MITEN OSTOSLISTAN KÄVI?

Kirjoitin alkukesällä jutun nimeltä Ostoslista. Katsotaanpa, miten suunnitelmilleni kävi.

Pioneiden kanssa olin myöhässä, mutta ruusuja löysin. Kuvassa Karoliinanruusu.

2 timanttituijaa kartiotuijaa 'Holmstrup' ok

6 ’Garden Lace’ -pionia 2 puuuttuu

1 ruusu ’Ritausma’  'Agnes' 'Aicha' ok

1 2 Karoliinanruusu ok

2 kurtturuusu 'Albaa'  yksinkertaista juhannusruusua juhannusruusu 'Plenaa' 1 Nilsinruusu 'Nils' ok

3 jaloritarinkannusta 'Summer Skies' 2 'Blue Bird' ja 1 väärän kokoinen valkoinen 'White dark bee' + 1 'Blue Bird' ok

kirjovuohenputkea ok

suovehka ok

valkoista rauniokilkkaa ok

1 kärhö 'Hagley Hybrid' ok

1 sininen alppikärhö ok

1 valkoinen kylmänkukka ok

vaaleankeltainen Amerikankullero puuttuu

törmäkatkeroa ok

valkoisia varjoliljoja ok

valkoista Julianesikkoa puuttuu

kyläkurjenpolvi ’Laura’ puuttuu

1 pkt luujauhoa ok

Japanin unikko 'Pacino' 
1 palloksi leikattu puksipuu
3 mustaherukka 'Morttia' ok
valkoisia pioneja
vaaleanpunaisia pioneja
aniliininpunaisia pioneja
3 korkeaa jaloritarinkannusta 

Kirjoitin, että tuijia saa mistä vain. Asia muuttui vähän vaikeammaksi kun luin Hongiston taimiston sivuilta, että lajike 'Holmstrup' on tavanomaista timanttituijaa kestävämpi. Ilouutisena luin heidän sivuiltaan: "Ääriolosuhteissa savisessa ja paahteisessa koepenkissämme kestäviksi ulkomaalaisiksi havulajikkeiksi on todettu alla mainitut kasvit. Nämä lajikkeet voi huoletta istuttaa aurinkoon ilman, että niitä tarvitsee talvisuojata." Luettelossa oli mainittu muiden muassa Thuja occidentalis ’Holmstrup’. Sen sijaan timanttituija oli vierestä menehtynyt.

Oli siis parasta valita

mahdollisimman kestävä lajike.

Minun paikkani on tuijalle aika vaativa, sillä betonipystini ovat auringossa enkä aio suojata niitä talvella. Oli siis parasta valita mahdollisimman kestävä lajike.  'Holmstrupia' ei myydäkään joka paikassa, ei ainakaan kotimaisia. Löysin omani Bauhausista. Hollantilaiset saavat kelvata. Hongiston taimistolta olisi saanut suomalaisia, mutta ei nyt ollut sinne päin menoa. Ja oikein arvasin: mieheni ihastui kovasti noihin tuijiin, jotka istutin suuriin betoniastioihin sisääntuloväylän alkuun.

Tuija 'Holmstrup' melkein hukkuu isoköynnöskrassi 'Ice Agen' syleilyyn.

Neljä 'Garden Lace' -pionia sain tilattua Laukaasta taimistolta nimeltä Päivin Puska & Pensas. Taimet tulivat hyväkuntoisina, mutta eivät vielä tänä kesänä kukkineet. Kaksi jäi vielä ostoslistalle. Jospa ensi vuonna ne saisin. Tällaisten vähän harvinaisempien pionien kanssa täytyy olla nopea. Niitä on yleensä varastoissa yllättävän vähän.

En pidä kirkkaankeltaisesta,

mutta tuo vaalea,

voinkeltaiseksi mainittu ruusu kolahti.

'Ritausma'-ruusua en ehtinyt löytää kun mieleni jo muuttui. Törmäsin eräässä kirjassa tarhakurtturuusuun nimeltä 'Agnes'. En pidä kirkkaankeltaisesta, mutta tuo vaalea, voinkeltaiseksi mainittu ruusu kolahti. Sen sanottiin olevan kestävin keltainen tarhakurtturuusu. Tehtävä vaikeutui entisestään, sillä lajiketta ei myydä monessa paikassa. 

Onneksi olimme menossa Helsinkiin ja palatessa oli mahdollisuus käydä Sofianlehdossa. Ostinko 'Agnes' -ruusun? En, vaikka niitä siellä olikin. Taimistoa vastapäätä kasvaa komea puistoruusu 'Aicha'. Se oli juuri parhaassa kukassaan. Täynnä voinkeltaisia ja lähes valkoisia kukkia. Oli varminta ostaa sellainen  keltainen, josta varmasti tykkää. 'Agnes' ei kukkinut vielä ja myyjät sanoivat  sen kukintaa melko kirkkaankeltaiseksi. Puistoruusua puolsi myös kolme viikkoa kestävä kukinta. Nyt olemme 'Aichan' onnelliset omistajat.

