PUUTARHAHULLU JA PERHE

– Mua hävettää kun meillä on mattoja puutarhassa, tyttäreni sanoi. – Mattoja! Ei kenenkään kaverin kotona oo, hän jatkoi.

Alkuaikoina käytin mattoja muun muassa polkujen peittoina ehkäisemään rikkojen kasvua ennen polkuhaarikoiden istutusta.

Olen onnellinen kun löysin maanantaina kirpputorilta neljä pitkää mattoa puoli-ilmaiseksi. Olin pitkään ehtinyt haaveilemaan niistä. Tarvitsen ne muurille ruusujen ympärille. Tyttäreni onneksi peitän matot hakkeella. Ei tarvitse lapsen hävetä noloa äitiä.

Ruusu 'New Dawn'

Lasteni mielestä oikeat äidit ovat juuri sellaisia,

jotka tekevät puutarhahommia.

Kysyin kerran lapsiltani, olenko heidän mielestään liikaa puutarhassa. Vastaus oli ehdoton ei. Lasteni mielestä oikeat äidit ovat juuri sellaisia, jotka tekevät puutarhahommia. Helpotuksen huokaus! Olin pelännyt, että oikeat äidit leipovat lapsilleen pullaa ja sämpylöitä ja tietenkin pitsaa. Sitä nimittäin tämä äiti ei tee. Olen läänin laiskin leipoja.

Nuorimmaisen mielestä äitien kuuluukin olla puutarhassa. Kaikkien hänen kavereidensa äideillä on puutarha. Sepä hienoa!

Jokaisella lapsistamme on hieman erilainen suhde puutarhaamme ja pihapiiriimme. Esikoiselle puutarha on auringonottopaikka. Hän toivoisi itselleenkin aikanaan puutarhan – ja puutarhurin sitä hoitamaan. Vanhimmalle pojalle puutarha on sivuseikka. Pääasia on, että pihalla voi kunnostaa mopoja.

'Somerset Seedless' on makea rypäle – parempi kuin mikään kaupan rypälestä.

Toiseksi vanhin poika nauttii puutarhan antimista: marjoista ja hedelmistä. On myös hienoa tehdä pikkuveljen kanssa seikkailuratoja ympäri puutarhaa ja pihapiiriä. Minulla ei ole mitään niitä vastaan, sillä ratoja kuljetaan puissa kiipeillen sekä kiveltä toiselle hyppien. Äidin perennoja ei tärvellä.

Nuoremmalle tyttärelle puutarha on yhtä kuin nurmikko, vaikkakin se saisi olla tasainen eikä kalteva ja paljon isompi. Silloin siinä olisi helpompi voimistella. Kuvausympäristönä puutarha on kiva.

Kuopus on perinyt eniten puutarhageenejä. Hän huomaa monet kukkaan puhjenneet kasvit ja hän on kiinnostunut puutarhajutuistani. Toisinaan hän kiertelee kanssani puutarhassa ja katselemme kasveja yhdessä. Se on ihanaa.

Lupiini on kuopukseni lempikasvi. Kuvassa 'My Castle'.

Lapset pitävät puutarhasta kukin omalla tavallaan, mutta kivointa on, että sen hoitaa äiti – paitsi silloin, jos jostain puutarhapuuhasta saa rahaa.

Hyvä kun puolisoni jaksaa uskoa,

että tästä tulee vielä jotain.

Parhaan palautteen puutarhasta sain Joukolta. Hän huokaili, että häneltä taitaa taju lähteä sitten kun tämä puutarha on ”valmis”. Ei hän kuulemma taida kestää sellaista kauneutta. Eihän täällä minusta vielä oikeasti ole juuri mitään kovin näyttävää, mielikuvissa vasta vain. Hyvä kun puolisoni jaksaa uskoa, että tästä tulee vielä jotain.

Mieheni on auliisti osallistunut puutarhan rakentamiseen. Hän on aina ollut valmis vääntämään kiven jos toisenkin. Perustanut köynnöstuet maahan, kaivanut kivikaivot, tukenut ja suojannut puut, vääntänyt pionituet, asentanut suihkulähteen, rakentanut kastelujärjestelmän ja vaikka mitä. Hän on toteuttanut unelmani toisensa jälkeen. Tänä kesänä hän rakensi kanoille uuden, upean ulkotarhan. Sitä jos mitä voi kutsua rakkaudeksi. Viime syksynä valmistui kasvihuone ja nyt hän puurtaa työkaluvaraston kimpussa.

