. Ostaisin vain kirpputorilta pieniä astioita, jokaiselle juuri oman näköisensä. 

Puutarhan kukkiessa minusta on ihanaa antaa meillä vieraileville ystäville ja sukulaisille kukkia mukaan. Voisinkin antaa kokonaisen asetelman. Vieras saisi valita astian itse ja vaikka tehdä asetelman aivan omin käsin. Kukkasieneen tökkimällä asetelman teko on niin helppoa, että varmasti kaikki osaavat sen.

Tämän söpön sokerikon löysin kirpputorilta. Pitihän sitä jo testata.

Kasvisten yhdistäminenhän

kukkakimppuihin on nykyään trendikästä.

Talviaikaan asetelmaan voisi käyttää sammalpohjaa, havuja, tuijia ja ostokukkia. Joulun aikaan asetelman voisi koristella kynttilällä tai vaikkapa kävyillä. Ja silloin kun kukkia ei ole, asetelmaan toisi väriä vaikkapa terttu viinirypäleitä. Kasvisten yhdistäminenhän kukkakimppuihin on nykyään trendikästä. Pääsiäisen aikaan asetelmaan voisi laittaa oikeita kananmunia. Meidän kanat munivat niin pikkuruisia munia, että ne sopisivat hyvin pieneen kulhoon.

Harmi, että Korona leviää taas ja rajoitukset kiristyvät. Onneksi mikään ei estä viemästä kukkatervehdystä vaikkapa naapurin tai tuttavan oven taakse.

Innostuin tuosta asiasta niin, että piti heti päästä kirpputorille etsimään kauniita astioita. Eikä haittaa, vaikka puutarha kuihtuu. On vain hauskaa kun pääsee miettimään mitä kivaa vähistä saatavilla olevista aineksista voisi saada aikaan.  

Selvät sävelet. Duurissa.