VILSKETTÄ KANALASSA

Eilen iltapäivällä huomasin, etten ole kammannut hiuksiani koko päivänä. Olen keittänyt kananmunia ja hienontanut keltuaisia. Olen liottanut kaurahiutaleita lämpimässä vedessä. Pilkkonut kasviksia. Olen murskannut kananmunan kuoria. Opettanut tipuja syömään. Yrittänyt elvyttää kuoriutuvaa tipua.  Ruokkinut. Huolehtinut puhtaasta juomavedestä. Kipaissut kanalaan puolentoista–kahden tunnin välein. Valokuvannut ja purkanut kuvia. Uutisoinut tyttärelle Espanjaan ja Teille.

Tätä olen odottanut kolme viikkoa!

Samalla huomasin olevani hihoja myöten kutterinpuruissa. En ole itse muistanut juuri syödä. Ei puhettakaan, että olisin ehtinyt istutushommiin puutarhaan. Tätä olen odottanut kolme viikkoa!

Kuinkas ollakaan, että Aliisan kulkureitti sattuu menemään juuri Liinan  yli.

Kun kolme innokasta kanaemoa hoitaa kilpaa tipusia, tilanne näyttää hetken aikaa kaaokselta. Siinä pikkuruiset meinaavat jäädä jalkoihin. Emot ryntäävät ruuan kimppuun heti nähdessään ruokakipon kädessäni. Kuoriutumattomat munat saavat kyytiä, tiput lentelevät ja ääntä piisaa. Eivät kanat toki itselleen ruokaa ahmi, vaan innokkaasti tarjoilevat murusia tipujen nokan eteen.

On vaikea pysyä laskuissa

kun keltaiset pallerot

näyttävät keskenään aivan samanlaisilta.

Siinä ruokintahässäkässä tulee väkisinkin mieleen, että mitä useampi kokki, sitä suolaisempi soppa. Tiput piipittävät, emot yrittävät houkutella tipuja pesistä ja milloin mistäkin syömään. Vikkelät pallerot vilistävät ympäriinsä ja tuntuvat olevan koko ajan eksyksissä. Minun on vaikea pysyä laskuissa kun keltaiset pallot näyttävät keskenään aivan samanlaisilta. Siinä sitten yritän tarjoilla lisää ruokaa, syöttää, kuvata ja huolehtia, että kaikki tiput saavat ruokansa. Tämä kaikki on tehtävä yhtä aikaa. Hetken kuluttua pikku piiperoiset kömpivät siipien suojaan ja kanalaaan laskeutuu taas rauha. Vain hento piipitys kuuluu siipien alta.

Aika usein minut voi nähdä kanalan latttialla kontallaan. Tällaisia kuvia ei muuten saa.

Niin, onneksi tiput vilistävät ympäriinsä. Sekin, jonka pää oli taipunut selän päälle taivasta kohti. Aamulla näin tipun kävelevän ja syövän normaaliin tapaan. Sitten sille tuli taas kramppi tai mikä lie. Pääsi sentään emon alle lämpimään. Myöhemmin päivällä sain huokaista helpotuksesta: tipu on kunnossa!

Minun sydämeni sykkii aina lämpöisimmin pienille ja heikoille.

Tipu sai nimekseen Liina. Minun sydämeni sykkii aina lämpöisimmin pienille ja heikoille. Siksi halusin, että tuosta pienimmästä raasusta tulee kaimani. Itse olen saanut Liina-nimen rakkaalta kehitysvammaiselta ystävältäni.  

Liina ja Aliisa

Surulta emme säästyneet. Päivällä huomasin, että yhdessä munassa oli reikä. Toiseksi viimeinen tipu oli aloittanut kuoriutumisensa, mutta nyt muna oli kylmä, kuivunut ja eloton. Yritin vielä pelastaa sen, mutta lopulta ei auttanut muu kuin luovuttaa. Surullisin mielin hautasimme tipun.

Tipun menetys tuntuu surulliselta, mutta iloitsemme neljästä terhakkaasta pallerosta. Kolme niistä on Chaboja ja yksi Mille Fleur. Kaikkia emme voi pitää, mutta uskomme löytävämme niille hyvän kodin kun on sen aika.

Lyydia saa kolminkertaisen huolenpidon ja vielä enemmänkin.

Olen lukenut, ja meilläkin on aiemmin ollut niin, että kana hoitaa omat poikasensa. Viime kerralla Floora suojeli ainokaistaan niin, ettei päästänyt ketään lähellekään. Nyt meillä tiput hoidetaan Kuka ehtii ensin –periaatteella. Kaikki kolme hoitavat kaikkia – ja kukko vielä neljäntenä. Olen erityisen iloinen siitä, että ne hyväksyvät tipujen hoitajiksi myös meidät. Vaikka ne puolustivat munia tomerasti, ne antavat täysin vapaasti meidän ottaa tipuja syliin ja ruokkia niitä.

Kunnon perheenisän tavoin

se osallistuu tipujen hoitamiseen.

Viuhti on ihan paras kukko! Kunnon perheenisän tavoin se osallistuu tipujen hoitamiseen. Rauhallisesti se seurailee emoja niiden hoitaessa tipujaan ja on tarpeen tullen tukena. Kutsuu syömään. Katsoo, etteivät pienokaiset pääse eksyksiin. Se jopa asettuu pesään saadakseen lämmittää poikasiaan.

Nykyaikainen perheenisä osallistuu lastenhoitoon.

Nyt huomaan, että kaikki se touhotus saadakseni Millille tipuja, oli turhaa. Tiput ovat ottaneet emoikseen ihan kaikki. Emot kilpailevat tipuista hyvässä sovussa. Jos Floora on ehtinyt saada kaikki tiput alleen, Milli änkeää rohkeasti itsensä Flooran alle niin, että saa lämmittää edes yhtä poikasta tai ainakin olla mahdollisimman lähellä. Toisinaan taas kaikki pikkuiset ovat Millin alla. Myy on tyytyväinen kunhan saa olla tipujen lähellä, vaikka tipuja ei sen siipien suojissa olisikaan.

Kuvassa takana ovat Lilli ja Lyydia. Liina juo vettä ja tumma Mille Fleur on nimeltään Aliisa.  Jos joku osoittautuu kukoksi, siitä tulee Rekku. (Jos joku lukijoistani epäilee, että juomavettä ei ole vaihdettu ikinä, voin vakuuttaa, että vaihdoin sen minuuttia ennen kuvan ottoa.)

Haikein mielin luovutan.

Illalla käyn vielä kanalassa. Löydän kylmettyneen munan, viimeisen. Munasta ei kuulu piipitystä. En ole koko päivänä kuullut kanojen juttelevan sille. Haikein mielin luovutan. 

Kanat nukkuvat jo. Milli on asettunut Flooran siiven alle.

Ramaisee. Ja hiukset ovat edelleen kampaamatta – ne on kuorrutettu kutterinpuruilla.