Tähän tarhaan eivät pedot pääse yli, ali tai läpi. Kuvan ottamisen jälkeen istuttelin vähän vihreää niin tarhan eteen kuin sisäpuolellekin. 

Kotimme ja puutarhamme on meidän yhteinen juttumme, josta nautimme molemmat. Minusta on ihanaa kun mieheni on valmis lähtemään puutarhamatkoille, siirtolapuutarhoille ja kartanoiden puistoihin yhdessä. Hän tietää saavansa onnellista seuraa, sillä sellaisissa paikoissa jos missä olen elementissäni.

Uskollisesti hän kiertelee puutarhamyymälöissä kanssani. Työnjakomme on sellainen, että minä valitsen lajit/lajikkeet ja mies valitsee tanakimmat taimet ja kantaa ne kassalle ja autoon asti.

Miehellä on tiettyjä toiveita puutarhan suhteen, mutta onneksi hän antaa minulle vapaat kädet puutarhan suunnitteluun – kunhan en niin paljon innostu, että joudumme perikatoon. Hän sanoo oppineensa luottamaan.

Mieheni piti kielensä kurissa,

ei sanonut juuta eikä jaata,

vaan alkoi valaa perustuksia.

Esittelin innoissani ideani vanhan huvimajan kehikon uusiokäytöstä köynnöstukena. Mieheni piti kielensä kurissa, ei sanonut juuta eikä jaata, vaan alkoi valaa perustuksia. Köynnöstuen valmistuttua hän oli innoissaan. Tuki oli hänen mielestään loistava. Silloin hän myönsi, että idea oli aluksi tuntunut huonolta, mutta hän luotti minun visiooni. Oli kuulemma ennenkin käynyt niin. Onneksi en tuottanut hänelle pettymystä.

Köynnös puuttuu vielä.

Lainaan vielä katkelman puutarhapäiväkirjastani muutama vuosi sitten:

”Eilen olimme puutarhaostoksilla. Tänään, lauantaina, oli istutuspäivä. Ennen kuin olimme saaneet puun puuta maahan, olimme suunnitelleet jo kymmenen uuden puun ostamista! Mies olisi lähtenyt puutarhalle heti siltä seisomalta, mutta minä toppuuttelin. Alennusmyynti jatkuisi vielä maanantainakin.

Mikä nautinto istuttaa kasveja aamun hiljaisuudessa! Istutin kaivon kannelle ensin pari kiveä, sitten kahta eri mehitähteä ja Lyydian maksaruohoa. Kannesta tuli hienompi kuin olin osannut suunnitellakaan.

Otin aamupalan terassille ja mietin paikan sokeritoppakuuselle. Sille löytyikin loistopaikka. Lehtipuiden välissä sen muoto korostuu ja kuusi on kuin piste i:n päällä. Istutimme puun yhdessä. Minä istutin valkoista maksaruohoa sen juurelle. Voi, miten tyytyväinen olin!

Tekee muuten kahdeksantoista kuoppaa ja kuopan täyttämistä.

Koko päivän puuhailin istutushommissa. Päivän saldo oli siis se, että saimme kaksi puuta maahan, kahdeksan tuijaa jäi vielä odottamaan ja kaiken lisäksi suunnittelimme ostavamme neljä syreeniä, yhden serbiankuusen ja viisi tuijaa. Siis kymmenen uutta puuta. Tekee muuten kahdeksantoista kuoppaa ja kuopan täyttämistä. En ehkä olekaan tämän tontin ainoa puutarhahullu.”

Idean tähän juttuun sain Maatiaiskanasen Elämää – blogin Hilulta vuosi sitten. Hän kirjoitti: ”Hyvää nimipäivää ja etukäteen (ja takakoipeen) onnea 2-vuotiaalle, ihanalle blogillesi! Sinulla on mainio tapa kirjoittaa <3 Olisi kiva lukea, mitä perheesi tykkää puutarhahöyrähtelyistä ;)” Kiitos hyvästä juttuideasta!

Tämä oli tavallaan vastaus myös Sanna P:n kysymykseen. Hän kirjoitti: ”Kiitos kivasta arvonnasta, käsväskylle ois tarvetta tässäkin taloudessa :) Osaavatko lapsesikin hoitaa puutarhaa ja jos, niin mikä on heidän lempipuuhansa puutarhanhoidossa?” Kiitos Sannallekin kivasta kysymyksestä!