torstai 26. syyskuuta 2019

RITARINI

Mikä hurmuri – siniset silmät, pitkä ja solakka, puku valittu ihan viimeisen päälle! Myönnän, olen ihastunut. Jaloritarinkannukset ovat paitsi komeita ja jalomielisiä, myös kohteliaita. Eivät ne aggressiivisesti leviä ja suuntaa valloitusretkilleen. Sopuisasti elävät naapureidensa kanssa, jos niille on alun perin annettu tarvitsemansa tilukset. Jaloritarinkannuksen kasvusto on nimittäin melko suuri, 50–60 cm leveä.

Valkoinen 'Pure White' ja kesätaivaansininen 'Summer Skies' säväyttävät yhdessä.

Ritarit ovat tietysti rohkeita. Eivät pelkää ankariakaan talvia eivätkä ole vaatimassa talviturkkeja. Urhoollisesti nousevat joka kevät, jos kasvupaikka on suotuisa: lämmin, multava, ravinteikas ja läpäisevä.

Ritari tarvitsee haarniskansa.

Ritari tarvitsee haarniskansa, muuten sen on vaarana kaatua. Ristikkomallinen perennatuki on oikein hyvä. Jos paikka on tuulensuojaisa, ritari voi pärjätä ilmankin.

Haarniskat jäävät hyvin piiloon runsaan kasvillisuuden suojiin. Jaloritarinkannus 'Galahad' on parhaassa kukassaan.

Näillä nykyajan ritareilla ei ole miekkaa, peistä tai nuijaa, mutta eivät nekään aseettomia ole. Ne ovat myrkyllisiä.

Jos ritarin varustus on kunnossa, se on ryhdikäs ja komea. Jaloritarinkannus pukeutuu parhaimpiinsa pionien kukinnan aikaan kesäkuun puolivälin tienoilla ja jatkaa juhlimistaan kuukauden tai ylikin. Jos kuihtuneet kukinnot leikataan heti pois, saattaa kukinta uusiutua syksyllä.

'Summer Skies'

Ritari ei ujostele juhlan keskipisteenä maljakossakaan. Itse asiassa se on leikkona loistava. Kuivakukkana en ole sitä kokeillut, mutta sopii kuulemma siihenkin erinomaisesti.

Jalosukuisia kun ovat,
he viihtyvät ylhäisten rouvien seurassa.

Ritarit viettävät mielellään aikaansa hyvässä seurassa aurinkoisilla, tuulilta suojatuilla paikoilla. Jalosukuisia kun ovat, he viihtyvät ylhäisten rouvien seurassa ja mikäpä sen hienompaa kuin salskeat ritarit pionien ympäröiminä.

Jaloritarinkannukset vasta aloittelevat kun pionit ovat jo täydessä vauhdissa. Onneksi ne kukkivat hetken myös yhtä aikaa.

Silloin tällöin juhlatarjoilu on paikallaan.

Silloin tällöin juhlatarjoilu on paikallaan: keväällä kalkkia ja kevätlannoitetta ja kesälläkin voisi lannoitetarjoilun järjestää. Juomaa kannattaa tarjoilla tasaisesti.

Ritareillakin on toki heikot kohtansa. Jaloritarinkannuksen sanotaan olevan altis härmälle. Minun ritarini eivät siihen ole sairastuneet, mutta hyvä sekin on tietää. Tasainen juomatarjoilu ilmeisesti ennaltaehkäisee härmää.

Minun ritarini ovat peräisin taimistoilta, mutta jaloritarinkannusta voi lisätä siemenistä tai tyvipistokkaista. Ritarinkannuksia voi jakaa noin joka viides vuosi.

'New Moon' -kullero on hempeää seuraa 'Summer Skies' -jaloritarinkannukselle.

Ritareilla kuin myös ritarinkannuksilla on pitkä historia. Isoritarinkannusta on viljelty lääkekasvina Suomessa jo 1600-luvun alkupuolelta lähtien. Riddarin Cannus löytyy Elias Tillandsin luettelosta, joka on peräisin vuodelta 1683. Pietari Kalm on tiettävästi viljellyt ritarinkannuksia Turun akatemian puutarhassa 1700-luvun lopulla.