Kiitos blogiystävien, en ehtinyt ostaa suunnittelemiani valkoisia kurtturuusuja. Nythän niiden myynti on kielletty. Niiden tilalle suunnittelin hankkivani yksinkertaisia juhannusruusuja. 

Melkein jo uskoin tuota myyjää.

Kyselin eräältä taimistolta yksinkertaista juhannusruusua, mutta myyjä sanoi, ettei sellaista taida olla olemassakaan. Olin sellaisen netistä bongannut, mutta kaikkialla myydään vain puolikerrottua 'Plenaa'. Melkein jo uskoin tuota myyjää. Kuinka ollakaan, törmäsin haaveilemaani yksinkertaiseen juhannusruusuun Riihimäellä Pirilän Kukkatalossa vain huomatakseni, että se kasvaakin vain 50–100 cm korkeaksi. Jouduin siis sittenkin valitsemaan sen puolikerrotun 'Plenan' saadakseni muurille suurin piirtein yhtä korkeat ruusut. Ruusun tarina sai myöhemminn yllättävän käänteen. Kerron siitä vähän jäljempänä. 

Vaikka yksinkertaiset juhannusruusut jäivät saamatta, tyhjin käsin ei tarvinnut Riihimäeltä lähteä. Sain puoleen hintaan minulle jo tutut 'Schneewittchen' -ruusun ja 'Miss Bateman' -kärhön – eivät tosin olleet ostoslistalla. Muuta ei pitänyt ostaa. 

'Schneewittchen' pääsi uudelle alueelle Grönlantiin. Ruusu kukki ahkerasti. Se on ihana! Muistin sitä syyslannoitteella, että se talvehtisi hyvin  ja kukkisi ahkerasti ensi vuonnakin.

Siinä perheonnen huumassa
valitsimme kolme tanakkaa tainta.

Kuljin taimirivistöjen välissä Joukon kanssa käsi kädessä ja muistelimme aikaa, jolloin pieni poikamme valitsi huolella puutarhan laajasta valikoimasta omaksi kasvikseen hopeapoppelin. Nyt poppeli on suuri ja komea puu entisen talomme pihassa. – Tällä kohtaa poppeli oli, sanoin ja astuin muutaman askeleen eteenpäin. Jalkojemme  juuressa kukkivat vaaleanpunaiset pensashanhikit. Siinä perheonnen huumassa valitsimme kolme tanakkaa tainta. Nehän sopivat hyvin kanatarhan eteen, joka on vielä kovin autio. 

Pensashanhikki ''Pink Queen' aloittaa kukintansa vaaleanpunaisena, mutta muuttuu kukinnan edetessä puhtaanvalkoiseksi.

Palataanpa vielä ruusuihin. Minulla oli haaveena saada kestäviä ruusuja muurin päälle: valkoisia, vaaleanpunaisia ja aniliininpunaisia. Valkoisten löytämisessä oli ollut ongelmia, joten valpastuin heti kun näin Oulujoen Taimistolla kymmenien ruusujen rivistössä yksinkertaisen valkokukkaisen Nilsinruusun. Koska kokeus oli sopiva ja vyöhykesuositus I-VI sen enempää pohtimatta valitsimme tanakimman 'Nilsin' mukaamme. Olimme lomamatkallamme ajaneet taimistolle Karoliinanruusun takia. Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ostimme kaksi Karoliinanruusua, yhden itsellemme ja toisen Karoliina-kummitytöllemme.

Olin suunnitellut istuttavani pioniryhmän keskelle kolme ihanan taivaansinistä 'Summer Skies' -jaloritarinkannusta. Barkholtin taimistolla niitä oli vain yksi, joten ajattelin muuttaa suunnitelmaa ja ostaa kaksi vähän tummemman sinistä 'Blue Bird' ja yhden valkoisen. Palveleva myyjä lupasi hakea toivomani valkoisen, korkean ritarinkannuksen varastosta ja pakkasi sen suoraan pahvilaatikkoon auton viereen. Pettymyksekseni huomasin kotona, että hän oli tuonut matalan, 80 cm korkuisen, lajikkeen. Eihän se näy pioneiden takaa. No, virheitä sattuu. Onneksi taimisto ystävällisesti korjasi virheen. Puuttuvan sinisen löysin lopulta Muhokselta Oulujoen taimistolta.

Oulujoen taimisto Muhoksella yllätti monipuolisella valikoimallaan, siistillä yleisilmeellä ja näytepuutarhallaan. Sieltä löysin yhden puuttuvan 'Blue Bird' -jaloritarinkannuksen (kuvassa) sekä haaveilemani valkoisen varjoliljan taimet.

Olisi ollut perheeltä liikaa vaadittu

jäädä parin taimen takia yöksi Raaheen.