Jaloritarinkannusten ensimmäiset risteymät
syntyivät Englannissa 1800-luvulla.

Kiinanritarinkannusta tavataan luonnonvaraisena Etelä-Siperiassa ja Länsi-Kiinassa. Sitä on myös viljelty Euroopassa 1700-luvulta lähtien. Jaloritarinkannusten ensimmäiset risteymät syntyivät Englannissa 1800-luvulla.

Katajakujan puutarhan ritarikuntaan kuuluvat taivaansininen ’Summer Skies’, hieman tummemman sininen ’Blue Bird’, valkoiset 'Galahad' ja ’Pure White’ sekä matala valkoinen, tummasilmäinen ’White Dark Bee’.

Uusin ritarini on 'Blue Bird'. Ah, miten kauniin sininen!

Poukantien puutarhan ritarikunnassa minulla oli myös vaaleanpunainen jaloritarinkannus. Katajakujalla olen ainakin toistaiseksi pitäytynyt sinisissä ja valkoisissa.

Mielestäni jaloritarinkannukset kuuluvat ehdottomasti puutarhani aatelistoon. En enää osaisi kuvitella puutarhaani ilman ritareitani.

P.S. Muut puutarhani aateliset ja rahvaat löydät täältä.

12 kommenttia:

  1. Komeita ovat ritarisi. Minun ritarini halveksuvat niille tarjoamaani paikkaa ja pitävät mielenosoituksia kukinnan lopusta syksyyn. Liian kuuma, kuiva ja paahteinen paikka ei selvästikään sovi niille, vaikka ne sopisivat täydellisesti valitsemaani kohtaan. Siirsinkin kokeeksi muutaman toiselle puolelle pihaa puolivarjoisaan paikkaan ja yhden puolivarjoon oikein kosteaan savimultaan. Minulla on vain itsestään siemenistä kylväytyneitä yksilöitä, mutta ulkonäöltään yksi on kuin 'Summer Skies' ja toinen aivan kuin 'Blue Boyn' oikein tumma serkku. Lisäksi on epämääräisen lila-sinikirjavia tummalla "silmällä". Ai niin: ostinhan kesällä myös hempeän vaaleanpunaisen 'Astolat'-jaloritarinkannuksen. Hän on ilmeisesti kasvatellut juuristoa kesän ajan. Toivottavasti sulostuttaisi ensi vuonna kukinnallaankin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minna! Voi harmi sinun tyytymättömiä ritareitasi! Minulla on yksi kitukasvuinen toisten vieressä. Epäilen, etten istuttaessani kaivanut sille riittävän suurta kuoppaa. Näin jalosukuisille ei taida kelvata mikä tahansa kova maatilkku ;)

      Minulla oli aiemmassa puutarhassa juuri tuo ’Astolat’. Pidin siitäkin kovasti, mutten ole tullut hankkineeksi vaaleanpunaisia ritareita tänne.

      Toivottavasti ritarisi puhkeavat loistoonsa uudessa paikassasi.

      Poista
  2. Ritarinkannukset kyllä puhuttelevat upeudellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Ne ovat yksi puutarhani tärkeimmistä lajeista pionien, iiristen, päivänliljojen ja ruusujen ohessa.

      Poista

  3. Great flower show and their description - beautiful pictures

    VastaaPoista
  4. Komeita ovat ritarisi! Erityisesti minun mieleeni on sininen väri. Sinisiä kukkia ei niin paljon ole. Itsekin olen yrittänyt mökkipihaani niitä löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kivisen Vilma! Itsekin pidän sinisistä ja innostun aina kun löydän jonkin puhtaansinisen perennan.

      Poista
  5. Nämä ritarisi ovat todella komeita ja jotenkin niin uljaita!
    Yksi upeimmista perennoista, mitä tiedän. Nuo eri sävyt ovat niin ihastuttavia. Noita vaaleita sävyjä haikailen meillekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Riina! Niin, kyllä ritarit kuuluvat niihin kasveihin, joita ilman ei voi olla :)

      Poista
  6. Hienot ritarisi onkin! Ovat oikein kukkien aatelisia ja kommeita kukkapenkissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ulla! Ei uskoisi, että noin komeat kasvit voivat olla niin helppoja.

      Poista