Pohjois-Suomesta lomamatkamme suuntautui Seinäjoelle mummolaan. Ajoimme Raahen (ja Särkän perennataimiston) ohi ja mielessä kaihersi suovehka, mutta olisi ollut perheeltä liikaa vaadittu jäädä parin taimen takia yöksi Raaheen kun taimisto ei enää ollut siihen aikaan auki ja sukulaisten mökki odotti meren rannalla Kalajoella. Seuraavana päivänä pääsisin käymään Lakeuden Vihertaimistolla ja saisin ostettua haaveilemani kirjovuohenputken. Netissä sanottiin, että siellä niitä olisi. Emme olleet sitä onnistunut löytämään Muhevaiseltakaan, vaikka se heidän luettelossaan olikin.

Lakeuden Vihertaimistolla erilaisia perennoja oli mahdottoman paljon, mutta ei yhtään kirjovuohenputkea. Joku asiakas oli juuri äsken ostanut kaikki loput. No voi harmi! Heillä oli juurtumaan laitettuja pistokkaita, mutta niitä he eivät suostuneet myymään. Mies ei luovuttanut. Olimme maksamassa lohdutukseksi valittua valkomaksaruohoa ja mies kysyi kolmannelta myyjältä voisimmeko ostaa kirjovuohenputken pistokkaan. Hän suostui ja me ostimme kaksi. Kun oikein huolellisesti niitä hoivailisin, saisin ne syksyllä maahan. Olin onnellinen. En tuolloin arvannut, että törmäisin reippaisiin taimiin melkein meidän naapurissa Avoimet puutarhat -päivänä. Ostimme kolme tainta kympillä – jos vaikka pistokkaiden juurtuminen ei onnistukaan. (P.S. Onnistuihan se, joten vuohenputkia on nyt viisi reipasta  tainta.) 

Kirjovuohenputki

Valkoisen rauniokilkan löysin Barkholtin taimistolta, vaikka heidän luettelossaan oli pelkästään  liloja. Taimi oli hullun kallis, kahdeksan euroa. Onneksi sain jaettua taimen moneen osaan. Samasta paikasta löysin myös valkoisen kylmänkukan ja sinisen alppikärhön.

Kärhö 'Hagley Hybrid' löytyi vaivatta Hankkijalta Pirkkalasta ja törmäkatkeron ostin Muhevaiselta Espoosta.

Entäs sitten suovehka, josta haaveilin koko kesän ja kysyin kaikkialta, jossa kävimme? Juuri ennen koulun alkua oli taas perinteinen kasvion teon aika. Äitiähän siinä hommassa taas tarvittiin. Selasimme poikani ottamia kuvia ja kas, siellä oli suovehka kuvattuna "meidän" rannassa! Siis tuossa parin sadan metrin päässä. Miten en sitä ollut hoksannut? No, nyt minulla on pari juurakkoa istutettuna. Toivottavasti maa on riittävän kostea niille.

Suovehka

Luujauhopaketin toi mieheni. Selitin hänelle kotona, että paketti löytyisi puutarhaosastolta. Mies kysyi apua myyjältä, jolla ei ollut aavistustakaan mitä luujauho edes on. Jonkin ajan kuluttua löytyi lupaaavan näköinen paketti, jossa luki "Luujaho". – Tämän kai se täytyy olla, he totesivat, mutta myyjä ajatteli tarkistaa vielä hyllyn reunasta mitä siinä tuotteesta kerrotaan. Myyjä repesi nauramaan kun lapussa luki "Luujuaho". 

Niinhän tässä kävi, kuten joku lukijoistani arvasikin, että kun ostoslistani toisesta päästä lyhenee, niin se toisesta päästä pitenee. Listalle ehti tulla blogiystäväni vinkistä Japanin unikko 'Pacino' sekä palloksi leikattu puksipuu. Olen saanut talvetettua kartion muotoisen puksipuun  varastossa ja keksin, että pallo sopisi kartion seuraan paremmin kuin hyvin.

Uuteen kanatarhaan piti ostaa kolme mustaherukkaa. 'Mortti' -lajiketta kehuttiin netissä erittäin kestäväksi ja pystyoksaiseksi. Ehkäpä sellainen voimakas lajike kestäisi kanojen riepottelun. Ne sentään löytyivät helposti. Kanat ihastuivat niihin oitis.

Kanatarhan edustalle tuli suunniteltua uusi pionipenkki: kahdeksan pionia ja kolme jaloritarinkannusta. Pionit aion toivoa joululahjaksi. Lahjakortti pionikauppaan lämmittää varmasti mieltä talven keskellä.

Ensi keväänä jatkan tästä:

2 ’Garden Lace’ -pionia

vaaleankeltainen Amerikankullero

valkoista Julianesikkoa 

kyläkurjenpolvi ’Laura’ 

Japanin unikko 'Pacino' 

1 palloksi leikattu 

valkoisia pioneja

vaaleanpunaisia pioneja

aniliininpunaisia pioneja

3 korkeaa jaloritarinkannusta 

Kunhan uudet kuvastot ilmaantuvat nettisivuille, pääsen taas suunnittelemaan uusien pionipenkkien lajikkeita. Pitkään täytyy vain malttaa odottaa. Kuvassa pioni 'Do Tell'.

Lämpimästi tervetuloa, Ulla Luomansuu, blogini lukijaksi! Toivottavasti viihdyt.